Hieman ollut kelit huonompia kuin haastavat, vaan kyllähän se heti houkuttaa akkuja latailla kun vähänkin alkaa vaikuttaa kelvolliselta...


Pari akullista kävin hakemassa vielä tuntumaa DX7->DX9 muutoksen jälkeen, ja kyllähän se sieltä alkaa asetukset selkeytymään. Vaan ku on noita sadepäiviä pitkästi peräkkäin, niin eihän sitä malta olla ropaamatta näitä, etenkään kun pelastaa palstaltakin millon mitäkin...


Telemetria on kiva keksintö. Ja kun osia tuli haltuun, niin pakkohan niitä on testata. Hetken meinasi harmittaa kun yksi kikkare olikin vain DSM2 yhteensopiva, eikä tuoreempi DX9 osaa kuin DSMX:ää, niin pitihän se pätkivä DX8 ottaa tutkittavaksi. Löytyi oletettu virtakatkaisijan vika, kaikki kuusi liitäntää irti tinauksista, sekä katkaisijan rinnalla oleva elko vain toisella piuhalla kiinni. Juottelin uusiksi, samalla yritin löytää kaikki mahdolliset muutkin arveluttavat juotokset käsittelyyn, ja kumma kyllä, pätkiminen loppui. Piti kyllä toinenkin tovi tallissa koekäyttää, pitkiä jaksoja myös, varmistaen ettei enää pätkisi, ja kun tuntui luotettavalta niin äkkiä vaihtamaan Hurricaneen telemetriaan kykenemätön vastaanotin semmoiseen mikä kykenee. Lämpöanturi oli helppo rasti, komponenttikaupasta 10k NTC, a ihan järkeviä lukemia näytti. Akkujännitteen mittaus muutakuin piuhaa kiinni, RPM-anturi oli vähän haasteellisempi, kun halusin nuppiin anturin enkä moottorin pyörimisestä tietonsa saava, lähinnä siksi etten viitsisi tuon takia käyttää rattaita irrallaan varmistaakseni mikä välityssuhde kopukassa on. Pikkasen ihmettelyä, ja testausta suostuuko erääseen projektiin hankittu pieni HALL-anturi yhteistyöhön...


Tuommonen pikkunen nökäle. Speksit ainakin piisaa, ajoneuvokäyttöön tarkoitettu, lukemaan kapeita useita hampaita, esim kampi- tai nokka-akselin pyörintää ja asentoa. Nätisti lukee pitkän stop-ruuvin päätä, ja pienillä kierroksilla löytää jopa 1,5mm kuusiokolon siitä M3 ruuvin päästä, ja sen kun löytää niin tulee kyllä aika levottomia kierroslukemia, parhaimmillaan spoolatessa alun toistasataa tonnia, rauhoittuen kierrosten noustessa näyttämään realistisia lukemia...

Muuten oli ihan helppo rasti tuokin, vaan kun anturi vaatii vähän enemmän kuin 3,5 volttia lähteäkseen käyntiin. Labrapowerilla testasin, kun "herättää" yli neljällä voltilla, niin sitten lukee TM1100:n tarjoamalla pienemmälläkin jännitteellä, ei vaan käynnisty noin. Joten piti sitten vielä ottaa BEC-linjasta 6 voltin syöttö anturille...

Eka akullinen takapihalla, nyt kun on taas vähän enemmän tilaa katoksen purkamisen jälkeen. Jännitevahti toimi oletetusti, ESC:n lämpötila vähemmän mitä Castlen logissa, mutta anturi on vain teipattuna BEC:in kylkeen. Vois kai tuolla moottorin tai akun lämpöäkin vahtia, nopari kun kertoo sitten logissa missä lämmöissä käytiin. Toka akullinen sitten "lentotoimialueella", DX8:n jännitevahdin  laitoin varottelemaan 21,5 voltissa, akkuväijy 3,6 volttiin. Enemmän kuormittaessa DX8 vinkaisi hetkellisesti, ja hyvin lähelle samoja hetkiä kun akkuväijy kävi vinkumaan, ohjainkin aloitti oman konserttinsa. Ihan linjassa nuokin, mitään tarkkuus instrumentteja kun eivät kuitenkaan ole. Niin, ja tuohon samaan hetkeen laskeutumispaikkaa lähestyessä, timerikin sai kymmenminuuttisensa täyteen. Tylsä piippailu tosin, DX9:n juttelun jälkeen...

Jotenkin kyllä alkaa houkuttaa muihinkin telemetrian hankkiminen, pari DSMX:ää juttelevaa on jo löytynyt, varmaan Logoon tulee laitettua seuraavaksi..?




Tämmöstäkin tuli kokeiltua, eli pikku hipaisun kärkiinsä saaneiden lapasien ehjääminen. Putsaus, hidasta epoksia lämmitettynä valutellen kärkien rei'istä sisään, pannuhuoneen lämpöön kuivamaan muutamaksi vuorokaudeksi ja sitten viilailua muotoon. Tasapainomittarilla en eroa keskenään painoista löytänyt, enkä painopisteissa. Isoimmin jännittää aina, mitä sit tapahtuu jos se epoksikikkare ei haluakaan pysyä mukana...

Epoksi kun oli muotoon työstetty, ja tasapainotus varmistettu niin jo perinteiseen tyyliin värjäsin valkoista osuutta keltaisen ja pinkin fluorisoivan maalin avulla. Ensin muutama kerros keltaista, ja sitten pinkkiä hentosesti muokkaamaan sävyä. Taas pannuhuoneen n. 45 asteen lämmössä kuivamaan muutamaksi päiväksi, ja pummaamaan lakkapullo vaimolta, kokeili kivien maalaukseen mutta sudittavasta lakasta tykkäsi enemmän, niin sopivasti jäi jouten ja keksin lapoihin kokeilla. Sai ainakin vähän kiiltoa mustiinkin osuuksiin, kun mokomat mattaantui hioessa. Ja edelleen olivat olevinaan tasapainossa...


Näkyy nuo lavat nyt ihan kivasti, hämärässäkin jo jotenkin. Kameran kello näköjään vielä kesäajassa, tuohon kellonaikaan on jo ihan pimeätä täällä...


15 minuuttia timerissä, kummasti jaksoi ilman akkuväijyn vinkumista loppuun asti. Ajan täyttyessä oli hieman etäämpänä, melkein minuutti meni laskeutumispaikkaa hakiessa, heti canopyn irrotuksen jälkeen näytti vielä 3,65 volttia kennojännitteiksi, ja kotiin kävelyn aikana nousi kymmenyksen kunnes sai storageen laitettua lataantumaan...

Valtaosa lennosta 760 nuppikierroksilla, kokeilin hetken 870 RPM mutta ei tuntunut kivalta, ja kun kelikään ei vaatinut isompia kierroksia niin mikäpäs tuossa läpsytellessä. Harmittavasti tuntuu harmaaseen taustaan katoavan, väreistä huolimatta, pitää taas pohtia valojen laittamista näkyvyyden parantamiseksi...

Pikkujännää tottakai sattui mukaan, tuosta kuvan paikasta oikealle on "teletalon monttu", sen päällä on mukavammin enemmän matkaa maankuoreen. Vaan kun ihan siihen reunalle, ja pohjallekin, on koivut lähteneet kasvamaan niin eiköhän mennyt osumaan yhteen. Lehdettömät nuoret koivut, hämärässä näillä silmillä, on enemmän kuin haasteellista. Suunta eteenpäin lepposaa vauhtia, niin eiköhän alkanut räpinää kuulumaan, ja kun ymmärsi mistä se ääni tulee niin olikin jo lentänyt vähän koivusta oli, perälapasten hipoessa samaiseen koivuun. Aika hyvin Brain korjaili tilannetta, koivun kiskoessa toisenlaisiin suuntiin, onneksi ei tarttunut mihinkään kiinni, landariin, nuppiin kiertyen, tms. Lennon jälkeen piti sitten katsoa mihinkä sitä tuli osuttua, ja olihan siellä aika paljon osumajälkiä ohuissa oksan aluissa, vaaleita hapsuja muuten tumman puun oksien päissä...

Tulee kyllä ihan liian pimiää ihan liian aikaisin. Pieni lumikerroskin helpottaisi, mut tämmöinen kostea maasto on kyllä tarpeettoman tummaa...

No vieläkös näitä nitro vehkeitä hyllyistä löytyy ja millä nitro määrällä nykyään lennätte?

Pientä väliprojektin tynkää, kolmilapa-HK koki radiopäivityksen, FlySky vaihtui DX-ysiin. Satelliiteilla jos olisi, niin jäisi päivitys tekemättä, jostakin syystä ei halua bindaantua Skookumin kautta DX-ysiin, seiskaan menee heittämällä. Kokeilin molemmilla frame rate:lla, ei onnistu, kokeilin myös bindata satelliitit ensin toisen vastaanottimen avulla, yhteyden näin sai mutta nykien -epävarman oloisesti meni komennot. Tässä HK:ssa taas oli "perinteisempään tyyliin", eli normivastarista joka kanava omalla piuhallaan "pirunpurkkiin" niin ei tuommoisia ongelmia saatu aikaan...


On se vaan pieni, 600 Räksän ja 690 Logon jälkeen, sekä venytettyjen Hurriganeksien. Mahtuu tosin pihassakin ihan sujuvasti testilennot tekemään, ja toisen akullisen naapurin takapihalla...

Ekan akullisen jälkeen läppäriin vielä kiinni, ja tarkistuksia, toisen akun jälkeen en keksinyt enää mitään säädeltävää. Enemmän hienosäädön puolella oli tuokin, enemmän tarkastelua. Lievää suurempaa puuskatuulta, siitä huolimatta ilman ongelmia. Parit reippaat pystyvirtauksetkin osui kohdalle, välillä tuli aika hätäsesti alaspäin, ehti jo jännittää riittääkö matalilla nuppikierroksilla potkua nostoon ennen maankuoren vastaantuloa, hyvin ehti. Moottorinakin tässä on "vain" 1800KV alkuperäisen 2700KV:n sijaan, vinohampaiset rattaat yms. Kaksilapaiseen ja tankoseen verrattuna tuo kolmelapanuppi on jotenkin ihan erilainen -sillai hyvällä tavalla... Vakauttaa paljon, samoilla asetuksilla on tätä tullut lennettyä myös kaksilapaisella nupilla, ihan eri kiikkerä sillä, ja viisilapainen sitten vielä kertaluokkaa vakaampi...

Olin jo aikeissa lähteä kyllä latailemaan vielä akkua Logoon, mutta ei taida enää ehtiä ennen pimeää. Virallisen tiedon mukaan aurinko laski jo kymmenisen minuuttia sitten, eikä alle puolen tunnin ehtisi lataamaan mitenkään... Tuossa pihassa maassa olleita puiden lehtiä pöllyttäessä kävi mielessä että mitenkähän ne lehdet saa liikettä isommalla koneella...

"Pirunpurkkien sielunelämään tutustumista"


Tästä alkaa kyllä tulla varsin mieluinen. Pientä hienosäätelyä Brainiin, ja sen jälkeen testilentoa. Pari akullista, näkyi kumpikin akku pitäneen 17 minuuttia pyörimässä, kummastakin akusta käytetty aika tarkkaan 2 Ah. Lopetukset siten ettei paljoa jäänyt storageen laiteltavaksi, alle kymmenesosavoltteja oli kennojen väliset erot. Viileätä, harmaata, pientä tuulta, harvakseltaan puuskia, jälkimmäisellä akulla aurinkokin kävi esillä...


Tämäkin kävi ilmassa, useampaan kertaan. Vain yksi akku, mutta kyllä silläkin lähemmäksi parikymmentä minuuttia oli ilmassa. Ihan on erilainen, oikeastaan kaikin osin, Brainin kanssa käpistellyt, paranee koko ajan, mutta jotain puuttuu. Selkeästi ainakin perältä liikeratoja oikealle, tuntuu ettei lapakulmia vaan tulisi tarpeeksi vaikka mekaanisesti onkin säädetty ihan maksimiin asti. Näytti vaan tuota tutkiessa, että kun käänsin kasetin ylösalaisin, niin tuossa luonnostaan sitten tulisikin siten että haluttuun suuntaan on mekaanisesti pienemmästi liikerataan tarjolla mitä sinne toiseen, nyt pari ideaa mielessä jotka päätyy kyllä testaukseen. Hätäisesti tutkittuna, kun kääntää lavanpitimet toisinpäin, niin voisi nuo liikeradat mennä takaisin halutummiksi..?

Aika tarpeellista olisi tuo ajoittainen ohjauskyvyn heikkous selvitettyä. On meinaan jännä tunne, kun ottaa paikallaan leijuttaessa korkeutta pois, niin jossakin vaiheessa laskeutumista loppuu perän pito aika totaalisesti, ja vaikka kuinka on tikku oikeassa laidassa niin lähtee silti pyörähtämään nenä vasemmalle siinä vaiheessa kun lisää collectivea hidastaakseen korkeuden vähentymistä. Taas huomasi kiroilevansa itsekseen kentällä tuossa tilanteessa. Osasin silti tuostakin selviytyä ilman paniikkia tai torppausta, kaikki ainekset kyllä oli semmoiseenkin kasassa...

Pitch-pumpissa ei oikein matalilla kierroksilla meinaa taaskaan perä pitää. Tätä olin testailemassa, gainia muutellen, ja eri nuppikierroksilla, kun takaa kuului tuttu tervehdys. Melkein naapuri, parin talon päästä, tuli jutulle. Kehui että "menee aika paljon paremmin kuin alkuvaiheessa, taitaa oppiminen olla väistämätöntä tässäkin lajissa". Sit spekuloitiin tuota perän pitämättömyyttä, nin tuli suoraan komento "annat vastajalkaa, sillä se pysyy kurissa", ja niinhän se tekee. Useamman kerran siten tuli korkeutta lisättyä, väitti ongelman olevan siinä että yritän luottaa automatiikkaan, "ite noita pitää kuitenkin lentää". Joku voisi toki väittää, että "mitähän tuokin muka tietää, kun ikinä mitään RC-konetta ole lennättäny", niin ehkä samat käytännöt kuitenkin pätee mitkä täyskokoisiinkin, pari vuotta sitten eläköitynyt liikennelentäjä, viimeisin tyyppikoulutus oli A380 joka on aika pitkälti fly-by-wire niin meinas että "niiden kanssa oli monella opeteltavaa, hänelläkin, kun ohjaimet ei enää olleetkaan perinteiset vaan toiveohjaimet tietokonetta varten". Oli kyllä aika helppo jutustella toiminnasta, kun oli lentotuntemusta keskustelukumppanilla, ei tarvinnut selittää mitä yritän selittää, vaan puhuttiin samaa kieltä... "nokkaa ylös, vastajalkaa, siitä kaartaminen alkaa"

Oli kyllä kiva päivä, vaikkei vielä Räksä halutusti toimikaan. Vaan kyllä miä tuon vielä jonain päivänä selvitän...

Pitihän tuo koppa asentaa 600 Räksään, että saa kokeiltua miten muuttui kun kävi asetukset läpi alusta lähtien. Nyt on liikeradat Brainin ohjelmassa 100% asti, ja kummasti vaikutti tuntumaan kun on oikealla alueella kaikki. Sekalaista testailua, lähinnä vielä perän gainin kanssa, enimmäkseen 900 nuppikierroksilla, hieman 950 ja vielä vähemmän 1000 rpm. Tonnilla pitää perä hyvin, pienemmillä vähän huonommin, vaikka on 116mm perälavat ja tässä esp:ssä on muistaakseni vielä nopeampi välitys perälle kuin pro:ssa. Saisi silti pyöriä vielä vähän nopeammin, tai olla pikkusen pitemmät takalapaset, kun aika paljon vääntää nuo neljä 600mm päälapaa...

Tuommosessa lennossa oli login mukaan 23 minuuttia käyntilupa moottorilla, eikä telemetrian akkuvahti vielä vinoillut että olisi alle 22 voltin mennyt. Irrallinen vinkuja kyllä sit heräsi, yhden kennon jännite käväsi 3,6 voltin alapuolella, kokonaisjännitteen pysyessä yli 22 voltissa. Enkä tällä kertaa saanut tyhjennettyä kuin 4,2 Ah 5,0 Ah akusta...

Kävin myös Logon Brainin asetukset läpi, ja nyt siinäkin on täydet alueet käytössä. Ilman päälapoja pyörittelin ja logista tarkistin että nyt vastaa nuppikierrokset niitä pyyntejä mitä pitääkin. Muutan tosin niitä vielä siten että on isompia hyppäyksiä asetusten välillä, helpompi sit vertailla ja hakea sitä optimaalista..?