Jasu, ja uusi aloitus

[JasuT]

Tuossa aikani kuluksi, puuskatuulen vaimenemista odotellessa, kaivoin parit Alignin noparin manuaalit esiin. Paikallaan oli Dominatorin RCE-BL50X nopari, vaan opettelin tikulla asetusten tekoa pienemmällä, RCE-BL35X noparilla. Molemmissa ainakin manuaalin mukaan pitäisikin olla govi, niin pakkohan se oli tikkua heilutellen saattaa se käyttöön. Ainakin oletin asetusten menneen perille, joten pakkohan se oli tyhjällä akulla kokeilla ja silläkin tuntui jotain eloa govin oloisesti olevan...

Käytäntö ei sitten selviä ilman lentoja, joten pariin akkuun täytettä ja kokeilemaan. Siinä latailun aikana kokeilin vielä Domin noparia ohjelmoitsea, ja sekin tuntui ottavan asetukset sisään. Eka akullinen 35X noparilla, no, onhan siinä govi, mutta hakee aika voimakkaasti kierroksia. Pääosin kuitenkin käyttäytyi oikein, mutta semmoinen varmuus sen nopeussäädöstä puuttui. Akunvaihdon yhteydessä noparin vaihto, ja paremmin tuon 50X nopari piti kierrokset haluttuna. Mutta muutama jännä omituisuus siitä löytyi...

Kaksi eri asetusta laitoin goviin lentotilan mukaan, pienempi nopari totteli noita asetuksia akun alusta loppuun, isompi sitten välillä tuntui hukkaavan asetuksen, eli jos pitempään lillutteli isommilla kierroksilla, niin nopari ei halunnutkaan enää muistaa pienempää pyyntiä ennenkuin laskeutui ja holdilla käytti kaasun nollissa. Takapihan ahtaudessa en lähtenyt kokeilemaan, riittäisikö tuolle se että näpäyttää holdille lennossa palauttaen katkaisijan hetimiten, että muistaisiko silloin sen pienemmänkin pyynnin. Maassa hyvin lyhytkin holdilla käyttö muistutti noparille pyynnit. Vaan toisinaan sitten jäi molemmat asetukset paljon pienemmille kierroksille kuin hetki sitten lentäessä, liittyisikö tuo siihen että akkujännite ei enää ihan niin korkea ollut mitä lentoa aloittaessa, kun tuntui vaikuttavan sitten sekin että piti holdilla reilumman ajan ja siitä sitten napsautti taas rupelit pyörimään niin taas tuntui löytyvän asetetut kierrokset..?

Eihän nuo nyt lähellekään saman tuntuiset olleet mitä Castlen nopareissa on, mutta kaipa nuokin nyt paremmat on kuin ilman...

[JasuT]

Lisää harjoittelua. Sekä pikkuakkujen testaamista ja latailua. Päivällä sen verran puuskaista, ettei mielenkiintoa löytynyt lähteä isommalle kentälle, joten 180 Bladen akkuja kävin läpi. Siihen mulla oli yhdeksän akkua, kaksi näkyy lähes kuolleen, timerin 4:30 tavoitteesta ei päästy kahteen minuuttiin kun jännitevahti hidasti pyöritystä. Muut seitsemän toimi kuten piti, jopa minuutin timerin hätyyttelyn jälkeen pysyi lennossa ilman jännitevahdin puuttumista. Alle storageen ne kyllä minuuttia "liian pitkällä" lentoajalla meni, mutta ei pahasti...

Päivän teemana oli jälleen leijuttelua kaikissa asennoissa, sekä kahdeksikkoja ajellen aina välillä. Varsin sujuvasti alkaa nuokin jo mennä, lisäksi sitten laskeutumisia kylki itseen päin sekä lentoonlähtöjä kylki, ja välillä nokkakin itseä kohti, ja noistakin tuntui selviävän ilman isompia säikkymisiä. Jännittää toki, kun on olevinaan vähän taas uutta opiskeltavaa, mutta kuitenkin kivan rentoa...

Iltaa kohti alkoi tuulet vähentyä, joten pari 2200mAh pötikkää sähköä pullolleen, ja kolmilapa- 450 kainaloon. Lähialueen nurmikentälle jatkamaan opintoja, ja kyllä sillä tuli aika paljon lennettyä kahdeksikkoja sekä edestakaista sivuttain pysähtymättä käännöksissä. Lisäjännitystä antoi kun reippaammin pirottaessa perähihna pärähti aina toisinaan, kireällä, ehkä liiankin, se tuntui akkua vaihtaessakin olevan joten kaipa siitä on vain hampaat kuluneet? Pitää moinen remeli vaihtaa ennen seuraavia koitoksia, siinä ekan pärähdyksen kohdalla muistin sen oireilleen viimeksikin vähäsen, eikä tilanne muuttunut kiristämällä mitenkään...

Ehkä tuo hihnan tilanne sitten vähän häiritsi, kun ei tällä taas oikein uskaltanut nokka itseä kohti leijutella, ja muutenkin tuli otettua käännökset varsin rauhallisesti. Siis kevyttä taivaslentoa, ja akkuvahti antoi vinkumatta lentää hieman yli 12 minuuttia kummallakin akulla, 1600mAh niihin tuli lähtiessä paketoitua ja storageen ladatessa meni muutama kymmenen mAh jotta sai halutun jännitetason kennoihin. Eikä tunnu lämpenevän kuin akku vähäsen, moottori haalea ja nopari vielä haaleampi... Niin, ja on kyllä kertaluokkaa mukavampi govin kanssa kuin ilman, sitä oikeastaan testaamaan lähdin, korvaan kuunneltuna kierrokset pysyi koko akulliset muuttumattomina, eli kaipa tuo Allun noparin govi kuitenkin tyhjää parempi on kun pitää kierrokset noinkin...

Hieman haastavaa meinasi nuo alkuillan lentelyt olla, kun aurinko alhaalla ollessaan oli kuitenkin varsin kirkas, ja puiden varjot aika synkkiä. Taivasta taustalla ei orientaation kanssa ollut mitään hankaluutta, puita taustalla tai kopteri enempi varjossa, tuntui taas asento hukkuvan taustaan. Fluorisoivat värit kyllä näkyy kirkkaasti, pimeämmässäkin paikassa, vaan silmät ei meinaa mukautua tarpeeksi nopeasti muuttuvaan kirkkauteen. Vaan eihän tuo ole kuin lentopaikan valintakysymys, ja lentokorkeus myös...

[JasuT]

Peräremmi vaihdettu, ja pari akullista testilentoa. Vieläkin hyppii, takahihnapyörä uuteen verrattuna vaikutti kulumattomalta, etummaista en sen tarkemmin lähtenyt tutkimaan kun on "hieman" piilossa. Lentojen jälkeen kun käsin käänsi, niin sieltä etummaiselta näyttäisi hyvin mielellään hyppäävän, pitänee siis kaivaa uutta esiin. Jossakin jemmaantuneena semmoisiakin pitäisi kyllä olla, käyttämättömiä jopa...

Paremmalla taustalla lennellessä tuntui kyllä orientaatio pysyvän kurissa, kun ei ollut puita tms häiriönä. Tilaakin ainakin olevinaan vähän paremmin, vaan mahdollista "pohjakosketusta" ajatellen tuo kivien ja tiilinkappaleita sisältävä sepelikkö ei houkuta ollenkaan verraten nurmikenttään. Lisäkivana näkyy kasvustoakin jo kertyneen, pitkää heinätupsua, horsmaa, koivuakin, vaan pitihän tuota kokeilla miten nuoreen koivuun lapaset pystyy, ja yllätti ettei semmonen viismillinenkään aiheuttanut isompia ylläreitä. Nätisti läpsi poikki, kun ensin sai lehdet lähistöltä silpuksi, moottorista kuuli että kuormittaa kyllä vaan odotuksista huolimatta Allu sai pidettyä kierrokset kurissa...

Tasanen 12 minuuttia kummallakin akulla näkyi kelloon kertyneen, akkuvahti piippaili jo laskeutumispaikkaa katsellessa ja nätti 3,7 volttia oli kennoissa vielä jänöt. Vaikka välillä oli jo vauhtiakin käännöksissä, hetkittäin jopa taitoihin nähden pelottavasti, mutta eipäs synnytetty silppua vielä tänäänkään. Ja se luotto taitoihin, sekin kasvaa, kun vaan ei liiaksi ehtisi ennen taitojen kertymistä luoton tasolle...

Väliin tuli kuunneltua, että joko sain harrastekaverin kentälle, kun vähän isomman koneen läpyttely kuului toisinaan, vaan kyse olikin lannotustoiminnasta, lähimetsiin pudottelevat jotakin kasvua edistävää. Kovin paljon kovemman äänen se vaan piti kilometrien päästä, verrattuna tähän kuiskaavaan versioon aiheesta...

Lisäyksenä vielä, jälkimmäisellä lennolla tuli kirjanpidossa vastaan numero 400. Kolmen vuoden aikana, kevättä oli kun ekaa kertaa Honeybee sai jalakset irti maasta. Ja jos ei kirjaukset aivan mettässä ole, niin 158 lentokertaa, eli harvoin on vain yhtä akullista käynyt kokeilemassa...

[JasuT]

Käytiin vielä kokeilemassa kiinteäsiipistä, GWS Picofly muistaakseni. Tovin ollut odottamassa onnistunutta ensilentoa, muistelisin keväällä 2005 sen ostaneeni. Pari kertaa aiemmin on tullut kokeiltua, liian isoilla eli painavilla servoilla ekaa kertaa, tuloksena:  rupelin toinen lapa kateissa. Sittemmin tuli vaihdettua pienemmät servot sekä toimivampi nopari, ja tämän kokeilun tuloksena: rupelista molemmat lapaset ja toinen vanne rikki...

Noo, nyt kävästiin sepelikentällä, tytöt ja keskimmäinen pojista mukaan, lähinnä vahtimaan tyttösiä. Sujuvasti ilmaan, yllättävän nopeasti mokoma lentää, kaarroksia edestakaisin suht sujuvasti, kunnes jostakin tuli komento koneelle että vois hidastaa. Vaan tämmönenhän vaatii vauhtia, ei voi pysäköidä ilmaan kuten kopterilla, sen kun älysin ja lisää kaasua sekä keulaa alas niin maankuori yllättäen kohosikin niillä main missä kone keräsi vauhtia. Vaan mikäs oli sitten tulos tällä kertaa..? Kovin yllättäen, rupelista lapa poikki ja toinen renkaista kadotuksessa...

Pitäis olla vielä yks rupeli tuohon, pitää se vaihtaa paikalleen, ja saa varmaan ottaa toisenkin renkaan (eli iso O-rengas leikkii rengasta) pois ettei sekin katoa, varmaan ihan samaan tapaan ne hentoset nylonvanteet toimii oli niissä renkaat päällä eli ei? Ja seuraavaa yritystä koulun urheilukentällä, keinonurmelle, tai sitten tuohon nurtsikentälle missä on kopterillakin tullut opeteltua...

Tai sitten vaan pitää uskoa, ettei pyöriväkiinteäsiipiset ole mun kavereita? Olis tuolla kellarissa Cessna 182 "styrsapaali" jossa myös siivekkeet sekä laskulaipat, kaikkine hienoine valoineen. Kävin joku vuosi takaperin pelastamalla eräältä liikennelento-opiskelijalta, meinasi ettei enää lennokkia tarvi kun oli jo pienkoneeseen lisenssi taskussa ja matkustajakoneen koulutus lähes valmiina. Tiä sit uskaltaako tuolla käydä, vai pitääkö antaa jälkikasvun suorittaa kokeilut..? Ehkä jotakin, mut taidan kuitenkin pitäytyä koptereissa...

[JasuT]

Sainpas vaihdettua taaemman hihnapyörän, ja tarkemmin vielä katsoessa, olihan siinä vanhassa vähän pyöristyneet hampaat. Muuten meni ihan heittämällä, mutta piti kaventaa hihnapyörän kyljestä laakeria vasten tulevaa korotusta, oli noissa klooniosissa 0,84mm ero HK:n ja CopterX:n kesken. Toisinpäin olisi prikkaa tarvittu väliin, nyt sai sorvattua jyrsimellä kätevästi...

Varovasti takapihalla koelentoa, ei niin minkäänlaista hyppimistä havaittavissa vaikka perärupelia rääkkäsi sen mitä vajaasta akusta sai irti. Hätäpäissäni tosin tilasin Irlannista etummaisia hihnapyöriäkin pari, alkaa näköjään tuommoiseen SE V2 -runkoiseen olla hakusassa osa osista. Pro ja Sportti on vähän paremmin osia tarjolla...

Vaan eiliselle tuli muutakin kalustotappiota kuin lentsikan rupeli, tästä kopterista oli kadonnut nupin päältä "pysäytyskiekko". Kivan värinenkin oli. Varmaan ruuvi löystyi kun pyöritin vauhtiin sen kiinnitysruuvin kannasta akkuporalla, eikä sitten enää halunnut löysänä pysyä paikallaan. Hämärä mielikuva on että jälkimmäisellä akullisella eilen yhdessä vaiheessa rapsahti joku ylimääräinen ääni, liekö silloin irronnut ja sitten ottanut lavasta vauhtia kohti kadotusta? Juuei löytynyt kun kävin tepastelemassa lentotoimialueella, mutta vastavuoroisesti löysin eilen kadonneen lentsikan renkaan...

[JasuT]

Pientä taistelua 180 Bladen kanssa. Sillä kun ei niin isoja valmisteluja tarvi, ja mahtuu pihallakin sujuvasti toimimaan, niin sillä on tullut näiden lähiaikojen sadekuurojen välillä aina toisinaan käytyä kokeilemassa. Eilen oli illasta täysin tyyntä, ja saunan lämpiämistä odotellessa ajattelin parit akulliset kokeilla. Vaan ei, ei sitten millään suostunut alkaa moottori pyörimään. Nykii, vinkuu hupsusti, käyttäytyy kuin olisi yksi moottorin piuha irti. Kerran aiemminkin tuon teki, silloin oli syöttöpuolelta konkan jalka irti, sen takaisin tinaamalla silloin tokeni. Vaan jäi eilen sitten lentämättä, kun ei auttanut oikein mikään...

Lopulta oli moottorikin käsissä, kutistesukar irti leikeltynä liittimiltä, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Ei vaan suostunut noinkaan pyörimään, vaan kun irrotti vielä moottorin asennuslevyn moottorista, niin tuolloin oikea käytös löytyi. Varovaista nykimistä piuhoista, ja noidenkin juurelta kutistesukka pois, kaikki on kyllä tukevasti kiinni mutta vähän jäi arveluttamaan olisiko toisen kiinnitysruuvin alla eristevikaa piuhassa? Olevinaan varovasti siirtelin siten ettei enää näy piuha ruuvinreiästä, ja uutta sukkaa päälle, nyt kesti asennuslevynkin kanssa pyöritellä. Vielä olisi ehtinyt kokeillakin, mutta luonto piti huolen että seuraavalle päivälle testit jäi...

Tänään sitten tottakai loput palikat paikoilleen, ja akkuihin latinkia, eka käynnistys oli vielä sekalaista vinkumista nykimisen kanssa, lähti kuitenkin, ja alkuun tuntui ettei oikein olisi kunnolla kierroksiakaan rupelilla. Kunnes sitten ihan yllättäen entinen toiminta löytyi, ja ei mitään outoa enää ollut, toisenkin akullisen lähti toimimaan kunnolla, ja tällä kertaa jopa heti ilman ihmettelyjä...

Naapurin etupihaa hyödynsin, siinä kun on hyvä tasainen nurmikko kuusiaidan ja talon välissä, niin ei kukaan vahingossakaan sinne väliin tule. Paitsi ehkä orava, mutta nekin tuntuu vinkunaa pelkäävän, naapuri on varmasti muualla kun on rallit vielä menossa, niin tottakai pitää tuo hetki hyödyntää...

Hyvin tuo sitten tuntui tottelevan, kun alkuun pääsi. Välillä sekaan sattui melkoisia nostoja/laskuja kun tuulenpuuskat pyöräytti talon takaa päälle. Hieman turhan pieni laite noihin puuskiin, mutta niistäkin selvittiin. Eikä ihan itsekseen tarvinnu lentää, "hieman" isompia pörrää näillä main, ralleissa on kuulemma 38 kopteria mukana... Kummasti katoaa pienen vinkunat kun isommilla yli lentävät...

Mikähän lie tuossa sitten syynä? Moottori pitäisi ehken käyttää auki, pitää vaan keksiä miten saisi pinionin irti. Sopivan pientä ulosvetäjää ei ole, kun on moiset hieman isommille osille tarkoitettuja. Äkkiä taitaa semmoisen kyllä tekastakin... Noparissa jos olisi jotakin kosketusvikaa, niin epäilen ettei se tuohon tapaan itsekseen asettuisi..?

[JasuT]

Hieman päässyt lipsahtamaan taka-alalle kopterihommat. Kun tuli haalittua hetkeksi muuta askarreltavaa, hitusen uudemman perhekuljettimen muodossa...


Ihan ei omillaan kulkenut, kun oli katkaissut jakohihnansa, mokoma. Puolet aiotusta iästä ja neljännes kilometreistä, ja kävelyvauhdista oli kuulemma napsahtanut...


Ensin toki piti kokeilla ehjäkoneisen tyvilahosta kärsivän yksilön kohdalla, pystyykö tekniikan punomaan yläkautta pois. Kun ei kuulemma pysty, ei pitäisi mahtua, mutta kaikesta huolimatta se sieltä sopi poistumaan. Tämän jälkeen vasta kysyin koko tulevasta ostoksesta, ja tein ostopäätöksen...


Väliin vielä pakollisempaa askartelua, kun mopokoneinen korvaaja päätti valita hinurikyytiä Sitikka-kerhon tapaamisesta lähtiessä, onneksi oli vain vettä sytytystulppakaivossa...


Ja joo, tuli se tuolta uudemmastakin. Lisähaaste mukaan tottakai, tällä kertaa tavoite pitää ilmastoinnin osat purkamattomina, eli pitää kylmäaineet sisällä. Todella paljon ahtaampaa, mutta ei aineet karanneet...




Pari vuotta ajamattomana seisseestä koneesta löytyi ikävä ylläri, vaan onneksi nuo osat kaikkineen oli säilyneet ehjinä puolet vähemmän ajetussa hihnavikaisessa, siispä osat siitä siirtäen...


Ja uutta osaa jakopää täyteen. Melkoinen jonglöörin ja kätilön risteytys pitää olla että tuon punoo koneen keulilla ollessa paikalleen...


Sitten tauotettiin kaatosateessa tätäkin harrastetta, vaan välillä kelin salliessa satunnaisia akullisia 180 Bladella...


Lopulta löysi oikean paikkansa. Kiireellä ei onneksi tarvinnut pilata, sai rauhassa katsoa ettei tee vahinkoja. Nosturillekin piti tehdä kausihuoltoa kesken kaiken, keksi alkaa pudottaa puomiaan omatoimisesti, öljyt vaihtamalla ja alaslaskuventtiili putsaamalla piti jälleen kuormankin kanssa kuten pitää...


Pikadiagnoosia entiselle koneelle, ja olihan siellä aika selkeitä jälkiä mäntä-venttiili -syltystä...


Pienempi asentaja-opiskelija-harjoittelija on sittemmin tutustunut tähän, muutamaan kertaan purkanut-kasannut koneen, ja opetellut elämistä hihnan kanssa...


Aivan mahdottomasti on kaikkea pikkuosaa, mitä piti muistaa laittaa oikeassa järjestyksessä ja oikeille paikoilleen takaisin. Paljon kuvia, ja muuta dokumentointia, niin aika hyvin sieltä paikat vielä löytyi...


Ja tämmöiseksi se taas palautui. Vielä tuon jälkeen pakoputken paikkausta eli uutta osaa väliin, jarrujen puhdistusta ja herkistelyä, taistelua tsenon -valojen korkeussäädön automatiikan kanssa yms. Yllättäen koekäyttöjen jälkeen edelleen näytti alapuolellakin kuivalta, eikä suikkalakkikaan keksinyt pahaa sanottavaa vaan salli vuoden ajot taas. Sekä korjasi virheelliseksi korjatun tiedon paikkaluvusta, jostakin syystä oli kahdeksas paikka poistettu, mutta se saatiin pikkuvaivalla takaisin, etenkin kun oli paikallaan tuolle määrälle toimivilla vöillä varustetut istuimet... Kun sille kahdeksannellekin paikalle tullee joulukuun alkupuolella käyttötarve...

No, nyt kun tuo on taputeltu, enää se ikävin eli työkalujen keräily oikeille paikoilleen, purkuraadon irto-osien jonnekin sijoittelu sekä monenlainen paikkojen siistiminen takapihalla, niin pystynee taas keskittymään pyöriväsiipisten kanssa elämään... On noita koptereita hypistelty harva se päivä, polttelisi kovasti mennä lentohommia kokeilemaan, kunhan tämä syysmyräkkä vähän edes laantuisi. Hieman semmoinen tuntuma alkanut tulla, että taitaa Bladea lukuunottamatta pienimmät lennätettävät olla Gauin Hurricanet, 450 ja 500 -kokoiset Trexit on alkanut tuntua tarpeettoman pieniltä näille silmille ja turhan herkiltä luonnonvoimille. Rentouttavinta on ollut 600 Trexeillä ja venytetyillä Hurricaneilla, etenkin pienillä nuppikierroksilla...

Tavoite syysleirille, vaan pitää keksiä miten sinnä pääsisi livahtamaan, kun on lauantaille joku hevoskuvauskeikkakin vaimolla, jos vaan lastenvahtia noille apinoille onnistuu niin sinne pitää itsensä ja lelut raahata...

[JasuT]

Laitetaan vielä yks kuva tuohon kulkupeliin liittyen. Pyöränkulmia vielä kävin tarkastelemaan, ja vertaamaan punaista ja sinistä yksilöä, kun punainen on ajettavuudeltaan aivan p*ska siniseen verrattuna. Oli siellä liikaa aurausta, muuten oli kyllä kohdillaan...


Näitä harrastuksia kun pystyy aina toisinaan yhdistämään. Mikäs sen kätevämpi mm. pystykallistuksen mittaamiseen kuin lapakulmamittari, kalibroituna auton poikittaiseen varmasti suorassa olevaan tasopintaan. Ja joo, näytti olleen suorassa...

On noita sovelluksia jotain muutakin, kopterin laturilla on herätelty akkutyökalujen turhan tyhjiksi päässeitä lipo-akkujakin...

[JasuT]

Välillä vähän paluuta alkuperäiseen aiheeseen. Tuulet tyyntyi, siispä akkuja latailemaan. Alkuun pari akullista "LHS-Hurricanella" johon aamusta vaihdoin paremman kuin riittävän hyvän servon perälle. Savöxin metallirattainen, speksien mukaan semmoinen seitsemän kertaa nopeampi mitä paikallaan ollut digiviritys, ja olihan tuo heti eri oloinen jo Skookumin asetuksia tarkistaessa. Hiljainen, täsmällinen ja jumalattoman nopea. Varovaista testilentoa takapihalla, ainoa mikä oikeastaan jäi häiritsemään oli lyhyt lentoaika...

Tuosta sitten taukoa, eli toiset akut lataantumaan ja kävelyä "lentotoimialueelle", siellä pari akullista ja taas huomio ettei meinaa lentoaikaa tulla. Timerissä 6 minuutin aika, 4 minuutin kohdilla akkuvahti kävi vinkumaan. Kaikilla neljällä akulla, hyvin kevyttä lentoa, viimeisin siten ettei paljoa paikallaan oltu, mutta silti kolmannes entisestä puuttui. Paras potkukin tuntui puuttuvan, vaan liekö syytä siinä että erinäisistä syistä ei pariin (vai neljään?) kuukauteen ole noita latailtua tullut. Lähellä storagejännitteitä oli, mutta mahtaako nuo jo tuommoisella tauolla unohtaa osan virranannosta ja kapasiteetista? Selvitellään, lataillaan ja lennellään lisää...

Vaan katsotaan nyt tuleeko taukoa, kun äsken tallissa tusatessa lähti pala irti sormesta, vähän liiankin nätisti leikaten kun onnistuin rikkomaan "lediloisteputken" ja sillä viillettyä hanskan läpi aika ikävästi. Ehkä tuo tarpeeksi paketoimalla ei pahasti lennätystä estäisi, ropaaminen saattaa olla vähän aikaa hieman erilaista...

Mutta joo, jos ei isommin tuo häiritse, niin kyllä pitää käydä taas venytettyä Hurricanea sekä 600 Räxää ulkoiluttamassa. Ärsyttävästi jo häiritsee kun ovat olleet lavat seis noinkin pitkään. Kertyy pian pölyäkin lapasiin...

[JasuT]

600ESP kävi eilen ilmassa yhteensä puolen tunnin ajan. Kymmenen minuutin kohdalla kun ottaa alas timerin huutaessa, niin akut on just storagessa. Pikkusen säädin asetuksia, niin sai selkeän eron kolmen lentotilan kierrosluvuille, matalimmallakin (pitäisi mitata, menee arvailuksi) pysyy vielä peräkin mukana ja liikkuu ihan liiaksikin omalle osaamiselle. Jossain 1200-1400RPM välimaastossa laskennallisesti kierrokset pyörii, govi pitää kivasti pyydettyinä...

Pelonsekaisin tuntein joskus pohtinut, että pitääkö kokeilla kierrokset 12S akulla, jolle tuo on suunniteltu, ja edellinen omistaja semmosella setupilla lentänyt, kun tuo tuntuu 6S paketilla olevan omaan makuun parhaimmillaan. Tuossa kymmenminuttisen aikana saa akuista katoamaan vähän reilun 3Ah, jää puskuria 5Ah akkuun ihan reilusti...

Vähän yllätti oman jaksamisen kanssa, ekalla lentokeikalla oli pari akkua ladattuna, ja se kymmenen minuuttia tuntui uskomattoman pitkältä. Jälkimmäisellä akulla huomasi pään väsyvän, että onneksi ei tullut loppuun yllätyksiä kun olisi ehkä reagointi ollut turhan hidasta. Pari tuntia taukoa, niin taas meni akullinen kivasti, helpomman oloisesti kuin aiemmat, ja alkoi muistua miten tuota ajetaan, jopa itseä kohti jännityksen kanssa mutta ilman paniikkia kuitenkin. Ulkolämpöä ei ollut kuin 26 astetta, käytännössä tyyntä, infrapunamittarilla mittailin lämpöjä niin akku oli melkein 30 asteinen, mosa ja nopari just 40 asteisia eli aika kevysellä kuormalla näkyy menevän. On kyllä käynyt mielessä että pitää tuota "voimalinjaa" sovitella skaala-kuussataseen, saisi nuppikierrokset soveliaiksi nelilapanupille, ja siinä nyt oleva tekniikka on vähän turhan lähellä lämpörajoja pikkupakkasessakin, alta kymmenessä minuutissa noparissa 80 astetta kun sen lämpöraja manuaalin mukaan olisi 85... Tätä testataan kun saa taas talliin sen verran järjestystä että pääsee kuussataset levittämään...