Tulipas telemetriat asennettua, näyttäisi realistisia lukemiakin tarjoilevan, GPS tosin ennen riittävän satelliittimäärän löytymistä kertoo vaikka mitä nopeudeksi ja korkeudeksi, tuskin liikutun kolmen metrin sisään saa yli 170 km/h nopeutta ja 2½ kilometriä korkeutta...


Hieman piti paikkoja palikoille etsiä, vaan vastari löysi paikkansa rungon alatasolta, yksi satelliitti "pirunpurkin" yläpuolelta, kaksi satelliittia sitten skaalakopan seinille, GPS peräputken päälle tasaiselle pinnalle, telemetriapurkki rungon sivulle jne...


Kierroslukemia moottorin piuhoista, ja lämpötilaa noparin kyljestä. Kummasti alkaa olla monenlaista piuhaa ympäri kopteria...


Kaikesta huolimatta, pysyi jopa ehjänä. Mitä nyt perälapaset raapas sepeliä, kun ovat hitusen pitemmät kuin pystyevä, ja tuli säätöjä hakiessa löydettyä arvot joilla cyclic lähti vägäämään. Aika villi tunne, ja säikäytys, vaan siitä huolimatta osasin laskeutua kaatamatta kopua. Kertaalleen suostui rauhoittumaan kun muutti asetuksia toivevipusesta vähemmäksi, pari kertaa lopetti vasta kun holdille vetäisi maankuoren lähellä... Ja onneksi tuli haettua säätöjä ilman skaalakoppaa, luultavasti olisi silppua saanut sujuvasti aikaan siitä...

Nyt luulisin asetusten olevan jo sillä tasolla, että voisi käydä isommalla areenalla koelentämässä. Jos oikein intoontuisi, niin laittaisi vakio canopyn paikalleen, niin näkyisi vähän paremmin kuin tuommoinen runko? Ehkä säätöläppärinkin voisi ottaa mukaan, jos vaikka hienosäätäisi vielä asetuksia..?

Hieman sadepäiville ohjelmaa...


Kaivoin pari nitrokonetta esiin, ja hetken taistelun jälkeen katokseen savustusta. OS max 10 oli pitkästä aikaa käynnissä, taitaa olla viettänyt jo 30 vuotta hiljaiseloa, sujuvasti öljyttynä vaan taisi ainakin kaasariin jäädä hieman risiiniöljyn jäämiä kun piti ensin pari vuorokautta liotella ATF:n avulla luistia liikkeelle. Vaan sen jälkeen lähti kyllä aika kivuttomasti pörisemään, liian isolla 8-6" rupelilla ei oikein jaksanut kiertää vaan hitusen pienellä 6-4" taas kiertää senkin edestä... Josko seitentuumanen rupeli olisi tuolle sopivin..?

Enemmän tosin houkutti tuo Hinterbergerin tekele, HP VT.21 eli pyörivällä luistiventtiilillä varustettu kolme-puolikas nelitahtikone. Ihanan hiljainen, ei paljoa harjattomasta sähkökoneesta äänen taso eroa, eikä savuta just ollenkaan samalla polttoaineella millä tuota OSsia pyöritin. Vanhaa on polttoaine kyllä, sen 30 vuotta olleet astiassa (olevinaan tiiviit, mutta kyllähän muovin läpi jotain aina haihtuu) eli noinkohan on sitä aikanaan seassa ollutta nitroa lähellekään 10% jäljellä, öljyä ainakin on tarpeeksi kun sitä oli 16% sekaan laitettu. ja jos metanolia on haihtunut niin seokset voi olla ihan mitä tahansa...

Eivät pahalle haisseet, pikemminkin päinvastoin. Nitron ja rissan käry on kuitenkin miellyttävää mopojen "kaksitahtiparfyymiin" verrattuna. Eikä tuo nelitahtikone juurikaan paikkoja sotke, kaksitahtisen sotku on taas semmoista mitä ei kaipaisi. Mitähän miä sit noillakaan teen, ehkä niille jotain käyttöä keksii, tai sitten ei...


Paranihan kelit ainakin hetkeksi. Nyt tosin näkyy taivaanrannassa jo mustanpuhuvaa pilveä, mut nätissä aurinkoisessa kelissä pääsi pari akullista testaamaan. Niin mitä? Pikku päivitystä lähemmäksi nykyaikaa, eli DX7->DX9 muutos. On tuossa aika reilusti enemmän kaikkea, oikeastaan viikko mennyt opiskellessa joutilaina hetkinä (aika lyhyitä välillä, "hieman" aktiivista on jälkikasvu) ja kyllähän tuosta löytyy vaikka ja mitä. Mutta perussäädöt löytyi aika helposti, kun pääsi juoneen kiinni, vain vähän jäi hienosäädeltävää lentojen yhteyteen, ja jäi sitä vielä noiden parin akullisenkin jälkeen tehtäväksi...

Kaikenlaisia ylläreitä sitten sopii mukaan, tottakai. Semmonen oli mennyt aivan ohi silmien, että tuoreempi Rektumi ei juttele enää DSM2 -vastareiden kanssa. Ja tottakai semmonen Orangen ysikanavainen oli stretsi-Hurricanessa, ja kun ei lähtenyt millään opein bindaantumaan niin googlella löytyi syy eli tuo epäyhteensopivuus vanhempien kanssa. Onneksi ei ihan tuohon kaatunut harrastus, vaan otettiin laatikosta uutta DSMX vastaria peliin. Ja hetken päästä toinen... Orangen vastarilla tuli satunnaisia nykäyksiä servoille, ja range testissä katosi yhteys reilussa viidessä metrissä alennetulla teholla. Ja ihan sama oliko moottori pyörimässä vai ei, vai oliko edes noparilla sähköjä, sama tulos aina. Sitten oletettavasti aidompi Rektum kyytiin, ja nyt lähti yhteydet pelaamaan häiriöttä... Tuo Orange pitää kyllä tutkia, häiriöityykö myös ilman satelliittia, jäi sinä tohinassa kokeilematta...

Aika kivasti käteen sopivalta tuntuu, ja lisätyt vivut löytyi miettimättä. Nyt saa neljännenkin lentotilan käyttöön, ja ihan oma kolmiportainen D/R-kytkin myös, ja potikalla haettua gainin sopivaksi jne. Kanaviakin kun nyt on sitten yhdeksän, niin saa sitten käyttöön Brainin kaikki ominaisuudetkin, ja vielä jää skaalakopulle laskeutumisvaloa varten kanava käyttöön...

Psykologia on sit hauskaa, jotenkin tuo Hurricane tuntui luontevammalta nyt kuin aiemmin DX7:n kanssa. Jostakin se tunnetila tulee, yhtään ei osaa analysoida mistä...

Muistakaa ottaa uikkarit mukaan. Hotellilla sauna ja uima-allas

Sent from my SM-S936B using Tapatalk

1. TeroH
2. Jani
3. Mesihukka
4. Viltsu
5. Anselmo
6. Haikara
7. Maikko
8.Patse (Pääasiassa Opiskeleen ja kyseleen hyviä vinkkejä)

Jälleen hieman lisää väriä elämään...


Kävin kokeilemassa, miten hitusen isommat lapaset takana vaikuttaisi. Toki ensin vähän fluorisoivaa väriä päälle. Ja joo, vaikutti positiivisesti sekä näkyvyyteen että perän pitoon. Jopa tämän päivän tuulessa, jatkuvaa näkyy mittarissa olevan 3-5m/s ja siihen sitten 7-10m/s puuskia sekaan. Sen verran tuo puhalteli, ettei meinannut 890 RPM nuppikierroksilla pysyä kurissa, vähän lisää niin tuokin oire katosi...

Eniten jänskätti miten tuossa puhurien seassa osaa laskeutua, vaan molemmat kerrat onnistui ilman draamaa. Semmoinen perus rentous kyllä katoaa tuommoisessa tuulessa vielä, mutta onneksi ei ole pakko lähteä osaamisensa rajoja väkisin kokeilemaan, vaikkakin helpommalta tuo tuntui mitä oletin...


Lennätyksen jälkeen sitten vähän väriä päälapoihinkin, niiden valkea raita sai osakseen värjäytymää. Tuskin ainakaan näkyvyyttä huonontaa..?


Vielä käppyröitä kummasteltavaksi. Kolmen lentotilan kierroksista keskiarvoa, 889, 933 ja 1024 RPM, noilla tuntuu toimivan kivasti. Ja nyt jostain syystä oli niin virrat, tehot kuin kapasiteettikin oikealla alueella...

Näkyy vaan forecan arvaukset tarjoavan ihan jotain muuta kuin tyynenpää, tai edes vähemmän tuulista lähipäiviksi. Voihan se siis olla, ettei malta olla lähtemättä tuuliharjoituksia jatkamaan. Pitää omat leirit kotona, kun ei tästä vaan pysty irtaantumaan syysleirille näköjään. Aina sitä on jotakin päällekkäisyyksiä, kun on noita ajankäyttäjiä muutama muukin, jotka huomiota vaativat osakseen. Kyllä mä vielä jollekin leirille lähden, kun saa aikataulut vaan sopimaan...