Kopterit.net
Kilpailutoiminta => F3N & 3D => Aiheen aloitti: Juho - 16 Syyskuu, 2010, 22:21:01
-
Elikkä Kyle Dahlin esittämänä löytyi pari pätkää.
Set manouvers: http://www.youtube.com/watch?v=m2d39oyjSgI Tsiigatkaa lisää juutuubista, löytyy mm. saman kisan flight to music pätkiä.
Liikkeet rauhallisia, osa liikkeistä ehkä jopa 18 pisteen arvoisia. Huomatkaa liike nimeltä pirouetting globe. Siinä on vähän treenaamista itse kullakin?
Toivottavasti lähelle tuota tasoa Suomessakin joku pääsee joskus. Kehtaa sitten ulkomaillekkin lähteä kisoihin?
Runryderistä löytyy ajoittain juttua F3N:stä myöskin. http://rc.runryder.com/helicopter/t608470p1/
Huomatkaa, Ruotsissa ollut kisat, ja jopa Saksasta tullut tuomari heille... Meillä kehitettävää?
-
uskomattoman rauhallisen ja smoothin näköstä menoa! :o
kaverilla taitaa olla simulaattori unissaan! ;D
-
Huomenta,
Näyttipäs ihan katseltavalta. Taitaa kaverilla olla radiossa eri setuppi set manouversin lentämiseen ja eri setuppi freestyle osioille. Tai sitten ihan mahdottoman tarkat sormet.
--
Timo
-
Huomenta,
Näyttipäs ihan katseltavalta. Taitaa kaverilla olla radiossa eri setuppi set manouversin lentämiseen ja eri setuppi freestyle osioille. Tai sitten ihan mahdottoman tarkat sormet.
--
Timo
Tai sitten molemmat :)
-rane
-
Todella hyvin suunniteltu ja valmisteltu lento. Näkee että on mietitty liikkeiden järjestys jolloin jää kaikki turhat kurvailut pois. Tuollaista katsoo jo mielellään.
-
Aivan loistavan näköistä! :'(
-
Täytyy sanoa että tämä video on pyörinyt mielessä pitkään ja toiminut meikäläisellä motivaattorina. Tolle tasolle olisi hieno päästä, vaikkakin silloin tietääkin taas jotain liikkeitä jotka eivät suju niinkuin haluaisi. Vaatisi vaan niin älyttömästi panostusta.
-
-
Ihan sairas kaveri :o
Tuo vaatii jo lukuisia torppauksia ja treenitunteja..
-
Maikko,
Yleensähän asiat menee silleen, että jos jossain hommassa haluaa olla maailman kärkitasolla, se vaatii hirveää panostusta. Ari on hyvä esimerkki, kentällä kesällä hieman vietti aikaa, ja kotosalla sitten myös koneiden kimpussa. Siihen päälle vielä halu menestyä ja lahjakkuus, niin tulosta syntyy. Se on vaan helpommin sanottu kuin tehty, aina meinaa löytyä jotain, mikä menee kentälle menemisen edelle.
Vaikka F3N onkin alkutekijöissään Suomessa, on meillä silti potentiaalia täällä. Pitäisi vaan saada harjoittelukulttuuri samalle tasolle kuin F3C:ssä, eli jengi kentälle treenaamaan yhdessä aina kun mahdollista, jolloin kaikki voivat neuvoa toisiaan. Myös kansainvälisiin kisoihin lähteminen edistäisi kovasti kilpailukulttuuria, kun näkisi mitä toiminta on oikeasti maailmalla. Ja sitten kun sinne lähdetään niin sinne mennään kilpailemaan :)
Nää jutut tarvii vaan aikaa kehittyäkseen...
Olisiko realistinen tavoite että vuonna 2011 on Suomelta joukkue kansainvälisissä / avoimissa F3N-kilpailuissa jossain päin Eurooppaa? Mun mielestä kyllä. Ei menestyminen voi olla ensimmäisten kisojen tavoite, vaan kokemuksen hankkiminen, ja sitten sen levittäminen täällä kotimaassa. Eli ei saa pelätä huonoa menestystä :)
-
Naulan kantaan noi kommentit. Menestyminen vaati lajissa kuin lajissa määritietoista työtä. Ajan repiminen on vaikeaa varsinkin kun monilla harrastajilla on perhettäkin. Ihmiselle jota kiinnostaa kehittyminen lajissa ja aika on kortilla simulaattori tarjoaakin mahdollisuuden saada tiimaa sopivassa välissä, ilman että menee tekemään sen minimissään sen kolmen tunnin lennätys keikan kentän varteen. Minuutteja sieltä täältä sopivan tilaisuuden tullen päivittäin takaa kyllä mahdollisuuden kehittyä. Väitänkin että 3D/F3N puolella simulaattorilla pääse pidemmälle kuin esimerkiksi F3C puolella, sillä liikkeet ovat teknisesti vaikeampia (tikut liikkuu oikeisiin suuntiin, oikeassa synkassa etc) ja edes perustuntuman (että kopteri menee jotenkin oikeasti liikkeen läpi) saaminen kopteriin vaikeimmissa liikkeissä vaatii simutusta paljon (esimerkkinä vaikka piroglobe, piroflip, pirofunnel etc). Monesti yllätyksenä on tullutkin että oikealla se tuntuma onkin hyvin samanlainen ja joissakin liikkeissä jopa helpompi.
Yleisenä mielipiteenä onkin että Suomessa on liian lyhyt lennätyskausi, joten ei täällä voi treenata tarpeeksi. Haluaisinkin kääntää tämän ajatuksen toisinpäin. Koska täällä on niin tanan pimeä ja tylsä talvi niin eihän täällä olekaan mihinkään muuhun aikaa kuin simuttamiseen ja kehittymiseen. Eihän täältä tulekkaan muuta kuin menestyjiä, jos vaan halua treenaamiseen on. Sitten päästäänkin siihen että ketkä ovat valmiita oikeasti uhraamaan aikaa kehittymiseen. Netistä kun katselee videoita niin kaikille tulee varmaan ajatus että kyllä mäkin haluaisin osata tehdä noin, mutta sitten kun siihen toiseen vaakakuppiin lyödään tylsä treenaaminen ja ajan uhraaminen alkaakin haluavien joukko vähenemään. Kaikissa asioissa olisi mukava olla hyvä, mutta se ei vaan valitettavasti ole mahdollista. Toinen meitä Suomalaisia vaivaava luonteenpiirre on se että ei uskalleta sanoa että on treenannut ja yrittänyt parhaansa asiassa, josko vaikka sattuisi epäonnistumaan. Tämä pätee lajissa kuin lajissa.
F3C:ssä on selvästi muutama (3?) ihmistä, jotka pyrkivät kehittymään ja paremmiksi ja paremmiksi, eli urheilevat. F3N puolella "urheilijoita" on muutama. Taitotaso ei ole vielä mielestäni riittävän korkea, vaikkakin lähellä ollaan. Ensi kesänä saattaakin tilanne ollakin jo toinen. Henkilöitä joiden minä olen nähnyt määrätietoisesti sijoittavan aikaa harrastukseen kehityäkseen 3D lennättämisessä ovat, Mnentwig, minä itse (pystyin myöntämään ;D) ja OP (kaikki nämä kisaili viime kesänä). Picofly:llä on hyvä asenne kehittymiseen ja selkeä suunnitelma mitä tehdä seuraavaksi (tämä on ehdoton edellytys). Muista en osaa sanoa enkä tiedä kiinnostaako kaikkia sitten loppupeleissä kilpailut? Muitakin hyviä kuskeja on, mutta määrätietoisesti treenaavat ovat vähissä.
Ensi talven jos jaksaa taas simutella ja viikonloppuisin pääsen lennättelemään on tilanne varmaan taas aivan toinen ja toivottavasti kehitystä on tapahtunut. Mulla onkin ollut ajatuksena että simulaattoriin perustettaisiin joka päivä tiettyyn aikaan sessio, joka sitten potkisi ihmisiä lennättämään. Vähintään 5 minuuttia pitää löytyä aikaa. Jokapäivä käyneissä voisi olla aika vähissä ne tyypit jotka eivät osaa selällään leijuttaa tai tehdä tic toceja.
Tossa vähän mietteitä mitä omassa päässä on pyörinyt. Kommenteista ei kannata kenenkään ottaa itseensä, vaikka tossa nyt jotain nimimerkkejä mainitsinkin.
-
-
Toi simulaattoritreenaminen on varmasti todellakin hyödyllistä F3N-hommassa. F3C:ssä kun se on aikalailla turhaa, ainakin silloin, kun pystyy ajamaan liikkeet läpi ilman isoja virheitä. Sitten ei voi muutakun livenä omalla koneella hioa niitä juttuja kuntoon. Mut sitten kun F3N:ssä on samalla tasolla, että ohjaa aina oikein jne, jää siinäkin simulaattori turhaksi. Toisaalta, sitten kun ne pirouetting globet sun muut menee ihan heittämällä läpi, on jo aika kova sälli...
Suomessa on lyhyt lennätyskausi, se on totta. Ja kun kaikki tämän faktan tietää, jotain pitää asialle tehdä, että voisi kehittyä tarpeeksi. Tärkein asia on, ainakin F3C-puolella, että keskitytään olennaiseen. Eli kun mennään kentälle, ollaan siellä ajoissa (10 aikoihin viimeistään), ajetaan vaan samaa juttua samalla koneella, jätetään turha jauhaminen pois jne. Itse en oo ehkä oikea tyyppi tätä sanomaan, mut tässä(kin) on mulla ens kesäksi parannettavaa :) varsinkin kun aamulla meinaa niin hemmetisti nukuttaa...
Tietenkään ei saa liian vakavasti juttua ottaa, ettei kiinnostus lopu kokonaan. Mulla ainakin keikka tai kaks Turbulencella pitkien F3C-sessioiden aikana piristi tosissaan. Eli pitää muistaa pitää hauskaa :)
Eiköhän juttu lähde kehittymään täällä Suomessakin, kun oikeastaan kaikki kansainvälisen menestyksen avaimet on käsissä, laji kun on vielä niin nuori ja lahjakkaita ja taitavia kuskejakin löytyy. Toivotaan vaan, että nykyisellä kärkikolmikolla innostus säilyy ja kasvaa, ja että uusia naamoja tulee mukaan. Peräänkuulutan tässä ehkä pääasiassa F3N-poppikseen osallistujia, mut on täällä muitakin, erittäin osaavia kuskeja, jotka olisivat kovia tekijöitä. Vaikka tuntuu, ettei kisaaminen kiinnosta, kannattaa silti kerran kokeilla, se koukuttaa, voin sanoa kokemuksesta...
-
Tulen kyllä mielelläni kokeilemaan taitojani, kunhan ei tartte vesisateessa.. ;D
Oma filosofiani on lähinnä tulla paremmaksi ja kilpailla itseni kanssa. Aloitin leijuttelulla ja kaseilla 2009, kesällä 2010 ajoin takaperin kaseja ja inverted kaseja eteenpäin. Nyt olen simussa treenaillut aika ahkeraan inverted kaseja takaperin, ja tietysti kaikkea aikaisempaakin. Kesällä 2011 niitä sitten oikealla kopterilla, ja varmaan jotain muutakin kivaa.
-
Mikä se tuo niskaanhengittäjän tehtävä on noissa kisoissa?
-
Mikä se tuo niskaanhengittäjän tehtävä on noissa kisoissa?
page 24: http://www.fai.org/aeromodelling/system/files/SC4_Vol_F3_Helicopters_10.pdf (http://www.fai.org/aeromodelling/system/files/SC4_Vol_F3_Helicopters_10.pdf)
you choose yourself, whether you pick easy or difficult moves.
-
Täältä löytyy myös keskustelua aiheesta:
http://www.kopterit.net/index.php?topic=9507.0 (http://www.kopterit.net/index.php?topic=9507.0)
Sivulta 5 alkaen.
-
Joo tuohan selvisi. eli ns. "huutaja"
Ensimmäisenä tuli vain mieleen dopingnäytteitä annettaessa se valvoja..
-
>> niskaanhengittäjän
now that I know the answer, I even understand the question :)
-
Video oli loistava!
Pakko sohaista tähän keskusteluun sen verran, että treenaaminen lajissa kun lajissa pitää olla hauskaa tai sitä ei jaksa tehdä tarpeeksi. Pitää muistaa, että vaikka kopterin lennätys on tärkeää niin varmasti alle 10% hyvistä (vaikka kopterin lennättäjistä) on hyviä vain sen takia, että pitävät niin tavattomasti tekemästään hommasta. Suurin osa hyvistä on ihastunut ensin tekemiseen, mutta tekemisen kipinän on pitänyt yllä lajissa vietetyt mukavat hetket ystävien parissa eikä tähän filosofiaan oikein sovi se, että mennään kentellä eikä siellä tehdä muuta kun treenataan.
Ei hommaa toki siihen toiseen päähänkään kannata menestymisen kannalta viedä, jossa tullaan kentälle ilman kopteria, eikä lennetä lennon lentoa. Tämäkin toki on ihan sallittua, mutta ei enää mahdollista menestymistä mikäli sitä halajaa.
Yllä olevalla en todellakaan meinaa, että eikö lajissa kun lajissa menestyjän tarvitse ottaa asia vakavasti ja tehdä paljon uhrauksia menestymiseen. Ei se mielestäni kuitenkaan sitä tarkoita, että elämän piiriä tarvitsee liikaa kaventaa, jotta voi menestyä. On esim Kalle Palander viettänyt lajin parissa myös mukavaa ystävien kanssa vaikka onkin treenannut kun hullu :)
Toivon itsekin kovasti näkeväni suomalaisia kovia F3N kuskeja jatkossa, mutta otetaan homma vakavasti pilke silmäkulmassa ja tavoite kirkkaana mielessä.
-
Perhettä ei varmaankaan kannata hajoittaa harrastuksen vuoksi, että pääsis tarpeeks harjoittelemaan rakasta harrastusta.
-Samppa
-
aikasempiin postauksiin viitaten esim jos itse ottaisin homman niin vakavasti että vääntäisin itseni "väkisin" esim aamu 10 kentälle reenaamaan katoaisi tän harrastuksen hohto aika nopeasti! (ihmiset on tietty yksilöitä ja puhunkin nyt omasta itsestäni)
kun hommaa tekee silloin kun huvittaa pysyy se hauskana! ja kun se on hauskaa niin kentällä tulee käytyä lähes päivittäin!
kyllä hauskalle ja mielenkiintoselle harrastukselle aina pystyy tekemään tilaa jos vaan haluaa!
myös kentällä laitteiden kanssa sekoilu/säätäminen, muiden lennättäjien kanssa höpöttely jne on mukavaa ajanvietettä ja pitää harrastuksen mielenkiintoa yllä!
ei tässä nyt mitään huippuja varmaan tulla koskaan olemaan mutta ainakin pysyy harrastuksen mielenkiinto yllä ja hauskaa on (tapahtuu sitä kehitystäkin siinä sivussa kokoajan!)
tosin suomen luonto on nyt luonu jotain valkosta töhnää tonne jonka takia homma keskittyy aika pitkälti simutteluun joka sekin on hauskaa ja sitä tulee tehtyä päivittäin kunhan ei ota sitäkään turhan vakavasti! :)
nyt jo odotan innolla että pääsee taas auringon paisteeseen kentän laidalle ja TX-hihnan kuva palaa niskaan! :D
-
Moido,
Kirjoitetaan nyt vielä ainakin yks viesti tän vuoden puolella.
Voisin melkein todeta omaavani riittävästi kokemusta treenaamisesta tähän asiaan vastatakseni kun sitä on jo 10-vuotta kisat mielessä tullut tehtyä.
Koiria ja muitakin eläimiä koulutetaan palkitsemalla, ei rankaisemalla. Eli siinä vaiheessa kun tuntuu siltä, että treenaamisella on jotain annettavaa palkkionmuodossa, niin homma toimii. Se on totta, että varsinkin F3C-maajoukkueen porukasta on tullut kuin suuri perhe. Eikä se kentällä olo tosiaankaan ole pelkkää turpa tukossa treenaamista. Kyllä siellä yhtenä isona asiana on kaverit. Tuskin tätä kukaan jaksaisi yksin tehdä kauaa, en ainakaan minä, enkä olisi päiväkään kentällä jos siellä ei olisi mukavaa (Anssin vittuiluista huolimatta).
Siinä vaiheessa kun lennättäminen ei ole mukavaa, katoaa keskittymiskyky ja homma alkaa muutenkin jurppia niin paljon, että kyky oppia uutta on aika olematon. Treenaamisen on siis aina oltava mukavaa ja mielekästä.
Kuten Juho jo kirjoittikin, niin siinä vaiheessa kun osaa lentää ohjelman liikkeet läpi, niin ei simutreenistä paljoa ole hyötyä, ainakaan F3C:ssä. Jotta treenaaminen olisi mielekästä ja mukavaa hommaa, niin siinä pitää asettaa tavoitteita ja kohteita joita harjoittelee. Se että joka päivä lentelee ohjelmaa läpi ilman sen kummempaa ajatusta asiasta ei auta juuri mitään ja se alkaa tuntua typerältä hommalta aika nopeasti. Tietysti siinä vaiheessa kun ohjelmaa alkaa alusta harjoittelemaan, niin se vaatii tietynmäärän tuollaista läpilentelelyä jotta saa tuntumaa liikkeisiin ja ohjelma ja sen liikkeet alkaa tuntua tutuilta. Siinä vaiheessa kun tulee ekan kerran mieleen se, että tässäkö tää nyt oli, veivaan samaa juttua koko ajan. Niin sitten siirrytään seuraavaan kappaleeseen.
Kirjoitan nyt F3C-maajoukkueen treenaamisesta koska se on tuttua. Me kaikki osaamme siinä jollain tavoin lennättää noita koptereita. Osaamme jopa lentää suurimmaksi osaksi samat liikkeetkin. Se mitä me harjoittelemme on tuulikorjaukset, liikkeiden sijoittaminen, lentolinjan pitäminen ja erilaiset ohjauksen ajoittamiseen liittyvät asiat. Tuolla ajoittamisella tarkoitan sitä, että miten cobrarollissa esimerkiksi ohjataan flipin aikana lapakulmia jotta kopteri pysyisi paikoillaan. Tuon hallinta erilaisissa tuulioloissa sitten vaatii treeniä jotta sitä kokemusta näistä kaikista eri jutuista saa. Itse tulen tulevana kautena keskittymään eritoten lentolinjan ja kopterin asennon hallintaan liikkeen aikana.
Sitten syvennytään hieman leijuntaharjoitukseen. Te jotka olette nähneet kun leijutamme jotain liikettä. Niin ette varmaan koskaan ole nähneet, että meillä olisi leijuntaliike täysin epäonnistunut. Niistä voisi todeta, että niitä lennettäessä on muutama pääkohta joita harjoitellaan. Tuulikorjausten tekeminen, korkeuden hallinta, liikkeen osien ajoitukset ja ennen kaikkea keskittymiskyky. Yksi leijuntaliike kestää ajallisesti noin 1 minuutin 20 sekuntia. Koko ajan pitää olla skarppina tuulenpuuskia varten ja tekemään pieniä korjauksia liikkeeseen jne... Tuo leijuttaminen on psyykkisesti kaikkein raskain ja vaativin osa koska siinä pitää olla keskittyneenä niin pitkä aika jatkuvasti. Oman vaikeutensa siihen tuo se, että jos sää muuttuu kesken kaiken niin hyvin alkanut liike haluttaisiin saada hyvänä loppuun asti. Tällöin sitä helposti turhaantuu tuulenpuuskiin kun nimenomaan pitäisi pystyä täysin keskittyneenä kokoa ajan. Tuo on haastavaa. Sitten kun leijunnat onnistuu hyvin ja mennään taivaalle alkaa se panikointi, että koska tulee tehtyä joku virhe jolla pilaa sen kierroksen. Siinä on hermojen hallinta aika merkittävässä roolissa. Jos joku virhe tulee, niin pitäisi kyetä kokoamaan itsensä heti uudelleen. Osaksi se suuri harjoittelumäärä on tosiaan sitä rutiinin saamista. Kun lentää jonkun liikkeen vaikkapa 200 kertaa hyvin läpi, sitä alkaa luottamaan itseensä yhä enemmän eikä ole vaaraa tuollaisille herpaantumisille kesken suorituksen.
Sitten ne virheet, niitähän me tehdään sitten huolella ja sitä varten on kaverit kentällä mukana. Osan virheistä huomaa itse, osan ei. Kaverit kyllä huomaa ne. Niitä on paljon helpompi alkaa korjaamaan kun on joku joka sanoo mitä tekee väärin. Vielä enempi apua on siitä kun kaveri kertoo miten joku asia pitäisi tehdä. Tällöin ei tarvitse itse hakata jonkun asian kanssa niin paljoa päätä seinään. Tästä on aivan tolkuton apu ja tätä me tehdään jatkuvasti keskenämme. Eli tehokas treenaaminen on joukkupelaamista parhaimmillaan jossa kaverit sparraavat toisiaan koko ajan parempiin suorituksiin.
Sitten lopuksi se karu totuus. Huipulle ei pääse pelkästään juhlimalla. Meillä on sanonta, että kaikki osaa lentää tyynessä, mutta tuuli karsii jyvät akanoista. Luulen, että ihan meistä jokaisesta on mukavaa olla kentällä kavereiden kanssa lennättelemässä hienossa aurinkoisessa säässä kun on pieni tuulenvire ja lämpötila huitelee siellä 22 hujakoilla. Ei ole liian kuuma eikä kylmä, tuuli on mukava jne... Mutta auta armias kun on kilpailut, niin keli vastaa joko hurrikaania tai jotain lumimyrskyä. Näitä "kisaolosuhteita" varten pitää myös treenata tuulisessa kylmässä viimassa kun vettä tihkuttaa ja on hämärää ja näkyvyys on huono. Tuskin se kenestäkään on mukavaa, mutta menestyminen huipulla vaatii sitä. Siksi mä en olekaan huipulla, olen liian mukavuudenhaluinen ;) Ja joskus se menestyminen vaatii tosiaan aikaisia heräämisiä. Muistan kuvan 2004 Saksan EM-kisoista jossa Suomen joukkue oli aamutuimaan treenikentällä kun aamusumu oli vielä kentällä eikä aurinkokaan vielä näkynyt ja lämpötila oli lähellä nollaa vielä yön jäljiltä. Mutta tuo tulee eteen vasta todella isoissa kisoissa maailmalla.
Sitten niille jotka ovat sitä mieltä, että menestyminen maailmalla on suomalaisena vaikeaa kun harrastuskausi on niin lyhyt. Ari pieksi edellisissä EM-kisoissa monta jampaa etelä-euroopasta. EM-voittaja kertoi harjoitukaudekseen Sweitsissä saman mitä meillä Suomessa ja kaveri lensi edellisissä MM-kisoissa kolmanneksi. 3D-puolella moni jamppa on keskieuroopasta jossa harjoitteluaika on suunilleen samaa mitä suomessa. Ei se ero oikeasti ole kovin iso. Ei ne treenaa ympäri vuoden nekään paitsi jossain välimeren rannalla tai sen eteläpuolella.
--
Timo
-
...nyt jo odotan innolla että pääsee taas auringon paisteeseen kentän laidalle ja TX-hihnan kuva palaa niskaan! :D
Tästä tulikin mieleen, miten noi hinat toimii?
Omaan radioon ku kokeilin hihnaa laittaa (sehän tuli siihe keskelle radioo) niin alko ahistaa ja olo oli yhtä hieno ku ois just pistäny semmosen vyölaukun roikkumaan tohon haarojen väliin.