Jasu, ja uusi aloitus

[JasuT]

Tästäkö se taas lähtee..?


Vihreällä opeteltu, joku 40-50 akullista takana, harjoitustelineet lähti reilun kymmenen lennon jälkeen. Olisi varmaan vieläkin paikallaan, vaan täällä kun on kerrottu että vakautuu lento paljonkin ilman niitä, ja tuolla uskalsi kokeilla, nii näinhän siinä kävi että paremmin kyllä tottelee komentoja. Menee kyllä nurinkin mutta vielä on vältytty vaurioilta...


Kuvassa oleva HK-450 tuli ostettua jo 3½ vuotta sitten, kun halavalla sai. Ja siihen kaveriksi Flysky -ohjain. Sekä sitten lentopelkoa liennyttämään valmiiksi useasti torpattu Walkera, joka ei ole kertaakaan suostunut käyttäytymään kunnon kopterin tavoin. Ei yhtään hallitusti suoritettua lentoa, aina jostain päässyt korjaamaan...

Tuommoinen pieni vihreä tuli sitten hankittua ja sillä tosiaan on lentopelko saatu kadotettua. Jopa tämänpäiväisessä tuulessa pysyi kurissa, mitä nyt välillä kunnon puuskasta lähti puskaan ja sieltä kaivettiin esiin, ja takaisin ilmaan kasvuston irrottelun jälkeen... Keskimmäinen pojista on pari akullista myös tuolla lentänyt, muttei kumpikaan meistä ihan kylmiltään vaan on simulaattorissa haettu ensin tuntumaa. Välillä paljonkin, välillä pitkiä taukoja...

Niin, ja se uusi aloitus. Omat alkuvaiheen kiemurat on jo tapahtuneet 30 vuotta sitten, kun vapaastilentävien ja yhden radiolla rikottavan lennokin jälkeen tulin ostaneeksi paljon lennetyn/torpatun/korjatun Hirobo Shuttlen, jota en saanut itse torpattua sen kymmenisen poltetun metanolilitran aikana. Kaasunkäyttö potikalla etusormella, ilman gyroa, vailla mitään pelkoa ja jännitystä. Nyt sitten onkin jännittänyt senkin edestä...


HK ja T-Rex 450 odottaa katossa, josko oppisivat olemaan noinkinpäin kun totuttaa aikansa? Yksi kasattu mutta lentämätön HK on vielä salkussa noiden lisäksi. Oikeampi syy, miksi ovat katossa, on jälkikasvu. 5v poika on "hieman aktiivinen" eli turhan innokas välillä, neiti 3v ei vaan ihan aina ymmärrä tai muista mihin ei tarvittis koskea. Puolivuotias neiti on lähtökuopissa eli kohta saa kaiken käsiinsä mikä on liian alhaalla, kutos- ja seiskaluokkalaiset pojat sentään jo osaa tulla tämmöisten kanssa toimeen...

Jotain jänniä huomioita on jo tullut. Jostain on kasvanut pelko/jännitys, jota ei 30 vuotta sitten ollut. Toisaalta taas paljon puhuttu orientaatio ei tuota vaikeuksia, siihen ehkä auttaa se että 30-35 vuotta sitten tuli ajettua melko tosissaan RC-autolla kilpaa, ehkä siinä apu. Aikaa tämä(kin) laji tuntuu vaativan, mutta jostain sitä tuntuu aina pystyvän nipistämään. Vaikka näiden vintiöiden, lentävien, ja muun ajoneuvoharrastuksen kanssa onkin ajankäytölle hieman haasteita. Brittimaastureita (2x Range, L-R Series 2a), isoja Sitikoita (Sm, Xm, C8) ja Rättäreitä (mm. 4x4 -Dyane), sekä lisähaittana niska-aivovamma. Terveydellisistä syistä kun täyskokoisilla on lento-ropauskielto, niin korvataan se sitten tämmöisillä. Hurjassa nuoruudessa tuli tosin yhtena kesänä oltua lentokonekorjaamossa töissäkin, vaan kun meinasi kouluttautua alalle niin ilmailuhallinto torppasi sen tien...

No, näillä mennään, katsotaan miten tämä uusi yritys lähtee käyntiin...

[JasuT]

^Tuo on varmasti totta, että pitäisi keskittyä vain yhteen kerrallaan. Sama se on tuon nelipyöräisen kaluston kanssa, vähän kaikkia kun ropaa niin jokainen on jostakin kohtaa kesken...

Iltaa kohden sen verran tuntui tuulet laantuvan, että pitihän se käydä onneaan kokeilemassa. Pientä säätöä vielä "muovirunko-Eskyn" kanssa, perästä välyksiä vähemmäksi ja servon paikkaa hakien että pysyy leijunnassa pyörimättä. Ja pysyihän se lopulta, eikä pikkupuuskan isommin häirinneet. Pysyi jopa sillä suunnalla mitä halusin, koko akullisen sai lennättää isommin säikkymättä. No, vähän toki välillä nostatellaan pulssia, mutta vallan maltillisesti silti... Välillä kaikesta säätämisestä huolimatta jäi perä voblaamaan, joten käytin vielä kerran osina ja sain oletettavasti häirinneen välyksen pois jota en vaan huomannut aiemmin. Ja uutta yritystä...

Hienosti sitä kyllä pystyy valehtelemaan itelleen, että "täähän on helppoa, sujuu sujuvasti", toista akullista sai pidettyä liki kymmenen minuuttia lapasessa kunnes sitten illan puuskaylläri vähän pyyhkäisi. Sen verran vahva, että horjutti tasapainovikaista pilottia, joka sitten korjasi tilannetta vähän hätäsesti, ja äkkiä kyllä puulavoista lentää silppua...




Äkkisilleen lentoturmatutkinnassa selvisi että vain nuo pari palikkaa on savolaistuneet. Muuta vahinkoa, päälapojen lisäksi, ei näkynyt. Joku osuma vetorattaassa, ääntä ainakin pitää jälkien kohdalla. Pyrstölavoissa toki vihreää värjäymää, vaan sitä tuli jo illan ekan akullisenkin aikana, pikkutilanteita kun tässä vaiheessa opiskelua tuntuu piisaavan...

Servot ehjiä, gyro tottelee hienosti, linkit ehjiä, peräosasto nipussa, harjoitustelineet irtaantui menosta samassa rytinässä -ehkä ne vaan pitää jättää pois menosta..? Kohta olisi jopa kasassa, vaan taitaa jäädä tuleville päiville seuraava lento...

[JasuT]

Tankosten ehdoton hienous on nuo hienomekaaniset vivustot! Juuri tuo mekaniikka sai tarttumaan uudelleen kopterihaasteeseen (joskus vuosituhannen alkupuolella).

Tuossa se iso osa omaa kiinnostusta tulikin. Eli se mekaniikka, miten on toteutettu, on aina kiinnostanut. Kakarana kaikki mitä vaan tuli vastaan, tuli yritettyä tutkia, lentäviin väkkäröihin saati koptereihin ei päässyt oikein missään tutustumaan lähemmin. Vaan olisko se perimmäinen kiinnostus tullut upotettua jotain parivuotiaana, kun ekan kerran pääsi Hughes 500 -kyytiin, mä siitä mitään oikeasti muista muutakun sen miltä pilotti näytti, ruskeat penkit ja keltainen pellitys. Mut tais silti jotenkin syvälle osua se lento..?

Lentää taas, olihan sieltä yks servo menettänyt hampaitaan, pääakseli hitusen mutkalla (mittakello paljasti, ei silmät), täristi ihan jumalattomasti kun eilen kokeilemaan menin. Siitä sitten nuppia palasiksi, muutamaan kertaan, ja lopulta poissulkumenetelmällä eli osa kerrallaan kasaten takaisin, linkkien pituudet mitaten/säätäen nippuun, ja tuon videon jälkeen tarkistin vielä lapauran kertaalleen jossa oli kierroksen verran tarvetta säädölle. Loppuihan se tärräämminen, alkoi taas pysyä siellä minne pyytikin, vähän taas muistelua miten tämmöistä "ajetaan" ja jotenkin alkoi tuntua että taitaa tämmöisen muovirunkokin elää omaa elämäänsä...

Mutta joo, neljä akullista tyhjennetty, pari hipaisua vattupuskaan, pyrstölavat värjääntyy lisää vihreällä jne. On päälavoissakin vähän väriä, mutta ehkä siksi että testattiin eilen "uutta" kelaleikkuria jonka naapuri sai (paikalliseen Pappilaan ostettu uutena 50-luvulla), oli siis hienoa silppua tarjolla joka kyllä ilmavirrasta liikkeelle lähti. Näkyy akussa piisaavan potkua 15-20min lentoon, huomaa kyllä kun alkaa tehot hitusen hiipua ennen jännitevahdin vinkaisua...

Kaasukäppyrän laitoin lopulta semmoiseksi että tikun puolivälissä, kun ei vielä jaksa ihan leijuttaa, on 60% kaasu ja siitä tasaisena loppuun asti. Säästänee ehkä joltakin, kun tikun kun nykäisee alas, lapakulmat on nollilla ja tehot samaten, noita "äkkipelastuksia" tuntuu tarvitsevan vielä aika runsaasti...

Kyllä mä tätä vielä hieron tovin, ennen kuiturunkoiseen siirtymistä, yritän kyllä pitää nipussa että saa teini kokeilla myös miten "lapasilppua tehdään"...

[HJK]

Perusoppimäärään kuuluu ehdottomasti ennen kaikkea torpit  - niistä oppii koko ajan uutta! Tuo videosi leijuttelu on tyypillistä Eskyn Beltin "lilluttelua", mutta se toki koulii ja kehittää motorikkaa (torppien lomassa). Toki nykyaikaiset kopterit on helpompia, sillä Beltit on hankalia leijutella. Minulla on yhä alkuperäinen Belt CP V2 radioineen ja vakuutan että kontrasti nykykopteriin on huomattava! Siinä missä Beltti lilluu ja vaeltaa, niin nykykopteri leijuu vakaasti paikoillaan. Beltin lepatuskumit on ihan liian pehmeät ja auttoi kun jäykistin laitamalla (muovinupissa) kumien tilalle pienet kuulalaakerit (muovinupissa on kyllin lepatusjoustoa). Lisäsin myös padlen painoa, mutta hyväksi tuli vasta kun vaihdoin tilalle HK-450 nupin. Alkuperäinen Eskyn oma radio on varsin "hidas" (tuntuvaa viivettä) ja kontrollia helpotti kun vaihdoin laadukkaamman Hitecin tilalle. Samalla opin säätämään eri lentotilat ym. Eskyn Beltti oli se perusoppimääräni josta olen kiitollinen (paljon kivaa puuhaa ja räpeltämistä)  Siinä tuli rakenteet ja mekaniikka alusta asti tutuksi ja lopulta harrastus kehittyi soveltamalla Beltiin myös HK/Align tekniikkaa.

Koska kopteriharrastukseni oli selvästi askartelupainotteista, niin pienoissorvi on ollut suureksi hyödyksi. Akselit on helppo oikaista (niin kauan kun materiaali kestää murtumatta), myös omat viritykset ja kokeilut on helpompi toteuttaa. Alku oli askartelua ja niin se on yhä nykyäänkin. Toki lennätys on senverran edistynyt, että RC-lennokit ei ole enää ohjelmassa. Haja-asutusalueella oman kentän ylläpito käy työstä ja matkat kerhojen kentille pitkät. Kopteri on niin kätevä ja helppo startata puutarhasta viereisen pellon ilmatilaan, että enää en kiinteäsiipisiä kaipaa 

[JasuT]

Varmasti torppauksia vielä tulee, ja vielä varmemmin kun itsevarmuus on lisääntyvinään. Kuusi akullista tälle päivälle, ja saldona vain yksistä lavoista pintamuovit hienosti silppuna. Ehkä nuuka noista vielä teippaamalla tms tekisi, vähän semmoinen itseä arveluttaa...

Mikä lie ajatuskatkos taas oli, mutta oli kyllä korkeuttakin vähän enemmän, ja hieman varovaista liikkumista leijumisen lisäksi. Ja ne puuskat, onneksi aika pieniä tänään. Sopiva yhdistelmä kaikkea, niin pihan toteemipaalun juurelle, tulppaanien viereen sain otettua alas, vähän jäi muovia toteemiin ja vain yhteen tulppaaninlehteen vauriota -ei siis hellasäröä tuosta... Tarkastelua mahdollisista vaurioista, ei vaikuttanut mitään isompaa, lavat irti pyörittelyä eikä mitään epämääräistä, uudet lavat paikalleen (tasapainotuksenkin muistin tarkistaa) ja tärinät jäi pois... Tästä pari viimeistä akullista sitten ilman paniikkireaktioita. Loppuu vaan tuosta paikasta tila, kun liikkeelle haluaa lähteä, takapihalla olisi vähän enemmän tilaa mutta hiekka/sepeli ei alustana houkuta. Ehkä naapuritontille lei entisen päiväkodin pihalle nurtsille leikkimään..?

Iltasella tuli luettua kaikenlaisista säätöjutuistakin, ja kaasukäppyrän kanssa oli hauska havaita omatoimisesti päätyneeni tasaiseen käppyrään, tosin nollasta lähtien ja muut pisteet tässä leijutellessa 60% ja tänään nostin 65%. Ekat lennot tottakai sillä "nitrokoneisen ohjeella" joka tuntui ikävältä kun korkeutta säätäessä oli mainittu viive mukana. Holdia ei ole aiemmin tullut edes ajateltua, nyt sitten sen kanssa tänään opetellut elämää. Helpottaa kyllä monessa tilanteessa, ja säätöjä tarkistellessa, kun ei tarvi moottorin piuhoja irrotella moottorin pyörimättömyydeksi...

Äsken vielä kävin kokeilemassa, ilman harjoitustelineitä. Perä lähti vipottamaan ihan toiseen tapaan, pitää käydä taas paikat läpi etteikö olisi jotain löystymässä, ja jos kaikki on kuten pitää niin gainia gyrosta kokeilla säätää. Ehkä se vaan nyt reagoi nopeammin kun ei ole enää lisähärpäkkeitä telineissä..?

Nopeampaa laturia ja enemmän akkuja sitä kummasti alkaa kaipaamaan... Niin, ja minisorvia. Semmoinen olisi kyllä kaverilla, ja saa käyttää, mutta muuton jälkeen 30km muuttui 50km matkaksi, kummasti rajoittaa kynnystä lähteä. Monessa muussakin jutussa olisi ollut enemmän kuin tarpeeseen moinen, tai vaikka isompikin...

[JasuT]

Tutkin paikkoja, kiristin vetohihnan (oli löystynyt), säädin gainia, sain woblaukset pois. Suorastaan hienosti toimi... Yksi akullinen säätöjä, sit uutta pesään ja isommille kentille eli puretun päiväkodin pihalle...




No, tekastaan remonttia seuraavaksi. Ihan omakätisesti suoritin ns. tikkuvirheen, rauhallista lentoa maltillisella vauhdilla, siitä sitten vauhtia pois eli keulaa ylös ja samalla pitchiä lisää jarruttaakseen, nykäs, pyörähti enkä enää tiennytkään mitenkäpäin ollaan... Äkkiratkaisuna kone seis, takaperin heinikkoon parkkiin, jostain parin metrin korkeudelta...

Ainakin meni lavat, yhteen servoon iski hammaspeikko, lavanpitimien akseli (olikos tämä nyt se lepatusakseli?) mutkalla (pitikin ottaa auki ja vaihtaa tukevammat kumit), pyrstöputki mutkalla ja vaakaevä palasina. Ja pääakseli kiero, taas. Mitähän muuta vielä löytyy kun etsii..? 

Pitää kyllä alkaa pitää kameraa taskussa kun lentää, ottaa ainakin laskeutumispaikasta kuvat ja leikkiä teinien kanssa sitten lentoturmatutkintaa. Kohta pitää alkaa tehdä tilausta varaosista, tätä vauhtia kyllä hupenee ihan kivasti. Kuulunee tosiaan lajiin etenkin alkuvaiheessa, että taas tutustutaan rakenteeseen... Heti hienosti rankaisee kun kuvittelee hanskaavansa, liekö sitten sitä itsevarmuutta olisi hieman tullut lisää kun tutussa tuulettomammassa paikassa pysyi käsissä, alarinteessä ja isommassa tilassa tuntui tuulen käytöskin toisenlaiselta, ja eilisen jälkeen tuli simulla ajeltua muutama tovi lisää. Eihän FMS:n simu taida ihan parasta olla, mutta kyllä sillä ainakin jonkinlaisen rutiinin on saanut tikkuihin..?

Iltavuorossa sitten ruuvataan lisää, kun on jälkikasvu taisteltu untenmaille, vahingossa otettu muutaman tunnin päikkärit että jaksaa sitten yöllä ruuvata...

[JasuT]

Tulihan tämäkin niputettua takaisin lentokelpoiseksi, aina hetki silloin ja toinen tuolloin. Vähän jäi semmoinen mielikuva vahinkoja paikkaillessa, että taisi tulla asentajan syystä alas, "perän pitävyyttä" tuli vähän kummasteltua tuolloin, ja nyt sitten tuntui ettei kovinkaan tiukkaan tullut näköjään väännettyä niitä neljää ruuvia mitkä puristaa putken ruongonpuolikkaiden väliin. Niin että olisko lähtenyt hieman hihna hyppäämään, joka sitten sekoili sekoilevan pilotin kanssa..?

Vaan on taas nipussa, iltasella piti käydä varovasti kokeilemassa sattuiko säädöt enää samalle tontille. Taas kerran tuntuu lentävän hienosti, vaan illan hämärtyessä ja kostuessa en montaa minuuttia kokeillut kun akkukin tuntui alkavan hiipumaan. Josko tänään kävisi taas pihalla...

Asentaja-apulainen herra viis vee muotoili hienosti, "pystyiskö tänään taas lentämään lavansilppuamiskoneella"...


Edittiä, kävin kokeilemassa. Lentää tänäänkin aika rauhallisesti, mitä nyt tuulenpuuskat sotkee. Ilman apujalaksia silti, pysyi oikeinpäin laskeutuessakin... Tuosta rohkaistuneena kokeilin King-kakkostakin, apujalaksilla sitä, vaatii vielä näköjään kaikkien säätöjen uudelleen läpikäyntiä, kampeaa vähän joka suuntaan eikä pyrstö pysy ollenkaan toivotussa paikassa, joka tikulla jotakin ohjelmaa koko ajan. Muuten kyllä hyvä, herkästi tekee ainakin sen mitä tikusta pyytää, ehkä liiankin herkästi ainakin toistaiseksi. Vaan eipä silppua tästäkään syntynyt...

[JasuT]

Pari akullista kävin vispaamassa ilmaa. Ehjänä tuli väkkärä sisällekin, pysyi siis suht hallussa molemmat lennot. Pelottaa taas vaan ottaa muutakin kuin paikallaan leijuttelua, tosin tilakin tuossa pihalla loppuu jos yhtään enempi meinaa liikkua. Eli vaatisi taas poistumista pihasta, lisäjännitystä siitäkin...

Hienosti kyllä nostaa eilen kelaleikkurilla silputtua heinää, on sitten ihan joka paikassa sitä. Ajellaan nyt tämmöisenä jonkun aikaa, sitten voisi jossain vaiheessa yrittää itteensä rohkasta ja siirtyä pykälää isompiin. On niissä kai onneksi vähän tukevammin tehty liki kaikki, mutta on sit se toinen puoli eli massaa niin pyörivissä kuin muissakin osissa, eli tikkuvirheen jälkeen pääsee varmasti tekemään oikomahoitoa semmoisellekin, vaan sen näkee sitten...

Jokseenkin on koukuttava laji tämäkin...

Pitäisi tosin yrittää saada oma pääkin järjestykseen, on aika pirullinen fiilis kun lähtee huimaamaan lennättäessä. Ja se kun unohtaa hengittämisen ja havahtuu siihen. Tai kun jotain liikahtaa silmäkulmassa, siinä on yhtä laskeutumista lukuunottamatta vielä selvitty ilman vahinkoja, sillonkin meni vain lapa päästä huonoksi, mutta ennemmin tämmöiseen vahinkoa kuin osuisi johonkin liukasliikkeiseen elävään...

[JasuT]

On nopeita, ja arvaamattomia. Viis-vee jannulla on enempi intoa kuin ehtii ajatella, neiti kolme-vee ei vaan aina muista tai ymmärrä ohjeistusta. Tavaksi otettu ihan alusta alkaen, pitää pysyä pilotin takana tai lavat ei vaan pyöri. Ja on tosiaan aika herkällä laskeutuminen jos jotain epäilyttää tapahtuvan väärässä paikassa. Ja joo, on kerrottu mitä ikävää voi seurata, jos tuommoisen lapa edes hipaisee, kuvia en katsonut tarpeelliseksi näyttää mitä netistä löytyy...

[JasuT]

Ollut taas hieman taas tuulista päivisin, iltaisin ei niinkään, vaan eihän sitä sen verukkeen taakse enää mennä... Eilen neljä akullista, tänään yhdeksän jo takana. Pariin kertaan eilen kokeilin käydä testaamassa "täyskuitukonetta" eli King 2 -yksilöä. Ei sitten minnekään halunnu alkaa, vaikka miten oli säätelevinään. Eilen illasta vielä piti kokeilla, kun kuvitteli säätäneensä kuntoon, vaan yön jälkeen päätin ottaa säätämisen ihan alusta. Nupista swash-platen päältä kaikki irti, ja jigi akselille, siitä katselin servojen perusasetukset niin tontille mitä osasin, säädettävät tangot nupista "tehtaan speksiin", lavat paikalleen ja pihalle. Ja juma, kerrasta lentää kuin juna, ihan kertaluokka vakaampi mitä muovirunkoversio...

Pari akullista alkuun kuitusella, sit pari perään muovisella, on jotenkin ihan eri planeetalta hallittavuudeltaan nuo kaksi. Muovinen on jotenkin aggressiivisempi mutta epätarkempi, kuitunen taas rauhallisemmin vastaa komentoihin mutta tarkasti. Miellyttävämpi tämä jälkimmäinen, ensinmainittu taas ehkä koulii tikkujen vispausta, tekee rutiinia korjailuihin..?

Jossain vaiheessa jälkimmäistä akkua alkoi tuntua ettei ihan siten enää vastaa muovinen komentoihin, joten akun hiipuessa ihmettelyä. Toinen lapa jumii kääntyessään, eikun nuppia osiksi ja lavanpitimen painelaakeri äity jumimaan. Oliko sitten roska välissä, purin ja putsasin, niin herkistyi entiselleen? Kokeeksi sitten virittelin "lepatusakselin" kumien tilalle laakerit, kummasti muuttui luonne löysien kumien laakereihin vaihtamisella. Ei tunnu paljoa anteeksi antavan, ja on paljon herkempi tuuleen tuon jälkeen. Ehkä kokeilen kovempia kumeja laakereiden tilalle seuraavaksi..? Niin, ja ottaa taas tuo seutu auki muutenkin, ruuvi lavanpitimeltä näky löystyneen, teki epämääräistä käytöstä viimeisellä akullisella, en ajanut loppuun asti, maltoin keskeyttää. Ja onneksi niin, olisi saattanut tulla muutakin remppaa kuin lukitteen kanssa ruuvin kiristys...

Vähän menny varovaisesti muutakin kuin perusleijutusta, lennokkiin verrattuna aika samantapainen ohjata kun on liikettä, mut yrittänyt opetella lähinnä sitä että saa siirryttyä lennosta leijuntaan, ja toistaseksi on onnistunut pysymään suht sillä seudulla mihin meinasi, eikä vielä ole ,kumma kyllä, osunut mihinkään. Ei siis kuvia, ei silppua...

Yritin tässä laskea, taisi tulla 30 akullista täyteen näillä E-Skyilläkin jo. Ja tämä päivä ilman "aputelineitä", heti kun "kakkos-kuninkaan" sai todettua olevan tarpeeksi lähellä säätöjään. Eikä menny kuin kerran melkein nurin laskeutuessa, sopivasti ruohopaakku telineen alle ja tuulenpuuska kaveriksi, niin kallistui lapojen hidastuessa siten että lopuksi vähän hipaisi heinään...

Jospa tuossa laitailisi akut iltaa varten vielä valmiiksi...

[JasuT]

Mihinkähän taas viikko katosi, lentämättä? Aika runsaita sateita ja tuulta reippaine puuskineen, rajoitti tikunvispauksen simulaattorilla leikkimiseen. Ei montaa päivää, etteikö olisi tullut edes vähän sillä lennettyä, melkein päivittäin kuitenkin. Kävin kelien ollessa tällaisia, HK:n säätöjä vielä läpi, ja jos rehellinen on niin mitähän sen kanssa oli tullut ajateltua sitä säätäessä? Ehkä jotain ajatuskatkoksia, katsoessa Alignin ohjeesta linkkien pituuksia, lopputulemana vähimmilläänkin toistakymmentä astetta eli tuskin olisi ihan siten totellut miten pitäisi. Kaasukäppyrät tekaisin vastaaviksi mitä nyt Eskyjen kanssa on tuntunut toimivalta, telineistään vaatetelineeseen sitoen kiinni ja lapaurakin tuli säädettyä kohdalleen, -odottaa siis sitä että saa taas tuntumaa vähän haettua Eskyn kanssa kelien tyyntyessä...

Joka tyyntyikin sen verran että piti pari akullista käydä hakemassa taas tuntumaa. Tauolla kävin vielä läpit muovirunkoista yksilöä, säätelin senkin nupin mielestäni kohdilleen, putsasin ja öljysin nupin laakereita ja perän vivustoja samaten. Jotenkin oli eka ylösnosto taas pientä hermoilua, vaikkei taukoa tuota enempää ollutkaan, mutta äkkiä mieli siitä rauhoittui. Toisella akulla olikin jo vähän varmuutta mukana, ja uskalsi ottaa jo vähän vauhtiakin pelkän leijuttelun lisäksi. Akkuja säästelläkseni on nyt tullut laitettua ajastimeen kymmenen minuuttia, ja etenkin jälkimmäisen akun kanssa se aikaraja tuli yllättävänkin äkkiä vastaan. Ehjänä takaisin sisälle kaikki, muuten oli kelikin jo kohdallaan (lähes tyyntä, aurinkoa) mutta hyttysiä oli jo runsaasti. Nämä pienet inisijät osaa kyllä häiritä aika ikävästi, eikä oikein uskalla tikuista irrottaa niitä hätistelläkseen, vaan tuleepahan sitten lisää kokemusta ja rutiinia laskeutumisista...

Vähän sillä silmällä kävin katsomassa viereisen tontin maastoja, entisen päiväkodin tonttia, aika kivan tasaista ja aukeaa. Eikä siihen ihan vahingossa kukaan eksy, ympärillä ryteikköä kun kolme vuotta on saanut luonto ottaa omakseen sitä tilaa, päiväkodin paikalla lähinnä purkujätettä eli tiilimurskaa, lasia, vähän harjateräksen pätkiä (omatoimisesti niitä on keräilty viime kesänä nuorimman pojan kanssa reilu 300 kiloa), jospa siirtyisi seuraavaksi sinne opettelemaan..?

[JasuT]

Tuuli tyyntyi, ainakin aamupäivän puolella, joten täytettyjä akkuja tyhjentämään. Ensin taas King3 muovirunkoisella tuntumaa, ja siitä akullisen jälkeen testaamaan osasinko säätää HK:n lentokuntoon. Harjoitustelineet sählypalloineen antamaan mielenrauhaa, ja pelonsekaisin tuntein kierroksia koneeseen. Ei edes yritystä nousta, siispä lisää koneeseen kierroksia, ja lapakulmia seuraavaksi, eli sekä throttle että pitch curvea muokaten. Lähtihän se nousemaan, mutta säädin vielä vähän tankoja swash platelta pitemmäksi jolloin sai paremman tuntuman toimintaan... Ja joo, muuten mukavasti mutta pyrstö ei totellut oikein halutusti...

Loppu akullinen menikin sitten hakiessa gyron säätöjä, ja kiristäessä hihnaa (vissiin ekaa kertaa oikeasti pyörimässä, liekö venähti heti), jolloin pyrstöservon asetus muuttui kun tuossa Gt pro -versiossa on servo runkolevyissä eikä puomissa kiinni. Osia taitaa kyllä olla että saa muutettua servon puomiin kiinni, ehkä parempi laittaa siten niin ei perusasetus muutu hihnaa kiristellessä..? Toiselle akulle, kun pyrstökin totteli halutusti, otin sählypallot telineistä pois, rauhoittui oleellisesti, joten toistaiseksi jätin telineenjatkeet vielä paikalleen...


Tästä rohkaistuneena, kamat kyytiin ja puretun päiväkodin paikalle kokeilemaan... Esky toimi ensialkuun kuten pitää, ja vähän jopa uskalsin ottaa vauhtiakin, ja siihen asti pysyi suurinpiirtein hallussa kunnes keksi pyörähtää nopeasti (taas) ympäri, aivan kuin pyrstö olisi lopettanut yhteistyön. Perinteisesti lepatusakseli mutkalla, flybar tanko pikkumutkalla, ja lavat silppuna, muuten tuntuisi selvinneen lähinnä kosmeettisilla vaurioilla. Servotkin selvisivät...

Nuppia purkaessa, katse osui kovin löysän näköiseen remmiin (tässäkin, taas) ja jälleen kieroutuneeseen puomiin. Ei pahasti, vääntämällä asettui suoraksi. Kokeeksi kiristin taas hihnaa, ja ilman lavanpitimiä nuppi pyörimään, niin kuulosti kuin hihna hyppisi hampaalta. Samanlainen ääni taisi kuulua siinä pyörähtelyn aikanakin? Kokeilin sitten käsin kääntää, nuppi toisessa kädessä ja pyrstö toisessa, hyppii vaikka olisi miten remmi tiukalla. Joko siihen tuli tunnit täyteen, tai pyrstön hihnapyörään, ellei molempiin..?

Niin, ja oliskohan siinä aiemmassa "perä edellä tonttiin kun pyörähti" -tapauksessa ollut kuitenkin tätä vikaa jo kaverina, eikä ihan puhdas tikkuvirhe kuitenkaan? Se kun pyörähti silloinkin äkkiä, eikä totellut tikkua eikä gyroa kummallakaan kerralla...




Tilaa on kyllä kivasti lentää, eikä tuohon lähelle kukaan ihan vahingossa edes eksy. Mitä nyt moporaggarit jälkimmäisen kuvan hiekkamontussa toisinaan käy, muuten ei itseni lisäksi taida olla viime vuosina muita käynytkään...


Tuommoisen "lentokentän" otin mukaan, toiselta puolelta hyvin pehmennyttä filmivaneria, just sen kokoinen minkä Lantikkaan sai kontin pohjalle. Eipähän hiekka pöllyä, jos vaan saa tuohon laskeuduttua, ja toistaiseksi torppausta lukuunottamatta onnistuikin. Neljä akullosta tuli HK:lla tuossa pörrättyä, tuulikin alkoi yltymään mutta siitä huolimatta pysyi ilman remontintarvetta, ainakin toistaiseksi, saas nähdä tuleeko sitä jos tuuli ei pahasti käy yltymään kun akut on taas latailtuna...

On kyllä "hieman" eri luonteisia nuo, Eskyllä on kyllä lennettyä paljon ennen minua, ja varmasti torpattu useasti. Välyksiäkin on vähän toisella tavalla mitä lentämättömässä HK:ssa. Ja isompi on isompi, ei ihan niin tuulen mukaan ole lähdössä, vakaampi kaikinpuolin. Ja rauhallisempi, ainakin näillä maltillisilla säädöillä vielä, mutta otetaan nyt kuitenkin ihan rauhallisesti ennenkuin oppii enemmän, ja ennenkaikkea tulee luottoa omaan osaamiseensa. Vielä on aika vahvana tunne, että saa olla onnellinen ettei tämän enempää tullut remonttia...

[gemini 95]

Mukava lukea raporttejasi. Nostalgia nousee pintaan, sillä oma harrastus käynnistyi Honey bee king II:lla. Kun siihen oli lyöty kaikki violetit päivitysosat ja se viimeisen kerran torpattu, oli seuraavana vuorossa hk 450.

Eskyn hihnan löystymiseen taisi auttaa peräpuomin teippaaminen kiinnityskohdasta. Halkaisija ja kitka kasvaa ja saa hieman tiukemmin runkoon kiinni.

[JasuT]

Taitaa olla ollut aika yleinen reitti Honeybeen ja HK450:n kautta eteenpäin? Tarinoita palstaltakin kun on hakenut, niin varsin monella tuntuu näitä olleen, ja epäselväksi ei jää että opettaa -sekä lentämään että ropaamaan...

Tässä pikkuhiljaa tutkinut syitä ja seurauksia, olisi kyllä pitänyt katsoa pyrstöstä hihnapyörän kuntoa, ja etenkin kun uusiakin on kertynyt niin semmoiseen vertaamalla kuluneisuus näkyy jo kaukaa. Hihnakin kulunut, ei nämä yhdessä enää voineetkaan voimaa luotettavasti välittää, nyt meni jo paikalleen uusi hihna sekä akseli hihnapyörällä. Eikä hypi enää vaikkei "viulunkieleksi" viritäkään...

Tuurissaan saa huomiselle tai huomisen aikana takaisin nippuun, ja pitäähän se sitten käydä toteamassa että onnistuiko remppa. Näyttäisi osia löytyvän vielä nuppiinkin ilman isompaa penkomista, vaan tällä vauhdilla niitäkin "kivanvärisiä" osia pitäisi metsästää. Aika moni nettikauppa näyttää saldojen kohdalla "out of stock". Tai sitten kokeilee, kuten näkyy sekin olevan aika yleistä, 450 nuppia oman tilalle, katsotaan nyt miten sitten käy kun on kasaan saanut, jättääkö fiilistelyjä varten rauhaan, vai päästääkö taivaalle jälkikasvun toimesta. Pitäisi kyllä aktivoitua metsästämään osia näihinkin, vielä kun jotain on saatavilla, jotenkin mukavaa näprättävää iltojen iloksi, yhdenlaista terapiaa ja kuntoutusta tämäkin...

[HJK]

Eskyn Belt CP palikoita on yhä  ihan kivasti tarjolla, esim:

https://www.ebay.com/b/esky-belt-cp-v2/bn_7024902950?ef_id=EAIaIQobChMI8cH4zuzO6QIVk5IYCh0QSgxuEAAYAiAAEgKfwvD_BwE%3AG%3As&rt=nc

https://www.ebay.com/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2499334.m570.l1313&_nkw=esky+belt+cp&_sacat=0

Myös harrastajilla noita Esky Belt CP aarteita yhä löytyy? - kuten allekirjoittaneella

[JasuT]

Pari viikkoa ollut taukoa, kiitos tuulisen ja sateisen kelin, että oman jaksamisen. Simulla yrittänyt pitää tuntumaa edes etäisenä, vaan tänään sitten olikin tovi tyynempää ja kuivempaa keliä tarjolla. Siispä heti aamusta akkuihin "se viimeinen tiraus" lisää sähköä, ja kokeilemaan saiko viime kerran osumat korjattua...

Vähän herkistelyä ensin simulla ja sitten King3 ilmaan. Peräservon paikkaa piti (taas) hieman hakea kohdalleen, vaan kyllä sille oikea seutu löytyi aika pian. Siitä sitten pahimmat pelot taas pois, ja huomaamatta meni kymmenminuuttinen mitä hälytykselle annoin aikaa. Ja heti perään toinenkin akullinen, ilman isompaa draamaa sekin...

Siitä sitten seuraavaa kokeilua, eli HK450 pihalle, ja hakemaan uuden hankinnan eli Alignin peräservon paikkaa. Jotenkin helpommin löytyi tälle paikka, ja kyllähän tuo nyt tottelee ihan toisella tavalla mitä äkkiä väljistyneen halpiksen kanssa. Sitten alkoikin jo kummasti tehdä mieli samaan tapaan nöyrästi mutta ilman välyksiä toimivia nuppiservoja. Ne tulikin vaihdettua liki halvimpiin metallirattaisiin analogiservoihin, joita tuli kasa tilattua erästä toista projektia varten. Onhan ne vähän paremmat mitä täysmuoviset Hextronicit, mutta semmoinen täsmällisyys mitä nyt perästä löytyy, puuttuu ja sitä kautta luottamus. Korostuu ehkä kun ei oma hallintakaan ihan kehittynyttä vielä ole...

Mutta, kaikesta huolimatta, pari akullista kummallakin tuli ilmaa sotkettua, ja vältettiin remonttikin. lavat hienosti vihreänä kummassakin, ja näkyy HK:lla saalistetun muutama hyttynenkin lapojen punaväristä pääteltynä. Toivottavasti tuo keli nyt kuivahtaa, että pääsee taas jatkamaan harjoittelua..!

Semmoinen jännä tuli tässä huomattua, että huonossa vireystilassa ei tosiaan kannata mennä kokeilemaan. Simullakin sopivasti väsyneenä ei ollut mitään toiveita pitää ollenkaan hanskassa, tuskin todellisuudessa yhtään paremmin olisi sujunut. Eli kun jättää yön-pari nukkumatta, eikä paljoa päikkäreillä pysty paikkaamaan, niin ei keskittymistä löytynyt sitten ollenkaan. Ja toinenkin havainto, eli vaikka sitä vaan seisoo paikallaan niin taitaa kuormittaa aivotoiminta ihan huolella kun tahtoo verensokerit laskea lennättäessä, jatkuva seuranta kertoo että energiaa vaan kuluu lennätellessä...


E:ihän sitä malttanut olla punomatta harjoitustelineitä HK:sta pois, ja kuten todettua, rauhoittui olemus tässäkin. Nuppiservojen tankojen pituuksien säätelyä, alkaa nekin olla aika mieleisessä mitassa. Nämä kuntoon, ja vielä yksi akullinen, kun se vähäinenkin tuuli katosi illan mittaan, niin sitä oli jopa harhautuvinaan jotta osaisikin jo vähän. Pientä "irrottelua", edes-takaisin, sivulta toiselle, ja hallitusti leijumaan, sekä laskeutumisharjoitteluja . Ihan uudenlaista luottamusta kyllä saa itteensä kun homma etenee...

[JasuT]

Juhannuksena piti olla tyyntä, ja etenkin tänään, vaan luonto oli eri mieltä kuin Foreca. Onneksi lopulta tänään illan mittaan tyyntyi sen verran että uskalsin käydä vähän taas kokeilemassa...

HK:lla pari akullista ilman kummempaa draamaa, mitä nyt kertaalleen harhauduin laskeutumisen jälkeen, ja sain kaadettua kyljelleen laskeutumisalustan reunalta nurtsille. Mitään en saanut edes väännettyä, eli säikähdyksellä selvittiin siitä. Trexiä kokeilin, miten tottelisi, vaan perän woblausta en saanut kuriin, ja näyttää pääroottorin akselikin vipottavan vähäsen. Vaihdan sen akselin, ja sitten uutta testilentoa...

Tuosta sitten saikin lisää intoa, joten päätin vielä kokeilla kuiturunkoista Esky:n King kakkosta. Lähinnä vain siksi, kun tuli siihen ruuvattua hiilikuitulavatkin paikalleen, on erilailla herkkä ohjaukselle puulapoihin verrattuna, ja jotenkin muutenkin herkempi ja helpompi lennettävä. Gyro halusi vähän hienosäätöä lapojen vaihdon jälkeen, vissiin sekin tekee sit jotain käytökselle kun tämäkin lähti woblaamaan, sain sen kuriin kuitenkin gyron gainia säätäen...

Pikkasen sai itsevarmuutta lisää, ja tuli jopa hetkittäin haettua vauhtiakin "kakkos-kunkulla", tekeekö tuo keveys ja ketteryys sen että jotenkin paremmin uskaltaa mitä 450 HK:lla? Pysähtyykin leijumaan heti kun haluaa, eikä tunnu karkaavan ainakaan niin pahasti enää. Ehkä jotain psykologistakin mukana..?

Kirjanpidon mukaan 50 akullista jo lennetty näillä, HK:lla 11 ja King3 saanut 30 akullista osakseen...

[JasuT]

Trex sai "yövuorossa" tutkimuksia osakseen, eikä pääakseli ollutkaan kiero. Nupin yläosan kun löysäsi, haki vähän paikkaa ja kiristi kohdalleen, niin vipotus siltä osin hävisi. Lavanpitimien laakerit on kyllä ihan loppu, shimmasin välyksiä vajaan millin vähemmäksi, sekin taisi osaltaan rauhoittaa. Ja perehdyin vielä hieman gyron sielunelämään, ja sain sieltä lopulta siivon käytöksen aikaan...

Jännittihän tuo sitten ottaa kopukkaa ilmaan, vaan kivasti totteli se. Hieman peräservon paikan hakua, ja vallan siivosti leijutteli paikallaan. On taas ihan eri tuntuinen kuin mitä nuo kolme muuta, mutta selkeä käytökseltään kaikinpuolin, mitä nyt peräservon käytös ei ole sitä mitä HK:ssa Alignin digiservolla... Ehkä jonain päivänä tähänkin tulee päivitettyä laatukamaa, tosin muistin tuossa että olisihan tuolla seinällä "entisestä elämästä" jäänyt Sanwan aikanaan huippunopea ja tarkka metallirattainen kuulalaakeroitu miniservo GT12 -mattorata-auton ohjauksessa. Voisihan sitä silläkin kokeilla miten perä eläisi...

Viime viikolla saapui kaivatut Flyskyn vastaanottimet, jotta sai Trexiinkin oman vastarinsa. Yksi kolmesta vaan näytti vastaanottimen jännitteen pikkasen alakanttiin, vastarin syötön 5,05v oli ohjaimen mukaan 3,77v ja ohjaimen jänniteväijy huuti kuin oikohöylä alhaista tasoaan. Kysäisin myyjätaholtakin että mitä tehdään, ennenkuin avaan ja katson, vaan enpä malttanut vastausta odotella kun kurkistaa piti sisälle. Etiäinen oli että jännitemittauksen jännitteenjakoon olisi livahtanut vääränkokoinen vastus, ja näin taisi ollakin. Otin yläpuolisen vastuksen pois, korvasin trimmerillä jolla hain näyttöön oikeat lukemat, miljoonalaarista sopivaa vastusta tilalle kun oli tiedossa mitä on pyynti, enkä sitten viitsinyt sitä mittauspistettä enää palauttaa sevojen syöttöpisteeseen vaan vetäisin piuhan suoraan noparin akun syöttöön. Nyt tuo osaakin sitten kertoa akkujännitteen lähettimen näytöllä, ja jännitevahdin saa huutamaan kun akkujännite putoaa tarpeettoman alas. Tosin pitäisi vissiin ajaa uudempi/modattu ohjelmisto ratioon että saisi yli 10v jännitteen hälytykselle, vaan tuonkin voisi kiertää kytkemällä vaikka balansointiliittimen kahden kennon pinniin mittauspisteen...

Ja tuohon kun lähdin, niin modasin pari muutakin vastaria vastaavasti, niissä kahdessa ei ollut tarvetta modata jännitteenjakoa kun niissä näytti parin satkun sisään samaa mitä Fluke akkunaruissa. Ja kun jostain syystä tulee tarve irrottaa muutkin vastarit, niin varmasti saavat osakseen tuon modin...

Usko on luja jotta Foreca pitäisi huomisesta lupauksestaan kiinni, ja olisi tyynen ja olemattoman tuulen välissä koko päivä. Alkaa olla tunne semmoinen että sitä tilaa tarvii vähän enemmän kuin se mitä pihasta löytyy, niin "entisen päiväkodin lentokeskus" kutsuu, akut ei paljoa tarvitse lisäherättelyjä että pääsee ilmaan, melkein täysiksi on kaikki jo latailtu odottamaan...

[JasuT]

Aika hyvin piti ainakin tähän asti tuuliarvaus paikkansa, aamupäivä lähes tyyntä ja vasta äsken lähti tuulet kehittymään. Sopivasti kun sai akut tyhjiksi, lähinnä viimeisten säätöjen tarkastusta kuitu-Eskyllä, eil akullinen sillä, ja kolme akkua Trexillä perään...

Tilaa oli kivasti päiväkodin jäänteillä, melko tasainen tonttikin, mitä nyt hiekan seassa tiilimurskaa, harjateräksen pätkiä yms pientä, ja sekalaisia viherkasvien tupsuja siellä-täällä. Taas filmivanerin palanen lentokentäksi, kertaakaan ei tullut laskeuduttua sen 90x120cm alueen ulkopuolelle. Ja yllättävän tarkasti sai pidettyä kumpaakin alustan päällä leijunnassa...

Hieman ensin tosiaan herkistelyä Eskyllä, varovaista taivaslentoa, käännöksiä yms, ja korkeutta kun piti ns. tarpeeksi niin jäi riittävästi aikaa korjata omat mokat. Eikä tämän kanssa tullut edes jänniä tilanteita, Trexillä katosi orientaatio kertaalleen, vähän liian kauaksi taisin päästää, ja korkealle, vaan sain vielä pelastettua ensin oikeaan suuntaan ja kun taas sai ajatuksesta kiinni että mitenkäpäin siellä taivaalla ollaan, korkeutta pois ja takaisin halutulle alueelle. Hupaisaa vaan oli huomata ihan ääneen kiroilevansa tuossa tilanteessa, ja hetken kun tuon jälkeen rauhoitteli itteään leijuttelemalla lentokentän päällä, niin luottamus palautui...

Ehkä täysvalkoinen canopy ei ole ihan paras kirkkaassa päivässä? Vaaleaa taivasta vasten tuntuu katoavan aika hätäseen. Eskyissä käyttämäni keltainen tuntuu erottuvan hieman paremmin, pitää seuraavaksi kokeilla sillä Trexiä, pitäisi kyllä sopia kun on semmoisen lasikuituinen canopy se...

Keli kyllä on kohdallaan, mitä nyt taisi tulla poltettua niskaa ja jalkateriä, kun alun toista tuntia patsasteli paisteessa. Vissyäkään ei mennyt tuossa kuin 1½ litraa ihan huomaamatta, ja nyt sitten väsyttää ihan huolella...

[JasuT]

Tuommonen Airtronics Sanwa -metallirattainen kuulalaakeroitu aikansa huippu päätyi Trexin pyrstöservoksi. Suht nopea ja tarkka, mitä nyt pikkasen on rattaissa välystä aikansa ajojen ansiosta, vaan kyllä tuo aina täysmuovisen voittaa. Ei ihan niin täsmällinen (odottanutkaan sellaista) Alignin digiservoon verrattuna, mutta ihan on toista pyrstön hallinta muoviseen nähden. Ihan vaan säätöä ja testiä tuolle servolle kävin akullisen pihalla lentämässä, veikkaan että huomenna lennetään taas isommassa tilassa...

Kai sitä tuollakin ehtii lapoja käännellä, 6.0V: 0.07 sec/60° ja  2.30 kg-cm vääntö. Servo databasen mukaan tyypillinen hinta $63,95 ja 90-luvun alkupuolella lähtöhinta kotimaassa oli 695 mk... Pitkään tuolloin kyllä piti miettiä ostaako vai ei, mutta 1/12 luokan mattorata-autolla ei isommin jäänyt aikaa odotella kääntyykö ne pyörät vai ei, pari metriä leveällä neulehuopamatolla kun vauhtia oli pikkasta vaille p*rkeleesti... Ei nykyään enää refleksit riittäisi moiseen...

Alkaa kyllä olla semmonen tietynlainen varmuus jo kehittynyt, lentoonlähdön, leijunnan ja laskeutumisen suhteen, ei jännitä just paljoakaan enää. Uskoisin tosin että kun lakkaa jännittämästä, niin sitten taas korjataan jälkiä... Pitää ehkä paremmin hereillä kun pieni jännitys kalvaa..?

[TeroS]

Mua o lakannu jännittämästä viäkään...

[Eispii]

Tuommonen Airtronics Sanwa -metallirattainen kuulalaakeroitu aikansa huippu päätyi Trexin pyrstöservoksi. Suht nopea ja tarkka, mitä nyt pikkasen on rattaissa välystä aikansa ajojen ansiosta, vaan kyllä tuo aina täysmuovisen voittaa. Ei ihan niin täsmällinen (odottanutkaan sellaista) Alignin digiservoon verrattuna, mutta ihan on toista pyrstön hallinta muoviseen nähden. Ihan vaan säätöä ja testiä tuolle servolle kävin akullisen pihalla lentämässä, veikkaan että huomenna lennetään taas isommassa tilassa...

Pikku klappi ei paljo haittaa näin alussa,sitten kun rupeet vetään ADHD lentoo (vai onks tää lentämistä ) niin huomaa,ainakin isot pojat sanoo
Speksit ihan hyvät 450 kopukalle,ei muuta kun kovaa ajoo vaan

Ehkä täysvalkoinen canopy ei ole ihan paras kirkkaassa päivässä? Vaaleaa taivasta vasten tuntuu katoavan aika hätäseen. Eskyissä käyttämäni keltainen tuntuu erottuvan hieman paremmin, pitää seuraavaksi kokeilla sillä Trexiä, pitäisi kyllä sopia kun on semmoisen lasikuituinen canopy se...

Juu ei oo valkonen ihan se paras näkyvyydeltään.
Multa löytyy uusia canopyjä jos tarvit värikkäämpää


On hienoo lukee sun juttuja pörräämisen alkutaipaleelta,jatka samaan tahtiin (ei näitä uusia pörrääjiä niin hirveesti enään oo kirjottelemas)

[JasuT]

Kyllähän tuolla, kun palstaa selaa, löytyy näitä alkuvaiheen tarinoita/turinoita aika monelta. Ja aika samantyylistä näyttänyt olleen, mutta mikäpä näitä on naputellessa. Samalla tulee vähän kerrattua itelleenkin mitä tuli tehtyä, ja kun muisti on mikä on niin on jossakin tallessakin sitten... Laittakaa vaan kommenttia, jos jotain tulee mieleen, ja etenkin jos näkyy jotain aivan mettässä olevia oletuksia tai toimintatapoja seassa...

Kun ei sitä ihan kaikkea taida kuitenkaan kannattaa kokeilla ite, vaikka paljon tuleekin tutkittua ennakkoon ja sitten vasta kyseltyä... Kuten nyt, pitäisi muotoilla kysymystä aiheesta FBL, etäisesti kuitenkin kiinnostaa vaikka nämä tankoset on mekaniikkansa kautta kiinnostavampia. Mutta kun tuli vahingossa klikattua matkaan muutama halpa kolmilapanuppi, tarkoitus on rakentaa tandemi ensin noista "Eskyn jäännöksistä" mistä ei enää kolmatta Kingiä saa kasattua, ja jos se toimii niin sitten 450 palasista...

Vähän vielä FBL -nupista, sitäkin piti aikanaan kokeilla. Shuttlen kanssa. Mitään tietoa en silloin löytänyt, kun käytettävissä oli lähinnä kirjasto tiedonhakuun, ja jotakin Pienoismalli -lehden kuvia. Mutta kokeilla piti. Ja ensin tottakai ohjauksen vielä ristiin siten että eteenpäin pyytäessä lähtikin sivulle, mutta tästä oli helppo selvitä vaihtamalla parin servon piuhan paikkaa. Eikä silloisessa ratiossa ollut (Futaban F16) mitään miksauksia, dual-rateja (paitsi pyrstölle, minkä väsäsin), eikä mukana ollut mitään gyroja. Kaasu etusormella pyöritettävää nuppia käyttäen ja paniikkinappulalla kone seis, nuppi nollassa oli tyhjäkäynti eli sammutus vain nappulalla. Pysyi se suurinpiirtein siinä missä pitikin, mutta kuten tuli täältäkin luettua, oli pikkasen herkkä ja liukas liikkeissään, jotan aika hätäseen väsäsin flybarin takaisin ja jatkoin nitrometaanin polttamista perinteisemmin menoin. Kaikkee sitä onkin pitänyt kokeilla, uteliaisuuttaan, eikä onneksi näytä vielä laantuneen...

Muutama canopy löytyy kotoakin, aika tummansininen/harmaa yksi, täyskeltainen, nyt meni paikalleen Trexin vissiin vakio valkoinen parilla erivärisellä raidalla jne. Pitää noita kokeilla ja katsoa mikä näkyy taivasta vasten mukavimmin...

Vastarien telemetria -modauksesta jotakin. Ohjaimen mukana tuli yksi FS-IA6 vastaanotin, joskus vuosi-pari sitten pari lisää ja nyt keväällä kolme. Viimeisestä erästä yksi näytti vastaanottimen jännitteeksi ihan puutaheinää, viiden voltin sijaan 3,77v. Tätä kysäisin myyjältä, ei ole vielä vastannut että mitä tehdään, päivän maltoin odottaa vastausta ja sitten kuoret pois ja tutkimaan. Niinhän sinne oli lipsahtanut mittauksen jännitteenjakoon vääränkokoinen vastus, joten tinasin sen pois ja etsin trimmerillä oikean arvon, ja siinä sitten välähti että entäs jos mittaisikin jotain muuta kuin servojen/vastarin syöttöjännitettä. Välähdyksen jälkeen kokeilin mitä google kertoo, ja sieltähän löytyi vastaavaa pohdintaa, ja jopa ratkaisu samaan tapaan mitä kuvittelin...

https://www.rcgroups.com/forums/showthread.php?2402288-FlySky-Turnigy-iA6-%28and-iA6B%29-voltage-telemetry-mod

Tuolla jotain kuviakin aiheesta ja sekalaista löpinää muutenkin jos jotain muutakin kiinnostaa. Luonnollisesti layout on päivittynyt, ja tottakai kotoa sitten löytyi kumpaakin versiota. Lyhykäisyydessään, servojen syöttölinjasta yhteys poikki mittauspiirin jännitteenjakoon, ja jos näytti ennestänkin oikein, niin sitten vaan piuha siihen katkaistulle puolelle kiinni ja tästä sitten mitattavaan paikkaan. FS-i6 ohjaimesta ei tosin saa (ainakaan ilman ohjelmistopäivitystä, en tee kun samalla hukkaisi kaikki asetukset) jännitehälyjä kuin 10 volttiin, mutta tätä voi kiertää kun kytkee vaikka balansointiliittimeen haluamaansa paikkaan mittauspiuhan. Näin saa ohjaimen huutamaan kun akun jännite laskee, ruutuahan ei ainakaan vielä pysty edes harkitsemaan vilkaista, tai kopukka on jossain ihan muualla kuin mitä muisti sen olevan, eikä varmasti lähellekään samassa asennossa...


Tässä vanhempi versio aiheesta, hentoinen mittauslinja vaan poikki, ja vierestä löytyy pädi mihin saa piuhan juotettua kiinni, jopa suht helposti ja ilman suurennuslasia. Siinä BAT -tekstin oikealla puolella on jännitteenjaon vastukset ja suotokonkka, nuo on jo inhottavan pieniä käpisteltäviä...


Ja tässä sitten uudempi versio. Kuorissa näkyy osanumerokin vaihtuneen, kertoisiko se sisällön muutoksestakin? Uudemmassa on aivan vastaava mittauspiiri, mutta levyn alapuolella. Vähän ikävämpi oli tuohon, tuntuu ettei riitä enää näppäryys sormissa eikä näkökyky silmissä. Eikä tuossa oikein ole kuin hentonen kupari mihin piuha juottaa pitäisi, mutta tuli sitten vahingossa ratkaistua samoin mitä tuolla rcgroups -sivulla, eli maatasoa pätkä poikki ja siihen irrotettuun pätkään sitten juottaa piuhan, saa lisätukea edes vähän...

Kuvista poiketen, turasin vielä kuumaliimalla piuhat kiinni piirilevyyn, ja sitten kuoret takaisin päälle. Akun plussaan sitten vastaliitin tälle, josta halutessaan voi sitten siirtää mittauksen mihin haluaa. Onpahan taas väkästelty, kaikkii kuuteen vastariin, ja kaikki tämä lähti liikkeelle vain yhden vastarin akkujännitenäytön virheellisyydestä. Se perinteinen lumipalloefekti siis pääsi käymään, eikä yllätä...

[Dutchman]

Itse muinoin maalailin kopat, finit ja lavat rohkeasti huomioväreillä. 450 kopteriin pistin 500sen jalakset ja finit. Lapoihin maalia, ja tasapainoitus. Mua vaikkapa punaiset lapakehät auttoi hamottamaan kopterin asentoa.

Mulla on vieläkin 800N rekkulan lavoissa hologrammiteippaus, ja lavan kärjet neon punaisella. Auringossa näyttää isolta CD-levyltä.

[JasuT]

Tässä parin tuulisen päivän aikana uudelleenjärjestellyt HK:n sähköosia. Vastarin irrotuksesta se lähti, se kun on tuossa versiossa mahdollista asentaa akkutelineen "sisälle" keulaan, niin eipä olekaan kovin kätevä jos vaikka pitää uudelleenbindata kun pitää ensin purkaa keulapalaa irti yms. Lisäksi ainakin mielikuvan mukaan olisi häiriöherkempi, kun noparin, moottorin jne piuhat risteilee toisiaan, nyt kun noparin siirsi etuosaan ja vastarin rungon takaosaan niin johdotukset sai vedettyä siistimmin...

Ja pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että vieläkö se toimii. Pihassa vaan (kun tuli tehtyä nurtsiin pieni lentokenttä), kun ei enää viitsinyt Lantikkaa kaivaa esille, jotta olisi "lentokenttä" soralla käytössä, kyllä siinäkin taas sai akullisen sähköä hävitettyä. Itse tuota huomannutkaan, mutta taitaa tuo vaimo olla huomioinut kun on tullut tuskailtua tuulisia kelejä. Huomautti että "nyt on muuten aika tyyntä, kumma kun et pihalla jo ole"...

Kyllähän tuo toimii. Mutta on jotenkin niin erilainen Trexiin verrattuna, kulmikkaampi käytös kaikin muuten osin paitsi pyrstö. Trex on toki paljon lennetty, sopivan herkkä joka suuntaan, verrattuna siihen että HK:lla on alun toistakymmentä akullista vasta takana. Uutuudennihkeyden piikkiin ainakin osan tuosta käytöksestä laittaisin, on kyllä nuppiservotkin "hieman" eri hintaluokkaa että voi sieltäkin sitä eroa hieman rakentua. Pitää varmaan seuraavaksi ottaa tuonne lentotoimialueelle tämä mukaan, ja ajaa sitä isommassa tilassa, tunnustella sielläkin käytöstä. Servojen liikeradat, radion asetukset ja säädöt on kuitenkin haettu samoiksi kumpaankin nelipuolikkaaseen, vaan taitaa tämä laji olla sen verran herkkä että ihan pienetkin jutut tuntuu merkittävästi...

Olisihan tuolla voinut useammankin akullisen lentää, vaan aika paljon on kavereita eli hyttystä mustanaan ilmassa. Lavatkin veressä kun hyvinsyönyttä hyttystä sattuu reitille...