Jasu, ja uusi aloitus

[Kaapeli]

Ei se 3V vielä kuolemaksi akuille ole, varsinki jos pienellä virralla purkaa ja ei pääse liian kuumaksi menemään. Toki se jonkin verran kapasiteettia sieltä on voinut pienentää, eli kyllä ne ikääntyy huomattavasti nopeammin jos noin tyhjäksi aina vetää. Uskoisin että ihan normaalisti voi ladata. Toki jos sulla on semmonne laturi millä näkee IR lukemat, niin kannattaa tarkistaa onko ne muuttunu siitä mitä ne on ollu, tai onko isoja eroja muihin vastaaviin verrattuna.

[JasuT]

Latasin akut täyteen, ja kyllä niihin upposi himpan vajaa 2Ah kun storagesta täyteen 2,2Ah akkuja latasi. Laturi kertoo sisäiset vastukset, aika tasaisia oli 7-8mohm välillä, jännitteet pysyi satkun sisällä kaikissa. Sit kokeilin purkaa 70W halogeenilla, samaan tapaan tasaisesti jännitteet pieneni, eli eiköhän noista akuista vielä iloa löytyne. Sittenhän sen vasta näkee kun pääsee kunnolla leikkimään ja kuormittamaan...

Kapasitteeti ei kirjanpidon mukaan vielä näy kärsineen, eikä sisäiset vastukset. Käyttöiästä paha mennä mitään sanomaan että kauanko vielä kestää, kyseessä kuitenkin tarjouksesta haalittuja Turnigyn toiseksihalvimpia. Kymmenkunta lataussykliä noihin on ehtinyt ajaa, eli sen puolesta alkaisi olla vasta käyttökuntoisia...

Ennen seuraavaa Gauin ihmettelyä, pitää vielä laskea välityssuhteet, ja ajatuksen kanssa tutustua noparin asetuksiin. Govi on kiva, kun saa sen vaan pitämään paremmin kierrokset eli seuraamaan muutoksia nopeammin. Pikkasen yrittää harmittaa se että kadotin sen asetukset, enkä löytänyt jysähtäneen läppärin kiintolevyltäkään niitä vaikka muistelin ne sinne imaisseeni. Nuppikierroksina jos kuitenkin yrittäisi pitää järkeviä, eikä turhan kovia, niin ehkä lentoaikaakin siten saisi pitemmäksi muutamasta minuutista. Kun tämä opettelu on kuitenkin vielä aika rauhallista menoa, välillä vähän pientä räimintää mutta nekin vielä 450 kokoisilla...

[JasuT]

Joo. Tuntuu hyvin kyllä potkivan nuo akut, eli ehkä pahimmat skenaariot ei toteutuneet. Laturilla kun purkuohjelmalla tyhjenti, ja sitten latasi täyteen, niin jopa yli nimelliskapasiteetin sinne sähköä meni. No, seurataan kuitenkin käytöstä...

Castle lähti myös toimimaan, kun sai ajatuksen kanssa käytyä asetukset läpi. Kummasti helpottaa kun pienimmäinen on päikkäreillä, ja isommat pulkkamäessä, sopiva hetken hiljaisuus ilman häiriöitä tuotti tulosta. Ja tottakai sitten piti laittaa lapaset takaisin kiinni, ja käydä vähän puuterilunta puhaltelemassa...

Ei tosin kauaa viitsinyt pihalla olla, pakkanen kiristyy koko ajan, äsken talliin lähtiessä oli melkein -13 ja nyt puolta tuntia myöhemmin -14. Mutuen olisi kyllä kiva keli lentää, tyyntä ja lunta sopivasti, vaan kun on pimeää ja kylmää...

Nyt tuokin taas toimii, ilman tärinöitä ja vägäämisiä, govi pitää ainakin pikaisella kokeilulla kierrokset paremmin alueella kun pikkasen erilaisella säädöllä kokeilin eli governor gain low->medium. Aikanaan tuonkin toiminnan sitten tietää, kun vähän taas lämpenee...

[JasuT]

Lisää testiajoa vähän vajaina käyneisiin akkuihin, verrokkina paremmin kohdeltu akkupari. Ei tällä tavalla lentäen saanut oikeastaan minkäänlaista eroa esille. Tuskin siis meni pilalle. Mitä nyt ihan loppuvaiheen hyytyminen saattoi tapahtua hieman hätäisemmin, tai sitten sitä vaan oli enempi varuillaan... Eka akullinen "varmuuden vuoksi" holdilla alas, kivasti on inertiaa aika paljon reilummin mitä nelipuolikkaissa...

Säädötkin taisi sattua Hurricanelle ainakin sinne suunnalle, mitä nyt pyrstö on sen verta rauhallinen että sinne pitää saada lisää liikettä. Mutta se on onneksi helppoa, ja nyt kun rauhassa selvitteli mistä sitä pitää säätää. On "hieman" erilainen tuo Spectrumin logiikka Flyskyn tapaan verrattuna... Ei vaan viitsinyt näppejään palelluttaa yhtään enempää, otetaan sitten joskus testiä tuon kanssa, enempien akkujen kanssa...

Parit akulliset siis kävin leijuttelemassa, reilu kuus minuuttia kumpikin kesti. Ihan loistava keli, aivan tyyntä, eikä hämäryys vielä liiemmin häirinnyt kun huomiokeltaisella maalatut lavat näkyi paremmin kuin hyvin...

Govi lähti toimimaan kuin ajatus, ei pahasti korkeus edes ehti muuttua vaikka vaihtaa nuppiin kierroksia, ihan kokeeksi tälläsin eri kierroslukutoiveita eri lentotiloille. Aiemmilla asetuksilla kierroksia laskiessa kesti yllättävän kauan että ehti saada "vedon päälle", jolloin korkeus pahimmillaan putosi paljon. Nyt tosiaan pysyi leijuttaessa paikallaan, nosti tai laski kierrokset, ja jos otti vähän vauhdikkaammin korkeutta pois ja sitten takaisin toivetta ylöspäin niin moottorin ääni hetkeksi muuttui kertomaan että kuormaa on, mutta korvaan ei kierrosluku pahemmin heilahtanut...

Tulis nyt se kesä. Viitsisi paremmin olla pihalla ja pitempiä aikoja. Vaan seuraavaksi kyllä jatketaan pienemmällä, tuo iso rotisko kun on nyt lentokelpoiseksi todistettu... Niin, ja hieman meni tehokasta lentoaikaa siihen kun piti tottakai käydä ensin tutkimassa kentän tilanne. Viimekertaiset jäljetkin näkyi vielä hangessa, siispä sinne vaan sekaan. Ja heti kun lievä alamäki tasoittui, niin siihen tuo Lantikanpätkä seisahtui... Paikaltaan ei sitten eteen, eikä taaksepäin, kaikki renkaat suttaa joutavaa. Kerran aiemminkin on tuommoinen tullut koettua, tosin takaveto -pakettiautolla, pakkasi alle kiilaten sopivasti lunta siten että ei renkaat enää maahan osuneet... Onneksi oli lapio mukana, melkein tunti meni että pääsi takaisin tielle, siitä viidentoista metrin päästä... Luultavasti "mutarenkailla" olisi edennyt paremmin mitä noilla katurenkailla, lamellien välit heti lumesta tukossa, "mutiaisissa" kun olisi semmoisia peukalon vahvuisia uria kapeiden palojen välissä...

[JasuT]

Perän käyttäytymisestä
Jos heiluu sivusuunnassa "vägää "niin Gain säätöö
Jos taas heiluu ylös/alas niin lisää kierroksia.

Ylös-alas heiluminen jäi tosiaan kokonaan pois, kun lisäsi kierroksia. Eikä ollut isosta muutoksesta kiinni...

Sitten kun lisäsi vielä lisää, niin välillä perä lähti vägäämään. Asettui kun pudotti kierrokset. muuten kyllä oli aika paljon parempi tuossa tuulessakin lentää, isommilla kierroksilla, taidanpa siis lyhentää ne hitusen ylipitkät lapaset peräpuolelta lähemmäksi vakiomittaa...

Tanko-Allua kävin riivaamassa, semmoista 3-4m/s tuulta mittarin mukaan, välillä melkein tyyntä ja sitten taas tuulta mutta onneksi ilman puuskia. Kuusi akullista pörräsin, vähän silläkin mielellä että testataan akkujen eroja, mukana pari alkukesästä ostettua, ja sitten neljä uudempaa joista kahta käytin kolmen voltin kennojännitteissä. Ihan samaan tapaan ne kaikki toimi, eli lienevät kuitenkin kunnossa...

Eikä ollut kuin pari semmoista tilannetta, joiden jälkeen vaihdellaan kalsareita. kesken kahdeksikon meinasin kipata kertaalleen nurinkin, vissiin jotain oppinut kun nyt oli etäisyyttä maankuoreen että ehti pelastaa tilanteen... Ja kerran katosi orientaatio hetkeksi aivan täysin, kun epähuomiossa ajoin auringon edestä joka yllättäen kurkisti pilven takaa. Semmoinen kiva sokea hetki, ja kopukka etenee kuitenkin, hetki meni hakiessa että missäs se on ja mitenkäpäin...

Jos tämä kevät ei pian etene niin kaipa se pitää jotain huppua käsien suojaksi kehitellä...

[JasuT]

Takalapaset lyhennetty vakiopituuteen, hitusen leveämmät on mitä vakiot. Epämääräinen käytös katosi, kuten myös repivän aggressiivinen pirotus. Hitusen sai siirtää peräservoa, että suostui pysymään tikkuun koskemattam niin hyvin kuin se on mahdollista halpis-gyrolla tämän kokoisessa...

Pari akullista, ekassa vähän säätämistä alkuun, jälkimmäinen pelkkää lennätystä, kevyessä tuulessa pikkupuuskien seassa, ihan rentouttavaa oli. Mitä nyt kertaalleen meinasi karata, sopiva yhdistelmä yliyrittämistä, puuskaa, matalaa lentokorkeutta ja tilarajoitetta... Silti ilman vaurioita, hassua huomata että ehtii ajatella vasta kun tilanne on jo ohi, että "mitä hittoa tuossa äsken tapahtui". Voiko tuosta päätellä että alkaa tikkuihin tulla liikettä ajattelematta...

On tälle vuodelle ehtinyt tulla jo jokunen lentokin, 17 akullista tanko-Alignilla, 12 "pirunkpurkillisella" joista vain yksi kaksilapaisella nupilla ja näkyy Hurricanekin lentäneen 8 akullisen verran. Eikä enää tuuli sillai pelota mitä vielä loppukesästä saati syksystä...

Tässä kun itelleen hehkuttaa osaamistaan, se yleensä merkinnee sitä että kohta on lentoaluetta jälleen kuidutettu...

[JasuT]

Pari viikkoa lentämättä, muuta kuin Bladella muutama akullinen sisällä, ja kummasti tuntui taas etäiseltä ote T-rexiin... Siitä huolimatta, kolme akullista kävin tyhjentämässä tuulenpuuskista huolimatta, eikä kuitenkaan tullut korjattavaa. Eka akullinen oli kyllä tuntuman hakemista, toisella alkoi taas tuntumaan tutummalta, kolmannella saikin taas sen tunteen että jotakin osaa...

Keli oli kyllä kohdallaan, auringonlaskun aikaan, tuuli vähäistä pikku puuskia lukuunottamatta, muutama sentti höttölunta ohuen jäätyneen kuoren päällä. Ei kestänyt kävellä, mutta T-rex ei mennyt nätisti laskeutumalla siitä läpi. On kyllä käynyt mielessä, että mitenkä mahtaisi toimia leveämmät laskutelineet, semmoset suksien tapaiset, vai sekottaisiko liiaksi virtauksia? Hienolta näytti sekin, kun aurinko oli jo painumaisillaan metsänreunan taakse, mutta vähän ylempänä oli hyvä linja valolla niin valaisi tosi komeasti lapojen alapuolen sekä kaikki kiiltävät, näytti yhtenäiseltä kiekolta pikemminkin lapojen kohdalla...

Äkkiä kyllä viileni kun aurinko painui piiloon, muutama pakkasaste vaihtui pikaseen kymmeneen asteeseen. Sopivasti siinä sähköt loppuikin, kauaa ei kamaa pakannut kantokuntoon (salkku minne ohjain, akut lipopussissa sekä jokunen työkalu), kun ei tämmöiseen pikkulentohetkeen viitsinyt Lantikkaa käynnistellä. Kävellen tuohon lentotoimialueelle on tuskin kahta sataa metriä, taitaa vieläpä nopeammin kävellä tuohon kuin autolla pyöräyttää...

Kolmannella akulla tuli leijuteltua jopa nenä itseen päin, siitäkin tuntui alkavan selviämään ilman isompaa paniikkia. Muutaman kerran onnistui jo kohtuullisesti hitaampi piro, saattoi jo kestää sekunnin pintaan tai jopa ylikin kierroksen kesto, eikä isommin tarvinnut korkeutta tai paikkaa ihmetellä pyöräytyksen jälkeen. Nenä vasemmalle pyörii luonnostaankin hitaammin, taitaa alle puolen sekunnin pyörähtää kierroksen, oikealle onkin sitten reilusti enemmän vauhtia vaan sinnekin suuntaan sai muutaman pyöräytyksen tehtyä hitaasti. Samaten hidasta taivaslentoa tuli vähän ajettua, loppua kohden alkoi orientaatio välillä katoamaan, ehkä johtui tuosta pikku tauosta ja loppua kohti väsymisestä..?

Houkutti kyllä ottaa Hurricanekin mukaan, mutta jätin ottamatta. Ehkä huomenna, jos tuulet pysyy maltillisena ja lämmöt lähestyy nollaa kuten vielä näyttää arvaus olevan. Kaipa sitä voi lentotaukoja välillä pitää muun kaluston kunnostuksen ohessa, lumihuutajaa pitäisi vähän hitsata ja sitten kasata takaisin käyttökuntoon. Siinähän sitä voi ropata kun odottelee elektroonien valumista akkuihin...

[JasuT]

Ihan ei pitänyt sääarvaus paikkaansa, mutta kun kerran akkuja latasin, niin pitihän ne käydä tyhjentämässä. Laturilla purkaminen ei tuntunut mielekkäältä, siispä Hurricanen kanssa pihalle... Kuusi akkua sähköistetty, eli kolme akullista lentoon...

Ihan oli oikea valinta tuohon tuuleen, varmasti 450 kokoinen puoltoista kiloa kevyempänä olisi hienosti ottanut ohjauskomentoja tuulesta minun sijaan. Hurricane taas pysyi vakaasti missä halusinkin, mitä nyt ensimmäinen lentoonlähtö meinasi päättyä silppuun. Meinasin samaan tapaan mitä T-rexillä, eli hangen kuorelta liikkeelle, melkein heti spoolatessa kaivautui toinen jalas hangesta läpi ja hienosti läpyttimet hieroo lunta. Onneksi ei ollut kierroksia ehtinyt kerätä just mitään, holdilla sai pelastattua. Nopea silmäily, ja ehjältä näytti, siispä vähän polulta ja polun vierestä tampaten sai riittävän alustan lentoonlähtöä ajatellen...

Hyvin tuo kyllä tottelee, pienempiin verrattuna, on toki painoa kaikessa, lavoissa enempi pituutta ja leveyttä, hyrrävoimaa ihan toisella tavalla mitä pienemmissä. Käyttäytyykin rauhallisesti, ainakin näillä säädöillä mitkä nyt on, ja tikkua laitaa kohti käyttäessä tapahtuu kyllä äkkiä ja paljon asioitakin eli ainakin jonkinlaisiin pelastuksiin piisaa liikeratoja...

Vähän taas totuttelua ekalla akullisella, sitten kevyttä pirottelua ja välillä vähän taivaalla, oikeastaan ihan leppoisaa menoa tuulesta huolimatta. Mitä nyt vesi lentää silmistä, ne kun ei ole vielä tottuneet hitusen entistä pienempiin laseihin, herkemmässä on valuminen näillä. Vähän toki helpottaa lähelle näkemistä, kun vähennettiin alareunasta lukemia, kauko-osuuden pysyessä melkein entisellään. Helpottaa hieman ruuvaamista kun ei tarvitse aina hakea siihen suppealle lähialueelle missä vielä toistaiseksi näkee ilman laseja...

Yhtäkään lentoa en saanut riittämään ajastimen 7½ minuuttiin asti, mihin aikaisemmin riitti. Vajaa minuutti jäi joka lento vajaaksi, kun jännitevahdit alkoi vinkumaan. Kaikkiin akkuihin jäi tuolloin 3,70-3,74 voltin jännitteet joka kennoon, ja kun lähelle samaa lentoaikaa pääsi niin taitaa nuo kaikki olla vielä ihan hyvässä kunnossa. Yhdessä parissa puolisen vuotta enempi ikää, ja syklejä sitä kautta enemmän, uudemmasta nelikosta kaksi kävi aika vähillä jännitteillä mutta hiljalleen alkaa uskoa että siitä selvittiin ilman vaurioita. Akut on niitä "paljon kehuttuja" sinisiä Turnigyjä, joista kyllä huomaa pienemmilläkin sen että virrananto hiipuu oikeastaan koko akullisen ajan, Hurricanessa vielä paremmin kun sitä virtaa otetaan vähän toiseen tapaan ulos. Vielä ovat olleet ihan hyviä tähän vaiheeseen, katsotaan kokeeksi sitten jotain muita kun uusimisen aika lähestyy. Nyt on tilanteeseen sopiva määrä akkuja, riittää hyvin tuo kolme akullista putkeen, nelipuolikkailla saa useamman akullisen ajettua mutta kyllä se paras terä vielä toistaiseksi karkaa viimeistään neljännellä, tauko tuohon väliin niin ihmeesti taas tarkkaavaisuus on palannut...

Saas nähdä miten tässä kevään mittaan kehittyy, kevätleiri houkuttaa ja ainakaan vielä ei näy isompia esteitä sinne lähtemiseen. Kaipa sitä voisi pari isompaa vintiötä  ottaa matkaan, viettää toisenlaista viikonloppua heidän kanssa, mutta sitä tosiaan pitää katsoa sitten kevväämmällä...

[JasuT]

Lähipäivien myräkän keskelle sattui lähes tyyni päivä väliin. Siispä akkuja lataillen ja kentälle...

Mukaan otin Allun ja varalle kolmilapa-HK:n jolle tulikin heti tuoreeltaan käyttöä. Allu käyttäytyi alkuun kuten pitää, sitten alkoi tuntua perän hallinnassa jotakin outoa. Välillä ohjautui kuten pitää, välillä jäi ikäänkuin jumiin ohjauskomennot. Aika jännä laskeutua tuommoisella missä on perällä satunnaismuuttujaa mukana, vaan siitä huolimatta sain pysymään vanerilevyllä ettei pehmeään märkään hankeen tarvinnut pudottaa. Siinä lavat seis kun käänteli tikkua, kuului välillä vähän jänniä ääniä servolta. Ohjasi kyllä, mutta vähän nahkean näköisesti, joten sähköt pois ja ihmettelyä. Näytti toinen lavanpidin siirtyneen ulospäin, joten sen lennot oli sitten tällä kertaa siinä...

Akku Allusta HK:n kyytiin, ja jatkamaan tyhjennystä. On se FBL -kopukka kuitenkin aika erilainen tankoseen verrattuna, se akunpuolikas meni ihan ihmetellessä, parin seuraavan aikana alkoi jo päästä vähän jyvälle. Pari seuraavaa, alkoi taas muistua miten tätä lennetään, vaan ei se mielikuva vieläkään itselle mukavasta päässyt syntymään. Onhan tuo vakaa, pieni tuuli lähinnä siirtää eikä kallista miten tankosta, perä pysyy kuin liimattuna jne. Mutta vähän semmonen etäinen, vaikka on toisessa asetuksessa täydet liikkeet ilman expoja, niin silti etäinen tuntuma vaikka äkkiherkkyyttä löytyykin. Rajoitetumpi kiva lasketuessa yms kun on pienempää liikettä ja expojakin mukana että löytyy liikettä tarpeeksi kun vaan tikkua vääntää tarpeeksi... Tällä on kyllä luvattoman paljon helpompi hitaamminkin pyörittää ittensä ympäri, kun asento pysyy pyydettynä, tankosen kanssa pitää olla enempi mukana etenkin hitaammin pyörittäessä...

Piti tottakai sitten tutkia mitä siitä tankosen perästä löytyy, ja liimauksista huolimatta oli toisen lavanpitimen ruuvi lähtenyt kiertymään auki. Luulin toki ensin että olisi laakeri hirttänyt kiinni, mutta jouhevasti pyöri kaikki laakerit. Vähän huonosti halusi pyöriä sen auenneen puolen ruuvi, näytti kierre ottaneen itteensä siinä löysällä ollessaan, laitoin sitten uudet osakierreruuvit kumpaankin tilalle. Ja tottakai pientä koelentoa sitten takapihalla, ilman canopyä kun ne jäi yläkertaan, on vähän hankalampi hahmottaa paljaaltaan lentäessä mutta ihan tarpeeksi hyvin sai testattua että seuraavaksi voi taas ottaa tuon ulkoilutukseen...

Onhan se isompi helpompi havaittava kauempaa, kyllä sitä kokoa jäi tässä pyöritellessä kaipaamaan, mutta vähemmän on akkujen kanssa puljaamista näiden pienempien kanssa. Ja vähän reteemmin uskaltaa lentää, kun näihin on varaosia kotona eikä varmasti tapahdu niin kauheita mitä kolminkertaisella painolla voisi saada aikaan.

Ja jännästi taas viikko lentämättä tuntuu sille ettei mitään osaa. Ei vaan menneiden päivien tuuliin edes halunnut lähteä kokeilemaan, kun väliin tuntui ettei pysy kävellenkään pystyssä puhurissa...

[JasuT]

Trex toimivaksi todettu. Kivat kevätkelit, lämmintä, tyyntä, aurinkoista. Mitä nyt loppua kohti alkoi tuuli yltyä, puoltoista tuntia aloituksen jälkeen. Kuusi akullista lennätin, kummasti paljon paremmin löytyy kapasiteettia kun asteet on pakkasen sijaan plussalla, eikä näpitkään jäätymään pääse...

Tuossa kun on ollut oppivinaan Bladella lennellessä leijuttelemaan nenä joka suuntaan, ja ympyröitä kumpaankin suuntaan, niin pitihän sitä tälläkin kokeilla. Kyyyyllähän se nenä itseen päin lopulta suostui kääntymään, ja aikansa jopa pysymäänkin siinä, kunnes yrittää karata ihan muualle mihin haluaisi. Pari kertaa oli hyvinkin lähellä, ettäkö olisi taas remonttia aloitettu, lähti kummalliseen suuntaan josta "pelastaessa" hetki tiukkaa pirotusta, ja sitten kun sai pysähtymään niin oltiinkin menossa jo kylki edellä maata kohti... Onneksi oli korkeutta, niin sai vielä haettua oikeinpäin, eikä hankeen jäänyt edes hipaisujälkiä vaikka lähellä kävikin...

Viidennellä akulla lähti orientaatiotkin hukkumaan, jostain syystä ei osannut sisäistää sopivasti yläviistossa, että on ihan eripäin mitä kuvittelin. Kertaalleen ehti kääntyä nenä melkein itseenpäin, kun havahtui tilanteeseen. perusleijuttelulla sitten sähkö pois akusta... Pieni tauko ihmetellen, ja taas oli tarpeeksi vireystila palautunut ettei tuommoista enää viimeisellä akullisella tullut...

Jotakin hupsua tuossa nyt on, kun Bladella saa pyöriteltyä miten haluaa, mutta Trexillä ei uskallus riitä. Onhan se toki sen verran isompi, että paniikissa jos kiskaisee alas niin tuskin lapojen oikaisun jälkeen jatketa lentoa. Bladen tuntuu pystyvän ajamaan mihin tahansa, pudottamaan parin metrin korkeudesta jne, eikä siitä onneksi tunnu rikkoutuvan mitään. Vai onkohan tämä vaan sitä että rutiinia puuttuu, ja taukoakin ehti taas syntymään...

[JasuT]

Tässä nyt tuli käpisteltyä ilmeisen paljon lennettyä Trexiä. Välillä sillä lentäessä on tuntunut epämääräisyyttä ohjauksessa, vähemmän tarkka kuin HK:t. Sen verran kuitenkin häirinnyt että pitihän noita ihmetellä vierekkäin. Trexin swashissa on selkeä välys, kiinteän ja pyörivän kehän välillä. Olin paikallistavinani välyksen swashin laakeriin, vaikuttaisi laakeri olevan tiukasti kummassakin puoliskossa kiinni, eli vissiin vaan väljäksi ajettu..?

Swashin kuulan ja akselin välissä ei väljää tunnu, eikä kuulassa swashiinkaan päin. Yhdessä HK:n swashissa on väljä kuula, mutta se ei tunnu tekevän tämmöistä pientä epämääräisyyttä...

Paljonko sitten on paljon tuossa paikassa, ja minkä verran sallii ennenkuin isommin häiritsee? Meinaan kuitenkin ennen seuraavaa lentokertaa vaihtaa swashin, kun semmoinen välyksetön hallusta löytyy... Sittenhän se selviää vaikuttiko tarkkuuteen...

[Matti Häkkinen]

Noissa Allun vahahoissa 450 swasseissa tuppaa olemaan väljää.
Ei ne välykset ainakaan fpl kopussa ole haitanneet.
Uudet ovat pienemmällä välyksellä.
470l swassissa ei ole havaittavaa välystä.

[JasuT]

Kai tuo pitää akateemisessa mielessä mitata, ja sitten vaihtaa vähemmän väljään ja mitata sekin sekä arvioida muuttuiko tuntuma kuinkakin paljon? On tuohon tänä keväänäkin tullut jo liki 30 akullista, eikä tuo ihan noin väljä ollut joku aika sitten. Mielenrauhan takia ehkä parempi myöskin vaihtaa, jos tuosta laakeri pettää niin eipä taida olla kuin yksi mahdollinen vaihtoehto loppulentoa ajatellen...

[Eispii]

Niinku Häkkinen sano,Allun swasseissa (450sev2) on väljää,mut ei niin paljoo kun HK:n/Kiina.Mikä on vähän/paljon ja kuinka se lentämistä häirittee .Ite pörränny todella väljällä HK nupilla ja hyvin on lentäny tai no ainakin ilmassa pysyny,mut noi Kiina nupit tuntuu olevan väljiä joka paikasta että,,,, .
Oon jopa yhen Kiina swassin saanu hajalle kesken lennon ja riitti ihmettelemistä et mitäs ny kun meni omiaan (kuula lähti irti kokonaan swassista ).
Jos häirittee niin uutta vaan tilalle,mut Kiina nuppi kaipaa sitä väljää swassia muuten se ei toimi

[Kaapeli]

Jos on epäselvyyttä siitä että onko niillä välyksillä merkitystä vai ei, niin voi kokeilla sillä tavalla että ottaa lavanpitimestä kiinni ja heiluttelee sitä ylösalaisin (sähköt päällä tietysti). Jos se pääsee liikkumaan paljon, niin sillä on enempi merkitystä, jos liikkuu vaan vähän niin on vähempi merkitystä. Osa swassin välyksistä voi tosiaan olla semmosia ettei niillä ole mitään merkitystä mihinkään, mutta tuo lavanpitimeen tuntuvat välykset tosiaan on loppupeleissä ne millä on sitten lennossa vaikutusta.

[JasuT]

Otin ja vaihdoin swashin. Kun kerran semmoinen välyksetön oli olemassa. Sähköt päällä kun lavanpidintä käsin käänteli, niin aika paljon päästi kulman muuttumaan, ja välyksettömällä ei juuri mitään. Tänään piti käydä koelentämässäkin, vaan kummasti kaikkea muutakin näkyy ohjelmaan syntyvän kelin ollessa tämmöinen...

Käsissä pyöritellessä tuota irrotettua swashia, on kyllä herkkä mutta hyvin näkee välystä olevan sisä- ja ulkokehien eli kuulien osastolla. Akateemiseksi alkaa mennä, mutta kaivoin rakotulkin esiin, ja vähän yli millin eron saa pyörivän osaston kuulan ja kiinteän rungon väliin mitattua. Vielä pelkkää mutua, mutta mielikuva olisi että tuossa tuommoinen välys tekisi just sitä epätarkkuutta leijutellessakin? No, sen näkee kun lentää, että muuttuiko..?

Oli tuossa kyllä kuulassakin kulumaa vähän joka suuntaan. Mutta joo, pitää koelennolle ottaa joku toinen tutusti käyttäytyvä verrokiksi...

Löytyi tuossa toinenkin swash, jota en arvannut edes kokeilla. Laakerin sisäkehä pyörii alumiinissa, laakeri kyllä herkkä on mutta ilman mitään kuormitusta pyörähtää ennemmin väärästä välistä. Hieman jos kääntää kehiä että vastustaa edes vähän, niin sitten pyörii vain oikeasta paikasta. Lentämättömän näköinen tämäkin, tuli yhden kasan mukana, olisiko raakattu jo aiemmin..? Meinasin kokeilla lukita tuon, aika hentoset prässäysjäljet on, saattaisi asettua kun putsaa hyväksi ja kapillaari -locktiteä valuttaa väliin. Tai prässätä varovasti lisää...

[JasuT]

Koelennot suoritettu, ja kyllä se siitä rauhottu. Epämääräisyys katosi, en olisi ihan helposti uskonut että noin tarkaksi tuli swashin vaihdolla...

Jossain on tullut vastaan swashin laakereitakin, onkohan sen vaihdossa mitään järjen hiventäkään, eli saako purettua laakerin siten ettei riko mitään, ja ennenkaikkea, saako uudelleen lukittua siten että pysyykin vielä kasassa..? Kokeilemalla toki selviää, ja on monenlaista tullut rakenneltua, mutta kokemukset ennakkoon kiinnostaa...

[JasuT]

Muutamaan kertaan on tullut käytyä ilmaa sekottelemassa, myös viimeisellä "torin löydöllä" eli TRex plus dfc:llä, jossa Allun (Futaban) ratio ja FBL-purnukka. Kuulemma useampaan kertaan kasattu uusiksi, kun on opeteltu torppausten kautta, niin semmosellahan on itsekin sitten hyvä lähteä jatkamaan tätä opettelua. Hienosti kyllä on säädöissään, ja hiljaisempi kuin yksikään muu 450-kokoisista mitä mulla on, ehkä iso osasyy tuolle vinohampaiset päärattaat. On kovin erilainen käytökseltään kuin Skookumin FBL, muuten oikein osaa mitään kommentoida tuntumaan...

Aiemmat muut, ne on nyt tovin itse asetetussa lentokiellossa, tais selvitä syy pyrstön epämääräiseen käytökseen. Vasemman gimbalin toinen potikka vissiin lennetty loppuun, antaa jänniä sätkyjä toisinaan, etenkin kun yrittää tarkasti pitää tikkua vähän oikealle käännettynä. Simussa kokeilin, ja siellä toimintoja testatessa näkee hyvin käytöksen epämääräisyyden. Uudet gimbalit tilattu, tulee kunhan tulee, sitten jatketaan noilla...

SoloPro 228:lla on yrittäny pitää jonkinlaista tuntumaa tallessa, ja ekan semmoisen lensin loppuun. Lopulta vetorattaaseen iski hammaspeikko, ja on sen muovinupissakin välystä ihan joka suuntaan. Käyttöön siis toinen muuten samanlainen, mutta alunupilla ja ilman välyksiä. Sitä pystyy leijuttelemaan nokka mihin päin vaan, helppo lennellä ympyröitä nokka sisään/ulospäinkin, tänään kolme akullista sillä eikä tullut huonosti tonttiin kuin kerran ekan akullisen aikana. Siispä sit isompia kokeilemaan...

Elikkäs, HK-450 käyttöön, joka tottelee DX7:aa. Muuten kivasti pelaa, mutta pelottavan kovia kierroksia pitää mokoma. Vissiin nopari hukkasi end-pointin, kun antaa täydet kierrokset alta 30% kaasulla. Olisko hukannu asetuksiaan, kun pääsi akkua kytkiessä hieman kipinöimään liittimissä, kun soft-starttikaan ei ole enää mukana? Yhtään en tiedä mikä sen nopari edes on, kuoret poistettu entisessä elämässä, ja ainoat tekstit piirilevyssä mitä löysin on V1.1 sekä 40A. Pitää tuota yrittää ohjelmoida, äkkiä tuntuu akut tyhjentävän kun vetää täysillä, kolme akullista silti tuli lennettyä...

Nyt on pari akkua taas latauksessa, jos kuitenkin ottaisi kelistä ilon irti ja säätäisi vain ratiosta kaasun prosentit sinne 20-30% välille..?

Edittiä, eli se meinasi unohtua että jostain syystä ei vaan mene pyyntö aivoista tikulle, että uskaltaisi leijuttaa muutenkin kuin kylki tai pyrstö itteen päin. Ei helpottunut pelkotila vielä, ainakaan äskeiselle kerralle. Lisää houkuttelua SoloProlla, vai vaan itteensä vastaan tikun kampeamista, vai mitä se vielä vaatii..?

[JasuT]

Pari akullista lisää HK:n kanssa, ensin ja akullisten välissäkin SoloProlla. Ei vaan taivu kylkiasentoa pitemmälle nuo SoloProta isommat. Ei, vaikka väliin muistuttaa ittelleen pienemmän kanssa että sitä kuiteski osais. Ihan sujuvasti lentää vaikka miten, tuommonen pikkunen kikkare, ehkä se että tiedostaa ettei välttämättä ole aivan päreinä vaikka torppaisikin, auttaa pienemmän kanssa leuhottamista..?

Paitsi että menee se pienikin rikki. Aikansa kun pyörittää, niin onnistuin löytämään koivusta uutta kasvustoa, hyvin toppaa vauhdin ja sieltä sitten heinikkoon kivenä. Tuossa nyt vielä mitään menny, paitsi että perän rattaat lähti vähän enemmän viheltämään, ja antautuihan ne sitten kun vielä härnäsi lisää...

Kävin vaihtamassa "loppuun lennetystä" vastaavasta koko peräosaston, muutama ruuvi ja moottorin liitin, ja takaisin ilmaan. Enää en viitsinyt heinikkoon asti edes kävellä, ajelin sitten edestakaisin pyörätietä, ihan asvalttia hipoen eli viidestä kymmeneen senttiin irti maasta. Välillä landarit asvalttiin raapaisten, ja ilman pelkotiloja tai muuta ylimääräistä ohjelmaa meni hienosti, kunnes päätin ajaa itseni ohi ja siinä sitten oli valotolppa just kohdalla. Osumaa otti lapa, landari ja canopy, lapoja löytyy vielä tuonkin jälkeen yksi ajamaton pari ja pari enemmän ajettua, just tuon puolen landari oli vielä ehjä siinä toisessa, vaan canopyä ei ole ehjää. Piti tuosta kyllä muotti ottaa ennen särkemistä, mutta eipä näköjään ehtinyt. Huonosti Kiinastakaan enää löytyy tämmöiseen oikeastaan lapojen lisäksi mitään...

Ehjät osat paikalleen, ja vielä piti käydä kokeilemassa että toimiiko eli pysyikö muiltakin osin ehjänä. Hyvin tuo lentää vieläkin, eikä edes täristä eli akselitkin taitaa olla edelleen suorat...

Veikkaan että tässä ei ole kyse kuin jostakin psykologisesta klikistä. Sen kun saa kuriin, ni sit mennään samaan tapaan mitä pienellä, ehkäpä ja toivottavasti..? On tälle vuotta tullut lennettyäkin, viime vuoden saldo oli 99 akullista, nyt tälle vuodelle on jo 73. Viime vuonna Honeybeet sai 42 akullista osakseen, muuten vain 450 -kokoisilla ja yksi Gauilla. Tänä vuonna Honeybeet ovat saaneet osakseen molemmat akulliset, Gaui 14 ja muuten sitten Trex onkin ollut ilmassa muutaman HK -akullisen lisäksi. Kyllä tämä tästä...

[JasuT]

Jostakin löytyi innostus vääntää "se eka" HK lentokuntoon takaisin. Siitä kun tuli ajettua nuppiservot aivan väljiksi, halvimmat Alin metallirattaiset, niin eihän niissä minkäänlaista laakerointia ollut, vain reikä muovissa. Löytyi sitten FLB:ssä testatut vähän tukevammat, laitoin ne väljien tilalle. Samalla läpikäyty nuppi, ja sekalaista muutakin tarkistelua. Mitähän tuo ehti olla lentämättä, jostakin elokuun lopusta lähtien odottanut. Kun muutama samanoloinen ollut sitä paikkaamassa... Pyrstöservokin tuli lainattua toiseen, niin siihen sitten lipsahti joku analogiservo tilalle...

Akullisen tuossa illan tyyntyessä kävin kokeilemass,a perinteisesti alkuun pyrstöservon asemointia hakien, ja kun se alkoi olla oikealla suunnalla niin sitten vaan leijuttelua. Vissiin olin osannut kasata ja säätää nupin, lapaura just kohdallaan, ja muutenkin totteli varsin kivasti. Käyttäytyy just sillai mitä tankosen pitääkin, se kivan välitön tuntuma purkilla vakautettuun verrattuna. Pikkasen kun on päässyt vertaamaan Alignin ja Skookumin purkkeja, niin on ne erilaisia, mutta kummastakin jää semmonen pikkanen viiveentunne tankoseen verrattuna. Pyrstön ne pitää kyllä monta kertaluokkaa paremmin kurissa mitä nuo halpisgyrot tankosissa...

Pitäs vaan lisää päästä lentämään, kiva huomata ettei se tietty tuntuma tunnu katoavan vaikkei hetkeen lennäkään. Ja jännästi kaivelee isommat koneet, sen siitä tais saada kun kevätleirillä kävi vähän ihmettelemässä...

[JasuT]

Hiljaista etenemistä, ja sekalaista sähellystä. Kesä etenee...

Uudet gimbalit tuli Flyskyyn, ja kumma kyllä, tuntuma muuttui paremmaksi. Eikä sätki enää pyrstöosasto. Tuolla voisi jonkin torpinkin selittää, vaan vahva on tunne että se pääsyyllinen on ihan siinä gimbalien läheisyydessä, tikun päässä potikasta... Tuosta huolimatta, muutama lento on tullut suoritettua, ja se eka HK:kin on pysynyt ehjänä...



Nenä-itteenpäin-vaikeutta lähdin sitten hakemaan toisella tavalla. Kun ei 450-kokoinen käänny, tai siis kääntyyhän se ja menee hienosti ympärikin että nenä on taas pois omasta nenästä vaan ei pysähdy, niin ostin torista kuljeksimasta Blade 180 kopun ja kasan varaosia. Niillä sitten hakemaan sitä rohkeutta. DX7:aan tuli asetukset haettua jo ennakkoon, eikä niitä isommin tarvinnut edes muokata vaan aika toimivat oli perusasetukset. Muutaman ekan säätö-opettelulennon aikana tuli pudotettua sujuvasti pitkään heinikkoon, ja voikukkapeltoon, eikä niissä saanut edes mitään rikottua. Low-voltage-cut on aika armoton, kauaa ei laskupaikkaa etsitä, eli ajastimen kanssa pitäisi mennä. Tai siis, muistaa käynnistää se ajastin kun aloittaa lennon...

Pikkasen ahtaassa paikassa kuitenkin uskalsin kääntää nenää itteenikin kohti, vaan vaikeaa sekin tuntui alkuun olleen. Kunnes vaan uskotteli itselleen että "kyllä se siellä pysyy, eikä karkaa", ja kas kumma, sepäs suostuikin viihtymään halutusti. Jopa pikkusten puuskien korjailut meni yllättävänkin hienosti. Tuostapa sitten pitikin rohkaista itteensä, ja siirtyä läheiselle jalkapalloareenalle, jossa kukaan paria päiväkotiryhmän pallottelua ei ole aikaa viettänyt seuratun viisivuotisjakson aikana, ja lämmin kelikin piti porukan muualla, niin sinnepä sitä siis parin akun kanssa. On tuossa muutakin lentotoimintaa harrastettu, viime kesänä kuumailmapallollakin siitä lähtivät. Tilaa oli, eikä isommin häiriöitä, ja siellä sitten piti jatkaa tuota nenän asettelua. Eka akullinen sujuvasti, ja sitten uutta perään. Varovaista pyörittelyä suuntaan ja toiseen, eteenpäin lentäen välillä takaisin itteenikin kohti, ja tuntui sujuvan. Kunnes iski taas joku kumma orientaation kadotus, ja tämmönen pikkukirppu on kyllä vallan hätäinen liikkeissään, useampi pelastus ehti mukaan kunnes alkoi olla vauhtia vähän liikaa osaamiseen nähden, ja sujuvasti kyljelleen hieman perä edellä nurtsille. Joo, on tuo kenttä epätasainen, ja nouseekin siihen suuntaan aika voimakkaasti missä lentelin, vaan ihan noin jyrkkää maankuoren nousua en odottanut...

Illan kotvassa sitten analyysiä vahingoista, yhden servon ratas, pääratas ja siihen vastaava pienempi menettivät hampaitaan, landarit poikki kuten myös tail strutsit joista toinen jäi jonnekin kentälle. Perärupelin akseli mutkalla, joka oikeni ilman väkivaltaa. Onneksi lunastin varaosiakin mukaan, kaikkea löytyi mitä tarvitsikin, joitain vielä useammatkin eli uskaltaa jatkaa opettelua...



Aamusta sain sitten loputkin osat nippuun, elektroneja akkuun ja taivaalle. Jotenkin paremmin tuntui nyt lentävän kuin ennen torppia, ja hiljaisempikin on kun osa rattaita vaihtui uusiin. Kiva oli huomata myös että vissiin taas on jotakin oppinut, kun tuota torppausta lukuunottamatta tuntui istuvan käteen yllättävänkin hyvin. Lisää vaan toistoja, niin voi taas lähteä isommillakin jatkamaan opintoja...

[JasuT]

Saa nähdä miten onnistui, mutta eilen ilmeisesti lähti Blade 180:n osia matkalle Vietnamista. Näkys saavan monenlaista osoitteen: https://www.microheli.com/ takaa, toimituksen kanssa oli vähän painiskeltavaa, mutta se selvisi kysymällä myynnistä. Kokeillaan ensin muutamalla pikkuosalla, ja sit ehkä vähän enemmänkin mikäli ehjänä tulevat ja ovat sen laatuisia että viitsii tilata...

No, vaihteeksi pelastin yhden Gaui Hurricane -paketin. Kasattu yksi sähköineen, ja toinen kitti kasaamattomana. Futaban T6J ratio myös, sama väkkärä mikä Alignin nimelläkin on myyty T6. Jotain vikaa siinä kuitenkin on, lähetyksen osoittava sininen ledi vain vilahtaa, toisinkuin aiemmin haltuun kulkeutuneessa Allussa jossa ledi jää loistamaan. Tätä yhteysongelmaa oli ilmeisesti ollut tiedossa, kun oli kaveriksi hankittu Nine Eaglesin lähetinmoduli ja vastari, jolla kyllä yhteyden sai, mutta päätin sit kuitenkin bindata Futten vastarin Alluun niin jäi lisäpurkki pois ration selästä...

Jokunen kuvatus aiheesta..:


Tuommoinen, aiemmin jo lentäväksi todetun Hurricanen vieressä. Cessna pitäisi joskus käydä kokeilemassa, pysyykö ilmassa vai ei, oli jäänyt yhdeltä lentokapteeniksi opiskelevalta jouten kun pääsi lentämään Boeingin ja Airbussin tekeleitä, tuntui kuulemma vähän pieneltä niiden jälkeen...


Pituusero vakion "välimallin" ja venytetyn kesken. Tai ainakin oletan tuon lyhyemmän olevan vakiomitassa, pitää vielä tarkemmin tutkia. Lyhyemmät pää- ja perälavat, päälavat puiset joista päällysteet hieman vaati lämmöllä kiristelyä. Tuli kyllä kuitulapojakin mukana... Tailfin joku omavalmiste, huomattavasti alkuperäistä pitempänä ja nyt jää sen varaan vakiolandareilla. Mukana kyllä tuli muoviputkesta tehty huomattavasti leveämmät ja korkeammat landarit reilun pitkillä putkilla...




Vakioservoa nupilla, digidigiä perällä...


Gyrona tuommoinen, jota näkyy jossakin vaiheessa pidetyn ylivertaisena, jonka kopioita on kertynyt kourallinen haltuunkin...


Nopariksi sitten tuommoinen, jonka joskus ostin lennokkia varten. Tikuista kasattu old-timer, joka odottaa innostusta runkovalmiina... Kaipa tuo 80 ampeeria riittää leijutteluun ainakin, isommin ei ainakaan ilman lapoja pyöritellessä lämmennyt. Pussissa oli vissiin kärähtänyt ja korjausyrityksen kokenut Allun 60A nopari, joka ei herännyt tai sitten ei vaan ole mitään asetuksia vielä sisässä. Sekä joku kämmenen kokoinen 120A nopari, jossa siinäkään ei muuta eloa kuin BEC tuntunut löytyvän...


Ihan ehjän oloinen muovinuppikin paikallaan. Stabbaritangossa "hieman" lentoruostetta, eli ei ihan uusi taida tämä olla. On muutamassa servon ruuvinkannassakin ruostumista, ja ilmeisesti nopari on palanut rungon sisällä kun on selkeää palamisjälkeä peräservon alla rungossa...

Lennetty tällä ei tarinan mukaan ole, mutta olisi yritetty nostaa ilmaan useampaan otteeseen siinä onnistumatta. Ratiossa ei ollut mitään järkeviä asetuksia, olisiko hävittänyt muistinsa vai jäänyt oikeat asetukset tekemättä, edellisen kertoessa ettei oikein englannin kielellä osannut asetuksia etsiä. Kivijalkaliikkeessä oli käynyt tarkistuttamassa asetukset, liikkeen nimenkin kertoi mutta ehdin jo unohtaa, oli kuulemma asetukset korjattu mutta ei ollut leijuttaa kokeiltu liikkeessä -ymmärrettävästi... Vaan mikäli tässä oli ollut asetukset edes siellä suunnalla missä piti, niin loppusyy ylösnousemattomuuteen löytyi mitä varmimmin akkujen virheelliseen kytkentään. Sarjakytkentäkaapelin sijaan oli tekaistu rinnankytkentäkaapeli, ja jännitteen puolittuessa tehot putoaa vain neljäsosaan, ja kyllä sen nuppikierroksissakin heti huomasi kun kokeilin ilman lapoja sekä 3S että 6S kytkentää...

Lelujen määrä siis vaan lisääntyy. Nyt on tämän, ja jo lentävän Hurricanen, lisäksi kaksi kasaamatonta kittiä. Sekä sekalainen varaosakasa. Pitäisi pystyä vähän laskuhommissakin roiskimaan, ilman lentotauon äkillistä syntymistä. Siis noiden parin Bladen, ja puolenkymmenen lentokuntoisen 450 lisäksi, jos nyt (taas) yrittäisi olla katsomatta mitä myyntiin tupsahtelee...

Lisäys, muokkaus, tms. Uusin hankinta ei olekaan "tappiin asti venytetty", vaan siihen välille. Vakion nähden tuossa on 65mm pitempi putki, ja pisimmässä vielä 60mm lisää. Varmaan joutuu kasaamaan vielä vakiomittaisenkin, ihan vain akateemisessa mielessä...

[JasuT]

Pitihän yksi vakiomittainen runko käydä kasaamassa...








Hyvin näkyy perien pituuserot. Samaten päälavat pitenee perän pitentyessä...

Sähköjä tuohon lyhimpään ei luonnollisesti ole oikein mitään. Ihan perus-Futabaa olisi nupille, vaan eiköhän jostakin sopivasti löydy parempaakin, kun pitää silmiä auki eikä kiirehdi suotta. Tai sitten käy torppaamassa jommankumman, siten että jää sähköt ehjäksi ja siirtää sitten lyhyseen..?

[JasuT]

Madpilot toimitti pienen paketin. Osia kumpaankin Bladeen, pienempään pyrstöputki-moottori-ropeli -hässäkkä, ja isompaan kaikkea sekalaista mitä todennäköisesti tulee vielä tarvitsemaan...

Bladeen vaihdon uuden kulmavipusen pyrstölle, vanha oli jo aika väljäksi kulunut eikä kuluneiden tappien 90-asteen kääntö paljoa auttanut. Uusi osa kiinni, samalla putsaten akseli ja slideri, koelento paljasti että oli ihan aiheellinen remppa. Perän vägääminen katosi lähes täysin, paljon tarkempi tuli perän hallinnasta. Pikkasen kyllä luotto lisääntyy täsmällisemmin käyttäytyvään laitteeseen...

MsR sai uuden peräosaston, olisin jo eilen lentänyt vaan enhän mä muistanut/älynnyt uutta pystyevää haalia, siispä toisesta vanhasta liimauksista irti ja epoksilla uuteen putkeen kiinni. Varmuuden vuoksi annoin 20 minuutin epoksin kuivua reilusti kellonympäryksen, ehti ainakin kuivua kunnolla. Sopivasti kun vettäkin pudottelee ukkospuuskien välissä, olikin hyvä ottaa olohuoneesta lentotoimialue. Hämmentävän paljon sivistyneemmin kyllä tuolla uudella "perämoottorilla" toimii, ei päästä perää karkuun ollenkaan siten mitä vanhalla -ja vielä vanhemmalla teki. Nyt voi sanoa jo että pystyy hallitsemaan eikä vain toivomaan perän liikkeitä, ja kummallisen selkeästi sitten menikin sohvan päällä pyörittelyt, kahdeksikot, nenä mihin tahansa suuntaan leijuttelut jne. Sellaista mukavan rennon oloista ilman jännityksiä...

Kummasti alkaa poltella isompien akkujen täyttäminen, ja niillä samojen juttujen opettelu, vaan josko sitä malttaisi edes pahimman kelin ajan pysyä sisällä..?

[JasuT]

Kävinpäs kokeilemassa, miten viimeisin hankinta, "välimallin" Hurricane tottelee. Eka akullinen nuppikierroksia hakien, seuraavat kaksi perusleijuttelua pihanurtsilla, neljäs vähän isommalla kentällä. Ulkolämmön huidellessa +27'C, moottorissa oli lämpöjä karvan yli 50'C ja nopeussäätimessä vajaa 70'C. Viitisen minuuttia joka akullisella ilmassa kunnes akkuvahdit lähti vinkumaan, aika tarkkaan pari ampeerituntia sai akkuihin takaisin eli karkeasti repii keskimäärin 25A akusta. On kyllä tuo moottori aika laiska verrattuna toiseen Hurricaneen, ei tämä lähde ollenkaan siten miten se toinen...


Jotain tarttui lapoihinkin, nurtsin hitusia ja hyttysverta...


Noin asettui palikat tähän. Jopa alkuperäisen muovikopan alle mahtuu akut rinnakkain, jolloin akkuvahdit asettuu myös kivasti tuohon päälle. Puulavat hakee vähän omia uriaan, samaan tasoon eivät suostu pyöriessään asettumaan. Isommin ei tärrää mitenkään, pyrstö ei pahemmin elä mitä nyt hitusen yrittää akkujännitteen muuttuessa lähteä ryömimään, ei jaksa stressata kun ihan pikkukorjauksella kuitenkin pysyy kurissa...