Onko tämä taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun keksin lähteä ulkoiluttamaan pikkutirriäistä? Siedätyshoitoa isomman haavelua vastaan tai jotain..?


Toissapäivänä lähdin kokeilemaan, miten on akut talvehtineet, olleet puolisen vuotta koskematta storageen latailtuna. Aiemmin oli yhdestä Genssistä karannut yhden kennon sisäiset vastukset taivaisiin, ei suostunut laturi enää yhteistyöhön, eikä kestänyt mitään purkaakaan. Toinen pikkuakkujen sarjasta oli pahasti aloittanut pullistelun, yritin sen lataamisen jälkeen päästää savuna ilmaan mutta aika vaimea pössähdys oli. Loput seitsemän osoitti toiminnallisia merkkejä, ja mikäs onkaan sen kätevämpi tapa purkaa lataukset kuin pyöritellä rupeleita...

Vähän meinasi olla kuraista takapihalla, pystyevä aivan kurassa ja näkyy sitä levinneen puomia pitkin melkein eteen asti. Vain kerran meinasi kaivautua saveen, spoolatessa, vahingossa löytyi hyvin pehmonen paikka minne landarit yritti sukeltaa. Jännä tunne kun yrittää nostaa niin kuormitus lisääntyy eikä mitään tapahdu, kunnes sitten kerrasta reippailla kulmilla hyppää muutaman metrin... Tuultakaan ei ollut edes kahdeksaa sekuntimetriä, kivoja puuskia tuossa takapihalla, välillä tuli aika reiluja yllättäviä korkeusmuutoksia, puuska kun pyörähtää talon avulla pystyvirtaukseksi, lähellä maankuorta muutamaan kertaan käytiin mutta ilman kosketuksia selvisi...


Kokeilin sitten tänään toista canopyä, semmoinen kun kulkeentui yhden osakasan, vai oliko kopterin, mukana. Onkohan tuo joku Eachine E180 koppa, ei ihan samanmuotoinen, mutta vähän isompi ja pikkusen kynsisaksilla alareunaa silputen sai hyvin istuvan. Hämmentävästi vaan tosi äänekäs omaansa verrattuna, vähän on paksumpaa muovia tuo, eikä ikkunan kohdalla ole semmoista verkon tapaista, mutta lähes ärsyttävä ääni tuon kanssa lähtee. Pitää kokeilla, vaimenisiko palasella EPDM -kumimattoa, semmoista liimalla varustettua kun jäi Rangen lämppärikotelorempasta yli...

Ei vaan meinaa tuommonen vihreä-harmaa -yhdistelmä taustasta erottua, lunta vasten hyvin mutta talon seiniä, ajoneuvoja sekä muuta ryönää vasten yritti kadota. Sekä puiden väriin, ei kiva, paljoa paremmin ei erottunut tuo valkoinen vaaleanvihreällä värillä olevakaan. Vaan eikös tuosta selvitä yleensä aika helposti..? Lisää väriä maailmaan, tämän talven teemana ollut se...


Tuossa vielä lennon jälkeen kuvattuna, ei tänäänkään osannut puuskat aikaistaa remonttia. Hitusen vakaamman oloinen kyllä tuolla kopalla, varmaan pienikin painon lisääminen tämänpainoisessa vaikuttaa heti. Tai sitten vaan oli maltillisempia puuskia tänään..?


Suhauttelin sitten alareunaan uusia värejä, ensin keltaista pohjille pari kerrosta ja sitten ohut huntu pinkkiä, lopputulos ainakin etäisesti taas oranssia imitoi. Kunhan tuo nyt tovin vielä kuivahtaa, niin pitää kyllä pari akullista käydä katsomassa vaikuttiko näkyvyyteen minkä verran...

Ei vaan ole optikolle saanut vielä aikaa kysyttyä, niin värjätään vermeet niin että näkyisi vähän paremmin. Vaan on tuo kyllä pieni ja kevyt, 200 grammainen liki viisikiloisen jälkeen, melkoinen ero käytöksessä -ja tilantarpeessa...

Ois kyllä kiva tulla, harmillisesti muuta menoa. Pitäis kopterit ottaa kyl talviteloilta.

Lähetetty minun SM-G991B laitteesta Tapatalkilla

Kevättähän tässä pukkaa! Alkakaahan pistämään kultivaattoreitanne lentokuntoon niin päästään avamaan lennätyskausi Ämmiksellä. Mennään oikein ryminällä avaamaan kausi kun saadaan hyvä sää. 

Lauantaiksi (huomiseksi) olisi tarjolla aurinkoa ja +4 astetta lämpöä. Saataisko me porukka kasaan ja mentäis miehissä (naisetkin saa tulla mikaan) kentälle klo 11 aikaan aamusta. Alle listaa tyypeistä jotka pääsee. Ehdottomasti nimi alle, sillä se helpottaa seuraavan tyypin kynnystä.

Ps: Itse avasin kauden viime viikolla. Riittävästi vaan toppavaatetta päälle niin se on kuin kesä.

Tulossa:
- Maikko 

Omasta kopteriharrastuksesta muistan sen verran että taisi olla 2012 syksyä kun rupes jotenkin tuntumaan että jonkinlaista RC kampetta voisi ruveta kattelemaan, kun en sellaista ikinä ollut omistanut. Aikani asioita tutkiskelin ja päädyin siihen lopputulokseen että tuommoinen RC kopteri vois olla kätevä tapa päästä alkuun. Verkkokaupasta löytyi kätevästi Skyartec Wasp X3V malli, joka oli vieläpä uudenaikaisella FBL nupilla. Ensilennon muistan kuinka meni pitkään siinä kun tutkin mankasta nipukoita että millähän tästä sais moottorin pyörimäään. Lopulta sieltä löytyi holdi ja sain kopterin nousemaan hallitsemattomasti korkealle ilmaan, sieltä se sitten tuli yhtä hallitsemattomasti alas ja yllättävän hyvin säiyli kuitenkin ehjänä. Seuraavat yritykset oli vähemmän hallitsemattomia ja kiinankopteri yllätti kestävyydellään. Kyllä se siitä sitten hiljalleen alkoi näpeissä pysymään. Keväällä tuli hyvä hetki katella kopterikaupasta parempia kopukoita kun vaimo jäi synnärille esikoisen kanssa. Sieltä sitten otin Align T-Rex 450 kitin ja siihen futten T14SG päälle. Olikin jo ihan erilainen vehje. Syksymmälle kun mentiin niin taloon tuli jo Synergy E7 ja sitten ei enää pikkukoptereilla hirveesti lennetty. Uusin kone on nyt tuo Goblin Raw 700 kokoisena eikä muilla ole tullut lennettyä.

Se oli hienoa aikaa se, voi että. Rahaa on menny kaikkiaan varmasti enempi kuin viis tonnia, mutta toivottavasti vähempi kuin kymmenen. Simuloimattomia Lentotunteja noin 200h +- 50h. Aika halpa tuntihinta tälle nyt on jääny minun mielestä. Eniten harmittaa se, miten pieni porukka tätä enää harrastaa. Parasta on se, että nykyisin voi koko talven tauon jälkeen lähtä keväällä ensimmäistä kertaa kentälle ja kopteri istuu heti käteen ilman että tarvii nollista aloittaa. Ja se, että kentällä näkee muita harrastajia, vaikka porukka onkin pieni.

Vuonna 1990 Shuttle, hinta Mallarissa nettona 6100MK, ja Graupner MC22 omilla servoilla, vastarilla ja akulla 6000MK. Gyro puuttui. Futaban hyrrägyro olisi maksanut noin 1200MK.

2009 Artec Hughes 300 RTF omalla lähettimellä.   Heti sen jälkeen Align 450 SEV2, mankkarina Spektrum DX7.

Jos mentorini Sammy ei olisi perehdyttänyt mua tarkasti, ja kaiken säätämisen työkalujen kera kopterin saloihin, niin en olisi ekaa Allua saanut ehjänä ylös, tai alas. Ekat Sammyn kommentit oli "Vähän kun korjataan, niin tulee hyvä." Itse jouduin neuvojen mukaan näpyttelemään radiota, ja ihmettelemään swashplate-levelleriä, että kaikki servot menee niin kuin pitää.

Sammy testasi 500 ja 600 Allun varmuudeksi omalta kasaukselta. Sitte todettiin että Mentoria ensilentoon ei enää välttämättä tarvita. Sitte koko kopterointi lähti käsistä. Parhaimmillaan kopuja eri kokoja oli lentokuntoisena 25kpl. Onnenksi kohtaus meni ohi. No nyt on enää 13 kpl. hyllyillä, ja paljon kaikkia tarviketta, ja osia.

Jos muutama kopu pitää mainita, niin Shuttle on ollut kasaamattomana 12 vuotta tallissa, sisältäen OS37 motin, 401 futten,
ja sopivat servot, sekä lähettimen Spektrumiin. Hirobon Shinook, ja Freya YS120 motilla, ja  runsailla sinisillä osilla varusteltu laite. Varion Bell 47G II on arvokkain laitos. Myös Roban UH-60 Seahawk Superscale lojuu hyllyllä.

Uuden hienon auton olisi noillakin tuhlatuilla rahoilla saanut, mutta kaikki tilaaminen, rakentaminen ja torppaaminen olisi jäänyt kokematta.