Jasu, ja uusi aloitus

[JasuT]

Tuommoinen yllätys löytyi. Hammaspeikko iskenyt, nokea rattaan alapinnassa ja ruuvit löysällä. Olisi tuonkin ruuvit pitänyt tarkistaa, kun toisenkin rattaan ruuvit oli löysässä yms. Sattui vaan silmään, kameran telinettä laitellessa, ja oli kyllä semmoisessa kohdassa että varmasti olisin huomannut jo ennen edellisiä lentoja jos olisi hammas puuttunut...

Olisiko sitten vaan aika haurastuttanut, ja noparin palo siinä vieressä, ettei kestänyt niitä neljää akullista enää? Onneksi löytyi uusi avaamattomassa pussissa, samalla sai taas tarkistettua muutaman muunkin paikan...


Halpis-actionkamera suoraan Kiinasta, telineenä hiilikuitu-kulmaa suoraan Hornet -osastolta...


Ehkä tässä käytössä kotelokin on tarpeen, koskaan kun tiedä mihin tuon torppaa. Kymmeneen metriin pitäisi vettäkin sietää, jos vaikka nyt ilmassa oleva aamukaste pysyisi kotelon ulkopuolella...

Taitaa kuitenkin täristä vähän liikaa? Joku kumivaimennus ehkä olisi tarpeen. Tuntuu kyllä lavatkin täristävän, vaikka ovat kolhuttomat ja tasapainossa, niin liekö puulapoja koskaan saa niin tasalaatuiseksi kuin kuituiset..?

Saa tuosta jotakin selvää, ehkä? Kiikkerämpi käytökselleen on tämä kun vertaa toiseen Hurricaneen, jossa vielä vähän pitemmät kuitulavat ja alumiininuppi. Vähän epämääräinen muutenkin ohjattavuudeltaan, ei tätä tuulet paljon heittele mutta silti jotenkin erilainen tuntumaltaan...

180 Bladeen vaihdoin kuitulavat muovisten tilalle, ja siitä ainakin kuminauhamaisuus katosi lapasten vaihdolla. Sillä pörräsin päivällä ennen sadetta, ja se kyllä tuntuu tottelevan ja sujuvasti leijuu nenä omaa kohti. Ehkä siihen on tullut vähän enemmän luottoa mitä tähän "välimallin" Hurricaneen, jota taas ei uskaltanut kääntää kylkiasennosta yhtään enempää, jatketaan siis harjoituksia pienemmillä. Jollakin 450 kokoisella jos jatkaisi tuossa sepelikössä, heti kun kelit vaan päästää pihalle leikkimään...

[JasuT]

Pientä askartelua sadepäivien iloksi...


Viissatasen landarit asettui nelipuolikkaaseen. Josko olisi vähän parempi nurtsikentältä operoida? Kohta sen tietää, kun saa akut pullolleen elektroneja...


180 Blade sai myös vähän vakiota tukevampaa landaria. Yhdet muoviset sain omatoimisestikin hajalle, eikä tarvinnut edes kovin vauhdilla maahan sipaista. Suorastaan luvattoman vähällä meni...


Paikalleenkin sopivat, ilman viilaa tai muutakaan lopputyöstöä. Aika äkkiä lopulta tulivat, kun vaan pääsi osat matkaan, ja ennenkaikkea sai tilauksen klikkailtua loppuun saakka. Valitteli tilaussivu ettei voitaisi toimittaa kun ollaan hankalalla alueella, muutamaa sähköpostia myöhemmin onnistui sujuvasti... Semmonen paikka kuin microheli.com


Luulenpa että tuommosen joutunee sieltä vielä tilaamaan, seuraavan kerran kun osia haalii lisää. Parikymppiä tuommonen, lasikuitukoppa maalattuna...

[JasuT]

HK:n landarien kasvatus oli hyvä. Paljon helpompi nurmelta lähteä, ja laskeutua, eikä pieni lisäpaino tuntunut vaikuttavan oikein mitään. Pari akullista hakemista, gyron "oikeampiin" säätöihin totuttelua, varovaista muutakin kuin leijuttelua. Ihme juttu, ilman säikyttelyjä, alkoi hieman lisää luottoa niin kuskiin kuin kopteriin tulla. Alkoi kaivata jopa lisää liikeratoja käyttöön, vaan niitähän saa kun antaa ratiosta luvan semmoseen...

Jopa hetkittäin nokka kohti omaa tuli pidettyä, eiköhän se tästä lähde sujumaan..?

[JasuT]

Notta hupsista. Posti toi lisää leluja...



Kun saa selviteltyä tarkemmin, ja suunniteltua vähän lisää, ni vois varmaan yrittää rakenteluketjua kehitellä skaala -osastolle? Ideoita on, enemmän kuin aikaa, jaksamista jne, ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Kasassa tuli mukana joku Alignin FBL-purkki ja vanha mustakuorinen V-bar. Toisaalta, kun on tullut tuota Skookumia opeteltua, ja semmonen toinenkin on odottamassa paikkaansa, niin ehkä sen paikka on tuossa skaalakopassa? Perään nelilapanuppi ja viislapainen päärupelille joka vaatii hieman hienosäätöä vielä toimiakseen hyvin. Bindaa yhdessä kohtaa kierrosta, swashin "tukitanko" (mikä sen oikea nimi olikaan?) ottaa hieman kiinni yhteen linkkiin, siihenkin on jo idea olemassa miten selättää ongelman...

Tuota sulatellessa, voisikin lähteä tyhjentämään parit akut Hurricanella, antaa alitajunnan työstää omaa vauhtiaan suunnitelmia...

[JasuT]

Joo-o. Tulihan sitä eilen vähän lennettyäkin. Pari akullista Hurricaneen, seuraavaksi kokeilen siihen vakiomittaisia lapoja, kun tuntuu ettei noilla viissatasilla lapasilla oikein tahdo jaksaa mennä. Nopari käy suht lämpösenä, moottori ei kuumana kuitenkaan, mut saattaa olla pienimmästä kotoa löytyneestä pinionista huolimatta vakiomoottorille vähän liikaa nuo lapaset... Sillä tuota lapahommaa pohdin, kun samoilla akuilla 550 venytetty pysyy kuitenkin pari minuuttia pitempään samoilla akuilla ilmassa, on siinä tehokkaampi moottori sekä 120A nopari, kun tässä toisessa 80A nopari ja tehottomampi moottori. Tai sitten tyrin tikulla piippaillessa asetuksiin jonkun huonon ejoitussäädön, varmaksi en osaa tuota sanoa kävikö noin. Tutkitaan kun sille päälle taas sattuu, ja yrittää tikkua vispaamalla saada tolkkua asetuksiin...

Uskalsin jopa pitää nokkaa itseäni kohti pieniä aikoja, kopterin karkaamatta mihinkään. Pulssi tosin aika korkealla ja hengitys unohtuu siinä jännitellessä. Jotenkin hupsua, vaikka kuinka on antavinaan peukalolle komentoa kääntää perää, niin se komento ei vaan meinaa mennä tikkuun asti. Ja sitten kun se komento meneekin perille niin seuraava kerta onkin paljon helpompaa. Pitää vaan uskaltaa, kun näköjään se kuitenkin osaa leijua nenä itseenkin päin käännettynä, vaatinee vaan tähänkin lisää toistoja. Varmasti ei helpota se, ettei tähän yksilöön ole oikein luottoa vielä kehittynyt, ihan erilainen vempula mitä paremmin varusteltu Hurricane, noin niinku käytökselleen...

Noiden parin akullisen lisäksi kävin sitten illan hämärtyessä 180 Bladella jatkamassa opintoja. Kolme akullista tuli sillä pörrättyä, alun toista akullista välillä vähän sinne-tänne päästellen, ja välillä sitten näitä keula-eri-suuntiin-leijutteluja. Kolmannella akulla sitten alkoi tuntumaan että hämärtyessä orientaatio pyrkii katoamaan, ehkä väsymystäkin oli mukana. Silti piti sitkeästi vaan leijuttaa ja vähän liikkuakin nenä itteen päin, ja lopulta harjoitella laskuun lähestymistä ja laskeutumistakin samassa asennossa, eikä perä itteen päin kuten tähän asti. Kivasti oli pysyvinään siinä missä halusin, muutama maakosketuskin tuli tehtyä, ja sit taas vajaaseen kymmeneen senttiin leijumaan. Kunnes akkujännite laski, nopari heitti tehot alemmas, ja tuosta korkeudesta ei paljoa pelasteltu eli tuon kun ehti tajuamaan niin holdille toivoen parasta...

Heti siinä jo äänestä päätteli hammaspeikon löytäneen taas kohteensa, sähköt pois ja tutkimaan, niin eiköhän yhdestä servosta taas löytynyt "tyhjä kohta", ja perävedon yhdestä rattaasta puuttui jälleen hampaita. Vielä löytyi varaosia, eli servoon ehjiä rattaita, ja perän vetoon samaten, ja eikun korjauksen jälkeen taivaalle. Hieman pyrki täristämään, pysyi kuitenkin nuppikierrosten kasvaessa vähäisenä, lentelin sen akullisen. Vahingossa päästin taas jännitteet alas, mut tällä kertaa osasin pitää alennetulla tehollakin käsissä ja laskeutumaan haluttuun paikkaan. Tuosta sitten akkua irrotellessa, huomio kiinnittyi lavanpitimiin, ja olihan siellä kierona lepatusakselikin. Niitäkin onneksi on muutama vielä tuon vaihdonkin jälkeen, nyt pitäisi taas tuonkin olla kaikinpuolin kunnossa...

Scale kopua pohtiessa, niissähän pitäisi nupin pyöriä eri suuntaan, kuten oikeissakin. Kokeeksi prässäsin yhden OWB:n irti, ja toisinpäin takaisin, ja eiköhän se noinkin pitäisi toimia. Siinä samalla ratkeaisi sekin kun perärupeli pitäisi olla toisella puolella, ja sen pyöräyttämällä menee ainakin kardaanin kanssa pyörimissuunta toiseksi, vaan noinhan sekin ratkeaisi. Hihnaperällä helposti saa kyllä kumpaan suuntaan haluaa, sen pyörimisen... Tuota pyörimissuunnan kääntöä tosin vastustaa se, että mukana tulleet lavat on semi-symmetriset, eli semmoiset pitäisi sitten haalia uudet, ellei laittaisi "tavallisia" symmetrisiä siihen pyörimään. Vaan tulipahan tuotakin mietittyä, että pitäis olla mahdollista sitten kun sen aika tulee...

[JasuT]

Vähän piti yöllä ruuvata, kun jäi unet väliin. Oli ainakin rauhallista, kun pikkuapinat ei pyöriny seassa...


Vähän läheltä nuo linkit menee, mutta eivät ota kiinni toisiinsa. Eikä bindaa isoillakaan kulmilla, ja nupin ajoituksen sai just kohdalleen...


Akullinen lennetty, haettu throttle ja pitch curvea kohdilleen. Vaihdoin kolmelapanuppien tilalle nuo neli- ja viislapanupit, linkit niin hyvin kun vain osasin, niin nätisti oli lapaura aika tarkka. Eikä täristänyt, edes spoolatessa...

Mutta nuo lavat. Muoviset läpyttimet, kummallisen kuminauhamainen, vähän sama mitä oli 180 Bladessa muovilapasilla. Pikku viiveellä komennot perille, vähän jännän ohjattavan tekee, mutta ilman kalsaripyykkiä silti selvisin. Ja kapeat nuo on, verrattuna niihin "peruslapoihin" mitä muissa on, vaatii nuppikierroksia aika hurjasti että toimii...

Pitää kaivella lapanippua, siellä pitäis olla kuusi samanpainoista odottamassa, jos niillä kokeilisi tuota jonakin hetkenä. Hienoa hiljaista suhinaa pitää, ihan erilainen ääni mitä kaksi- ja kolmelapaisissa. Ja vakaa, pysyy tosi tiukasti just siinä mihin sen jätti, perä pitää kuin liimattuna ja on herkkyyttä ja tarkkuutta kaksilapaisiin verrattuna. Nupit siis toimii, ja Skookum näidenkin kanssa, uskaltaa lähteä rakentamaa skaalakonetta tuon koelennon perusteella...

Ja jännittikö? Ihan tarpeeks, yhtään kun ei tiennyt mitä odottaa niin ei osannut varautua mitenkään, mut onneksi meni sujuvasti kuitenkin...

[JasuT]

Tuommoset läpyttimet meni muovisten tilalle...


...ja vähän muutakin. Reilusti puolta pienemmällä KV-luvulla varustettu moottori, joka syö sähköä kuuskennoisesta patterista, aiempien kolmekennoisten sijaan. Eikä tarvinnut laitella akkuja siihen akun oikeaan paikkaan, olisi ollu vallan keulapainoinen siten. Noparikin tuli vaihdettua...


Moottorille kymppipiikkinen pinion. Tempasin jyrsimellä alumiinikönttiin kolosen jonka ensin halkaisin, ja sitten samalla asetuksella mihinkään X- ja Y- suuntaan koskematta jyrsinterän tilalle 3,5mm poranterä. Ja eikun kairaamaan. Näkyi sattuneen aika keskellekin tuolla keinoin, huitasin sitten 11-piikkisen pinionin samoilla asetuksilla, jos vaikka semmoista kaipailisi joskus...

Puntarissakin käytin. Kuvanmukaisessa kunnossa, 1300 grammaa, lähtökohta kolmekennoisella akulla lasikuitu-canopyn kanssa oli 860g. Skaalakoppa on n. 300g eli semmoinen puolitoistakilonen-kilokuussatanen taitaa tulla lentopainoksi. Eli vaatimattomasti tuplaantuu, varmasti paino rauhottaa liikkeitäkin. Kuorma lapaa kohden silti pienenee, samalla lapakuormalla saisi paino olla pari kiloa...

Testilentoa kokeilin, ja yllättäen oli paljon vakaampi mitä muovilapasilla. Kuminauhamaisuus katosi, tarkasti ja nopeasti reagoi ohjaukseen, korkeusmuutokset vähän hitaammin. Kokeilin kaasun asetuksista useampaa nuppikierroslukuakin, ainoa mikä tuntumaan muuttui oli korkeussuunnan reagointi, ja äänimaailman muuttuessa reilumminkin -ikävään suuntaan kierrosten kasvaessa...

Eiköhän tuota uskalla aloitella sijottelemaan kopan sisään, tässä vaiheessa jättäisi vielä perärupelin puolenvaihdon ja päärupelin pyörimissuunnan vaihdon tekemättä. Kun kerran näkyy toimivan, jotenkin paljon helpommin mitä arvelin...

Kostoksi vaivattomuudesta itselleni, värkkäsin vielä Trex 500:n lentokuntoon, ja kävin silläkin vähän testaamassa. Kaasukäppyrän hakua vailla, ja peräservon keskitystä, tuntuisi toimivan ja pysyi ilmassakin jopa. Ja ilman remonttia sekin lento... Vaikka olikin sekalaista tuulta vähän joka suuntaan liikkeellä...

Seuraavat jutut tuosta viisilapaisesta taitaakin kehittyä skaala -osastolle, kun alkaa jotain näkyvää syntymään niin sitten kehittelee oman topikin sille...

[JasuT]

Muutama akullinen tullut lenneltyä "ekalla" HK:lla. Gimbalien vaihdon jälkeen oli tikkujen keskikohdat pikkasen muualla kuin piti, kampesi aika voimakkaasti eteen ja oikealle. Ei se sen pahemmin haitannut lennätystä, mitä nyt haki koko ajan paikkaansa leijutellessa. Kummasti paljon paremmin alkoi pysymään tontilla, kun sääti jälleen swashin suoraan...

Viissatku Trexistä pitää ottaa peräputken kiinnikkeet irti, ja viilata reikiä soikeaksi. On niin hentonen hammaskosketus, ettei testilentojen lisäksi oikein muuta uskaltanut. Ei sentään pärähtänyt ominpäin vielä huonoksi, mut hihnankireyttä kokeillessa nuppeja kääntämällä antoi aika helposti periksi, ja siltä siinä pienempi ratas näyttikin että on ollut aika iso välys. Löytyikin sitten tarinaa tuosta, taisi olla aikanaan aika yleinen vika noissa, tälläkin palstalla tuli jokunen viesti vastaan vanhoja selatessa, missä tuosta mainitaan. No, viilaillaan, ja testataan sit lisää, kun mahtuu taas sitä työstämään. Nyt on MD -projekti "hieman" vallannut tilaa...

Opin sitten Spectrumin DX-seiskastakin jotakin. Ajattelin ihan hupina vähän katsoa siitä Hurricanen asetuksia, vaan eipä löytynyt koko mallia enää muistista. Vaan kaksi Blade MsR -mallia olikin vierekkäin, eli jotenkin on tullut tyrittyä ja kopioitua MsR Hurricanen päälle... Siitäpä sitä sitten muistelemaan miten tuota säädetään, asetukset ihan tyhjästä (jälleen kerran) hakien. Muuten tuntui löytyvän kaikki, vaan meni sitten ihan ihmettelyksi gyron gain -kanavan kanssa. Ei tuntunut toimivan loogisesti ollenkaan, muuten kaikki löytyi, ja ilmassakin pysyi vaan perä jäi vägäämään ihan huolella. Sitten tuli joku etiäinen jostakin, että voisi ehkä olla kanavat jotain muuta mihin on oppinut, 9-kanavainen Orange vastarina. Eikä sit mitään muistiinpanoja aiheesta, tyyliin "kyllähän tuon nyt muistaa", vaan ei tällä muistiongelmalla pitäisi näemmä jättää mitään kirjaamatta, ja vieläpä selkeästi semmoiseen paikkaan mistä sitä sit muistaa etsiä... Akkuja storageen ajaessa, tutkin vielä lisää, ja kokeeksi irrallaan olevaa servoa semmoiseen lähtöön missä ei mitään ollut. Ja sepäs tottelikin gainia, samalla löytyi vielä toinenkin tyhjä kanava mitä voisi ohjata joutilaalla vipukytkimellä. Jos vaikka tämmösellä isolla kuskais kameraa, komentais laukaisijaa tuolla tms..? Kummasti sitten, kun gain -piuhan kytki oikeaan lähtöön, alkoi gyrokin totella ainakin testatessa, nyt olis akut taas täynnä vaan taivas päätti aueta. Pikkutihkussa vielä viitsisi, mutta kaatosateeseen ei oikein huvittaisi lähteä itteensä ja laitteita kastelemaan...

On tuo venytetty Hurricane vaan pikkasen eri oloinen mitä Bladen MsR ja 180, tai 450 -kokoiset. Joka kerta yllättää sen vakaus, noihin pienempiin verrattuna, ja sitten sekin miten hyvin ja terävästi vastaa ohjaukseen. Vaikka varsin alhaisilla nuppikierroksilla tuota tulee ajettua, joskus pitäisi mitata noita ettei pelkästään tunteella menisi kierrosten suhteen, vaan kun tykkää leppoisasta lätinästä kierrosten vingutteluun verrattuna, vähän kaikissa vermeissä ollut tuo sama, autot, prätkät, ja nyt nämä vispilät...

Vanerilevyn palasetkin tuli kotiin, jos tämä sade ei hellitä niin alka puupölyä irrota ja MD:n ohjaamo saa ainakin etulattian heti alkuun. Vähän jos jotain saisi värkättyä, kun torstaina alkaa pikku tauko moneen kun olkapäätä käydään ronkkimassa veitsellä. Josko siitä sit äkkiä toipuisi, vielä ei oikein uskalla suunnitella mitään lähiviikoille...

[JasuT]

Laitetaas nyt tänne, kun on vähän kaikkea taas sekaisin...

Hetki liki tyyntä, siispä pihalle leikkimään. Piti olla semmonen enempi skaala -painotteinen päivä. Kerralla kuusi samanlaista akkua pullolleen, ja taivaalle...

Pari akullista sai MD500 olla ilmassa, tasaisen selkeästi tuntuu toimivan, piikkiä isompi pinioni tuntuu pikkasen mut jaksaa silti ihan tarpeeksi. Eikä lähtenyt hampaita pinionista lentoon tällä kertaa, vaan ilman remonttia tällä selvittiin...

Sitten sitä lisäjännitystä, eli neljä akkua Hughes 500:n sisälle, kaksi 2,2Ah akkua sarjaan ja ne sitten keskenään rinnan, eli noin sai kotoa löytyvistä samanlaisista värkättyä 4,4Ah 22,2V paketin. Kummallisen painavalta tuntui nostellessa ja kantaessa, vaan onhan tuolla melkein pari kiloa pelkästä skaalakopasta, toista kiloa akkuja, kopteri kaikkineen jne. Pitäisi ottaa puntari mukaan ja punnita... Nuppiin kierroksia, ihmettelyä nopeussäätimen govin kanssa, sen kun sai hallintaan niin varovaista noston yritystä. Perä tekee vähän omiaan, gyroa säätämällä rauhottui helposti, nupissa jotain 2300-2400RPM telemetrian mukaan ja säätimessä 40-45 astetta lämpöjä. Vaan jäi nostamatta, kun lopetti kertalaakista moottorin pyörityksen, ja uusintayrityksillä vain pärräs moottori...

Ensin tottakai kävi Mielessä että kuumeniko nopari kuitekin liikaa, annoin jäähtyä mutta ei muuttunut. Kopu talliin, meinasin jo moottoria lähteä irrottelemaan, vaan lopetin kun ekaa moottorin piuhaa irrottaessa paljastui että liitin oli huonosti juotettu ja tärisi mokoma irti. Juottelin uusiksi, ja pyörittelin ilman lapoja tallissa, ja kun kerran tuntuu toimivan niin lavat kiinni ja uutta yritystä...

Pikkasen lisää kierroksia nuppiin, vaan ei nouse. Älyttömän tärinän keksi, joka rauhottu nuppikierroksia laskemalla takaisin, vaan silti täristää. Sen vähän mitä Caliber 700:sta löytyi juttua, kuulemma vaatii nuppiin pirusti kierroksia tai keksii alkaa täristämään, jos näin on niin en sitten tykkää siitä ollenkaan. Mitään ei näyttäisi olevan nupista irti eikä löysällä, vaan vasenta oikeaa tikkua käyttämällä matalillakin kierroksilla näyttää Caliberin runko joustavan aika rajusti. Tulee myös stabbaritangon mekaaniset rajat yllättävän pienellä ohjauskomennolla vastaan, tekee ikävän äänen eikä varmasti pitemmän päälle hyvä tuokaan. Tullee siis poistumaan tuo mekaniikka kopasta, vaihtuu johonkin mitä en vielä tiedä. 550 tai 600 Trexiä pohtinut, menisi sopivasti mittojen puolesta, ehkä jos sopivasti kulkisi vastaan niin ei osaisi välttyä ostamiselta? Himpun houkuttaisi katsoa myös, pystyisikö Hurricanen kasaamaan tuonne sisään, on vaan ehkä hitusen pieni tuolle kopalle, mutta kun niitä olisi jo odottamassa ja semmonen tuntuu kivan vakaalta lentää...

Joka sekin taas tuli todettua, kun pitäähän ne akut kuitenkin tyhjentää, tavalla tai toisella, niin kaivoin sitten 550 Hurricanen esiin ja sillä käytiin muistelemassa miten kivan vakaata voikaan käytös olla. Ja kun niitä akkuja oli neljä ladattuna, ja Hurricane syö vain kaksi kerrallaan, niin sai pari rauhallista lentoa silläkin suoritettua. Perin rentouttavaa jostakin syystä, täsmällinen ja vakaa, eikä karkaa tuuleen kuten 450 kokoiset yrittää. Hiljainenkin noihin, ja Trex500 ei sekään hiljainen ole, mutta siinä voi vielä lisää ääntä tehdä liiallinen ratasvälys perän vedolla...

Edittiä: Ajatuskatkos kirjoittaessa, tikkujen sijainnin suhteen, korjattu oikeaksi

[JasuT]

Kävinpäs tyhjentelemässä taas muutamat akut. Pari lentoa tupla-akuilla, tällä kertaa "välimallin" Hurricanella. Ekat akut alkuun enempi säätöjä hakien, kun vaihdoin vastariksi Orangen seitenkanavaisen, että sai "rectumilla" ohjata eli sai kameran laukaisijankin käyttöön. Perussäädöt oli aika liki, vaan näköjään unehtui swashin perussäätö, eli kampesi ihan pirukseen eteen ja oikealle, nämä kun sääteli subtrimmillä niin nätisti nousi taas ihan suoraan. Ja gyron gainia piti hetki hakea, sekä nuppikierroksia, mutta kun nuo kaikki sai ainakin oikeammalle suunnalle, niin ketterästi sillä taas lentää... Ehkä säädöt sopivalla suunnalla, kun jälkimmäiset akut kesti melkein 7 minuuttia ennen akkuvahdin vinkumista, aiemmilla säädöillä oli viisikin minuuttia hieman tiukassa..?


Tekasin uuden telineen kameralle, puoltoistamillinen hiilikuitukulma vaihtui kasimilliseen levyyn. Siis Hornetin luukun vahvike Airbussin laipan huoltoluukun aukosta leikattuun kappaleeseen. Siinähän nuo nätisti rivissä, Hurricanet, kokojärjestyksessä jopa...


Tellinki altapäin. Sekä uusi vastaanotin kameran kaukolaukaisijan kanssa, jota tuli vähän modattua. Pieni nopeussäädin ohjaa vastusten kautta transistoreja, jotka oikosulkee kaukosäätimen kontaktin, kanavan reversellä saa päättää otetaanko kuvaa vai videota, tuntui jopa toimivankin halutusti...


Ihan ok -kuvaa tuntuu ottavan, vielä kokeilematta miten videokuvalle kävi, vai tärrääkö vieläkin..?


Ehkä tuo hieman vielä täristää, kun on noin swengaavat koivut ja valotolpat. Mutta kuvaa saa, ja tottelee ohjainta... Hyvin kyllä tunnistaa isomman neidinkin kuvasta, tykkää roikkua kentän laidalla lentohommaa seuraten. Kuva latistaa etäisyydet, reilu parikymmentä metriä kamerasta kohteeseen...

Saatan vielä jossakin vaiheessa siirtää kameravärkit aiempaan Hurricaneen, se kun tuntuu olevan värinättömämpi. Pikkusen pitempää ja leveämpää kuitulapaa puisten sijaan, alumiininuppi muovisen tilalla, matalammat nuppikierrokset ja voimaa ihan toiseen tapaan. Testataan, eihän se ole kuin pari ruuvia ja yksi nippuside että irtoaa...

[JasuT]

Pitihän tuota käydä kokeilemassa, miltä -5 tuntuu plussakelillä lentämisen sijaan. Ristuksen kylmää, näpit umpijäässä vallan hätäseen...

Kolme akullista kävin opettelemassa, samalla kun esikoinen opetteli pianon soittamista. Jotain ajanvietettä siihen 40 minuutin jaksolle, eipähän tarvi istua kököttää autossa tuotakaan aikaa. Mukaan tarttu nelipuolikkaat eka HK ja varalle Trex. Ihan satavarma olin että jos en varakopua ota, niin se ainua tulee torpattua viimeistään nousussa ellei jo spoolatessa. Nyt selvis jopa ilman säikähdyksiä...

Pientä säätelyä, perä halusi vaeltaa reilusti, tikkua puoleenväliin niin pysyi pyörimättä. Kaikkien ohjeistusten vastaisesti, korjasin ohjaimesta trimmillä, ja sillä sen sai asettumaan. Ottiko sitten HK:n halpisgyro lämmönmuutoksesta itteensä, kun auton lämmöstä akun kiinnityksen jälkeen taivaalle eli lämpötilan pudotusta pari-kolmekymmentä astetta..? Aiempaan verrattuna oli kyllä vägäämistäkin hieman, vieläpä ajoittain, enteileekö tuo että alkaa olla tunnit täynnä mokomassa purkissa...

Kevyttä taivaslennon tapaista, kahdeksikkojen yritystä, mahdollisimman hitaasti pyöritystä jne. Täysin tuuletonta, niin ei voinut epämääräisestä liikkumisesta syyttää kuin tikkujen kääntelijää... Pientä säätelyä, vägäämisen poiston yrityksen lisäksi, nuppikierroksia alas ja liikealueita lisää. Vieläkin varmaan kestäisi hitaammin lapoja pyörittää, edelleen reagoi ohjaukseen hyvin ja lähtee ainakin minulle ihan tarpeeksi vauhdilla nousemaan kun vaan kiskasee vasenta tikkua ylös. Hitaampia kierroksia siksi, kun tykkään, siis omaan korvaan kivampi äänimaailma lapasissa ja tulee lentoaikaakin vähän lisää. Nyt kotona ladatuilla akuilla tuossa pikkupakkasessa, jokainen lento 10-11 minuutin väliin kunnes akkuvahti ilmaisi olemassaolonsa. Eikä nuo kamalan tyhjiksi edes menneet, kotona laturiin kiinni niin ei montaa kymmentä mAh mennyt kun storageen ne latasi...

Kävi tuo välillä ja toisinaan osoittamassa nokkaa itseenikin kohti, vaan jälleen pyrki pelottamaan mokoma -siihen ekaan suoritukseen asti, seuraava yritys menikin sitten jo helpommin. Ja pysyykin suht paikallaan noinkin päin, hidasta oppimista mutta oppimista kuitenkin...

Hitto kun syksy pääsi yllättämään, arjen sankarit toi koulusta kivaa flunssapöpöä ja semmoisen kanssa mennyt pari viikkoa. Ja kylmyyskin saapui, kummasti näpit tahmaantuu jo pikkupakkasessa, ja hanskojen kanssa ei ole tullut kokeiluista mitään positiivista, vaan hanskat on kyllä tippuneet aika hätäsesti ja jatkettu sitten ilman...

[JasuT]

Talven ekat lumen pöllytykset takana. Hitunen höttölunta satanut, ja satelee edelleen, pakkasta ne molemmat asteet eikä juuri tuulta. Hienosti kyllä höttö lensi kun pisti lapaset pyörimään...

Jälleen kolme akullista ekalla HK:lla, kyllä se siellä pysy missä halusinkin, ainakin pääosin, ja tuli vielä ehjänä kotio. Aika tarkalleen 10 minuuttia joka akullinen kesti, kevyttä lillutteluahan tuo mun lentäminen vielä on. Pientä kummastelua kyllä gyron kanssa, taas oli ihan mettässä sen keskikohta, ja ekalla akulla vaikka sen haki kohdilleen niin lähti taas ryömimään eikä pitänyt enää keskikohtaa muistissaan. Tokalle akulle sitten trimmasin sub-trimmillä, kun ei perus trimmissä riittäny alue, ja sillä kun sai taputeltua siten että merkkivalo pysy vakaana, niin se sitten pysyi molemmat akulliset kurissa... Oli kyllä kopu kylmässä, eli pihalla, puolisen tuntia ennen lentoja että luulisi siinä lämpöjen asettuneen, tai sitten se lämpeni lisää kun sai virrat päälle..?

Jännä miten tuo nyt syksyn tullen lähti temppuamaan, viitisenkymmentä lentoa pysyi kurissa, pariin kertaan tukevasti torpattunakin, joista viimeisestä varmaan parikymmentä lentoa aikaa. Ja nyt sitten keksi tuommoiseksi. Tosin se on halpis-HK se gyrokin, että voihan sillä tulleen tunnitkin täyteen...

Puuttui vaan luotto tuon perän toimintaan, niin ei oikein meinannut uskaltaa pitää nokkaa itteeni kohti, muuten tuntui menevän niinkuin ennenkin. Edestakaista lentelyä, pystykäännösten poikasia, perä ja kyljet itteenpäin leijuttelua yms, laskeutumisharjottelua ja ihan pinnassa leijuttelua. Satunnaista pientä sätkähtelyä perällä, että sekin viittaisi johonkin jännään, joko gyrolla tai servolla, tuota oireilua kun ei ole toisilla mitä tulee samalla ohjaimella lennettyä...

151 lentoa tälle vuodelle, verrattuna viime vuoden 99 lentoon, ja vielä tässä on vuotta jäljellä. Jonkinlainen varmuus on tullut, ettei ihan helppoon enää tarvitse kalsaripyykille lähteä, mutta silti paljon on opittavaa vielä. Ja taas puuttuu uskallusta, kun on ollut aika harvakselleen isommilla pihalla, että uskaltaisi kääntää sen nenän itteepäin, kummallakin Bladella kun uskaltaa ja osaa sujuvasti sitenkinpäin leijuttella, ja jopa nenä omaa kohti nousemaan ja laskeutumaan...

Että kyllä tämä tästä taas etenee...

[JasuT]

Muutaman kuvatuksen kävin räppäämässä miten nelilapanen nuppi asettuu 500 Trexiin..:


Tuossa nyt sähköt asennettuna, saisihan noita vielä siistiä, mutta on nuo nyt jo siten ettei ihan rupelin väliin lipsahda... Skookumin purkki on kakspuoliteipillä, ei tuolla kangasteipillä kiinni, kangasteippi pitelee lähinnä tuota piuhanippua vähän kurissa...


Aika huomaamaton on nupin nopeusanturi, parimillinen neodyyminappi sattui just sopivaan koloseen rattaaseen, ja lukija asettui liimalla runkolevyyn kiinni. Saattaa tuosta näkyä viilatut reiätkin millä sai hammasvälyksen sopivammaksi...


On vähän siinä rajoilla että hipaiseeko camopyyn nuo linkkitangot, mutta ainakaan en vielä havainnut että olisi osunut. On tosin ikävän ahtaan olonen tuo canopy muutenkin, että jotain voisi yrittää keksiä senkin kanssa jos tuolla enemmänkin meinaisi lennellä...


Onhan tuo jo ihan jonkun kokoinen tuommoseksi, ainakin 450-kokoisten jälkeen. Alla 7½" leveä 16" vanne verrokkina...

Ja joo. Tavoista poiketen, kuvat vasta ensilennon jälkeen. Kävin hakemassa "pirunpurkin" gainia akullisen, tuossa takapihalla, sekä semmoista varovaista raja-arvon hakemista millä kierroksilla tuo moottori vielä jaksaisi mukavasti vääntää vispilän ilmaan. Loppuu potku, ei jaksa oikein vetää siten kuin tykkäisin, vaan onhan tuossa tuplamäärä lapasiakin suunniteltuun nähden. Tehokkaampi mosa matalammalla kv-luvulla on kyllä matkalla, että sieltä sitten löytynee apu tuohon...

Eka ilmaan otto meinasi värjätä kalsarit. Oli gain -asetus ihan mettässä, lähti vägäämään vähän joka suuntaan. Testivaiheessa vitoskanava potikassa, että sai pyöritellä ihan minne haluaa, vaan gainia pienentäessä asettui ihan hienosti, piti perän kurissa eikä muutenkaan enää hyppinyt miten sattuu. Lennon jälkeen lämpöisessä sitten mielenkiinnosta katselin miten asetus sattui verrattuna 450-kokoisiin 3- ja 5-lapaisiin verrattuna, ja aika liki samalla asetuksella meni näköjään tämäkin...

Ehkä tuo haluaisi vähän kovemmin nuppikierroksia, nyt tuli lennettyä 1900-2000 rpm nupissa, vähän semmoista vastaavaa laiskuutta ohjauksessa mitä pienemmässä viisilapaisena, räväkkyyttä siihen sai jos halusi, lisäämällä kierroksia, mutta mieluummin olisin nostelematta. Ei tykkää vinguttelusta, hitaampi läpättely osuu omiin korviin paremmin...

Perälapasia tuo kaipaa isompia, semmoisiakin on matkalla myös, eikä kotona ollut kuin nuo paikallaan nyt olevat vakiomittaset 65mm pitkät sekä hieman liian pitkät 105mm lapaset, 95mm olis se millä ei ihan hipase maahan, 85mm lapoja pieni kasa tulossa -josko niillä tulisi halutunlaisempi..?

Mutta joo, ehjänä sisälle. Muuten rauhallista kelinkin kannalta vaan oli väliin aika reipasta puuskaa tarjolla. Jotenkin tuntui ettei tämä olisi yhtään lähdössä tuulen vietäväksi, vähän samaa mitä venytetyssä Hurricanessa, kaksilapaisena tämä oli hyvinkin lähdössä tuulten sekaan. Kaipa ne lavat tuplattuna jotakin tekee, ja se että nyt on mekaanisen vakaimen tilalla sähköinen, joka kyllä tekee tuntumasta edelleen semmosen mistä en ihan kauhiasti vieläkään tykkää... Vaan tulipahan koelennettyä. Lapaurakin osui niin kohdilleen kuin  vaan voi, siinä silmien tasolla leijutellessa ei erottanut että mikään lapa olisi poikennut toisista. Tuli tuota kyllä mittailtuakin kasatessa, että sen puolesta pitikin olla kohdillaan...

[JasuT]

Enpäs muistanutkaan, että oli takapihan kamera suunnattuna sopivasti just tuohon lentotestipaikkaan...

Näkyi hyvin tarttuneen filmille tuo lievä vägääminen. Kaipa noissa servoissa on tarpeeksi nopeutta, kun noin ehtii korjata? Eikä mitään irronnut tai hajonnut pikku ravistelussa...

Joo, vallan vakaasti kyllä lensi kun vähensi gainia, ja kun liikaa vähensi niin tuli semmonen kuminauhamainen, että vastaako tikun komentoon ollenkaan. Sieltä ääripäiden väliltä sitten löytyi semmoinen asetus millä toimi suht mukavasti, enää hienosäätöä tuolle, ja ennenkaikkea isommalla alueella...

[JasuT]

Hieman ollut taas hiljaisempaa näiden kanssa, mutta on tuota 180 Bladea käyty toisinaan akullinen kerrallaan lennättämässä. Kun ei oikein näpit pysy toimintakunnossa kun pakkasta on enemmän kuin kymmenen, yhden akullisen tuntuu jotenkin kestävän. Tänään pari akullista, ja kyllä siinä jälkimmäisellä kepeästi katosi tunto sormista ja tahmeutta tuli liikkeisiin...

Hienosti kyllä tuommoinen puuterilumi pöllyää matalalla leijutellessa, ja vielä hienommin kun pölläyttää hankeen. Hetkeä ennen pöllähdystä alkoi tuntumaan vaikealta, ja sormien kannalta aivojen lisäksi myös. Viime aikojen lennot kun on hiljakseen olleet entistä enemmän nokka itseen päin, ja siellä pysyy entistä pitempiä aikoja ja saa myös palattua yleensä ilman isompaa paniikkia. Nyt sitten, kun alkoi jumittaa sekä pää että sormet, niin alkoi olla liikaa vauhtia ja liian vähän korkeutta osaamiseen verrattuna, mutta jostain muistista löytyi Hold -vipusen olemassaolo, -sentään hetkeä ennen pöllähdystä. Aika syvään tuommoinen pikkunenkin vaan hankeen menee, sieltä kun sai takaisin esiin ja ravisteltua enimmät lumet pois, niin lento jatkui sen mitä akussa oli vielä potkua. Ja timeriin kun luottaa niin akuissa on vielä 3,7v jäljellä, jos sen jättää huomiotta ja lentää jännitevahtiin saakka niin sitten ei ole välttämättä 3,5 volttiakaan jäljellä. Eikä noissa eroa näytä olevan puoltakaan minuuttia, samalla akulla testattuna tuo...

On tuohon yksi kokeilu tulossa, millä voisi saada näpit pidettyä lämpöisenä, vaimolle ostin jo syksyllä Alilta sähkölämmitteiset sormikkaat, joilla pitäisi pystyä kosketusnäyttöjäkin lääppimään, kylmemmille kuvauskeikoille ja ainakin ensikokemus -20'C kuvausreissusta oli hyvä. Ovat vaan sen verran pienet omiin käsiin, ettei niillä pysty lennättämään, niinpä tilasin sit isommat itsellekin. Eikä noiden kanssa korkealta putoa, kun maksoivat posteineen alle kympin... 5V jännitteelle tarkoitettu, niin noitahan voi kätevästi ajaa vaikka vanhoilla "lentokelvottomilla" akuilla BECin kautta, jos ei powerbankista löydy henkeä...

[Maranzi]

Moi Jasu,
En tiedä sun sormista, mutta itse en kyllä pysty lennättämään minkään sortin sormikkailla, koska tuntuma katoaa ihan totaalisesti. Itse käytän kuten moni muukin, huppua lähettimen ja näpyttimien ympärillä. Niihin saa mukavasti lämmityksenkin. Niitä löytyy netistä esim hakusanoilla Rc transmitter glove.

[JasuT]

Vähän epäluulostelen myös, ettei hanskat käpälissä oikein tule mitään. Mutta kokeilen, kunhan saapuvat, yllättävän toimivan oloiset oli ne liian pienetkin tuossa niitä fiilistellessä...

Huppu olisi ehkä se oikeampi ja toimivampi, ainakin täältä(kin) luetun perusteella. Ehkä semmoinen tulee joskus, taitaa tämäkin olla sitä perinteistä perä edellä puuhun kiipeämistä, ja päätyen siihen jo aiemmin hyväksi todettuun ratkaisuun..?

Jotain kivaa tuossa lumen pöllytyksessä vaan on. Vaikken muuten talvesta tykkää oikein ollenkaan, niin tämmöinen 5-10 pakkasta höttölumen kanssa on semmoista siedettävää talvea. Enempi pakkasta on liikaa, vähempi tekee lumesta ikävän painavaa, sohjojakson saisi poistaa olemassaolevan listalta...

[JasuT]

Hyvin kestää näpit pari akullista kerrallaan 180 Bladella, kun on vain viis pakkasta. Takapihalle kun tuli tilapäisesti vähän enemmän tilaa, niin sinne sitä piti lähteä opettelemaan leijuttelua. Jännästi eka akullinen menee hienosti, toisen kanssa alkaa lopussa vaikeutumaan. Tunti-pari taukoa, niin taas kesti samaan tapaan ajukoppa menossa mukana. Siinä jossakin neljän minuutin kohdalla tulee "aivoperäinen väsymys", siihen asti paljon helpommin. Mut jotain oppimisen tapaista kai tapahtunut, ekaa kertaa tuli tunne ettei tarvinnut miettiä mitenkäpäin se nokka nyt on, pysyi pitkiä aikoja jopa omaa kohti, ja ilman isompia hätäilyjä sai pidettyä hyvinkin pienellä alueella. Sekä välillä pöllytettyä höttölunta kolaamattomalla osuudella...

Piti kyllä lähteä isommilla leikkimään, mutta jotenkin sitä muuta ohjelmaa tuntuu kertyvän haitaksi asti, niin piti tähän sitten tyytyä. Neljän akullisen ajaksi kuitenkin pääsi karkaamaan pihalle, timeri piippaa 4½ minuutin kohdalla ja siitä sitten laskeutumispaikkaa rauhassa lähestyen joku puolisen minuuttia päälle. Eli noin viiden minuutin leijailun jälkeen, nätti 3,7 volttia akuissa, ja storageen ladatessa meni alle 40mAh 550mAh akkuihin joihin ladatessa sai uppoamaan vajaan 400mAh elektrooneja...

Äkkiä kyllä tulee pimeys tähän vuodenaikaan, kun "virallinen" päivän pituus on tällä tienoolla jonkun minuutin yli viisi tuntia. Eikä oikein hämärään viitsi päästää, tuntuu orientaatio katoavan paljon helpommin hämärtyessä, selkeästi paljon paremmin hahmottaa kun on lunta taustalla kuin synkkää taivasta...

[JasuT]

Vuosi aloitettu. 180 Bladella kävin akullisen kokeilemassa, sähkölämmitteisten sormikkaiden kanssa. Ei näpit paleltunu -20 kelissä, tuntuma on vähän etäinen verrattuna hanskattomaan toimintaan mutta siinä paleltuu pienemmässäkin pakkasessa aika joutusasti. Sen verran huono tuntuma kuitekin, etten viitsinyt toista akkua lähteä latailemaan...

Ennen tuota, pikkasen tuli hypisteltyä viimeisiä ostoksia. Kuussatku sai vastaanottimen (FlySky, vaihtunee Rectumin satelliittipariin), ja säädöt sai haettua Brain "pirunpurkkiin" kun sen vaan sai pysymään usbilla yhteydessä. Hyvä kaapeli oli turhan lyhyt, pitemmät vähän kehnoja. Vaan löytyi siihen asetukset kaikkineen, ja ilman lapasia tuli pyöriteltyä eikä mitään ylimääräsiä ääniä tai tärinöitä tuntunut löytyvän. Yksi akkukin on tuohon, kuusikennonen 5Ah pötikkä, joka ainakin koelatauksissa näkyy pitäneen aika hyvin kuntonsa. Eiköhän tällä käydä kokeeksi vähän ilmaa sotkemassa, kunhan lämpenee edes vähäsen...


Aiemmankin ostoksen käytin sen verran palasina, että nykäsin mekaniikan kopan sisältä pois. Sitten pääsi bindaamaan DX-seiskaan, ja testattua että tässäkin tuntuisi kaikki toimivan loogisesti jne. Eikä tärränny tämäkään. Ohjelmistot olisi, ja piuha, että saisi tässä olevan Helicommandin läppäriin kiinni, vaan en nähnyt sitä edes tarpeelliseksi kun tuntui olevan asetukset kunnossa. Vähänkö houkuttaisi lähteä pihalle tämänkin kanssa, eikä tuo kovin ikävältä näytä tyttöjenkään mielestä. Neiti kaks -vee kun huomasi heti kun kerhosta tulivat kotiin, ja samantien kirkkain silmin kyselemään asioita...


Pientä kokoeroa noilla kolmella skaalakoneella. 450, 500 ja 600 kokoset. Tuohon isoimpaan tosiaan vielä mekaniikan vaihto, mutta sitä ennen koelennot ilman koppaa ja nelilapasta nuppia tilalle, keskikokoiseenkin olisi nelilapanen, siinä vielä kahden vaiheilla siirtäisikö toimivan mekaniikan tuonne vai vaihtaisiko vaan nupin... Ehkä voisi kokeilla miten Helicommand fbl-nupilla käyttytyisi, tuntuisi ainakin korjaavan samaan tapaan mitä nuo muutkin fbl-purkit..?

[JasuT]

Satunnaisesti hypistelty 600 Trexiä, lähinnä varmisteluja ja tarkistuksia. Kierroslukuanturin laitoin, voi sitten vähän kummastella nuppikierroksia, ja sen toimintaa ihmetellessä huomio kiinnittyi kun selkeästi sähköt välillä "räpsähteli", helpoiten sai toistettua oireen kun tökkäsi BEC:in piuhoja. Ilmeisesti Allun kitissä tullut 6A BEC, todella ohuset piuhat ja aivan koppurat, olisko lämmenneet eli paistaneet kuoret koviksi? Otin pois, tilalle meni Castlen 8,5A BEC, häiriöt katosi kerrasta... Lavatkin meni paikalleen, ja joo, on se iso jopa 500 -kokoiseen verrattuna, mutta kummallisen pieneltä vaikutti Kyoshon scalekopan vieressä. Mallailin että perärupeli tulee ehkä sentin taaemmaksi, päärupeli laskee hieman alaspäin, nämä mallaukset tein asettamalla Räksän Caliberin viereen, koroketta siten että sai runkojen alapinnat suht samaan tasoon. Hyvin pitäisi kyllä sopia koppaan sisälle, sen verran pullea että sisälle mahtuisi varmaan toinenkin mekaniikka ja alun kolmattakin...

Pari akullista tuli lenneltyä 180 Bladella, jotakin ajanvietettä piti napata mukaan esikoisen pianopuolituntisen ajaksi. Kaksi akkua ehdin lataamaan ennen lähtöä, 1-2 enemmän olisi ehtinyt lentääkin, mutta kelin puolesta oli hyvä ettei ollut enempiä akkuja mukana. Illan hämärtyessä alkoi näkeminen hankaloitua, mutta isompana haittana oli jäinen tihkusade joka aika nopeaan muuttui isoiksi räntähiutaleiksi. Valoa kyllä oli, kun siinä piano-opintopaikan yhteydessä on jääkiekkokaukalo sekä "vapaampi" jääkenttä. Siksi otin tuon Bladen, että jos on kovastikin jääharrastajia, niin ei sinne sekaan sovi millään, pienellä olisi pystynyt lopetetun kyläkaupan pihassakin pörräämään. Vaan oli tässä pakkasjakson jälkeen ollut parin päivän suojasää tehnyt pahojaan jäälle, ei siinä kukaan luistelemaan pystynyt (oli kyllä jälkiä, että yritystä on ollut), niinpä oli koko seutu tyhjänä...

Hauskaa oli huomata, että jonkinlaista varmuutta on tullut leijutteluun, melkein miten päin tahansa (siis nokka, nuppi tiukasti kohti taivasta), paljon entistä pitempiä jaksoja pystyi pitämään nokan omaa kohti, ja hallitusti ilman paniikkia siitä poistua kun alkoi siltä tuntua. Ei yrittänyt karkailla, ja sai hyvin pienellä alueella pysymäänkin pienestä tuulesta huolimatta. Jotenkin rentouttavaa kyllä oli, paniikki jäi saapumatta...

Hieman on kyllä luonto häirinnyt vuoden aloitusta. Ensin pilotti kipiänä, sitten reilusti pakkasta, ja se kun lauhtui niin sitten oli keli kuin venäläisessä elokuvassa, myrskytuulta lumipölläkän kanssa... Vaan jospa alkaisi lentokelitkin jossakin vaiheessa kevättä palautumaan. Valoisaakin on jo paljon pahinta pimeän aikaa enemmän...

[JasuT]

Sainpas käytettyä ilmassa. Kuussatku Trexiä siis. 70% kaasulla nupissa näky löytyvän 1850 RPM, aika lepposa lätinä lapasista noin. 60% asetuksellakin nousee kyllä hyvin, ja perä vastaa pyyntöön, mut jotenkin oli mukavampi 70% kaasulla. Kaikkineen kahdeksan minuuttia näky pysyneen ilmassa, kun kameran tallenteesta aikaleimaa katseli, että ei tuo vanha akku nyt ihan lopussa kuitenkaan taida olla? Uusia kyllä pitää hankkia, kun sopiva hetki niille tulee...

Eniten ehkä jännitti miten Brainin "pirunpurkki" käyttäytyy, vaan varsin johdonmukaista oli käytös. Pientä gain hienosäätöä, helppoa se kun on vitoskanava trimmerissä toistaiseksi, hyvä hakea semmosta jouhevaa asetusta sille. Hämmentävän vakaa kaikkineen tuntuu olevan, menee jopa 550 Hurricanen ohi siinä. Erilainen, toki tankoseen verrattuna tulee eroa siitäkin että nyt vakauttaa "pirunpurkki" mekaanisen sijaan...

Tykkään kovasti, nyt toivotaan kelvollista keliä huomiselle, että pääsisi isommalle alueelle testaamaan. Ei tuossa takapihalla oikeasti saa kuin pikkusen perussäätöjä tarkistettua, ja leijuteltua, on jo 180 Bladellakin ahdasta mihinkään sen kummempaan lentelyyn...

Matkalla on sitten tämmöseen lisää lapoja, sekä vääntävämpi moottori. Ne kun saapuu, niin sitten lisää lapoja nuppiin pienemmän pinionin kanssa ja testit jatkuu. Kun sen jakson saa läpi, niin sitten onkin mekaniikan vaihto skaalakoppaan edessä...

Väkisin kyllä tulee mieleen maininnat, "isompi on vakaampi", "iso on parempi opetteluun" yms. Tosin torppivaiheessa on sitten uudelleenrakentamisen kustannuskin isompi, että se taas puoltaa pienempiä siinä "peltojen aktiivisen kuiduttamisen" alkuvaiheessa... Ja lopputulemana, näitä pitää olla monen kokoisia...

[JasuT]

Sattuipas kivat kelit, ainakin hetkeksi. Sekalaisia puuskia, mut ei anneta niiden häiritä, sekaan vaan...


Päivän eka repäisy, 500-kokoisella Hughes 500 -skaalakopulla. Olisi kyllä voinut kameran suuntausta hieman kääntää, jos olisi mielessä käynyt...

Pelonsekaisin tuntein kierroksia nuppiin, ja kyllä se sieltä ilmaan lähti. Lisää kierroksia, niin paremmin, vielä lisää niin jopas lähtee perä wägäämään. Eikä rauhoittunut gainia säätämällä, vaan en muuten tykännyt Helicommandin "huolenpidostakaan" vaan se tuntuu jotenkin epämääräiseltä, korjailee kyllä mutta epämukavia nykäisyjä ja nyhtämistä välillä...

Vaihtunee Skookumiin, jollainen odottaa postissa Kyprokselta tänne matkanneena, tai sitten sijoitan toisen 500-mekaniikan tuonne jossa on jo Skookum pitämässä nelilapaisen kurissa. Mut ompahan tuotakin nyt kokeiltu. Lentäväksi todistettu, tottelee tikkujen vääntäjää ainakin jotenkin...

Seuraavat pari akullista sitten "sillä ekalla" HK:lla, koelentämässä lentokenttää joka kaivettiin eilen neiti neljä-veen avustuksella. Lapiolla mitaten, eilen oli reilu puoli metriä höttölunta, tänään melkein kymmenen senttiä vähemmän. Liekö tuo auringonpaiste madaltanut hankea..? Jotain epämääräistä tuossa HK:ssa vaan on, ehkä sen halpisgyro on oikeasti vaan lopussa...


Niin, tuommoinen alue siis kaivettiin. Multaa, sepeliä, tiilimurskaa yms miellyttävää laskeutumisalustaksi. Ei ollut eilen jäässä, nyt on. Ja olisi tuon saanut kaivaa isommaksi, tuntui "hitusen" ahtaalta laskeutua tuolla kuussatkulla, nelipuolikkaaseen verrattuna...


On tuossa ihan kivasti tilaa kyllä ympärillä. Ainoa vaan, aurinko on aika alhaalla tähän aikaan vuodesta, rajoittaa tilaa missä lentää ihan paljon. Häikäisee aika huolella, jos sattuu lentämään auringon edestä, eikä tarvinnut kuin kerran se tehdä että taas muistaa miksi sitä kannattaa vältellä. Aurinkolaseista huolimatta, tulee hetken sokeus, onneksi pienemmällä tuli sitä kokeiltua, lähellä oli ottaa alas kun ei tosiaankaan hetkeen mitään nähnyt...

Jos sitten vertaa noita 450 ja 600 kokoista, niin ei tuulenpuuskat tunnu oikein missään isomman kanssa. Pienempää kyllä vie mieluusti johonkin päin, ja kyllähän "tankonen" käyttäytyy tuulessa hieman toisin "pirunpurkilliseen" verrattuna. Lisää tosin vielä vaatii tuon ison kanssa, gainin säädön hakemista yms opettelua, mutta kyllä tuo aika omalta jo alkaa heti toisella akullisella tuntua... Ja joo, FlySkyllä operoitiin näitä, Rectumilla viissatkua. Siirtynee kyllä kuussatanenkin DX-seiskan ohjattavaksi, kun saa tuon gainin haettua, hitusen on kätevämpää sitä säätää potikasta kuin valikon kautta näpytellen...

[JasuT]

Muutama aste pakkasta, ja pari-kolme metriä sekunnissa tuuli. Ottaa kummasti näppeihin, kun kosteuttakin on ilmassa yli 90%... Siitä huolimatta, tuli testattua miten 500 Trex nelilapaisena käyttäytyy uudella moottorilla. Paljon pienempi KV-luku, teoriassa piti nuppikierrosten pysyä 95% kaasulla samana mitä aiemmalla 60% kaasulla, ja näytti teoria pitävän paikkansa käytäntöönkin...

Seuraava huomio koski sitten perän käytöstä, ei tahtonut pitää oikein millään. Gainia säätäen, oli joko kuminauhainen tai wägäävä, kumpikaan ei ollut kiva. Yhden akullisen säätelin, vaan ei siitä oikein mieleistä tullut. Siispä perälapojen tilalle Hurricanen vakiolapaset, vähän pitemmät ja leveämmät... Näillä tuntui pitävän jo paremmin, mutta ehkä vähän lisää mittaa noihin voisi haalia..?

Takapiha käy äkkiä pieneksi muuten kuin testileijutellessa, siispä entisen päiväkodin lentotoimialueelle testaamaan. Hieman lyhyeksi tuntuu jäävän 2200mAh akuilla lento, niinpä kokeeksi tälläsin toisen akkupaketin rungon alle, ja nämä sitten rinnakkain eli sai 4400mAh kapasiteetin käyttöön. Kivasti sisäinen vastuskin puolittuu, ja se kyllä tuntui myös...

Vähän silläkin tuota tupla-akkukokeilua tein, että näki miten jaksaisi kantaa skaalakoppaa. Tuosta tuskin tulee ongelmaa, lisäpaino ei tuntunut oikein missään. Lentoaikaakin tuli kivasti lisää, oli vaan pakko ottaa 12 minuutin korvilla alas, kun alkoi sormet jäätymään. Olisi tosin akkuväijykin vinkaissut aika pian kun 3,75v oli kennoissa jännite hälyrajan ollessa 3,70v. Eikä noihin mennyt kuin 100mAh/akku sähköä storageen ladatessa, eli aika hyvä aika oli lopettaa...

Liekö sitten tuuli ja kosteus lisähaittana, kun tuntui ottavan paljon pahemmin sormiin kuin tyynessä -10 pakkasissa..?

[JasuT]

Kokeeksi nelilapa-viissataseen kuussatasen 95mm perälavat, ja nyt alkoi pitoa löytymään. Peräevää piti purkkapatentilla jatkaa, eli silputtu 450 Allun peräevä nippusiteillä kiinni, se vajaa pari senttiä lisää esti lapojen raapaisun maahan ainakin henkisellä tasolla...

Ja tottakai piti kokeilla sitten laskea nuppikierroksia, vielä tuntui perä pitävän 1800 RPM nupissa, eli eiköhän tuossa ala olla asiat kunnossa että saa nelilapaista siirtää skaalakoppaankin...

On tämä kyllä yks hulluuden alalaji, mutta eipähän ehdi pahantekoon..!

[JasuT]

Tuossa aiemmin tullut tuskasteltua useampaankin kertaan kun on ollut jotenkin epämääräinen käytökseltään, ja tuntuu ryömivän keskiasento ihan huolella. Viime aikoina, aina kun sillä on käynyt leikkimässä, on saanut aloittaa perän säätämisellä, ja tuntuu olleen ihan sama mistä sitä säätää, servon paikkaa, perus- tai subtrimmiä. Eikä vaikuta, vaikka on heittänyt pakkaseen tasaamaan lämpöjään, aivan vastaava käytös...

Nyt sitten hyödynsin pienimmän päikkärit, eli kopu pöydälle ja ensin säätöä ja testausta. Ja sitä keskiasennon hakua. Hienosti lähti vaeltamaan kun piti tovin sähköjä päällä, eikä minuuttiakaan pysynyt kohdillaan kun aina meni johonkin suuntaan. Kai se vaan on mennyt huonoksi, ehkä se viimeisin torppaus oli kuitenkin liikaa..?

Purin sitten sen pois, ja JR:n gyro meni tilalle. Aika paljon helpommin löytyi sille asetukset, ja vaikka pitempäänkin piti sähköt päällä, niin ei hukannut keskiasentoaan. Servoakaan en ensin vaihtanut, mikä-lie-tyyppikilvetön analogiservo siinä olikaan, tilalle vaihdoin yhden osakasan mukana tulleen Aligniin digiservon joka kyllä aika paljon tarkemmin ja nopeammin jo tuossa pöydällä kummastellessa vaikutti toimivan... Taisi taas tulla todistettua, että halpa ja hyvä ei yleensä ole samassa paketissa, kuten ei myöskään kiva ja järkevä..?

Sopivaan saumaan meni askartelut, just kun sain työkalut kerättyä testausten jälkeen, alkoikin kuulua pienten jalkojen läpsytys ja auenneen sanaisen arkun sisältö lähti kuulumaan...

Nyt sit jännitetään kuinka lähelle sattuu Forecan huomiset arvailut, että pääseekö suorittamaan käytännön testit vielä vai siirtyykö useamman päivän taas testaukset...

Mikähän tuossa on, että "se eka" on kuitenkin se mihin löytyy mielenkiintoa, rakentaa se vielä uudelleen nippuun ja toimivaksi? Aika paljon on osaa siihen tässä opetellessa saanut vaihtaa, taitaa olla jo kolmas nuppi menossa, joka sekin on pariin kertaan korjattu, ja seuraavaksi torppauksen jälkeen palautuu alkuperäinen, jo neljästi oikomahoitoa osien vaihdon lisäksi, takaisin paikalleen. Moottoriin pitäisi laakereita lähteä metsästämään kun on "hieman" välyksiä lähtenyt syntymään, kaikki servot muutamaan kertaan vaihdettu jne. On siinä vielä jotain alkuperäistäkin, runkolevyt ainakin, landarit, peräputki, takanapa -nekin on vaihtuneita ainakin kertaalleen kaikki. Mutta silti se tuntuu omalta, vaikka käyttäytyykin välillä aivan toisin kuin haluan, siis mekaanisesti, lentämisestä ei puhuta...