Hieman ollut kelit huonompia kuin haastavat, vaan kyllähän se heti houkuttaa akkuja latailla kun vähänkin alkaa vaikuttaa kelvolliselta...
Pari akullista kävin hakemassa vielä tuntumaa DX7->DX9 muutoksen jälkeen, ja kyllähän se sieltä alkaa asetukset selkeytymään. Vaan ku on noita sadepäiviä pitkästi peräkkäin, niin eihän sitä malta olla ropaamatta näitä, etenkään kun pelastaa palstaltakin millon mitäkin...
Telemetria on kiva keksintö. Ja kun osia tuli haltuun, niin pakkohan niitä on testata. Hetken meinasi harmittaa kun yksi kikkare olikin vain DSM2 yhteensopiva, eikä tuoreempi DX9 osaa kuin DSMX:ää, niin pitihän se pätkivä DX8 ottaa tutkittavaksi. Löytyi oletettu virtakatkaisijan vika, kaikki kuusi liitäntää irti tinauksista, sekä katkaisijan rinnalla oleva elko vain toisella piuhalla kiinni. Juottelin uusiksi, samalla yritin löytää kaikki mahdolliset muutkin arveluttavat juotokset käsittelyyn, ja kumma kyllä, pätkiminen loppui. Piti kyllä toinenkin tovi tallissa koekäyttää, pitkiä jaksoja myös, varmistaen ettei enää pätkisi, ja kun tuntui luotettavalta niin äkkiä vaihtamaan Hurricaneen telemetriaan kykenemätön vastaanotin semmoiseen mikä kykenee. Lämpöanturi oli helppo rasti, komponenttikaupasta 10k NTC, a ihan järkeviä lukemia näytti. Akkujännitteen mittaus muutakuin piuhaa kiinni, RPM-anturi oli vähän haasteellisempi, kun halusin nuppiin anturin enkä moottorin pyörimisestä tietonsa saava, lähinnä siksi etten viitsisi tuon takia käyttää rattaita irrallaan varmistaakseni mikä välityssuhde kopukassa on. Pikkasen ihmettelyä, ja testausta suostuuko erääseen projektiin hankittu pieni HALL-anturi yhteistyöhön...
Tuommonen pikkunen nökäle. Speksit ainakin piisaa, ajoneuvokäyttöön tarkoitettu, lukemaan kapeita useita hampaita, esim kampi- tai nokka-akselin pyörintää ja asentoa. Nätisti lukee pitkän stop-ruuvin päätä, ja pienillä kierroksilla löytää jopa 1,5mm kuusiokolon siitä M3 ruuvin päästä, ja sen kun löytää niin tulee kyllä aika levottomia kierroslukemia, parhaimmillaan spoolatessa alun toistasataa tonnia, rauhoittuen kierrosten noustessa näyttämään realistisia lukemia...
Muuten oli ihan helppo rasti tuokin, vaan kun anturi vaatii vähän enemmän kuin 3,5 volttia lähteäkseen käyntiin. Labrapowerilla testasin, kun "herättää" yli neljällä voltilla, niin sitten lukee TM1100:n tarjoamalla pienemmälläkin jännitteellä, ei vaan käynnisty noin. Joten piti sitten vielä ottaa BEC-linjasta 6 voltin syöttö anturille...
Eka akullinen takapihalla, nyt kun on taas vähän enemmän tilaa katoksen purkamisen jälkeen. Jännitevahti toimi oletetusti, ESC:n lämpötila vähemmän mitä Castlen logissa, mutta anturi on vain teipattuna BEC:in kylkeen. Vois kai tuolla moottorin tai akun lämpöäkin vahtia, nopari kun kertoo sitten logissa missä lämmöissä käytiin. Toka akullinen sitten "lentotoimialueella", DX8:n jännitevahdin laitoin varottelemaan 21,5 voltissa, akkuväijy 3,6 volttiin. Enemmän kuormittaessa DX8 vinkaisi hetkellisesti, ja hyvin lähelle samoja hetkiä kun akkuväijy kävi vinkumaan, ohjainkin aloitti oman konserttinsa. Ihan linjassa nuokin, mitään tarkkuus instrumentteja kun eivät kuitenkaan ole. Niin, ja tuohon samaan hetkeen laskeutumispaikkaa lähestyessä, timerikin sai kymmenminuuttisensa täyteen. Tylsä piippailu tosin, DX9:n juttelun jälkeen...
Jotenkin kyllä alkaa houkuttaa muihinkin telemetrian hankkiminen, pari DSMX:ää juttelevaa on jo löytynyt, varmaan Logoon tulee laitettua seuraavaksi..?
Tämmöstäkin tuli kokeiltua, eli pikku hipaisun kärkiinsä saaneiden lapasien ehjääminen. Putsaus, hidasta epoksia lämmitettynä valutellen kärkien rei'istä sisään, pannuhuoneen lämpöön kuivamaan muutamaksi vuorokaudeksi ja sitten viilailua muotoon. Tasapainomittarilla en eroa keskenään painoista löytänyt, enkä painopisteissa. Isoimmin jännittää aina, mitä sit tapahtuu jos se epoksikikkare ei haluakaan pysyä mukana...
Epoksi kun oli muotoon työstetty, ja tasapainotus varmistettu niin jo perinteiseen tyyliin värjäsin valkoista osuutta keltaisen ja pinkin fluorisoivan maalin avulla. Ensin muutama kerros keltaista, ja sitten pinkkiä hentosesti muokkaamaan sävyä. Taas pannuhuoneen n. 45 asteen lämmössä kuivamaan muutamaksi päiväksi, ja pummaamaan lakkapullo vaimolta, kokeili kivien maalaukseen mutta sudittavasta lakasta tykkäsi enemmän, niin sopivasti jäi jouten ja keksin lapoihin kokeilla. Sai ainakin vähän kiiltoa mustiinkin osuuksiin, kun mokomat mattaantui hioessa. Ja edelleen olivat olevinaan tasapainossa...
Näkyy nuo lavat nyt ihan kivasti, hämärässäkin jo jotenkin. Kameran kello näköjään vielä kesäajassa, tuohon kellonaikaan on jo ihan pimeätä täällä...
15 minuuttia timerissä, kummasti jaksoi ilman akkuväijyn vinkumista loppuun asti. Ajan täyttyessä oli hieman etäämpänä, melkein minuutti meni laskeutumispaikkaa hakiessa, heti canopyn irrotuksen jälkeen näytti vielä 3,65 volttia kennojännitteiksi, ja kotiin kävelyn aikana nousi kymmenyksen kunnes sai storageen laitettua lataantumaan...
Valtaosa lennosta 760 nuppikierroksilla, kokeilin hetken 870 RPM mutta ei tuntunut kivalta, ja kun kelikään ei vaatinut isompia kierroksia niin mikäpäs tuossa läpsytellessä. Harmittavasti tuntuu harmaaseen taustaan katoavan, väreistä huolimatta, pitää taas pohtia valojen laittamista näkyvyyden parantamiseksi...
Pikkujännää tottakai sattui mukaan, tuosta kuvan paikasta oikealle on "teletalon monttu", sen päällä on mukavammin enemmän matkaa maankuoreen. Vaan kun ihan siihen reunalle, ja pohjallekin, on koivut lähteneet kasvamaan niin eiköhän mennyt osumaan yhteen. Lehdettömät nuoret koivut, hämärässä näillä silmillä, on enemmän kuin haasteellista. Suunta eteenpäin lepposaa vauhtia, niin eiköhän alkanut räpinää kuulumaan, ja kun ymmärsi mistä se ääni tulee niin olikin jo lentänyt vähän koivusta oli, perälapasten hipoessa samaiseen koivuun. Aika hyvin Brain korjaili tilannetta, koivun kiskoessa toisenlaisiin suuntiin, onneksi ei tarttunut mihinkään kiinni, landariin, nuppiin kiertyen, tms. Lennon jälkeen piti sitten katsoa mihinkä sitä tuli osuttua, ja olihan siellä aika paljon osumajälkiä ohuissa oksan aluissa, vaaleita hapsuja muuten tumman puun oksien päissä...
Tulee kyllä ihan liian pimiää ihan liian aikaisin. Pieni lumikerroskin helpottaisi, mut tämmöinen kostea maasto on kyllä tarpeettoman tummaa...
Tuoreimmat viestit
