Jasu, ja uusi aloitus

[JasuT]

Tuommoinen yllätys löytyi. Hammaspeikko iskenyt, nokea rattaan alapinnassa ja ruuvit löysällä. Olisi tuonkin ruuvit pitänyt tarkistaa, kun toisenkin rattaan ruuvit oli löysässä yms. Sattui vaan silmään, kameran telinettä laitellessa, ja oli kyllä semmoisessa kohdassa että varmasti olisin huomannut jo ennen edellisiä lentoja jos olisi hammas puuttunut...

Olisiko sitten vaan aika haurastuttanut, ja noparin palo siinä vieressä, ettei kestänyt niitä neljää akullista enää? Onneksi löytyi uusi avaamattomassa pussissa, samalla sai taas tarkistettua muutaman muunkin paikan...


Halpis-actionkamera suoraan Kiinasta, telineenä hiilikuitu-kulmaa suoraan Hornet -osastolta...


Ehkä tässä käytössä kotelokin on tarpeen, koskaan kun tiedä mihin tuon torppaa. Kymmeneen metriin pitäisi vettäkin sietää, jos vaikka nyt ilmassa oleva aamukaste pysyisi kotelon ulkopuolella...

https://www.youtube.com/watch?v=JMbwAfOOgZM
Taitaa kuitenkin täristä vähän liikaa? Joku kumivaimennus ehkä olisi tarpeen. Tuntuu kyllä lavatkin täristävän, vaikka ovat kolhuttomat ja tasapainossa, niin liekö puulapoja koskaan saa niin tasalaatuiseksi kuin kuituiset..?

Saa tuosta jotakin selvää, ehkä? Kiikkerämpi käytökselleen on tämä kun vertaa toiseen Hurricaneen, jossa vielä vähän pitemmät kuitulavat ja alumiininuppi. Vähän epämääräinen muutenkin ohjattavuudeltaan, ei tätä tuulet paljon heittele mutta silti jotenkin erilainen tuntumaltaan...

180 Bladeen vaihdoin kuitulavat muovisten tilalle, ja siitä ainakin kuminauhamaisuus katosi lapasten vaihdolla. Sillä pörräsin päivällä ennen sadetta, ja se kyllä tuntuu tottelevan ja sujuvasti leijuu nenä omaa kohti. Ehkä siihen on tullut vähän enemmän luottoa mitä tähän "välimallin" Hurricaneen, jota taas ei uskaltanut kääntää kylkiasennosta yhtään enempää, jatketaan siis harjoituksia pienemmillä. Jollakin 450 kokoisella jos jatkaisi tuossa sepelikössä, heti kun kelit vaan päästää pihalle leikkimään...

[JasuT]

Pientä askartelua sadepäivien iloksi...


Viissatasen landarit asettui nelipuolikkaaseen. Josko olisi vähän parempi nurtsikentältä operoida? Kohta sen tietää, kun saa akut pullolleen elektroneja...


180 Blade sai myös vähän vakiota tukevampaa landaria. Yhdet muoviset sain omatoimisestikin hajalle, eikä tarvinnut edes kovin vauhdilla maahan sipaista. Suorastaan luvattoman vähällä meni...


Paikalleenkin sopivat, ilman viilaa tai muutakaan lopputyöstöä. Aika äkkiä lopulta tulivat, kun vaan pääsi osat matkaan, ja ennenkaikkea sai tilauksen klikkailtua loppuun saakka. Valitteli tilaussivu ettei voitaisi toimittaa kun ollaan hankalalla alueella, muutamaa sähköpostia myöhemmin onnistui sujuvasti... Semmonen paikka kuin microheli.com


Luulenpa että tuommosen joutunee sieltä vielä tilaamaan, seuraavan kerran kun osia haalii lisää. Parikymppiä tuommonen, lasikuitukoppa maalattuna...

[JasuT]

HK:n landarien kasvatus oli hyvä. Paljon helpompi nurmelta lähteä, ja laskeutua, eikä pieni lisäpaino tuntunut vaikuttavan oikein mitään. Pari akullista hakemista, gyron "oikeampiin" säätöihin totuttelua, varovaista muutakin kuin leijuttelua. Ihme juttu, ilman säikyttelyjä, alkoi hieman lisää luottoa niin kuskiin kuin kopteriin tulla. Alkoi kaivata jopa lisää liikeratoja käyttöön, vaan niitähän saa kun antaa ratiosta luvan semmoseen...

Jopa hetkittäin nokka kohti omaa tuli pidettyä, eiköhän se tästä lähde sujumaan..?

[JasuT]

Notta hupsista. Posti toi lisää leluja...



Kun saa selviteltyä tarkemmin, ja suunniteltua vähän lisää, ni vois varmaan yrittää rakenteluketjua kehitellä skaala -osastolle? Ideoita on, enemmän kuin aikaa, jaksamista jne, ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Kasassa tuli mukana joku Alignin FBL-purkki ja vanha mustakuorinen V-bar. Toisaalta, kun on tullut tuota Skookumia opeteltua, ja semmonen toinenkin on odottamassa paikkaansa, niin ehkä sen paikka on tuossa skaalakopassa? Perään nelilapanuppi ja viislapainen päärupelille joka vaatii hieman hienosäätöä vielä toimiakseen hyvin. Bindaa yhdessä kohtaa kierrosta, swashin "tukitanko" (mikä sen oikea nimi olikaan?) ottaa hieman kiinni yhteen linkkiin, siihenkin on jo idea olemassa miten selättää ongelman...

Tuota sulatellessa, voisikin lähteä tyhjentämään parit akut Hurricanella, antaa alitajunnan työstää omaa vauhtiaan suunnitelmia...

[JasuT]

Joo-o. Tulihan sitä eilen vähän lennettyäkin. Pari akullista Hurricaneen, seuraavaksi kokeilen siihen vakiomittaisia lapoja, kun tuntuu ettei noilla viissatasilla lapasilla oikein tahdo jaksaa mennä. Nopari käy suht lämpösenä, moottori ei kuumana kuitenkaan, mut saattaa olla pienimmästä kotoa löytyneestä pinionista huolimatta vakiomoottorille vähän liikaa nuo lapaset... Sillä tuota lapahommaa pohdin, kun samoilla akuilla 550 venytetty pysyy kuitenkin pari minuuttia pitempään samoilla akuilla ilmassa, on siinä tehokkaampi moottori sekä 120A nopari, kun tässä toisessa 80A nopari ja tehottomampi moottori. Tai sitten tyrin tikulla piippaillessa asetuksiin jonkun huonon ejoitussäädön, varmaksi en osaa tuota sanoa kävikö noin. Tutkitaan kun sille päälle taas sattuu, ja yrittää tikkua vispaamalla saada tolkkua asetuksiin...

Uskalsin jopa pitää nokkaa itseäni kohti pieniä aikoja, kopterin karkaamatta mihinkään. Pulssi tosin aika korkealla ja hengitys unohtuu siinä jännitellessä. Jotenkin hupsua, vaikka kuinka on antavinaan peukalolle komentoa kääntää perää, niin se komento ei vaan meinaa mennä tikkuun asti. Ja sitten kun se komento meneekin perille niin seuraava kerta onkin paljon helpompaa. Pitää vaan uskaltaa, kun näköjään se kuitenkin osaa leijua nenä itseenkin päin käännettynä, vaatinee vaan tähänkin lisää toistoja. Varmasti ei helpota se, ettei tähän yksilöön ole oikein luottoa vielä kehittynyt, ihan erilainen vempula mitä paremmin varusteltu Hurricane, noin niinku käytökselleen...

Noiden parin akullisen lisäksi kävin sitten illan hämärtyessä 180 Bladella jatkamassa opintoja. Kolme akullista tuli sillä pörrättyä, alun toista akullista välillä vähän sinne-tänne päästellen, ja välillä sitten näitä keula-eri-suuntiin-leijutteluja. Kolmannella akulla sitten alkoi tuntumaan että hämärtyessä orientaatio pyrkii katoamaan, ehkä väsymystäkin oli mukana. Silti piti sitkeästi vaan leijuttaa ja vähän liikkuakin nenä itteen päin, ja lopulta harjoitella laskuun lähestymistä ja laskeutumistakin samassa asennossa, eikä perä itteen päin kuten tähän asti. Kivasti oli pysyvinään siinä missä halusin, muutama maakosketuskin tuli tehtyä, ja sit taas vajaaseen kymmeneen senttiin leijumaan. Kunnes akkujännite laski, nopari heitti tehot alemmas, ja tuosta korkeudesta ei paljoa pelasteltu eli tuon kun ehti tajuamaan niin holdille toivoen parasta...

Heti siinä jo äänestä päätteli hammaspeikon löytäneen taas kohteensa, sähköt pois ja tutkimaan, niin eiköhän yhdestä servosta taas löytynyt "tyhjä kohta", ja perävedon yhdestä rattaasta puuttui jälleen hampaita. Vielä löytyi varaosia, eli servoon ehjiä rattaita, ja perän vetoon samaten, ja eikun korjauksen jälkeen taivaalle. Hieman pyrki täristämään, pysyi kuitenkin nuppikierrosten kasvaessa vähäisenä, lentelin sen akullisen. Vahingossa päästin taas jännitteet alas, mut tällä kertaa osasin pitää alennetulla tehollakin käsissä ja laskeutumaan haluttuun paikkaan. Tuosta sitten akkua irrotellessa, huomio kiinnittyi lavanpitimiin, ja olihan siellä kierona lepatusakselikin. Niitäkin onneksi on muutama vielä tuon vaihdonkin jälkeen, nyt pitäisi taas tuonkin olla kaikinpuolin kunnossa...

Scale kopua pohtiessa, niissähän pitäisi nupin pyöriä eri suuntaan, kuten oikeissakin. Kokeeksi prässäsin yhden OWB:n irti, ja toisinpäin takaisin, ja eiköhän se noinkin pitäisi toimia. Siinä samalla ratkeaisi sekin kun perärupeli pitäisi olla toisella puolella, ja sen pyöräyttämällä menee ainakin kardaanin kanssa pyörimissuunta toiseksi, vaan noinhan sekin ratkeaisi. Hihnaperällä helposti saa kyllä kumpaan suuntaan haluaa, sen pyörimisen... Tuota pyörimissuunnan kääntöä tosin vastustaa se, että mukana tulleet lavat on semi-symmetriset, eli semmoiset pitäisi sitten haalia uudet, ellei laittaisi "tavallisia" symmetrisiä siihen pyörimään. Vaan tulipahan tuotakin mietittyä, että pitäis olla mahdollista sitten kun sen aika tulee...

[JasuT]

Vähän piti yöllä ruuvata, kun jäi unet väliin. Oli ainakin rauhallista, kun pikkuapinat ei pyöriny seassa...


Vähän läheltä nuo linkit menee, mutta eivät ota kiinni toisiinsa. Eikä bindaa isoillakaan kulmilla, ja nupin ajoituksen sai just kohdalleen...


Akullinen lennetty, haettu throttle ja pitch curvea kohdilleen. Vaihdoin kolmelapanuppien tilalle nuo neli- ja viislapanupit, linkit niin hyvin kun vain osasin, niin nätisti oli lapaura aika tarkka. Eikä täristänyt, edes spoolatessa...

Mutta nuo lavat. Muoviset läpyttimet, kummallisen kuminauhamainen, vähän sama mitä oli 180 Bladessa muovilapasilla. Pikku viiveellä komennot perille, vähän jännän ohjattavan tekee, mutta ilman kalsaripyykkiä silti selvisin. Ja kapeat nuo on, verrattuna niihin "peruslapoihin" mitä muissa on, vaatii nuppikierroksia aika hurjasti että toimii...

Pitää kaivella lapanippua, siellä pitäis olla kuusi samanpainoista odottamassa, jos niillä kokeilisi tuota jonakin hetkenä. Hienoa hiljaista suhinaa pitää, ihan erilainen ääni mitä kaksi- ja kolmelapaisissa. Ja vakaa, pysyy tosi tiukasti just siinä mihin sen jätti, perä pitää kuin liimattuna ja on herkkyyttä ja tarkkuutta kaksilapaisiin verrattuna. Nupit siis toimii, ja Skookum näidenkin kanssa, uskaltaa lähteä rakentamaa skaalakonetta tuon koelennon perusteella...

Ja jännittikö? Ihan tarpeeks, yhtään kun ei tiennyt mitä odottaa niin ei osannut varautua mitenkään, mut onneksi meni sujuvasti kuitenkin...

[JasuT]

Tuommoset läpyttimet meni muovisten tilalle...


...ja vähän muutakin. Reilusti puolta pienemmällä KV-luvulla varustettu moottori, joka syö sähköä kuuskennoisesta patterista, aiempien kolmekennoisten sijaan. Eikä tarvinnut laitella akkuja siihen akun oikeaan paikkaan, olisi ollu vallan keulapainoinen siten. Noparikin tuli vaihdettua...


Moottorille kymppipiikkinen pinion. Tempasin jyrsimellä alumiinikönttiin kolosen jonka ensin halkaisin, ja sitten samalla asetuksella mihinkään X- ja Y- suuntaan koskematta jyrsinterän tilalle 3,5mm poranterä. Ja eikun kairaamaan. Näkyi sattuneen aika keskellekin tuolla keinoin, huitasin sitten 11-piikkisen pinionin samoilla asetuksilla, jos vaikka semmoista kaipailisi joskus...

Puntarissakin käytin. Kuvanmukaisessa kunnossa, 1300 grammaa, lähtökohta kolmekennoisella akulla lasikuitu-canopyn kanssa oli 860g. Skaalakoppa on n. 300g eli semmoinen puolitoistakilonen-kilokuussatanen taitaa tulla lentopainoksi. Eli vaatimattomasti tuplaantuu, varmasti paino rauhottaa liikkeitäkin. Kuorma lapaa kohden silti pienenee, samalla lapakuormalla saisi paino olla pari kiloa...

Testilentoa kokeilin, ja yllättäen oli paljon vakaampi mitä muovilapasilla. Kuminauhamaisuus katosi, tarkasti ja nopeasti reagoi ohjaukseen, korkeusmuutokset vähän hitaammin. Kokeilin kaasun asetuksista useampaa nuppikierroslukuakin, ainoa mikä tuntumaan muuttui oli korkeussuunnan reagointi, ja äänimaailman muuttuessa reilumminkin -ikävään suuntaan kierrosten kasvaessa...

Eiköhän tuota uskalla aloitella sijottelemaan kopan sisään, tässä vaiheessa jättäisi vielä perärupelin puolenvaihdon ja päärupelin pyörimissuunnan vaihdon tekemättä. Kun kerran näkyy toimivan, jotenkin paljon helpommin mitä arvelin...

Kostoksi vaivattomuudesta itselleni, värkkäsin vielä Trex 500:n lentokuntoon, ja kävin silläkin vähän testaamassa. Kaasukäppyrän hakua vailla, ja peräservon keskitystä, tuntuisi toimivan ja pysyi ilmassakin jopa. Ja ilman remonttia sekin lento... Vaikka olikin sekalaista tuulta vähän joka suuntaan liikkeellä...

Seuraavat jutut tuosta viisilapaisesta taitaakin kehittyä skaala -osastolle, kun alkaa jotain näkyvää syntymään niin sitten kehittelee oman topikin sille...

[JasuT]

Muutama akullinen tullut lenneltyä "ekalla" HK:lla. Gimbalien vaihdon jälkeen oli tikkujen keskikohdat pikkasen muualla kuin piti, kampesi aika voimakkaasti eteen ja oikealle. Ei se sen pahemmin haitannut lennätystä, mitä nyt haki koko ajan paikkaansa leijutellessa. Kummasti paljon paremmin alkoi pysymään tontilla, kun sääti jälleen swashin suoraan...

Viissatku Trexistä pitää ottaa peräputken kiinnikkeet irti, ja viilata reikiä soikeaksi. On niin hentonen hammaskosketus, ettei testilentojen lisäksi oikein muuta uskaltanut. Ei sentään pärähtänyt ominpäin vielä huonoksi, mut hihnankireyttä kokeillessa nuppeja kääntämällä antoi aika helposti periksi, ja siltä siinä pienempi ratas näyttikin että on ollut aika iso välys. Löytyikin sitten tarinaa tuosta, taisi olla aikanaan aika yleinen vika noissa, tälläkin palstalla tuli jokunen viesti vastaan vanhoja selatessa, missä tuosta mainitaan. No, viilaillaan, ja testataan sit lisää, kun mahtuu taas sitä työstämään. Nyt on MD -projekti "hieman" vallannut tilaa...

Opin sitten Spectrumin DX-seiskastakin jotakin. Ajattelin ihan hupina vähän katsoa siitä Hurricanen asetuksia, vaan eipä löytynyt koko mallia enää muistista. Vaan kaksi Blade MsR -mallia olikin vierekkäin, eli jotenkin on tullut tyrittyä ja kopioitua MsR Hurricanen päälle... Siitäpä sitä sitten muistelemaan miten tuota säädetään, asetukset ihan tyhjästä (jälleen kerran) hakien. Muuten tuntui löytyvän kaikki, vaan meni sitten ihan ihmettelyksi gyron gain -kanavan kanssa. Ei tuntunut toimivan loogisesti ollenkaan, muuten kaikki löytyi, ja ilmassakin pysyi vaan perä jäi vägäämään ihan huolella. Sitten tuli joku etiäinen jostakin, että voisi ehkä olla kanavat jotain muuta mihin on oppinut, 9-kanavainen Orange vastarina. Eikä sit mitään muistiinpanoja aiheesta, tyyliin "kyllähän tuon nyt muistaa", vaan ei tällä muistiongelmalla pitäisi näemmä jättää mitään kirjaamatta, ja vieläpä selkeästi semmoiseen paikkaan mistä sitä sit muistaa etsiä... Akkuja storageen ajaessa, tutkin vielä lisää, ja kokeeksi irrallaan olevaa servoa semmoiseen lähtöön missä ei mitään ollut. Ja sepäs tottelikin gainia, samalla löytyi vielä toinenkin tyhjä kanava mitä voisi ohjata joutilaalla vipukytkimellä. Jos vaikka tämmösellä isolla kuskais kameraa, komentais laukaisijaa tuolla tms..? Kummasti sitten, kun gain -piuhan kytki oikeaan lähtöön, alkoi gyrokin totella ainakin testatessa, nyt olis akut taas täynnä vaan taivas päätti aueta. Pikkutihkussa vielä viitsisi, mutta kaatosateeseen ei oikein huvittaisi lähteä itteensä ja laitteita kastelemaan...

On tuo venytetty Hurricane vaan pikkasen eri oloinen mitä Bladen MsR ja 180, tai 450 -kokoiset. Joka kerta yllättää sen vakaus, noihin pienempiin verrattuna, ja sitten sekin miten hyvin ja terävästi vastaa ohjaukseen. Vaikka varsin alhaisilla nuppikierroksilla tuota tulee ajettua, joskus pitäisi mitata noita ettei pelkästään tunteella menisi kierrosten suhteen, vaan kun tykkää leppoisasta lätinästä kierrosten vingutteluun verrattuna, vähän kaikissa vermeissä ollut tuo sama, autot, prätkät, ja nyt nämä vispilät...

Vanerilevyn palasetkin tuli kotiin, jos tämä sade ei hellitä niin alka puupölyä irrota ja MD:n ohjaamo saa ainakin etulattian heti alkuun. Vähän jos jotain saisi värkättyä, kun torstaina alkaa pikku tauko moneen kun olkapäätä käydään ronkkimassa veitsellä. Josko siitä sit äkkiä toipuisi, vielä ei oikein uskalla suunnitella mitään lähiviikoille...

[JasuT]

Laitetaas nyt tänne, kun on vähän kaikkea taas sekaisin...

Hetki liki tyyntä, siispä pihalle leikkimään. Piti olla semmonen enempi skaala -painotteinen päivä. Kerralla kuusi samanlaista akkua pullolleen, ja taivaalle...

Pari akullista sai MD500 olla ilmassa, tasaisen selkeästi tuntuu toimivan, piikkiä isompi pinioni tuntuu pikkasen mut jaksaa silti ihan tarpeeksi. Eikä lähtenyt hampaita pinionista lentoon tällä kertaa, vaan ilman remonttia tällä selvittiin...

Sitten sitä lisäjännitystä, eli neljä akkua Hughes 500:n sisälle, kaksi 2,2Ah akkua sarjaan ja ne sitten keskenään rinnan, eli noin sai kotoa löytyvistä samanlaisista värkättyä 4,4Ah 22,2V paketin. Kummallisen painavalta tuntui nostellessa ja kantaessa, vaan onhan tuolla melkein pari kiloa pelkästä skaalakopasta, toista kiloa akkuja, kopteri kaikkineen jne. Pitäisi ottaa puntari mukaan ja punnita... Nuppiin kierroksia, ihmettelyä nopeussäätimen govin kanssa, sen kun sai hallintaan niin varovaista noston yritystä. Perä tekee vähän omiaan, gyroa säätämällä rauhottui helposti, nupissa jotain 2300-2400RPM telemetrian mukaan ja säätimessä 40-45 astetta lämpöjä. Vaan jäi nostamatta, kun lopetti kertalaakista moottorin pyörityksen, ja uusintayrityksillä vain pärräs moottori...

Ensin tottakai kävi Mielessä että kuumeniko nopari kuitekin liikaa, annoin jäähtyä mutta ei muuttunut. Kopu talliin, meinasin jo moottoria lähteä irrottelemaan, vaan lopetin kun ekaa moottorin piuhaa irrottaessa paljastui että liitin oli huonosti juotettu ja tärisi mokoma irti. Juottelin uusiksi, ja pyörittelin ilman lapoja tallissa, ja kun kerran tuntuu toimivan niin lavat kiinni ja uutta yritystä...

Pikkasen lisää kierroksia nuppiin, vaan ei nouse. Älyttömän tärinän keksi, joka rauhottu nuppikierroksia laskemalla takaisin, vaan silti täristää. Sen vähän mitä Caliber 700:sta löytyi juttua, kuulemma vaatii nuppiin pirusti kierroksia tai keksii alkaa täristämään, jos näin on niin en sitten tykkää siitä ollenkaan. Mitään ei näyttäisi olevan nupista irti eikä löysällä, vaan vasenta oikeaa tikkua käyttämällä matalillakin kierroksilla näyttää Caliberin runko joustavan aika rajusti. Tulee myös stabbaritangon mekaaniset rajat yllättävän pienellä ohjauskomennolla vastaan, tekee ikävän äänen eikä varmasti pitemmän päälle hyvä tuokaan. Tullee siis poistumaan tuo mekaniikka kopasta, vaihtuu johonkin mitä en vielä tiedä. 550 tai 600 Trexiä pohtinut, menisi sopivasti mittojen puolesta, ehkä jos sopivasti kulkisi vastaan niin ei osaisi välttyä ostamiselta? Himpun houkuttaisi katsoa myös, pystyisikö Hurricanen kasaamaan tuonne sisään, on vaan ehkä hitusen pieni tuolle kopalle, mutta kun niitä olisi jo odottamassa ja semmonen tuntuu kivan vakaalta lentää...

Joka sekin taas tuli todettua, kun pitäähän ne akut kuitenkin tyhjentää, tavalla tai toisella, niin kaivoin sitten 550 Hurricanen esiin ja sillä käytiin muistelemassa miten kivan vakaata voikaan käytös olla. Ja kun niitä akkuja oli neljä ladattuna, ja Hurricane syö vain kaksi kerrallaan, niin sai pari rauhallista lentoa silläkin suoritettua. Perin rentouttavaa jostakin syystä, täsmällinen ja vakaa, eikä karkaa tuuleen kuten 450 kokoiset yrittää. Hiljainenkin noihin, ja Trex500 ei sekään hiljainen ole, mutta siinä voi vielä lisää ääntä tehdä liiallinen ratasvälys perän vedolla...

Edittiä: Ajatuskatkos kirjoittaessa, tikkujen sijainnin suhteen, korjattu oikeaksi

[JasuT]

Kävinpäs tyhjentelemässä taas muutamat akut. Pari lentoa tupla-akuilla, tällä kertaa "välimallin" Hurricanella. Ekat akut alkuun enempi säätöjä hakien, kun vaihdoin vastariksi Orangen seitenkanavaisen, että sai "rectumilla" ohjata eli sai kameran laukaisijankin käyttöön. Perussäädöt oli aika liki, vaan näköjään unehtui swashin perussäätö, eli kampesi ihan pirukseen eteen ja oikealle, nämä kun sääteli subtrimmillä niin nätisti nousi taas ihan suoraan. Ja gyron gainia piti hetki hakea, sekä nuppikierroksia, mutta kun nuo kaikki sai ainakin oikeammalle suunnalle, niin ketterästi sillä taas lentää... Ehkä säädöt sopivalla suunnalla, kun jälkimmäiset akut kesti melkein 7 minuuttia ennen akkuvahdin vinkumista, aiemmilla säädöillä oli viisikin minuuttia hieman tiukassa..?


Tekasin uuden telineen kameralle, puoltoistamillinen hiilikuitukulma vaihtui kasimilliseen levyyn. Siis Hornetin luukun vahvike Airbussin laipan huoltoluukun aukosta leikattuun kappaleeseen. Siinähän nuo nätisti rivissä, Hurricanet, kokojärjestyksessä jopa...


Tellinki altapäin. Sekä uusi vastaanotin kameran kaukolaukaisijan kanssa, jota tuli vähän modattua. Pieni nopeussäädin ohjaa vastusten kautta transistoreja, jotka oikosulkee kaukosäätimen kontaktin, kanavan reversellä saa päättää otetaanko kuvaa vai videota, tuntui jopa toimivankin halutusti...


Ihan ok -kuvaa tuntuu ottavan, vielä kokeilematta miten videokuvalle kävi, vai tärrääkö vieläkin..?


Ehkä tuo hieman vielä täristää, kun on noin swengaavat koivut ja valotolpat. Mutta kuvaa saa, ja tottelee ohjainta... Hyvin kyllä tunnistaa isomman neidinkin kuvasta, tykkää roikkua kentän laidalla lentohommaa seuraten. Kuva latistaa etäisyydet, reilu parikymmentä metriä kamerasta kohteeseen...

Saatan vielä jossakin vaiheessa siirtää kameravärkit aiempaan Hurricaneen, se kun tuntuu olevan värinättömämpi. Pikkusen pitempää ja leveämpää kuitulapaa puisten sijaan, alumiininuppi muovisen tilalla, matalammat nuppikierrokset ja voimaa ihan toiseen tapaan. Testataan, eihän se ole kuin pari ruuvia ja yksi nippuside että irtoaa...