Kopterit.net
Kuvagalleria => MyFleet => Aiheen aloitti: JasuT - 18 Toukokuu, 2022, 00:17:05
-
Tästäkö se taas lähtee..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239465)
Vihreällä opeteltu, joku 40-50 akullista takana, harjoitustelineet lähti reilun kymmenen lennon jälkeen. Olisi varmaan vieläkin paikallaan, vaan täällä kun on kerrottu että vakautuu lento paljonkin ilman niitä, ja tuolla uskalsi kokeilla, nii näinhän siinä kävi että paremmin kyllä tottelee komentoja. Menee kyllä nurinkin mutta vielä on vältytty vaurioilta...
(https://www.citroenkerho.fi/citikkagalleria/_data/i/upload/2018/12/09/20181209182626-9c9cecfa-me.jpg)
Kuvassa oleva HK-450 tuli ostettua jo 3½ vuotta sitten, kun halavalla sai. Ja siihen kaveriksi Flysky -ohjain. Sekä sitten lentopelkoa liennyttämään valmiiksi useasti torpattu Walkera, joka ei ole kertaakaan suostunut käyttäytymään kunnon kopterin tavoin. Ei yhtään hallitusti suoritettua lentoa, aina jostain päässyt korjaamaan...
https://www.youtube.com/watch?v=Wsk5aV4F0ic
Tuommoinen pieni vihreä tuli sitten hankittua ja sillä tosiaan on lentopelko saatu kadotettua. Jopa tämänpäiväisessä tuulessa pysyi kurissa, mitä nyt välillä kunnon puuskasta lähti puskaan ja sieltä kaivettiin esiin, ja takaisin ilmaan kasvuston irrottelun jälkeen... Keskimmäinen pojista on pari akullista myös tuolla lentänyt, muttei kumpikaan meistä ihan kylmiltään vaan on simulaattorissa haettu ensin tuntumaa. Välillä paljonkin, välillä pitkiä taukoja...
Niin, ja se uusi aloitus. Omat alkuvaiheen kiemurat on jo tapahtuneet 30 vuotta sitten, kun vapaastilentävien ja yhden radiolla rikottavan lennokin jälkeen tulin ostaneeksi paljon lennetyn/torpatun/korjatun Hirobo Shuttlen, jota en saanut itse torpattua sen kymmenisen poltetun metanolilitran aikana. Kaasunkäyttö potikalla etusormella, ilman gyroa, vailla mitään pelkoa ja jännitystä. Nyt sitten onkin jännittänyt senkin edestä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239468)
HK ja T-Rex 450 odottaa katossa, josko oppisivat olemaan noinkinpäin kun totuttaa aikansa? Yksi kasattu mutta lentämätön HK on vielä salkussa noiden lisäksi. Oikeampi syy, miksi ovat katossa, on jälkikasvu. 5v poika on "hieman aktiivinen" eli turhan innokas välillä, neiti 3v ei vaan ihan aina ymmärrä tai muista mihin ei tarvittis koskea. Puolivuotias neiti on lähtökuopissa eli kohta saa kaiken käsiinsä mikä on liian alhaalla, kutos- ja seiskaluokkalaiset pojat sentään jo osaa tulla tämmöisten kanssa toimeen...
Jotain jänniä huomioita on jo tullut. Jostain on kasvanut pelko/jännitys, jota ei 30 vuotta sitten ollut. Toisaalta taas paljon puhuttu orientaatio ei tuota vaikeuksia, siihen ehkä auttaa se että 30-35 vuotta sitten tuli ajettua melko tosissaan RC-autolla kilpaa, ehkä siinä apu. Aikaa tämä(kin) laji tuntuu vaativan, mutta jostain sitä tuntuu aina pystyvän nipistämään. Vaikka näiden vintiöiden, lentävien, ja muun ajoneuvoharrastuksen kanssa onkin ajankäytölle hieman haasteita. Brittimaastureita (2x Range, L-R Series 2a), isoja Sitikoita (Sm, Xm, C8) ja Rättäreitä (mm. 4x4 -Dyane), sekä lisähaittana niska-aivovamma. Terveydellisistä syistä kun täyskokoisilla on lento-ropauskielto, niin korvataan se sitten tämmöisillä. Hurjassa nuoruudessa tuli tosin yhtena kesänä oltua lentokonekorjaamossa töissäkin, vaan kun meinasi kouluttautua alalle niin ilmailuhallinto torppasi sen tien...
No, näillä mennään, katsotaan miten tämä uusi yritys lähtee käyntiin...
-
^Tuo on varmasti totta, että pitäisi keskittyä vain yhteen kerrallaan. Sama se on tuon nelipyöräisen kaluston kanssa, vähän kaikkia kun ropaa niin jokainen on jostakin kohtaa kesken...
Iltaa kohden sen verran tuntui tuulet laantuvan, että pitihän se käydä onneaan kokeilemassa. Pientä säätöä vielä "muovirunko-Eskyn" kanssa, perästä välyksiä vähemmäksi ja servon paikkaa hakien että pysyy leijunnassa pyörimättä. Ja pysyihän se lopulta, eikä pikkupuuskan isommin häirinneet. Pysyi jopa sillä suunnalla mitä halusin, koko akullisen sai lennättää isommin säikkymättä. No, vähän toki välillä nostatellaan pulssia, mutta vallan maltillisesti silti... Välillä kaikesta säätämisestä huolimatta jäi perä voblaamaan, joten käytin vielä kerran osina ja sain oletettavasti häirinneen välyksen pois jota en vaan huomannut aiemmin. Ja uutta yritystä...
Hienosti sitä kyllä pystyy valehtelemaan itelleen, että "täähän on helppoa, sujuu sujuvasti", toista akullista sai pidettyä liki kymmenen minuuttia lapasessa kunnes sitten illan puuskaylläri vähän pyyhkäisi. Sen verran vahva, että horjutti tasapainovikaista pilottia, joka sitten korjasi tilannetta vähän hätäsesti, ja äkkiä kyllä puulavoista lentää silppua...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239488)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239487)
Äkkisilleen lentoturmatutkinnassa selvisi että vain nuo pari palikkaa on savolaistuneet. Muuta vahinkoa, päälapojen lisäksi, ei näkynyt. Joku osuma vetorattaassa, ääntä ainakin pitää jälkien kohdalla. Pyrstölavoissa toki vihreää värjäymää, vaan sitä tuli jo illan ekan akullisenkin aikana, pikkutilanteita kun tässä vaiheessa opiskelua tuntuu piisaavan...
Servot ehjiä, gyro tottelee hienosti, linkit ehjiä, peräosasto nipussa, harjoitustelineet irtaantui menosta samassa rytinässä -ehkä ne vaan pitää jättää pois menosta..? Kohta olisi jopa kasassa, vaan taitaa jäädä tuleville päiville seuraava lento...
-
Tankosten ehdoton hienous on nuo hienomekaaniset vivustot! Juuri tuo mekaniikka sai tarttumaan uudelleen kopterihaasteeseen (joskus vuosituhannen alkupuolella).
Tuossa se iso osa omaa kiinnostusta tulikin. Eli se mekaniikka, miten on toteutettu, on aina kiinnostanut. Kakarana kaikki mitä vaan tuli vastaan, tuli yritettyä tutkia, lentäviin väkkäröihin saati koptereihin ei päässyt oikein missään tutustumaan lähemmin. Vaan olisko se perimmäinen kiinnostus tullut upotettua jotain parivuotiaana, kun ekan kerran pääsi Hughes 500 -kyytiin, mä siitä mitään oikeasti muista muutakun sen miltä pilotti näytti, ruskeat penkit ja keltainen pellitys. Mut tais silti jotenkin syvälle osua se lento..?
https://www.youtube.com/watch?v=7jZD2T0VmNk
Lentää taas, olihan sieltä yks servo menettänyt hampaitaan, pääakseli hitusen mutkalla (mittakello paljasti, ei silmät), täristi ihan jumalattomasti kun eilen kokeilemaan menin. Siitä sitten nuppia palasiksi, muutamaan kertaan, ja lopulta poissulkumenetelmällä eli osa kerrallaan kasaten takaisin, linkkien pituudet mitaten/säätäen nippuun, ja tuon videon jälkeen tarkistin vielä lapauran kertaalleen jossa oli kierroksen verran tarvetta säädölle. Loppuihan se tärräämminen, alkoi taas pysyä siellä minne pyytikin, vähän taas muistelua miten tämmöistä "ajetaan" ja jotenkin alkoi tuntua että taitaa tämmöisen muovirunkokin elää omaa elämäänsä...
Mutta joo, neljä akullista tyhjennetty, pari hipaisua vattupuskaan, pyrstölavat värjääntyy lisää vihreällä jne. On päälavoissakin vähän väriä, mutta ehkä siksi että testattiin eilen "uutta" kelaleikkuria jonka naapuri sai (paikalliseen Pappilaan ostettu uutena 50-luvulla), oli siis hienoa silppua tarjolla joka kyllä ilmavirrasta liikkeelle lähti. Näkyy akussa piisaavan potkua 15-20min lentoon, huomaa kyllä kun alkaa tehot hitusen hiipua ennen jännitevahdin vinkaisua...
Kaasukäppyrän laitoin lopulta semmoiseksi että tikun puolivälissä, kun ei vielä jaksa ihan leijuttaa, on 60% kaasu ja siitä tasaisena loppuun asti. Säästänee ehkä joltakin, kun tikun kun nykäisee alas, lapakulmat on nollilla ja tehot samaten, noita "äkkipelastuksia" tuntuu tarvitsevan vielä aika runsaasti...
Kyllä mä tätä vielä hieron tovin, ennen kuiturunkoiseen siirtymistä, yritän kyllä pitää nipussa että saa teini kokeilla myös miten "lapasilppua tehdään"...
-
Perusoppimäärään kuuluu ehdottomasti ennen kaikkea torpit :-[ - niistä oppii koko ajan uutta! Tuo videosi leijuttelu on tyypillistä Eskyn Beltin "lilluttelua", mutta se toki koulii ja kehittää motorikkaa (torppien lomassa). Toki nykyaikaiset kopterit on helpompia, sillä Beltit on hankalia leijutella. Minulla on yhä alkuperäinen Belt CP V2 radioineen ja vakuutan että kontrasti nykykopteriin on huomattava! Siinä missä Beltti lilluu ja vaeltaa, niin nykykopteri leijuu vakaasti paikoillaan. Beltin lepatuskumit on ihan liian pehmeät ja auttoi kun jäykistin laitamalla (muovinupissa) kumien tilalle pienet kuulalaakerit (muovinupissa on kyllin lepatusjoustoa). Lisäsin myös padlen painoa, mutta hyväksi tuli vasta kun vaihdoin tilalle HK-450 nupin. Alkuperäinen Eskyn oma radio on varsin "hidas" (tuntuvaa viivettä) ja kontrollia helpotti kun vaihdoin laadukkaamman Hitecin tilalle. Samalla opin säätämään eri lentotilat ym. Eskyn Beltti oli se perusoppimääräni josta olen kiitollinen (paljon kivaa puuhaa ja räpeltämistä) ;D Siinä tuli rakenteet ja mekaniikka alusta asti tutuksi ja lopulta harrastus kehittyi soveltamalla Beltiin myös HK/Align tekniikkaa.
Koska kopteriharrastukseni oli selvästi askartelupainotteista, niin pienoissorvi on ollut suureksi hyödyksi. Akselit on helppo oikaista (niin kauan kun materiaali kestää murtumatta), myös omat viritykset ja kokeilut on helpompi toteuttaa. Alku oli askartelua ja niin se on yhä nykyäänkin. Toki lennätys on senverran edistynyt, että RC-lennokit ei ole enää ohjelmassa. Haja-asutusalueella oman kentän ylläpito käy työstä ja matkat kerhojen kentille pitkät. Kopteri on niin kätevä ja helppo startata puutarhasta viereisen pellon ilmatilaan, että enää en kiinteäsiipisiä kaipaa ::)
-
Varmasti torppauksia vielä tulee, ja vielä varmemmin kun itsevarmuus on lisääntyvinään. Kuusi akullista tälle päivälle, ja saldona vain yksistä lavoista pintamuovit hienosti silppuna. Ehkä nuuka noista vielä teippaamalla tms tekisi, vähän semmoinen itseä arveluttaa...
Mikä lie ajatuskatkos taas oli, mutta oli kyllä korkeuttakin vähän enemmän, ja hieman varovaista liikkumista leijumisen lisäksi. Ja ne puuskat, onneksi aika pieniä tänään. Sopiva yhdistelmä kaikkea, niin pihan toteemipaalun juurelle, tulppaanien viereen sain otettua alas, vähän jäi muovia toteemiin ja vain yhteen tulppaaninlehteen vauriota -ei siis hellasäröä tuosta... Tarkastelua mahdollisista vaurioista, ei vaikuttanut mitään isompaa, lavat irti pyörittelyä eikä mitään epämääräistä, uudet lavat paikalleen (tasapainotuksenkin muistin tarkistaa) ja tärinät jäi pois... Tästä pari viimeistä akullista sitten ilman paniikkireaktioita. Loppuu vaan tuosta paikasta tila, kun liikkeelle haluaa lähteä, takapihalla olisi vähän enemmän tilaa mutta hiekka/sepeli ei alustana houkuta. Ehkä naapuritontille lei entisen päiväkodin pihalle nurtsille leikkimään..?
Iltasella tuli luettua kaikenlaisista säätöjutuistakin, ja kaasukäppyrän kanssa oli hauska havaita omatoimisesti päätyneeni tasaiseen käppyrään, tosin nollasta lähtien ja muut pisteet tässä leijutellessa 60% ja tänään nostin 65%. Ekat lennot tottakai sillä "nitrokoneisen ohjeella" joka tuntui ikävältä kun korkeutta säätäessä oli mainittu viive mukana. Holdia ei ole aiemmin tullut edes ajateltua, nyt sitten sen kanssa tänään opetellut elämää. Helpottaa kyllä monessa tilanteessa, ja säätöjä tarkistellessa, kun ei tarvi moottorin piuhoja irrotella moottorin pyörimättömyydeksi...
Äsken vielä kävin kokeilemassa, ilman harjoitustelineitä. Perä lähti vipottamaan ihan toiseen tapaan, pitää käydä taas paikat läpi etteikö olisi jotain löystymässä, ja jos kaikki on kuten pitää niin gainia gyrosta kokeilla säätää. Ehkä se vaan nyt reagoi nopeammin kun ei ole enää lisähärpäkkeitä telineissä..?
Nopeampaa laturia ja enemmän akkuja sitä kummasti alkaa kaipaamaan... Niin, ja minisorvia. Semmoinen olisi kyllä kaverilla, ja saa käyttää, mutta muuton jälkeen 30km muuttui 50km matkaksi, kummasti rajoittaa kynnystä lähteä. Monessa muussakin jutussa olisi ollut enemmän kuin tarpeeseen moinen, tai vaikka isompikin...
-
Tutkin paikkoja, kiristin vetohihnan (oli löystynyt), säädin gainia, sain woblaukset pois. Suorastaan hienosti toimi... Yksi akullinen säätöjä, sit uutta pesään ja isommille kentille eli puretun päiväkodin pihalle...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239538)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239537)
No, tekastaan remonttia seuraavaksi. Ihan omakätisesti suoritin ns. tikkuvirheen, rauhallista lentoa maltillisella vauhdilla, siitä sitten vauhtia pois eli keulaa ylös ja samalla pitchiä lisää jarruttaakseen, nykäs, pyörähti enkä enää tiennytkään mitenkäpäin ollaan... Äkkiratkaisuna kone seis, takaperin heinikkoon parkkiin, jostain parin metrin korkeudelta...
Ainakin meni lavat, yhteen servoon iski hammaspeikko, lavanpitimien akseli (olikos tämä nyt se lepatusakseli?) mutkalla (pitikin ottaa auki ja vaihtaa tukevammat kumit), pyrstöputki mutkalla ja vaakaevä palasina. Ja pääakseli kiero, taas. Mitähän muuta vielä löytyy kun etsii..? :o
Pitää kyllä alkaa pitää kameraa taskussa kun lentää, ottaa ainakin laskeutumispaikasta kuvat ja leikkiä teinien kanssa sitten lentoturmatutkintaa. Kohta pitää alkaa tehdä tilausta varaosista, tätä vauhtia kyllä hupenee ihan kivasti. Kuulunee tosiaan lajiin etenkin alkuvaiheessa, että taas tutustutaan rakenteeseen... Heti hienosti rankaisee kun kuvittelee hanskaavansa, liekö sitten sitä itsevarmuutta olisi hieman tullut lisää kun tutussa tuulettomammassa paikassa pysyi käsissä, alarinteessä ja isommassa tilassa tuntui tuulen käytöskin toisenlaiselta, ja eilisen jälkeen tuli simulla ajeltua muutama tovi lisää. Eihän FMS:n simu taida ihan parasta olla, mutta kyllä sillä ainakin jonkinlaisen rutiinin on saanut tikkuihin..?
Iltavuorossa sitten ruuvataan lisää, kun on jälkikasvu taisteltu untenmaille, vahingossa otettu muutaman tunnin päikkärit että jaksaa sitten yöllä ruuvata...
-
Tulihan tämäkin niputettua takaisin lentokelpoiseksi, aina hetki silloin ja toinen tuolloin. Vähän jäi semmoinen mielikuva vahinkoja paikkaillessa, että taisi tulla asentajan syystä alas, "perän pitävyyttä" tuli vähän kummasteltua tuolloin, ja nyt sitten tuntui ettei kovinkaan tiukkaan tullut näköjään väännettyä niitä neljää ruuvia mitkä puristaa putken ruongonpuolikkaiden väliin. Niin että olisko lähtenyt hieman hihna hyppäämään, joka sitten sekoili sekoilevan pilotin kanssa..?
Vaan on taas nipussa, iltasella piti käydä varovasti kokeilemassa sattuiko säädöt enää samalle tontille. Taas kerran tuntuu lentävän hienosti, vaan illan hämärtyessä ja kostuessa en montaa minuuttia kokeillut kun akkukin tuntui alkavan hiipumaan. Josko tänään kävisi taas pihalla...
Asentaja-apulainen herra viis vee muotoili hienosti, "pystyiskö tänään taas lentämään lavansilppuamiskoneella"...
Edittiä, kävin kokeilemassa. Lentää tänäänkin aika rauhallisesti, mitä nyt tuulenpuuskat sotkee. Ilman apujalaksia silti, pysyi oikeinpäin laskeutuessakin... Tuosta rohkaistuneena kokeilin King-kakkostakin, apujalaksilla sitä, vaatii vielä näköjään kaikkien säätöjen uudelleen läpikäyntiä, kampeaa vähän joka suuntaan eikä pyrstö pysy ollenkaan toivotussa paikassa, joka tikulla jotakin ohjelmaa koko ajan. Muuten kyllä hyvä, herkästi tekee ainakin sen mitä tikusta pyytää, ehkä liiankin herkästi ainakin toistaiseksi. Vaan eipä silppua tästäkään syntynyt...
-
Pari akullista kävin vispaamassa ilmaa. Ehjänä tuli väkkärä sisällekin, pysyi siis suht hallussa molemmat lennot. Pelottaa taas vaan ottaa muutakin kuin paikallaan leijuttelua, tosin tilakin tuossa pihalla loppuu jos yhtään enempi meinaa liikkua. Eli vaatisi taas poistumista pihasta, lisäjännitystä siitäkin...
Hienosti kyllä nostaa eilen kelaleikkurilla silputtua heinää, on sitten ihan joka paikassa sitä. Ajellaan nyt tämmöisenä jonkun aikaa, sitten voisi jossain vaiheessa yrittää itteensä rohkasta ja siirtyä pykälää isompiin. On niissä kai onneksi vähän tukevammin tehty liki kaikki, mutta on sit se toinen puoli eli massaa niin pyörivissä kuin muissakin osissa, eli tikkuvirheen jälkeen pääsee varmasti tekemään oikomahoitoa semmoisellekin, vaan sen näkee sitten...
Jokseenkin on koukuttava laji tämäkin...
Pitäisi tosin yrittää saada oma pääkin järjestykseen, on aika pirullinen fiilis kun lähtee huimaamaan lennättäessä. Ja se kun unohtaa hengittämisen ja havahtuu siihen. Tai kun jotain liikahtaa silmäkulmassa, siinä on yhtä laskeutumista lukuunottamatta vielä selvitty ilman vahinkoja, sillonkin meni vain lapa päästä huonoksi, mutta ennemmin tämmöiseen vahinkoa kuin osuisi johonkin liukasliikkeiseen elävään...
-
On nopeita, ja arvaamattomia. Viis-vee jannulla on enempi intoa kuin ehtii ajatella, neiti kolme-vee ei vaan aina muista tai ymmärrä ohjeistusta. Tavaksi otettu ihan alusta alkaen, pitää pysyä pilotin takana tai lavat ei vaan pyöri. Ja on tosiaan aika herkällä laskeutuminen jos jotain epäilyttää tapahtuvan väärässä paikassa. Ja joo, on kerrottu mitä ikävää voi seurata, jos tuommoisen lapa edes hipaisee, kuvia en katsonut tarpeelliseksi näyttää mitä netistä löytyy...
-
Ollut taas hieman taas tuulista päivisin, iltaisin ei niinkään, vaan eihän sitä sen verukkeen taakse enää mennä... Eilen neljä akullista, tänään yhdeksän jo takana. Pariin kertaan eilen kokeilin käydä testaamassa "täyskuitukonetta" eli King 2 -yksilöä. Ei sitten minnekään halunnu alkaa, vaikka miten oli säätelevinään. Eilen illasta vielä piti kokeilla, kun kuvitteli säätäneensä kuntoon, vaan yön jälkeen päätin ottaa säätämisen ihan alusta. Nupista swash-platen päältä kaikki irti, ja jigi akselille, siitä katselin servojen perusasetukset niin tontille mitä osasin, säädettävät tangot nupista "tehtaan speksiin", lavat paikalleen ja pihalle. Ja juma, kerrasta lentää kuin juna, ihan kertaluokka vakaampi mitä muovirunkoversio...
Pari akullista alkuun kuitusella, sit pari perään muovisella, on jotenkin ihan eri planeetalta hallittavuudeltaan nuo kaksi. Muovinen on jotenkin aggressiivisempi mutta epätarkempi, kuitunen taas rauhallisemmin vastaa komentoihin mutta tarkasti. Miellyttävämpi tämä jälkimmäinen, ensinmainittu taas ehkä koulii tikkujen vispausta, tekee rutiinia korjailuihin..?
Jossain vaiheessa jälkimmäistä akkua alkoi tuntua ettei ihan siten enää vastaa muovinen komentoihin, joten akun hiipuessa ihmettelyä. Toinen lapa jumii kääntyessään, eikun nuppia osiksi ja lavanpitimen painelaakeri äity jumimaan. Oliko sitten roska välissä, purin ja putsasin, niin herkistyi entiselleen? Kokeeksi sitten virittelin "lepatusakselin" kumien tilalle laakerit, kummasti muuttui luonne löysien kumien laakereihin vaihtamisella. Ei tunnu paljoa anteeksi antavan, ja on paljon herkempi tuuleen tuon jälkeen. Ehkä kokeilen kovempia kumeja laakereiden tilalle seuraavaksi..? Niin, ja ottaa taas tuo seutu auki muutenkin, ruuvi lavanpitimeltä näky löystyneen, teki epämääräistä käytöstä viimeisellä akullisella, en ajanut loppuun asti, maltoin keskeyttää. Ja onneksi niin, olisi saattanut tulla muutakin remppaa kuin lukitteen kanssa ruuvin kiristys...
Vähän menny varovaisesti muutakin kuin perusleijutusta, lennokkiin verrattuna aika samantapainen ohjata kun on liikettä, mut yrittänyt opetella lähinnä sitä että saa siirryttyä lennosta leijuntaan, ja toistaseksi on onnistunut pysymään suht sillä seudulla mihin meinasi, eikä vielä ole ,kumma kyllä, osunut mihinkään. Ei siis kuvia, ei silppua...
Yritin tässä laskea, taisi tulla 30 akullista täyteen näillä E-Skyilläkin jo. Ja tämä päivä ilman "aputelineitä", heti kun "kakkos-kuninkaan" sai todettua olevan tarpeeksi lähellä säätöjään. Eikä menny kuin kerran melkein nurin laskeutuessa, sopivasti ruohopaakku telineen alle ja tuulenpuuska kaveriksi, niin kallistui lapojen hidastuessa siten että lopuksi vähän hipaisi heinään...
Jospa tuossa laitailisi akut iltaa varten vielä valmiiksi...
-
Mihinkähän taas viikko katosi, lentämättä? Aika runsaita sateita ja tuulta reippaine puuskineen, rajoitti tikunvispauksen simulaattorilla leikkimiseen. Ei montaa päivää, etteikö olisi tullut edes vähän sillä lennettyä, melkein päivittäin kuitenkin. Kävin kelien ollessa tällaisia, HK:n säätöjä vielä läpi, ja jos rehellinen on niin mitähän sen kanssa oli tullut ajateltua sitä säätäessä? Ehkä jotain ajatuskatkoksia, katsoessa Alignin ohjeesta linkkien pituuksia, lopputulemana vähimmilläänkin toistakymmentä astetta eli tuskin olisi ihan siten totellut miten pitäisi. Kaasukäppyrät tekaisin vastaaviksi mitä nyt Eskyjen kanssa on tuntunut toimivalta, telineistään vaatetelineeseen sitoen kiinni ja lapaurakin tuli säädettyä kohdalleen, -odottaa siis sitä että saa taas tuntumaa vähän haettua Eskyn kanssa kelien tyyntyessä...
Joka tyyntyikin sen verran että piti pari akullista käydä hakemassa taas tuntumaa. Tauolla kävin vielä läpit muovirunkoista yksilöä, säätelin senkin nupin mielestäni kohdilleen, putsasin ja öljysin nupin laakereita ja perän vivustoja samaten. Jotenkin oli eka ylösnosto taas pientä hermoilua, vaikkei taukoa tuota enempää ollutkaan, mutta äkkiä mieli siitä rauhoittui. Toisella akulla olikin jo vähän varmuutta mukana, ja uskalsi ottaa jo vähän vauhtiakin pelkän leijuttelun lisäksi. Akkuja säästelläkseni on nyt tullut laitettua ajastimeen kymmenen minuuttia, ja etenkin jälkimmäisen akun kanssa se aikaraja tuli yllättävänkin äkkiä vastaan. Ehjänä takaisin sisälle kaikki, muuten oli kelikin jo kohdallaan (lähes tyyntä, aurinkoa) mutta hyttysiä oli jo runsaasti. Nämä pienet inisijät osaa kyllä häiritä aika ikävästi, eikä oikein uskalla tikuista irrottaa niitä hätistelläkseen, vaan tuleepahan sitten lisää kokemusta ja rutiinia laskeutumisista...
Vähän sillä silmällä kävin katsomassa viereisen tontin maastoja, entisen päiväkodin tonttia, aika kivan tasaista ja aukeaa. Eikä siihen ihan vahingossa kukaan eksy, ympärillä ryteikköä kun kolme vuotta on saanut luonto ottaa omakseen sitä tilaa, päiväkodin paikalla lähinnä purkujätettä eli tiilimurskaa, lasia, vähän harjateräksen pätkiä (omatoimisesti niitä on keräilty viime kesänä nuorimman pojan kanssa reilu 300 kiloa), jospa siirtyisi seuraavaksi sinne opettelemaan..?
-
Tuuli tyyntyi, ainakin aamupäivän puolella, joten täytettyjä akkuja tyhjentämään. Ensin taas King3 muovirunkoisella tuntumaa, ja siitä akullisen jälkeen testaamaan osasinko säätää HK:n lentokuntoon. Harjoitustelineet sählypalloineen antamaan mielenrauhaa, ja pelonsekaisin tuntein kierroksia koneeseen. Ei edes yritystä nousta, siispä lisää koneeseen kierroksia, ja lapakulmia seuraavaksi, eli sekä throttle että pitch curvea muokaten. Lähtihän se nousemaan, mutta säädin vielä vähän tankoja swash platelta pitemmäksi jolloin sai paremman tuntuman toimintaan... Ja joo, muuten mukavasti mutta pyrstö ei totellut oikein halutusti...
Loppu akullinen menikin sitten hakiessa gyron säätöjä, ja kiristäessä hihnaa (vissiin ekaa kertaa oikeasti pyörimässä, liekö venähti heti), jolloin pyrstöservon asetus muuttui kun tuossa Gt pro -versiossa on servo runkolevyissä eikä puomissa kiinni. Osia taitaa kyllä olla että saa muutettua servon puomiin kiinni, ehkä parempi laittaa siten niin ei perusasetus muutu hihnaa kiristellessä..? Toiselle akulle, kun pyrstökin totteli halutusti, otin sählypallot telineistä pois, rauhoittui oleellisesti, joten toistaiseksi jätin telineenjatkeet vielä paikalleen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239696)
Tästä rohkaistuneena, kamat kyytiin ja puretun päiväkodin paikalle kokeilemaan... Esky toimi ensialkuun kuten pitää, ja vähän jopa uskalsin ottaa vauhtiakin, ja siihen asti pysyi suurinpiirtein hallussa kunnes keksi pyörähtää nopeasti (taas) ympäri, aivan kuin pyrstö olisi lopettanut yhteistyön. Perinteisesti lepatusakseli mutkalla, flybar tanko pikkumutkalla, ja lavat silppuna, muuten tuntuisi selvinneen lähinnä kosmeettisilla vaurioilla. Servotkin selvisivät...
Nuppia purkaessa, katse osui kovin löysän näköiseen remmiin (tässäkin, taas) ja jälleen kieroutuneeseen puomiin. Ei pahasti, vääntämällä asettui suoraksi. Kokeeksi kiristin taas hihnaa, ja ilman lavanpitimiä nuppi pyörimään, niin kuulosti kuin hihna hyppisi hampaalta. Samanlainen ääni taisi kuulua siinä pyörähtelyn aikanakin? Kokeilin sitten käsin kääntää, nuppi toisessa kädessä ja pyrstö toisessa, hyppii vaikka olisi miten remmi tiukalla. Joko siihen tuli tunnit täyteen, tai pyrstön hihnapyörään, ellei molempiin..?
Niin, ja oliskohan siinä aiemmassa "perä edellä tonttiin kun pyörähti" -tapauksessa ollut kuitenkin tätä vikaa jo kaverina, eikä ihan puhdas tikkuvirhe kuitenkaan? Se kun pyörähti silloinkin äkkiä, eikä totellut tikkua eikä gyroa kummallakaan kerralla...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239695)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239694)
Tilaa on kyllä kivasti lentää, eikä tuohon lähelle kukaan ihan vahingossa edes eksy. Mitä nyt moporaggarit jälkimmäisen kuvan hiekkamontussa toisinaan käy, muuten ei itseni lisäksi taida olla viime vuosina muita käynytkään...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239693)
Tuommoisen "lentokentän" otin mukaan, toiselta puolelta hyvin pehmennyttä filmivaneria, just sen kokoinen minkä Lantikkaan sai kontin pohjalle. Eipähän hiekka pöllyä, jos vaan saa tuohon laskeuduttua, ja toistaiseksi torppausta lukuunottamatta onnistuikin. Neljä akullosta tuli HK:lla tuossa pörrättyä, tuulikin alkoi yltymään mutta siitä huolimatta pysyi ilman remontintarvetta, ainakin toistaiseksi, saas nähdä tuleeko sitä jos tuuli ei pahasti käy yltymään kun akut on taas latailtuna...
On kyllä "hieman" eri luonteisia nuo, Eskyllä on kyllä lennettyä paljon ennen minua, ja varmasti torpattu useasti. Välyksiäkin on vähän toisella tavalla mitä lentämättömässä HK:ssa. Ja isompi on isompi, ei ihan niin tuulen mukaan ole lähdössä, vakaampi kaikinpuolin. Ja rauhallisempi, ainakin näillä maltillisilla säädöillä vielä, mutta otetaan nyt kuitenkin ihan rauhallisesti ennenkuin oppii enemmän, ja ennenkaikkea tulee luottoa omaan osaamiseensa. Vielä on aika vahvana tunne, että saa olla onnellinen ettei tämän enempää tullut remonttia...
-
Mukava lukea raporttejasi. Nostalgia nousee pintaan, sillä oma harrastus käynnistyi Honey bee king II:lla. Kun siihen oli lyöty kaikki violetit päivitysosat ja se viimeisen kerran torpattu, oli seuraavana vuorossa hk 450.
Eskyn hihnan löystymiseen taisi auttaa peräpuomin teippaaminen kiinnityskohdasta. Halkaisija ja kitka kasvaa ja saa hieman tiukemmin runkoon kiinni.
-
Taitaa olla ollut aika yleinen reitti Honeybeen ja HK450:n kautta eteenpäin? Tarinoita palstaltakin kun on hakenut, niin varsin monella tuntuu näitä olleen, ja epäselväksi ei jää että opettaa -sekä lentämään että ropaamaan...
Tässä pikkuhiljaa tutkinut syitä ja seurauksia, olisi kyllä pitänyt katsoa pyrstöstä hihnapyörän kuntoa, ja etenkin kun uusiakin on kertynyt niin semmoiseen vertaamalla kuluneisuus näkyy jo kaukaa. Hihnakin kulunut, ei nämä yhdessä enää voineetkaan voimaa luotettavasti välittää, nyt meni jo paikalleen uusi hihna sekä akseli hihnapyörällä. Eikä hypi enää vaikkei "viulunkieleksi" viritäkään...
Tuurissaan saa huomiselle tai huomisen aikana takaisin nippuun, ja pitäähän se sitten käydä toteamassa että onnistuiko remppa. Näyttäisi osia löytyvän vielä nuppiinkin ilman isompaa penkomista, vaan tällä vauhdilla niitäkin "kivanvärisiä" osia pitäisi metsästää. Aika moni nettikauppa näyttää saldojen kohdalla "out of stock". Tai sitten kokeilee, kuten näkyy sekin olevan aika yleistä, 450 nuppia oman tilalle, katsotaan nyt miten sitten käy kun on kasaan saanut, jättääkö fiilistelyjä varten rauhaan, vai päästääkö taivaalle jälkikasvun toimesta. Pitäisi kyllä aktivoitua metsästämään osia näihinkin, vielä kun jotain on saatavilla, jotenkin mukavaa näprättävää iltojen iloksi, yhdenlaista terapiaa ja kuntoutusta tämäkin...
-
Eskyn Belt CP palikoita on yhä ihan kivasti tarjolla, esim:
https://www.ebay.com/b/esky-belt-cp-v2/bn_7024902950?ef_id=EAIaIQobChMI8cH4zuzO6QIVk5IYCh0QSgxuEAAYAiAAEgKfwvD_BwE%3AG%3As&rt=nc
https://www.ebay.com/sch/i.html?_from=R40&_trksid=p2499334.m570.l1313&_nkw=esky+belt+cp&_sacat=0
Myös harrastajilla noita Esky Belt CP aarteita yhä löytyy? - kuten allekirjoittaneella ;D
-
Pari viikkoa ollut taukoa, kiitos tuulisen ja sateisen kelin, että oman jaksamisen. Simulla yrittänyt pitää tuntumaa edes etäisenä, vaan tänään sitten olikin tovi tyynempää ja kuivempaa keliä tarjolla. Siispä heti aamusta akkuihin "se viimeinen tiraus" lisää sähköä, ja kokeilemaan saiko viime kerran osumat korjattua...
Vähän herkistelyä ensin simulla ja sitten King3 ilmaan. Peräservon paikkaa piti (taas) hieman hakea kohdalleen, vaan kyllä sille oikea seutu löytyi aika pian. Siitä sitten pahimmat pelot taas pois, ja huomaamatta meni kymmenminuuttinen mitä hälytykselle annoin aikaa. Ja heti perään toinenkin akullinen, ilman isompaa draamaa sekin...
Siitä sitten seuraavaa kokeilua, eli HK450 pihalle, ja hakemaan uuden hankinnan eli Alignin peräservon paikkaa. Jotenkin helpommin löytyi tälle paikka, ja kyllähän tuo nyt tottelee ihan toisella tavalla mitä äkkiä väljistyneen halpiksen kanssa. Sitten alkoikin jo kummasti tehdä mieli samaan tapaan nöyrästi mutta ilman välyksiä toimivia nuppiservoja. Ne tulikin vaihdettua liki halvimpiin metallirattaisiin analogiservoihin, joita tuli kasa tilattua erästä toista projektia varten. Onhan ne vähän paremmat mitä täysmuoviset Hextronicit, mutta semmoinen täsmällisyys mitä nyt perästä löytyy, puuttuu ja sitä kautta luottamus. Korostuu ehkä kun ei oma hallintakaan ihan kehittynyttä vielä ole...
Mutta, kaikesta huolimatta, pari akullista kummallakin tuli ilmaa sotkettua, ja vältettiin remonttikin. lavat hienosti vihreänä kummassakin, ja näkyy HK:lla saalistetun muutama hyttynenkin lapojen punaväristä pääteltynä. Toivottavasti tuo keli nyt kuivahtaa, että pääsee taas jatkamaan harjoittelua..!
Semmoinen jännä tuli tässä huomattua, että huonossa vireystilassa ei tosiaan kannata mennä kokeilemaan. Simullakin sopivasti väsyneenä ei ollut mitään toiveita pitää ollenkaan hanskassa, tuskin todellisuudessa yhtään paremmin olisi sujunut. Eli kun jättää yön-pari nukkumatta, eikä paljoa päikkäreillä pysty paikkaamaan, niin ei keskittymistä löytynyt sitten ollenkaan. Ja toinenkin havainto, eli vaikka sitä vaan seisoo paikallaan niin taitaa kuormittaa aivotoiminta ihan huolella kun tahtoo verensokerit laskea lennättäessä, jatkuva seuranta kertoo että energiaa vaan kuluu lennätellessä...
E:ihän sitä malttanut olla punomatta harjoitustelineitä HK:sta pois, ja kuten todettua, rauhoittui olemus tässäkin. Nuppiservojen tankojen pituuksien säätelyä, alkaa nekin olla aika mieleisessä mitassa. Nämä kuntoon, ja vielä yksi akullinen, kun se vähäinenkin tuuli katosi illan mittaan, niin sitä oli jopa harhautuvinaan jotta osaisikin jo vähän. Pientä "irrottelua", edes-takaisin, sivulta toiselle, ja hallitusti leijumaan, sekä laskeutumisharjoitteluja . Ihan uudenlaista luottamusta kyllä saa itteensä kun homma etenee...
-
Juhannuksena piti olla tyyntä, ja etenkin tänään, vaan luonto oli eri mieltä kuin Foreca. Onneksi lopulta tänään illan mittaan tyyntyi sen verran että uskalsin käydä vähän taas kokeilemassa...
HK:lla pari akullista ilman kummempaa draamaa, mitä nyt kertaalleen harhauduin laskeutumisen jälkeen, ja sain kaadettua kyljelleen laskeutumisalustan reunalta nurtsille. Mitään en saanut edes väännettyä, eli säikähdyksellä selvittiin siitä. Trexiä kokeilin, miten tottelisi, vaan perän woblausta en saanut kuriin, ja näyttää pääroottorin akselikin vipottavan vähäsen. Vaihdan sen akselin, ja sitten uutta testilentoa...
Tuosta sitten saikin lisää intoa, joten päätin vielä kokeilla kuiturunkoista Esky:n King kakkosta. Lähinnä vain siksi, kun tuli siihen ruuvattua hiilikuitulavatkin paikalleen, on erilailla herkkä ohjaukselle puulapoihin verrattuna, ja jotenkin muutenkin herkempi ja helpompi lennettävä. Gyro halusi vähän hienosäätöä lapojen vaihdon jälkeen, vissiin sekin tekee sit jotain käytökselle kun tämäkin lähti woblaamaan, sain sen kuriin kuitenkin gyron gainia säätäen...
Pikkasen sai itsevarmuutta lisää, ja tuli jopa hetkittäin haettua vauhtiakin "kakkos-kunkulla", tekeekö tuo keveys ja ketteryys sen että jotenkin paremmin uskaltaa mitä 450 HK:lla? Pysähtyykin leijumaan heti kun haluaa, eikä tunnu karkaavan ainakaan niin pahasti enää. Ehkä jotain psykologistakin mukana..?
Kirjanpidon mukaan 50 akullista jo lennetty näillä, HK:lla 11 ja King3 saanut 30 akullista osakseen...
-
Trex sai "yövuorossa" tutkimuksia osakseen, eikä pääakseli ollutkaan kiero. Nupin yläosan kun löysäsi, haki vähän paikkaa ja kiristi kohdalleen, niin vipotus siltä osin hävisi. Lavanpitimien laakerit on kyllä ihan loppu, shimmasin välyksiä vajaan millin vähemmäksi, sekin taisi osaltaan rauhoittaa. Ja perehdyin vielä hieman gyron sielunelämään, ja sain sieltä lopulta siivon käytöksen aikaan...
Jännittihän tuo sitten ottaa kopukkaa ilmaan, vaan kivasti totteli se. Hieman peräservon paikan hakua, ja vallan siivosti leijutteli paikallaan. On taas ihan eri tuntuinen kuin mitä nuo kolme muuta, mutta selkeä käytökseltään kaikinpuolin, mitä nyt peräservon käytös ei ole sitä mitä HK:ssa Alignin digiservolla... Ehkä jonain päivänä tähänkin tulee päivitettyä laatukamaa, tosin muistin tuossa että olisihan tuolla seinällä "entisestä elämästä" jäänyt Sanwan aikanaan huippunopea ja tarkka metallirattainen kuulalaakeroitu miniservo GT12 -mattorata-auton ohjauksessa. Voisihan sitä silläkin kokeilla miten perä eläisi...
Viime viikolla saapui kaivatut Flyskyn vastaanottimet, jotta sai Trexiinkin oman vastarinsa. Yksi kolmesta vaan näytti vastaanottimen jännitteen pikkasen alakanttiin, vastarin syötön 5,05v oli ohjaimen mukaan 3,77v ja ohjaimen jänniteväijy huuti kuin oikohöylä alhaista tasoaan. Kysäisin myyjätaholtakin että mitä tehdään, ennenkuin avaan ja katson, vaan enpä malttanut vastausta odotella kun kurkistaa piti sisälle. Etiäinen oli että jännitemittauksen jännitteenjakoon olisi livahtanut vääränkokoinen vastus, ja näin taisi ollakin. Otin yläpuolisen vastuksen pois, korvasin trimmerillä jolla hain näyttöön oikeat lukemat, miljoonalaarista sopivaa vastusta tilalle kun oli tiedossa mitä on pyynti, enkä sitten viitsinyt sitä mittauspistettä enää palauttaa sevojen syöttöpisteeseen vaan vetäisin piuhan suoraan noparin akun syöttöön. Nyt tuo osaakin sitten kertoa akkujännitteen lähettimen näytöllä, ja jännitevahdin saa huutamaan kun akkujännite putoaa tarpeettoman alas. Tosin pitäisi vissiin ajaa uudempi/modattu ohjelmisto ratioon että saisi yli 10v jännitteen hälytykselle, vaan tuonkin voisi kiertää kytkemällä vaikka balansointiliittimen kahden kennon pinniin mittauspisteen...
Ja tuohon kun lähdin, niin modasin pari muutakin vastaria vastaavasti, niissä kahdessa ei ollut tarvetta modata jännitteenjakoa kun niissä näytti parin satkun sisään samaa mitä Fluke akkunaruissa. Ja kun jostain syystä tulee tarve irrottaa muutkin vastarit, niin varmasti saavat osakseen tuon modin...
Usko on luja jotta Foreca pitäisi huomisesta lupauksestaan kiinni, ja olisi tyynen ja olemattoman tuulen välissä koko päivä. Alkaa olla tunne semmoinen että sitä tilaa tarvii vähän enemmän kuin se mitä pihasta löytyy, niin "entisen päiväkodin lentokeskus" kutsuu, akut ei paljoa tarvitse lisäherättelyjä että pääsee ilmaan, melkein täysiksi on kaikki jo latailtu odottamaan...
-
Aika hyvin piti ainakin tähän asti tuuliarvaus paikkansa, aamupäivä lähes tyyntä ja vasta äsken lähti tuulet kehittymään. Sopivasti kun sai akut tyhjiksi, lähinnä viimeisten säätöjen tarkastusta kuitu-Eskyllä, eil akullinen sillä, ja kolme akkua Trexillä perään...
Tilaa oli kivasti päiväkodin jäänteillä, melko tasainen tonttikin, mitä nyt hiekan seassa tiilimurskaa, harjateräksen pätkiä yms pientä, ja sekalaisia viherkasvien tupsuja siellä-täällä. Taas filmivanerin palanen lentokentäksi, kertaakaan ei tullut laskeuduttua sen 90x120cm alueen ulkopuolelle. Ja yllättävän tarkasti sai pidettyä kumpaakin alustan päällä leijunnassa...
Hieman ensin tosiaan herkistelyä Eskyllä, varovaista taivaslentoa, käännöksiä yms, ja korkeutta kun piti ns. tarpeeksi niin jäi riittävästi aikaa korjata omat mokat. Eikä tämän kanssa tullut edes jänniä tilanteita, Trexillä katosi orientaatio kertaalleen, vähän liian kauaksi taisin päästää, ja korkealle, vaan sain vielä pelastettua ensin oikeaan suuntaan ja kun taas sai ajatuksesta kiinni että mitenkäpäin siellä taivaalla ollaan, korkeutta pois ja takaisin halutulle alueelle. Hupaisaa vaan oli huomata ihan ääneen kiroilevansa tuossa tilanteessa, ja hetken kun tuon jälkeen rauhoitteli itteään leijuttelemalla lentokentän päällä, niin luottamus palautui...
Ehkä täysvalkoinen canopy ei ole ihan paras kirkkaassa päivässä? Vaaleaa taivasta vasten tuntuu katoavan aika hätäseen. Eskyissä käyttämäni keltainen tuntuu erottuvan hieman paremmin, pitää seuraavaksi kokeilla sillä Trexiä, pitäisi kyllä sopia kun on semmoisen lasikuituinen canopy se...
Keli kyllä on kohdallaan, mitä nyt taisi tulla poltettua niskaa ja jalkateriä, kun alun toista tuntia patsasteli paisteessa. Vissyäkään ei mennyt tuossa kuin 1½ litraa ihan huomaamatta, ja nyt sitten väsyttää ihan huolella...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239902)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239901)
Tuommonen Airtronics Sanwa -metallirattainen kuulalaakeroitu aikansa huippu päätyi Trexin pyrstöservoksi. Suht nopea ja tarkka, mitä nyt pikkasen on rattaissa välystä aikansa ajojen ansiosta, vaan kyllä tuo aina täysmuovisen voittaa. Ei ihan niin täsmällinen (odottanutkaan sellaista) Alignin digiservoon verrattuna, mutta ihan on toista pyrstön hallinta muoviseen nähden. Ihan vaan säätöä ja testiä tuolle servolle kävin akullisen pihalla lentämässä, veikkaan että huomenna lennetään taas isommassa tilassa...
Kai sitä tuollakin ehtii lapoja käännellä, 6.0V: 0.07 sec/60° ja 2.30 kg-cm vääntö. Servo databasen mukaan tyypillinen hinta $63,95 ja 90-luvun alkupuolella lähtöhinta kotimaassa oli 695 mk... Pitkään tuolloin kyllä piti miettiä ostaako vai ei, mutta 1/12 luokan mattorata-autolla ei isommin jäänyt aikaa odotella kääntyykö ne pyörät vai ei, pari metriä leveällä neulehuopamatolla kun vauhtia oli pikkasta vaille p*rkeleesti... Ei nykyään enää refleksit riittäisi moiseen...
Alkaa kyllä olla semmonen tietynlainen varmuus jo kehittynyt, lentoonlähdön, leijunnan ja laskeutumisen suhteen, ei jännitä just paljoakaan enää. Uskoisin tosin että kun lakkaa jännittämästä, niin sitten taas korjataan jälkiä... Pitää ehkä paremmin hereillä kun pieni jännitys kalvaa..?
-
Mua o lakannu jännittämästä viäkään... ;D
-
Tuommonen Airtronics Sanwa -metallirattainen kuulalaakeroitu aikansa huippu päätyi Trexin pyrstöservoksi. Suht nopea ja tarkka, mitä nyt pikkasen on rattaissa välystä aikansa ajojen ansiosta, vaan kyllä tuo aina täysmuovisen voittaa. Ei ihan niin täsmällinen (odottanutkaan sellaista) Alignin digiservoon verrattuna, mutta ihan on toista pyrstön hallinta muoviseen nähden. Ihan vaan säätöä ja testiä tuolle servolle kävin akullisen pihalla lentämässä, veikkaan että huomenna lennetään taas isommassa tilassa...
Pikku klappi ei paljo haittaa näin alussa,sitten kun rupeet vetään ADHD lentoo (vai onks tää lentämistä ;D) niin huomaa,ainakin isot pojat sanoo :)
Speksit ihan hyvät 450 kopukalle,ei muuta kun kovaa ajoo vaan :)
Ehkä täysvalkoinen canopy ei ole ihan paras kirkkaassa päivässä? Vaaleaa taivasta vasten tuntuu katoavan aika hätäseen. Eskyissä käyttämäni keltainen tuntuu erottuvan hieman paremmin, pitää seuraavaksi kokeilla sillä Trexiä, pitäisi kyllä sopia kun on semmoisen lasikuituinen canopy se...
Juu ei oo valkonen ihan se paras näkyvyydeltään.
Multa löytyy uusia canopyjä jos tarvit värikkäämpää :)
On hienoo lukee sun juttuja pörräämisen alkutaipaleelta,jatka samaan tahtiin :) (ei näitä uusia pörrääjiä niin hirveesti enään oo kirjottelemas)
-
Kyllähän tuolla, kun palstaa selaa, löytyy näitä alkuvaiheen tarinoita/turinoita aika monelta. Ja aika samantyylistä näyttänyt olleen, mutta mikäpä näitä on naputellessa. Samalla tulee vähän kerrattua itelleenkin mitä tuli tehtyä, ja kun muisti on mikä on niin on jossakin tallessakin sitten... Laittakaa vaan kommenttia, jos jotain tulee mieleen, ja etenkin jos näkyy jotain aivan mettässä olevia oletuksia tai toimintatapoja seassa...
Kun ei sitä ihan kaikkea taida kuitenkaan kannattaa kokeilla ite, vaikka paljon tuleekin tutkittua ennakkoon ja sitten vasta kyseltyä... Kuten nyt, pitäisi muotoilla kysymystä aiheesta FBL, etäisesti kuitenkin kiinnostaa vaikka nämä tankoset on mekaniikkansa kautta kiinnostavampia. Mutta kun tuli vahingossa klikattua matkaan muutama halpa kolmilapanuppi, tarkoitus on rakentaa tandemi ensin noista "Eskyn jäännöksistä" mistä ei enää kolmatta Kingiä saa kasattua, ja jos se toimii niin sitten 450 palasista...
Vähän vielä FBL -nupista, sitäkin piti aikanaan kokeilla. Shuttlen kanssa. Mitään tietoa en silloin löytänyt, kun käytettävissä oli lähinnä kirjasto tiedonhakuun, ja jotakin Pienoismalli -lehden kuvia. Mutta kokeilla piti. Ja ensin tottakai ohjauksen vielä ristiin siten että eteenpäin pyytäessä lähtikin sivulle, mutta tästä oli helppo selvitä vaihtamalla parin servon piuhan paikkaa. Eikä silloisessa ratiossa ollut (Futaban F16) mitään miksauksia, dual-rateja (paitsi pyrstölle, minkä väsäsin), eikä mukana ollut mitään gyroja. Kaasu etusormella pyöritettävää nuppia käyttäen ja paniikkinappulalla kone seis, nuppi nollassa oli tyhjäkäynti eli sammutus vain nappulalla. Pysyi se suurinpiirtein siinä missä pitikin, mutta kuten tuli täältäkin luettua, oli pikkasen herkkä ja liukas liikkeissään, jotan aika hätäseen väsäsin flybarin takaisin ja jatkoin nitrometaanin polttamista perinteisemmin menoin. Kaikkee sitä onkin pitänyt kokeilla, uteliaisuuttaan, eikä onneksi näytä vielä laantuneen...
Muutama canopy löytyy kotoakin, aika tummansininen/harmaa yksi, täyskeltainen, nyt meni paikalleen Trexin vissiin vakio valkoinen parilla erivärisellä raidalla jne. Pitää noita kokeilla ja katsoa mikä näkyy taivasta vasten mukavimmin...
Vastarien telemetria -modauksesta jotakin. Ohjaimen mukana tuli yksi FS-IA6 vastaanotin, joskus vuosi-pari sitten pari lisää ja nyt keväällä kolme. Viimeisestä erästä yksi näytti vastaanottimen jännitteeksi ihan puutaheinää, viiden voltin sijaan 3,77v. Tätä kysäisin myyjältä, ei ole vielä vastannut että mitä tehdään, päivän maltoin odottaa vastausta ja sitten kuoret pois ja tutkimaan. Niinhän sinne oli lipsahtanut mittauksen jännitteenjakoon vääränkokoinen vastus, joten tinasin sen pois ja etsin trimmerillä oikean arvon, ja siinä sitten välähti että entäs jos mittaisikin jotain muuta kuin servojen/vastarin syöttöjännitettä. Välähdyksen jälkeen kokeilin mitä google kertoo, ja sieltähän löytyi vastaavaa pohdintaa, ja jopa ratkaisu samaan tapaan mitä kuvittelin...
https://www.rcgroups.com/forums/showthread.php?2402288-FlySky-Turnigy-iA6-%28and-iA6B%29-voltage-telemetry-mod
Tuolla jotain kuviakin aiheesta ja sekalaista löpinää muutenkin jos jotain muutakin kiinnostaa. Luonnollisesti layout on päivittynyt, ja tottakai kotoa sitten löytyi kumpaakin versiota. Lyhykäisyydessään, servojen syöttölinjasta yhteys poikki mittauspiirin jännitteenjakoon, ja jos näytti ennestänkin oikein, niin sitten vaan piuha siihen katkaistulle puolelle kiinni ja tästä sitten mitattavaan paikkaan. FS-i6 ohjaimesta ei tosin saa (ainakaan ilman ohjelmistopäivitystä, en tee kun samalla hukkaisi kaikki asetukset) jännitehälyjä kuin 10 volttiin, mutta tätä voi kiertää kun kytkee vaikka balansointiliittimeen haluamaansa paikkaan mittauspiuhan. Näin saa ohjaimen huutamaan kun akun jännite laskee, ruutuahan ei ainakaan vielä pysty edes harkitsemaan vilkaista, tai kopukka on jossain ihan muualla kuin mitä muisti sen olevan, eikä varmasti lähellekään samassa asennossa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239903)
Tässä vanhempi versio aiheesta, hentoinen mittauslinja vaan poikki, ja vierestä löytyy pädi mihin saa piuhan juotettua kiinni, jopa suht helposti ja ilman suurennuslasia. Siinä BAT -tekstin oikealla puolella on jännitteenjaon vastukset ja suotokonkka, nuo on jo inhottavan pieniä käpisteltäviä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239904)
Ja tässä sitten uudempi versio. Kuorissa näkyy osanumerokin vaihtuneen, kertoisiko se sisällön muutoksestakin? Uudemmassa on aivan vastaava mittauspiiri, mutta levyn alapuolella. Vähän ikävämpi oli tuohon, tuntuu ettei riitä enää näppäryys sormissa eikä näkökyky silmissä. Eikä tuossa oikein ole kuin hentonen kupari mihin piuha juottaa pitäisi, mutta tuli sitten vahingossa ratkaistua samoin mitä tuolla rcgroups -sivulla, eli maatasoa pätkä poikki ja siihen irrotettuun pätkään sitten juottaa piuhan, saa lisätukea edes vähän...
Kuvista poiketen, turasin vielä kuumaliimalla piuhat kiinni piirilevyyn, ja sitten kuoret takaisin päälle. Akun plussaan sitten vastaliitin tälle, josta halutessaan voi sitten siirtää mittauksen mihin haluaa. Onpahan taas väkästelty, kaikkii kuuteen vastariin, ja kaikki tämä lähti liikkeelle vain yhden vastarin akkujännitenäytön virheellisyydestä. Se perinteinen lumipalloefekti siis pääsi käymään, eikä yllätä...
-
Itse muinoin maalailin kopat, finit ja lavat rohkeasti huomioväreillä. 450 kopteriin pistin 500sen jalakset ja finit. Lapoihin maalia, ja tasapainoitus. Mua vaikkapa punaiset lapakehät auttoi hamottamaan kopterin asentoa.
Mulla on vieläkin 800N rekkulan lavoissa hologrammiteippaus, ja lavan kärjet neon punaisella. Auringossa näyttää isolta CD-levyltä.
-
Tässä parin tuulisen päivän aikana uudelleenjärjestellyt HK:n sähköosia. Vastarin irrotuksesta se lähti, se kun on tuossa versiossa mahdollista asentaa akkutelineen "sisälle" keulaan, niin eipä olekaan kovin kätevä jos vaikka pitää uudelleenbindata kun pitää ensin purkaa keulapalaa irti yms. Lisäksi ainakin mielikuvan mukaan olisi häiriöherkempi, kun noparin, moottorin jne piuhat risteilee toisiaan, nyt kun noparin siirsi etuosaan ja vastarin rungon takaosaan niin johdotukset sai vedettyä siistimmin...
Ja pitihän se sitten käydä kokeilemassa, että vieläkö se toimii. Pihassa vaan (kun tuli tehtyä nurtsiin pieni lentokenttä), kun ei enää viitsinyt Lantikkaa kaivaa esille, jotta olisi "lentokenttä" soralla käytössä, kyllä siinäkin taas sai akullisen sähköä hävitettyä. Itse tuota huomannutkaan, mutta taitaa tuo vaimo olla huomioinut kun on tullut tuskailtua tuulisia kelejä. Huomautti että "nyt on muuten aika tyyntä, kumma kun et pihalla jo ole"...
Kyllähän tuo toimii. Mutta on jotenkin niin erilainen Trexiin verrattuna, kulmikkaampi käytös kaikin muuten osin paitsi pyrstö. Trex on toki paljon lennetty, sopivan herkkä joka suuntaan, verrattuna siihen että HK:lla on alun toistakymmentä akullista vasta takana. Uutuudennihkeyden piikkiin ainakin osan tuosta käytöksestä laittaisin, on kyllä nuppiservotkin "hieman" eri hintaluokkaa että voi sieltäkin sitä eroa hieman rakentua. Pitää varmaan seuraavaksi ottaa tuonne lentotoimialueelle tämä mukaan, ja ajaa sitä isommassa tilassa, tunnustella sielläkin käytöstä. Servojen liikeradat, radion asetukset ja säädöt on kuitenkin haettu samoiksi kumpaankin nelipuolikkaaseen, vaan taitaa tämä laji olla sen verran herkkä että ihan pienetkin jutut tuntuu merkittävästi...
Olisihan tuolla voinut useammankin akullisen lentää, vaan aika paljon on kavereita eli hyttystä mustanaan ilmassa. Lavatkin veressä kun hyvinsyönyttä hyttystä sattuu reitille...
-
https://www.youtube.com/watch?v=HFIdg17qysc
Opinnot jatkuu. Eka akullinen oli kyllä taas tunnustelua, toisella alkoi jo vähän tunnelma vapautua, kolmannen kanssa kuvasin tuon pätkän ja sitten loppuakullisen kanssa lähdinkin jo lisäämään servojen liikealueita. Neljäs menikin sitten jo "varovasti räimiessä", tuntuu asettuvan paremmin käteen mitä enemmän sallii kopukan liikkua...
Kyllä kai tämä tästä eteneekin? Pelonsekainen tunne käväisi mielessä, että pitääkö tässä kohta jo kokeilla selälläänkin käyntiä, tai ainakin silmukkaa..? Simutellen mokomat menee jo ihan kivasti, mutta taitaa se perusvarmuus kuitenkin vielä vähän puuttua. Toisaalta en ees haluaisi, toisaalta houkuttaisi kokeilla mitenkä sitä osaisi nurinpäin leijutella jne...
Pari uutta akkuakin saapui Hobbykingiltä, ja Turnigyn laturi. Harmi kun laturi ei saanut edes ekaa latausta paljoa yli puolen välin, kun lopetti lataamisen eikä lähde enää edes yrittämään lataamista. Katsotaan mitä vastaavat kun kysyy miten edetään takuuasioissa... Vanhoja akkuja kokeilin ladata, uudet siis vielä lataamatta ensi kertaa, jää ehkä muuhun ajankohtaan uusien akkujenkin testaaminen kun nyt on taas yhden hitaahkon laturin varassa...
-
Ja vielä pari akullista. Jos ei kohta silppua synny, niin sitten on jo ihme. Sujuvasti kyljelläänkin useampaan kertaan, ihan halutusti, ja takaisin oikeaan asentoon. Vähän rauhallisempaakin välillä, poikittain edestakaisin ja lähes pystyyn jarrutellen jossa sitten pyrstöllä 180 astetta käännöstä ja takaisin toiseen suuntaan, vähän niinkuin skeittirampilla menisi...
Hitto kun pelottaa tuommonen, väkisin tulee kyllä mieleen se "mutta entäs jos" -tilanne. Onneksi tuossa on tilaa mihin pudottaa jos ihan karkaa, mut sen tietää miten kivikossa sit käy...
Semmoista tälle päivää opetellut, että kun saa ilmaan, tai jopa maassa vielä, vaihtaa lentotilaa. Tuossa HK:ssa kun on vähän liiankin jyrkkä soft startin ramppi, pariin kertaan erehtynyt tuuppaamaan nollilta sinne lentoalueelle 70% huitamille, niin pyörähtää maassakin ilosesti pari kierrosta ennenkuin gyro ehtii saada kiinni. Alignissa on paljon rauhallisempi käynnistys, ja Eskyissä samaten, niin tämän kanssa "pitää" vaan elää näin. Tai sitten kaivaa noparin manuaali, ja yrittää ohjelmoida soft startti loivemmaksi. Alkaa kyllä vipusetkin muistua ajattelematta, holdilla on jo hoidettu pysäyttäminen useamman kymmenen akullisen ajan, tullut jo rutiiniksi sen käyttö, nyt sitten tätä lentotilan käyttöä opetellut. Onhan se kyllä kätevämpi laskeutumisvaiheessa, ja korkeutta alas ottaessakin, ettei kierrokset laske, käytös on selkeämpää noin. Ja joo, aika tasanen on kaasukäppyrä, pientä nostoa ihan isoimmille lapakulmille, aivan tasaisella tuntui ikävästi hyytyvän korkeutta hätäisesti lisätessä...
Nyt kun on enemmänkin tullut luettua, kokeiltua ja ihmeteltyä, niin ne manuaalin mukaiset nitrokopterin kaasukäyrät on kylla aivan käsittämättömät sähkökopterille...
-
Hyvin etenee sun uusi aloitus :) Juu, sähkökopterissa kannattaa lapakulmatikun (yleisesti vasemman puoleisen) kaikki modet / lentotilat olla asetettu siten, että keskellä on nolla-kulmat (ja ylöspäin positiiviset ja alaspäin negatiiviset kulmat). Eri lentotiloihin / Modeihin / Idle-x -tiloihin ohjelmoit sitten vain mieltymysten mukaan eri nuppikierroksia ja muita lentoon vaikuttavia asioita (riippuen mitä säätömahdollisuuksia sulla on). Ei muuta kuin tsemppiä, ja kun torppi tulee niin ei muuta kuin ettepäin - se on osa tätä harrastusta.
-
Kiitoksia kannustuksesta. Tuossa Flyskyn FS-i6:ssa ei ole kuin kaksi lentotilavaihtoehtoa, puolittajilla saa ohjausliikkeitä rauhalliseksi toisella vipusella, kolmeasentoiselle saa gyron toimintaa asetettua ja hold vaikuttaa vain kaasuun. Nyt mennään tuolla, se kun sopi sopivasti budjettiin tuolloin, ja nyt on opittu elämään sen kanssa ja on muutama vastarikin siihen hankittuna lisää ja modattuina...
On kyllä sujunut oletettua paremmin, Eskyä tuli alkuun torpattua muutamaan kertaan Walkeran lisäksi, 450 kopukat pysyneet toistaiseksi hallussa vain yhden nurtsille kaatamisen kanssa josta ei edes vaurioita syntynyt. Hieman on tullut tosin varauduttua että kun torpataan, niin osia löytyy, pari täydellistä runkoakin varalla joista toinen lentämätön, noiden kahden lentävän lisäksi, ja sekalaista muutakin osaa on kivasti kertynyt... Taitaa olla puolenkymmentä pyrstöputkeakin jemmassa, laskutelineitä, nuppejakin ja nippu lapoja odottamassa, ehkä sitä varautumisen ansiosta vähän vapautuneemmin uskaltaa opetella..?
-
Parin viikon tauko, ja kaikki aiempi varmuus hukassa. Toissailtana sentään hetkeksi selkeni sen verran että vähän kävin hakemassa tuntumaa takaisin Honeybeellä, eiliselle meinasin ottaa täyden lentopäivän, vaan kun sain akkuihin varausta ja kamat autoon, niin taivas aukeni. Sitä sitten tovin tuskailin, ja katsoin tuoreempaa ennustetta, niin päädyin purkamaan akuista varaukset pois... Vettä, tuulta, ja lisää vettä oli loppupäivän säät, ja siinä se loppuiltapäivä-ilta menikin akkuja purkaessa... Enimmät päältä H4-polttimolla, loput laturin storage -toiminnolla...
Tänään sitten uutta yritystä, foreca lupaili ihan kelpo lentokeliä aamupäivälle, joten akkuja laturiin aamukahvin ajaksi. Kamat kyytiin ja lentotoimialueelle, eka akku lähes tyynessä tuntumaa HK:lla hakien. Ja taas pientä peräservon keskikohdan hakemista, ja kyllä sen sai jopa niinkin hyväksi että välillä sai hetkiksi päästää jopa tikusta irti. Olkoot tuossa asetuksessa, pieni korjailu ja hakeminen taitaa kuulua pelin henkeen... Siitä sitten täyttä akkua tilalle, ja kevyttä taivaslentoa orastavan tihkusateen kanssa. Samalla uushankinnan eli laturin testausta, hyvin tuo ISDT T8 puskee akkua täyteen rullakennoakusta, täyttää yhden samalla kun tyhjentää taivaalla lentäen toista. Maltillisella 7,5 A asetuksella ehtii juuri sopivasti, oikein jos kiire tulee niin ei lopu laturista kyky kesken...
Kokeeksi sitten ihan uusi akku lentoon kolmannelle kierrokselle, ja kyllähän uusi potkii vähän toiseen tapaan mitä käytetyt. Kapasiteettia ja potkua piisaa ihan toiseen malliin, ja lopusta puuttuu se vanhojen hiipuminen tai ainakin on paljon nopeampi se loppuminen kun sen aika tulee. Ehti kuitenkin vielä "kentälle" hyvin takaisin, ja ottaa hallitusti alas ennen jännitteiden laskemista liian alas, 2200mAh akkuun ei sopinut kuin 1800mAh kun oli taas täynnä eli vähän jäi reserviäkin tähteeksi...
Yllättävän äkkiä kyllä taas muistui pienestä tauosta huolimatta, ja kivaa oli vaikka viimeinen akullinen tulikin aika sateessa loppuun ajettua. Tuulikin kävi yltymään, välillä puhalti aika navakastikin, silti en saanut edes laskeutuessa kipattua nurin kapeasta laskutelineestä huolimatta, HK:ssa kun näkyy olevan senttitolkulla kapeammat landarit mitä Trexissä, ja on nuo Alignin landarit löytäneet myös Eskyihinkin...
-
Ehdinpäs ennen tuulen yltymistä käydä vähän opettelemassa. Ja taitaa olla tarpeenkin, se opettelu...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=240078)
Kahden kopterin taktiikalla tänäänkin. Viimeksi ei tosin tarvinnut toista, yhdellä pärjäsi, tänään taas...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=240079)
...tulihan se sieltä alas. Sujuvasti sepelikköön, vaikka olisi pehmeämpääkin hiekkaa ollut lähellä... Joku sanoi sitäkin jo että kopteri hakeutui sen luonnolliseen asentoon...
Eka akullinen taas vähän hakemista, pari seuraavaa vähän rennommin, ja laajempia liikkeitä hakien. Ja sieltä se itsevarmuus taas oli löytyvinään, lisää vauhtia ja näyttävämpiä liikkeitä, ja sit maankuori nousikin yllättävästi ylöspäin...
Sattuuhan näitä...
Joo, ihan puhdas tikkuvirhe, vaikka mitenkäpäin sitä yritti ensin itselleen selittää. Lisää rutiinia pitää saada, niin ei tule paniikinpoikanen kun korkeutta on liian vähän, vauhtia liikaa ja siinä sitten orientaatio katosi ettei ihan taas tiennyt miten päin ilmassa oltiin. Löytyi se lopulta mitenkäpäin oli, mutta vissiin sieltä syvältä löytyi komento että "vasen tikku alas" tms... Tai näin ainakin luulen että kävi...
Holdille muistin/osasin nykäistä, ilmeisesti säästi sitten nuppia vähän. Flybar -tanko ja lepatusakseli mutkalla, ja lavat kuten näkyy, sekä vetoratas menetti hampaitaan pitkältä matkalta. Landarit näkyy katkenneen myös, ja pientä nirhaumaa moottorin piuhojen eristeissä...
Peräputki näkyy olevan suora, pyrstölavat samaten mitä nyt vähän raapaisseen näköiset, pääakseli suora ja servotkin näyttäisi pysyneen ehjinä. Pikkuvaivalla takaisin lentokuntoon, vaan
Tästä se lähtee isomman kanssa. Ihan eri meininki ottaa HK-450 sepelikköön verrattuna Honeybeellä heinikkoon. Oli kyllä ekaa kertaa vauhtiakin jo mukana, nyt ruuvataan kasaan ja kokeillaan uudestaan..!
Niin, ja tässä kohtaa Trex ilmaan, jännitti ihan prkleesti torppauksen jälkeen. Mutta äkkiä se jännitys katosi kun sai ilmaa lapojen alle. Tosin nyt sitten huomasin että pitää tuota Trexiä vähän säätää, lisää kulmia lapoihin, kun ei tunnu HK:n tapaan haluavan nousta. Tarkistetaan ja säädetään, ja kun tuuli taas laantuu niin jatketaan harjoituksia...
-
Sain nippuun, ja koelennot suoritettua. Taas lentää niinkuin ennen torppaamista... Muutama pikkuosa muutti muotoaan, mutta vielä onneksi osaa löytyy kotoakin..:
-päälavat poikki/säleinä
-flybar -tanko hienosti solmussa
-lepatusakseli mutkalla, ja hyvät lukitteet oli kun ruuveja avatessa katkesi toinen ruuvi akselin sisään
-peräropelin akseli mutkalla, sain oikaistua
-toisen perälavan pitimen laakeri yritti purkautua, löytyi uusi tilalle, koko kätevä 2x5x2.5mm. Pitää näitäkin ja muitakin laakereita muistaa hankkia
-vetoratas menetti hampaansa
-moottorin akseli yritti irrota, samalla kun putsasi irronneet hampaat sisältä, sai kiristettyä akselin taas kannuun kiinni
Vaihdoin toisen HK:n nupin tilalle, varaosana ollut lepatusakseli kun onkin eri mitoituksella. Solmitussa muutaman millin pitempi versio, tilasin pari uutta vitosella posteineen, korjataan sekin nuppi kun osat tulee...
Ihana laji, ei anna sitten yhtään anteeks. Ei saa herpaantua keskittyminen ollenkaan, tai pääsee taas korjaamaan. Haastaa ihan pirusti, mut palkitsee myös, ja kun kuvittelee jotain oppineensa ni palauttaa kivasti maan pinnalle -kirjaimellisesti...
Oli kyllä vapauttava tunne käydä akullinen suorittamassa koe/säätölentoa, kun käytös kopukalla palautui entiselleen. Eikä ollut isompaa pelkoa näköjään tullut, ehkä se loppuakku sekä akullinen lisää Trexillä helpotti tuossa..?
-
Mahtavaa tekemistä siellä! Torppaaminen on osa lajia jos vähänkään aikoo kehittyä. Itseä ei juurikaan tikuista ajetut torpit ole harmittanut mutta teknikaalit on aina ärsyttänyt.
Jatka samalla innolla niin hyvä tulee :)
-
Kaipa noista oppii. Ei tosiaan harmita, jos ite ajaa tonttiin, lähinnä huvitti että "sattupa tämäkin". Äsken kävin kokeilemassa tuuleeko liikaa, ja kyllä sen 3m/s tasaisen kanssa toimeen tulee, mutta vähintään toinen mokoma äkillisiä puuskia on liikaa näille taidoille. Koko akullisen silti taistelin, ja ehjänä kotiin, mutta ei ollut kivaa se kun yhtään ei tiennyt mitä tapahtuu ja milloin kun puuskista ei oikein tiedä...
Sen verran kovia puuskia, ettei gyrokaan ihan mukana pysynyt, mutta hymyilytti kun osasi pitää jotakuinkin hallussa. Olisi vaan pitänyt vaihtaa järjestystä, lähteä lentämään eikä leikkaamaan pihan nurtsia, nyt sitten odotellaan iltaa kun pitäisi tyyntyä iltaa kohden...
-
Tyyntyi lopulta illaksi, ja pääsin ajamaan akut ilmassa tyhjäksi. Neljä akullista vielä illan hämärtyessä, viimeinen oli siinä rajoilla että alkoiko jo näkyvyys vähentyä. Meneehän ne pari viimeistä minuuttia vaikka pimeässäkin, vai..?
Jotenkin oli semmoinen tuntuma, että pieni pelko kaikesta huolimatta jäi. Vähän vaivaantunutta, varovaista oli lentäminen, mieluummin vaan leijutteli eri asennoissa hakien varmuutta orientaatioon. Pikkasen muutakin, mutta ei vaan uskallus tuntunut riittävän, otetaan siis lisää opettelua, seuraavaan torppiin asti ainakin... Mutta verrattuna päivän kokeiluun, oli kuitenkin mukavaa kun ei puuskia tarvinnut pelätä, aivan tyyntä sen tunnin verran mitä tuolla olin. Nätisti leijutellen uusissa akuissa riitti potkua vartiksi, vanhat hyytyi 11-12 minuutin kohdalla...
-
Näitä sun edistymistarinoita on mukava seurata ja lukea. Kannattaa tämän oikean harjoittelun rinnalla ajaa runsaasti simulaattoria. Sellainen 10-15 min/päivä (tai per sessio) on hyvä määrä. Itse hion simulla jo osaamiani temppuja ja lisäksi harjoittelen/hieron yleensä aina jotain uutta temppua, jota sitten jossain vaiheessa kokeilen oikeallakin kopterilla. Tsemppiä jatkoon ja jatkahan stoorienkin kirjoittelua!
-
Simulla on haettu aika paljonkin sitä tuntumaa tikkuihin, rutiinia lisää, ettei tarvitse tai tarvitsisi niin paljoa miettiä mitä tikuilla sohii. Pääosin tuntuu että se puoli alkaa olla aika hyvin hanskassa, mutta silti tulee niitä "eiku, oho" -tilanteita välillä...
Eilen huomasin, ja sitten myöhemmin mietin vielä lisää, että välillä tuntuu katoavan orientaatio, paikkaan ja aikaan kuten Käpylässä kuntoutuskeikalla paljon puhuttiin. Ikäänkuin katoaisi aika ja paikka ihan hetkeksi, ja tuolla hetkellä kyllä kopukka on pikkasen eri asennossa/liikkeessä mitä mielikuva oli. Prosessoinnin hitaus tullee esiin yllättävissä tilanteissa, ja sen ansiosta tuskin mitään ADH3D:tä tulee edes haaveiltua. Videolta vauhdikkaita suorituksia ihmetellessä, väkisin tulee mieleen että tietääkö siellä tikkujen päässä kaveri oikeasti mitenkäpäin se vekotin missäkin hetkessä on, ja jos tietää niin minulla kyllä loppuu aivosta kapasiteetti niillä vauhdeilla. Menee yli jo nekin, mitä tältä palstalta löytyy, seitensatasilla rauhallista 3D:tä katsoessa...
Kuormittaa myös "ajukoppaa" ihan huolella pitemmät sessiot, eiliseltä se neljäs akullinen alkoi olla, hämärästäkin johtuen ehkä, jaksamisen rajoilla. Ei sitä siinä lentäessä huomaa, mutta ilta sitä eteenpäin oli kyllä hieman sumussa. No joo, saa tuon olotilan muutenkin haettua, elektroniikkaa tutkimalla/korjaamalla, Arduinon koodausta hapuillessa yms, sitä liikakuormitusta ei huomaa kuin siitä ettei vaan ajatus enää etene. Tämän hallintaa on jokunen vuosi yritetty selvittää, mutta vielä 18 vuoden jälkeen ei ole oppinut tunnistamaan tuota hetkeä...
Kivaa tämä on silti, vaikkei välillä pitkään jaksakaan. Ja jos ei opi kautta kykene mihinkään näyttävään menoon, niin sitten lennellään rauhallisesti. Ja jos teinit innostuu, niin siinä tukena sitten, enemmän ehkä teknisenä kuin lentotaitoon, ne kun tuntuu oppivan pikkasen paremmin mitä kohta viiskymppisenä itse... Enkä kyllä odottanutkaan että heti parissa kuukaudessa olisi taitolentokelpoinen, senkin perusteella mitä on näistä kuullut ja lukenut, ja onhan tässä selkeää oppimista ja edistystä tapahtunut. Eikä luonto anna ihan helposti periksi, ja kun on harrastus niin harrastuksen ehdoilla tätä mennään, ja psykologisesti on hyvä (tämän päävamman kanssa) että saa arjen katkaistua hetkeksi omin päin touhutessa...
Tässäkin lähinnä harmittaa se että pitikin sitä HK:lla lentämistä odotella nuo vuodet, ja vuosikymmenet Shuttlen jälkeen...
-
Simuttaminen voi käydä tylsäksi, ellei ole jotain ohjelmaa tai systeemiä, minkä mukaan treenailee. Itselle oli paljon (ja tosi pitkäksi aikaa ;) ) hyötyä tästä ohjelmasta: https://www.helifreak.com/showthread.php?t=531380
Noita treeniohjelmia on takuulla muitakin, mutta tärkeintä on, että valkkaa jonkun ja alkaa noudattaa sitä.
-
^Sama treeniohjelma on välilehdellä ollut auki varmaan pari kuukautta, ja sieltä on välillä tullut vinkkiä ja vauhtia haettua. Ilman tuota, tai mitään, ohjelmaa olisi kyllä varmasti tullut kyllästymä simutteluun... Ei vaan simullakaan suju vireystilan ollessa vähäinen, sitä vähääkään mitä oikealla, vaan torppaaminen ei tunnu missään simulla...
Hämmentävän äkkiä kyllä teini otti simulaattorin omakseen, leijutteli nenä mihin tahansa suuntaan alle tunnissa ekasta kokeilusta...
-
Varovainen lähestyminen FBL-tekniikkaan...
Kävin kokeilemassa sattuiko säädöt "pirunpurkkiin" edes sinne suunnalle minne piti. Pari viikkoa asennellut pikku hiljaa, asetuksia käynyt Setup Wizardien kanssa, ja ilman lapoja kokeillessa tuntui kyllä käyttäytyvän kuten pitää, yrittää pitää swahsplaten suorassa vaikka kopukkaa kääntelee eli korjaussuunnatkin näkyi menneen oikein päin. Eikä swashi heilahdellut mihinkään millään kierrosalueella moottoria pyöritellessä, varmaan flight controllerin alle sattunut kaksi teippikerrosta oli sopivasti...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=240203)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=240202)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=240201)
Tuonne se asettui. Vastari runkolevyn alle, josta ihan liian pitkät välipiuhat purkille. Pitäisi haalia alta viissenttiset narut noiden parikymmentäsenttisten tilalle, mutta odotellaan vielä kokemuksia miten suostuu toimimaan...
Koneena siis HK-450 GT, jonka ostin kun jälleen halavalla sai. Servot nupille suoraan Kiinasta, GDW DS031MG, halvimmasta päästä digiservoja metallirattailla, ja tuntuivat toimivan kuten pitää, perälle löytyi Futaban digiservo. Skookumin SK540 leikkimässä flybaria...
Olihan tuo, jälleen jännitystä täynnä, etenkin kun pari viikkoa ollut ensin tuulista ja sitten ukko toistaitoisena eli nuhakuumeessa viikon päivät, tarvinnut muuta kuin haaveilla lennättämisestä. Pitkästä aikaa harjoitustelineiden kanssa pihalle, ja pientä hienosäätöä lukuunottamatta lähti kyllä lentämään hienosti. Pysyy nätisti suorassa, pyrstö kuin liimattuna, ja ihan pirun liukas liikkeissään. Expoja laittelin ihan reippaasti, ja liikeratoja vähemmäksi, alkoi rauhoittumaan kivasti. Toiselle akulle sitten telineet taas pois, ja lisää expojen yms säätelyä, ja tunnustelua miten tämmöinen toimii... On kyllä aivan toista tankoseen verrattuna, jotenkin kliiniä, mutta kuitenkin vähän etäistä. Ja on nopea tekemään korjauksia kun tarve tulee, vähän hipaisin jalaksella nurtsipaakkuun, josta äkkikorjauksella irti tontista, loppuu mun reaktiokyky niiden liikkeiden kanssa mitä purkki korjasi...
Jotain sitten akun loppupuolella tapahtui, lopetti osaksi ohjauskomentojen vastaanottamisen, pysyi kuitenkin jossain määrin missä halusin, kunnes laskeutumispaikkaa katsellessa otti tehot pois. Korkeutta reilu pari metriä, holdivipusesta moottori seis, ja sinne se pehmeään nurtsiin hakeutui lopulta luonnolliseen asentoonsa eli kyljelleen...
Ei kamera ollut taskussa, vaan eipä tuosta mitään kunnon torppitarinaa saa edes aikaan. Toisessa päälavassa vähän nurtsia, toinen laskutelineen putki takapäästä vähän mutkalla jonka sai sormin oikaistua melkein huomaamattomaksi... Pitäisköhän tehdä landarit 6mm happosesta putkesta, semmoista kun sattuisi muutama metri tallista löytymään, alkaisi nuo putket pysyä suorina ehkä paremmin..?
Ylläolevat kuvat on lennon jälkeen, eli ei pahasti mitään näkyvää. Vetorattaasta ei hampaita karannut, harmittaa olisi saattanut jos melkein kaksi lentoa olisi lentämätön ratas kestänyt... Muuta vahinkoa en vielä ole paikallistanut, paitsi yhden hiljentyneen nuppiservon. Eiköhän se syy tuohonkin hiljenemään löytyne peilistä, halpa ja hyvä pitää hankkia erikseen...
No, entäs ne tunnelmat FBL:stä tankosen jälkeen? Kaksijakoiset. Kun ensivaiheen pelosta pääsi yli, niin kyllähän se on vakaa. Ettei jopa ylivakaa. Mutta jotain puuttuu että tunne olisi miellyttävä. Ehkä tämmöisenkin kanssa oppisi elämään, kun lentäisi enemmän, mut toistaiseksi ei pahemmin omalta tuntunut. Katsotaan miten sitten myöhemmin tuntuu, kun saa lisää kokemuksia, mutta siihen saakka mennään mekaanisella vakautuksella, ja onhan semmoinen vipuhässäkkä flybar -tankoineen ainakin omaan silmään kivamman näköinen...
Onneks en vielä kolmilapanuppia mennyt kokeilemaan, sen kanssa olisi ehkä saanut isompaa vahinkoa aikaan, ja jos servosta vääntö loppui niin paljon aiemmin ehkä..? Sietää kyllä noparistakin vielä tarkistaa onko jännitevahti katkomastaa moottoria akun tyhjentyessä..?
Taidan lähteä lepuuttamaan hermoa tankosten kanssa seuraavaksi... En kuitenkaan meinaa jättää FBL:ää tämänpäiväisen perusteella, hommataan nyt kunnon servot siihen ja jatketaan harjoituksia sitten senkin kanssa aikanaan...
-
Pari akullista "tanko-HK:lla" pörräämässä, onhan se erilainen. Tutumpi ainakin, ei niin vakaa, mutta ennustettavampi jotenkin. Nätisti sekin lentää, leijuttelin tuossa pehmeällä pihanurtsilla hakien taas tuntumaa tauon jälkeen. Ja joo, kyllä sekin aika sinä pysyy missä haluan, gyron elämä ihan erilaista, kummassakin hyviä puolia mutta erilaisia...
Vielä en tuomitse, mutta toistaiseksi on mielikuva että tykkäisin mekaanisesta vakauksesta. Tiedä sitten vaikka mieli muuttuisi jossain vaiheessa..?
Tovi torpinpoikasen jälkeen heräsi muistikuva, hentoisesta elektroniikan hajun pöllähdyksestä hetki ennen kontrollin menettämistä FBL-kopterissa. Noinkohan silloin pääsi savu servosta tuoksun kanssa? Nyt sitten pitäisi keksiä hinta-laatusuhteeltaan sopulit servot nuppiin...
-
Irrotin nuppiservot, kaksi toimii irrallaankin kuten pitää, yksi hengetön. Testasin Skookumin servolähdöt siirtämällä ehjää servoa eri lähtöihin, kaikki toimii. Servo auki, ei näy mitään palanutta, hento tuoksu löytyi sisältä, "volttipuntarilla" näkyi sähkö servon kortillakin eli kaipa se kuollut on...
Nyt kun pääsi näkemään servon elektroniikan, epäilyttää että olisiko voinut kestääkään jos yhtään rajummin tulee komentoja. Yksi pieni siru joka hoitaa kaiken moottorin ajamiseen liittyen, ja asentotiedon käsittelyn. Voipi tulla äkkiä lämmin tulitikun pään kokoisessa sirussa...
Taidanpa lähteä akkuja latailemaan, jos vaikka vähän leijuttelisi pihassa taas...
-
Joo, pihassa leijuttelua "kuitu-Kingillä" ilman ylimääräistä ohjelmaa. On kyllä hämmentävän ketteränkiikkerä, sillai hyvällä tavalla, ja lähes tyynessä ei isosti tilaakaan kaipaa ympärilleen. Ei tosin olisikaan ollut, kun on taas luonto lähtenyt kesän aikana valtaamaan tuota pihan puolta, mutta ilman osumia kasvustoihin selvittiin. Ehkei tässä vaiheessa kasvukautta enää hellasärökään repeytyisi vaikka vähän hipaisisikin, mut parempi olla testaamatta ainakaan tarkoituksella...
Uusilla akuilla tämä oli kyllä aika hienoa menoa, tasaisesti parikymmentä minuuttia leijutellen ja vähän hyvin pientä muuta kuviointia. Varovasti, ettei vaan karkaisi taas mopo, unohtaen tilan rajoitteet. Jokseenkin vapauttavaa ja rentouttavaa tämmöinen, kun ei edes yritä mitään ihmeellistä...
Säätiedottelua kun on katsellut, niin voi olla aika vaikeaa pysyä lähipäivinä isommalta alueelta poissa, josko kokeilisi miten isommalla lähtisi elämä taas sujumaan. Semmoisessa pienessä hiekkakuopassa on tarkoitus lentää, tutun paikan reuna-alueella, kuopassa josta on purettu rakennus pois. Lähinnä sillä ajatuksella että olisi sitten etäisyyttä maankuoreen, ehtisi ehkä pelastaa kun alkaa tapahtua? Tai sitten ei, ja ehtii ottaa enempi vauhtia jolloin pääsee syvemmälle pehmoiseen hiekkaan..?
Ihan tarpeeksi tuntui olevan tuommoiset parinkymmenen minuutin sessiot. Jälkimmäisessä alkoi taas loppupuolella katoamaan keskittyminen, vaikka akullisten välissä tulikin vajaa kymmenminuuttinen ihmeteltyä säätöjä, ja tarkasteltua miten on osat pysyneet menossa mukana. Saas nähdä osaako sitä jatkossa olla ahnehtimatta lentoajan kanssa, taida oikein olla oppimisenkaan kannalta hyvä jos vetää ittensä piippuun...
-
Johonkin taas kadonnut hetket jolloin kelit ja ajankäyttö kohtaisivat. Eikä yhtään ole helpottanut koulujen alun jälkeiset pakolliset kuumeilut, melkein kaikki on jo päässeet siitä nauttimaan, itseni mukaanlukien...
Yks kaveri käväisi kylässä, kantoi mukanaan Nine Eaglesin pari kopukkaa. Poikansa näitä kuulemma ostelee, ja kun torppaa niin hankkii uuden -ei ropaa ollenkaan. Joku pieni koaksiaali sekä Solopro 228P. Jälkimmäinen piti viritellä eheäksi, toinen akkukin on uuden veroinen, ja kumma kyllä tämä pysyi ilmassa kuten pitää. Periaatteessa helppo aloittaa harrastus tuommoisella, tankonen jossa gyroja apuna, tuuletkaan ei isommin heitelleet. Ja kun on kevyt, alta 250 grammaa, niin voi huoletta räimiä menemään eikä ole kovinkaan helppo näköjään edes rikkoa. Kävi jo kuusiaidassa, kukkapenkissä, tuuheassa artisokka -viljelmässä, ja meno vaan maistuu... Jostain tosin luin, olikohan tältä palstalta, että hätäisemmin suuntaa vaihtaessa, pysäyttäessä sekä reilummilla ohjauksilla tuppaa flybarin painot hipomaan canopyä, ja kyllähän se sen tekee aika helpostikin. Kätevä pärinä tulee tuolloin, ja keksii vähän omia suuntiaan minne mennä, mutta helposti sai haltuun niissäkin tilanteissa...
Aika ristiriitaisen tunnelman kyllä tuommoinen tuottaa. Periaatteessa helppo ja vakaa, muttei kuitenkaan. Gyrovakautetun herkkyys, ja tankosen viiveet, hämmentävä kokonaisuus. Pyrstö pitää älyttömän hyvin, jaksaa mennä harjallisista koneista huolimatta, ketterä pieneen tilaan eli helposti pienessä tilassa pystyi ajamaan kahdeksikkoja yms, pystykäännöksiin taas loppui ominaisuudet aivan kesken...
Pitää kyllä semmoset terveiset välittää kaverille, että jos oikeasti meinaa kopterilla leikkiä, niin kannattaisi siirtyä näistä leluista isompiin. Jos taas on tarkoitus "pikkupäissään pikkusen ja toisinaan" hupia hakea, niin sitten tämmöiset on ehkä se oikeampi ratkaisu? Rahasta kun ei tällä kaverilla ole kiinni, eikä toisaalta "kloonit Kiinasta" maksa sen enempää mitä tämmöisetkään... Ajankäytöstäkin se ehkä voi jäädä myös, tuppaa ratasarjoja ja rallia harrastavalla yrittäjällä olla muutakin ajankäyttöä kuin täyspainoisesti lentää kopterilla...
Mutta asiaan, jos ei olotila pilotilla ole huomenna ihan pilaantunut, niin tavoite on käydä taas päivällä vähän hakemassa tuntumaa koneisiin. FBL -HK odottaa vielä servojensa asentumista, mennään siis tankosilla jos mennään. Polttelee taas kummasti päästä lentämään, tuohon "lentotoimialueelle", ei tuossa pihassa vaan tunnu enää tila riittävän Honeybeellekään...
-
Löytyi sopiva hetki, tunti meni kyllä kätevästi touhutessa. Kerätessä kamat kyytiin, kaivaessa Lantikka katoksesta esille, muistellen miten näitä ajetaan jne. Eka akku meni ihan leijutellessa, vanhoilla akuilla pyrstö vaeltaa melkein heti, uusilla vasta kun jännitteet lähtee laskemaan. Äkkiä tosin tuohonkin tottuu, ei kauaa häiritse että pikkasen pitää kammeta koko ajan pyrstöä, muistaa kun täyden akun vaihtaa tilalle että "ai tämä voi pysyä paikallaankin"...
Toisen akullisen puolivälissä tuli sitten se tuttu tunne, "hei mähän osaan tämän". Kevyttä räimimistä, kunnes jostain se järki muistutti ettei ehkä kannata. Loppuakullinen sitten taas rauhallisempaa menoa, ilman tilanteita. Aiemmista sit opittuna, pientä taukoa väliin, siinähän sitä samalla käy vähän kopukkaa läpi ettei vaan ole yllätyksiä kehittynyt, ja kun kerran oli edelleen kunnossa niin akkua kiinni ja taivaalle. Maltillista pikkupyörittelyä, rentous alkoi löytyä, ja sitten se pakollinen läheltä-piti loppuun. En arvannutkaan että voisi tuore alta 40 cm ohut koivu olla noin sitkeää, vanerialustan vieressä kun kökötti semmoinen. Oli jo maassa, holdi nykäistynä, rupelia hidastaessa toisinaan pyrkii vähän pyörähtämään niin eiköhän napannut sen koivun pyrstön akselin ympärille. No, koivu poikki sivuleikkureilla, sitten lähtikin ne pari kierrosta akselin ympäriltä helposti, tarkastelua tuliko vahinkoja ja kun ei silmämääräisesti mitään näkynyt niin vielä kerran lapaan liikettä. Toimi kuten pitää, ja äkkiä alas, ihan kentän pinnassa akkuvahti vinkaisee kerran eli aika vähissä alkoi jo olla...
Sääarvausta katsellessa, taitaa tulla parin päivän tauko, ja loppuviikosta pitäisi taas kelpo keliä löytyä. Päivällä alkaa vähän paremmin ehtiäkin, kun koulut pääsi alkamaan ja eskarilainenkin on siellä ne muutamat tunnit. Ja kun ei tuon kauempana ole lennätyspaikka, niin aikaa siirtymiin ei montaa minuuttia mene, ja kun ovat isommat pojat hetken taas simutelleet niin pitää heillekin antaa mahdollisuus kokeilla noita kevyitä kippanoita, ja jos vaan alkaa onnistua laskeutumisetkin oikeinpäin, niin miksipä ei jonkun noista klooneista uhraisi..? Näkisi sitten jaksaako kiinnostaa, en isommin yllytä mutta mahdollisuuden meinasin tarjota...
-
Itse muinoin maalailin kopat, finit ja lavat rohkeasti huomioväreillä. 450 kopteriin pistin 500sen jalakset ja finit. Lapoihin maalia, ja tasapainoitus. Mua vaikkapa punaiset lapakehät auttoi hamottamaan kopterin asentoa.
Mulla on vieläkin 800N rekkulan lavoissa hologrammiteippaus, ja lavan kärjet neon punaisella. Auringossa näyttää isolta CD-levyltä.
Hienotkin vakiokopat sulautuu herksti taustaan, etenkin varjon puolelta katsottuna. Sitäpaitsi 450-kokoluokka on jo niin pieni ikämiehen silmille, että siitä (ikäntymisestä) alkoi mun neon kontrastivärien harrastus. Suuret selkeät neonväripinnat toimii iltahämärissäkin mainonsti (kuin kopteri olisi valaistuna).
-
Rohkeasti neonia molempiin lapoihin. Hento mattaus, väriä päälle ja päälapojen tasapainotus. Halpa testaus. Päälavat kannattaa kumminkin tasapainottaa. Lapakehä näkyy tosi hyvin!
-
On kyllä pitänyt hankkia fluorisoivia värejä, jotenkin vaan aina unohtanut maalikaupan lähellä. Toivottavasti huomenna muistaa, samalla kun vähän muutakin maalia projektiraudan kaveriksi pitäisi mukaan nostella. Ei nämä kohta viiskymppiset silmätkään enää uusia vastaavasti toimi, hämäränäkö on huonontunut jo muutenkin, silmälasit osaltaan, niin äkkiä sitä vaan kopukka katoaa taustaan. Vihreää puustoa monesti taustalla, valkoinen iso talo toimii paremmin, kirkasta sinistä taivasta vasten katoaa kanssa aika sujuvasti...
Kyllähän isompi olisi aina, hmm, isompi. Mutta siinä sitten tulee kaikkea muutakin, tuplamäärä akkukennoja eli hintaa reilusti, vaatii enemmän tilaa lennätykseenkin, nitrokonetta en enää halua (tai tiedä mitä vielä tulee hankittua) kun sitäkin on tullut kokeiltua. Toisaalta, on monesti pohtinut pientä nitrokopteria, sekä nelitahtikoneella olevaa. Ehkä joskus, tai sitten ei..? Hallussa kun on sisäänajettu OS Max 10 sekä Hinterbergerin .21 nelitahtinen, näiden ympärille on joskus miettinyt vispilää rakentavansa... Tai sitten antaa mopon karata ihan huolella, ja tekisi reilumman kokoisen bensanelarin ympärille jotain, riittäisikö sitten se että leijuu ja edes jotenkin pystyy lentämään, sen näkisi sitten...
-
Kannustan hankkimaan isompaa. Oma suosikkini ehdottomasti on ns 600-kokoinen, joka lentää tällaiseen yli 5-kymppiseen makuun hienosti 6S -akuilla. Paljon helpompi lentää kuin pienemmät ja mikä parasta näyttävämmän näköinen :) Oma ykköskopterini tällä hetkellä on Goblin RAW 580. Sen velipuolta Kraken 580:stä tulee lennätettyä selvästi vähemmän - jotenkin se RAW 580 vain taipuu paremmin meitsin pyörittelyihin…
-
Ei saa yllyttää, kohta on sit isompiakin noiden lisäksi jos ei ole varuillaan...
Pari akullista kävin taas kokeilemassa, ja alun kolmatta. Jostakin syystä alkoi tuuli taas yltymään, vähän turhankin navakasti välillä tuuli ja suuntakin kääntyi. Huomasi kyllä sen kolmannen akullisen alusta jo, ettei keskittyminen enää parasta ole, vaikka taukoa pitikin akullisten välissä, ehkä viisaampaa oli ottaa hallitusti alas kun pari "oho-hupsista" tilannetta sai vielä selvitettyä. Enemmän kyllä säikytteli orientaation kadottaminen kuin puuskat, tuotakin tuli taas esille kolmannen akullisen aikana... Alkoi taas uskallus löytyä kahdeksikkojen lentoon, sieltä sitä varmuutta taas hiipii hiljalleen takaraivoon, kun nyt vaan malttaisi ottaa rauhallisesti...
Jospa tuota kävisi sitten ajamassa tuon tyhjäksi, ja toisen akullisen vielä, kun iltasella luultavasti taas tyyntyy..?
Kokeeksi siirsin "lentokenttää" sen verran että oli pois puretun rakennuksen kuopan reunan lähellä. Siitä sitten ylös, ja kuopan kohdille lentämään, oli siten etäisyyttä maankuoreen muutama metri lisää, ilman tuota olisikin tehty remonttia. Ehkä sitten tuulen yltyessä pyörteilyäkin oli enemmän siinä reunan lähellä, joka ei ihan kamalasti ainakaan laskeutumisia helpottanut. Tässä sitten auttoi kun siirsi vanerilevyä kauemmaksi reunasta, ainakin henkisesti vaikutti se siirto... Taustaksi pystyi tuossa lentäessä sitten vähän valitsemaan, sinistä taivasta, vihreää metsää tai hiekkaa, tiedä sitten mikä oli paras vaihtoehto, mutta sekin että hiekka taustalla ollessa pystyi turvallisesti lentämään silmien tasolla ja paljon allekin, niskankin kannalta oli kyllä parempi tuo ettei tarvinnut niin ylös katsoa...
Ja ne huomiovärit, ne on edelleen kaupassa. Ei mitään muistikuvaa sillä reissulla että niitäkin piti haalia, kun tuli hieman järkytyttyä rautaosaston hintojen kanssa. Jäi putkipalkit yms ostamatta, totesin pärjääväni ilmankin kun oli yli tuplaantunut sitten viime kerran...
-
Ja ne huomiovärit, ne on edelleen kaupassa. Ei mitään muistikuvaa sillä reissulla että niitäkin piti haalia, kun tuli hieman järkytyttyä rautaosaston hintojen kanssa. Jäi putkipalkit yms ostamatta, totesin pärjääväni ilmankin kun oli yli tuplaantunut sitten viime kerran...
Tuo mun T-Rex 600 koppa on ihan vaan "Oratrim" - trimmiteipeillä tehtynä. Helppoa kun peität kaarevat pinnat sopivilla 5-15mm filmisuikaleilla. Limitys erottuu kuvasta kun vähän suurentaa, mutta kokonaisuus on silti ihan siisti. Kestää hyvin käsittelyä ja helppo uusia jos vähän reissussa rispaantuu. Joka tapauksessa enää en mitään maalaile, nuo trimmiteipit on vaan niin helpompi tapa pinnoitella.
-
Ehkä tuo teippaaminenkin onnistuis? Katsotaan nyt kumpaa tulee seuraavalla kaupunkikierroksella vastaan, spraylla suhauttain tulis kyllä kätevän äkkiä väri päälle, ehkä semmoseen sorrun...
Latailin vielä yhden akun lisää, ja kävin tyhjentämässä aiemmin aloitetun. Vaan jäi aika täydeksi tuo kun näköjään petti yksi swashin servoista. Tällä kertaa niitä "toiseksihalvimpia kiinalaisia", metallirattaat kuitenkin mutta analogisia. Muutaman euron kipale, kolmisenkymmentä lentoa näkyy kestäneen ne... Eka akullinen meni hyvin, toinenkin alkuun mutta sitten lähti tuntumaan käytöksessä epämääräisyyksiä. Laskeuduin ja yritin tutkia, mitään löysää, väljää, irrallista ei näkynyt, joten uutta yritystä. Nuppiin kierroksia, ylöspäin yritystä mutta lähti vetämään taaksepäin. Eikä sitten millään suoraan ylös. Uutta tutkimista, holdilla collective -tikkua huoletta käyttäen, niin takimmainen servoista ei liikkunut sitten mihinkään... Sähköt pois, käsin liikkuu kuten pitää, välystä akselilla tuntuu olevan kaikissa kolmessa, sähköt päälle ja taas toimii, joten eihän sitä voi olla kokeilematta. Nyt totteli kyllä, mutta aika epämääräinen oli käytös edelleen, joten katsoin viisaammaksi lopettaa tälle iltaa...
Onhan noissa selkeästi käsissäkin erilainen tuntuma, kun on kymmenkertainen hinta. Tai enemmänkin. Eikä varmasti sitä ihan parasta saa, kun ostaa posteineen kymmenen alta kolmeen kymppiin, kestoikä sitten voi olla suhteessa ihan toisinpäin eli monikymmenkertainen kalliimman hyväksi...
Vaan kivaa oli, puolenkymmentä akullista ilmassa ilman isompaa draamaa. Nyt menee tämä HK tauolle, harjoitukset jatkunee Trexillä sekä FBL-HK:lla kun saa siihen swashin servot asennettua paikalleen... Niin, ja väriä koppaan, tavalla tai toisella...
-
Hitto. Kuukausi katosi elämästä. Ei osunu ihan kohdalleen kipulääkekokeilu, oloa tasoitellaan vielä jonkin aikaa, mutta nyt alkaa jo mielenkiintoa löytyä oikeastaan yhtään mihinkään. Paljoa tarvinnu haaveilla lentämistä, kun ei meinaa jaloillaan pystyssä pysyä...
FLB-HK odottaa uutta ensilentoa, sen sain kasattua ehjillä hyvillä servoilla, ja säädettyä lapakulmatkin takaisin halutuiksi. Nätisti kyllä näkyy toimivan, mutta odotellaan vielä vähän että uskaltaa kokeilla...
Tuntuma ihan kateissa, äsken kokeilin simuttaa, sekään pysy hanskassa. Vähänniinkö ottaisi aloituksen ihan uusiksi. Sentään tikut tottelee lihasmuistia, hetkittäin pysyy leijutellen paikallaankin, vaan vähän jos yrittää taivaslennon tapaista niin katoaa orientaatio suht joutuin...
No, elämä on. Ärsyttää vaan ihan ohkasesti. Syysleiriä meinasin lähteä katsomaan, vaan kun näkyy sekin menneen tässä sumussa ohi. uutakin tekemistä olisi, käyttöauto sai katsastuksessa ajokiellon eli ei perheen kanssa toistaiseksi liikuta mihinkään, uusin maasturi rikkoi lambdat eli tulee sen verran tuuheaa putkesta että olisi varma ajokielto sillekin ja vielä olisi viikko ajoaikaakin... Vanhempi Range pitäisi huomenna lähteä kohti Liperiä, ja sen tilalle sitten uusi perhekuljetin. Vaikea vaan ollut tarttua näihinkään...
Mutta sentään on taas mielenkiinto palannut näihinkin. Kun tästä alkaa paremmin olo tasoittua niin pitää lähteä simuttelun jälkeen räimimään SoloProlla ja "sillä vihreällä", ja kun ne alkaa taas pysyä oikeinpäin laskeutuessakin niin eiköhän se taas ala lentokertoja isompiinkin kertymään. Näkyy nuo ulkolämmöt vaan tippuneen jo semmoiselle tasolle että ehkä jotain hanskojakin alkaa kaipailla...
-
Tässä tulee kopteriharrastuksen hienous! - se sopeutuu erinomaisen hyvin kaikkiin elämän koettelemuksiin! Yksi hyvä pointti, että kopterit lentää melkein mistä vaan! Ei vaadi matkoja lennokkikentille, vaan lentää vaikka omalta pihalta tai puutarhasta. Isommat kopukat on tietysti vähän eri juttu, mutta tuo 450-kokoluokka leijuu vaikka autotallissa :)
Ihan tuttua että ruuhkavuodet vei harrastuksista välillä jopa kuukausia ja sekin on tuttua että hetken kestää että tikkutuntuma löytyy uudelleen. Sairaudet ja kipulääkitykset voi koetella pahemmin, niin että toipilaana ei löydy harrastuskipinää vaikka kuinka yrittäisi kiinnostua? Itselle sydämen läppäleikkaus oli kaiken harrastuksen pysäyttävä kokemus, niin että yhä tuijottelen kopterita seinällä saamatta lennätykseen sitä vanhaa otetta. Itse epäilen juuri lääkityksen vaikutusta, sillä kipulääkkeet ja esim. beettasalpaajat lienee lennätyshaitallisia? Kopterit pysyy pystyssä, mutta jotenkin se on vielä sellaista "tökkimistä" ??? Aika parantaa ja siinä sivussa paranee taas lennätysharrastuskin...
Ilmat viilenee ja sitä varten on nuo lähetinhuput hyvä valinta. Pakkasella iholta haihtuva kosteus tuppaa kiusaamaan vaikka mukana olisi lämmityselementtejä, niin että näpit ja mankka on ihan kosteat pisaroilla. Itse ratkaisin asian "ilmalämmityksellä". Käytän pientä autotarvike 12V ikkunalämmitintä/puhallinta (lähetinhupun pohjan alla) puhaltamassa kuivaa lämmintä ilmaa. Teho säätyy harjallisen escillä (servotersterin nupin säädöllä) ja kovillakin pakkasilla lennäettelen paljain sormin 8) Mulla on rinnan 2 kpl 3s 5000mA lipoa lämmittänyt yli puolituntisen, mikä on hyvin riittänyt pakkasessa seisoskellessa. Esc pitää huolen lipoakun katkaisujännitteestä. Lämmitettävät jalkineet ja takit tuo tietysti talvella lisää viihtyvyyttä.
Aikaisemmin käytin myös 150W (230V) hiustenkuivaajaa lämmityselementtinä. Toimi hyvin, mutta rajoitti lennätyspaikan saatavilla olevan pistorasian mukaan.
-
Pientä päivittelyä tänne...
Meni tosiaan olotila hieman hiljaiseksi loppukesästä, vähän nyplännyt näitä olemassaolevia ettei ihan unohtuisi. Hobbykingistä ostettu Turnigyn laturi, joka toimi puolet ensikokeilusta ja lähti tutkittavaksi, palautui tuossa eräänä päivänä postilaatikkoon. Oli yritetty toimittaa, vaan ei otettu vastaan, joten palasi kotiin. Tuosta sisuuntuneena, kurkistin sen sisälle, ja kuten epäilin, oli vain yksi pikkunen komponentti rikki. Virtamittauksen shuntti, semmoinen 0,036 ohmin pintaliitoskikkare, yhden watin tehonkestolla ja kun äkkiä laskin mitä 6 ampeerin virralla tehoja tuohon jää, niin menee vähän yli eli 1,3 wattiin. Ei siis ihme, että paloi poikki, kun tottakai ekassa testissä ajoin täydellä virralla kahta akkua samaan aikaan täyteen... Kotoa löytyi riittävän lähelle, eli 0,05 ohmiin kolmen watin vastus, tinasin paikalleen ja muuten toimi kuten pitää mutta "yllättäen" virta-arvo oli tuon samaisen n. 30% pielessä, jännitteet näytti suht oikein ja osasi jopa lopettaa latauksen kun akut oli täynnä...
Tuosta on pieni vääntö vielä, kuulemma pitäisi tehdä uusi reklamaatio, kun entinen on käsitelty loppuun kun ei tuote saapunut heidän mielestään perille. Nyt tosin meinasi käsittelijä että "tehdään semmoinen ratkaisu ettei tarvitse enää mihinkään lähetellä". Toisaalta ei harmita jos muutaman kymmenen sentin osalla saa kuitenkin tuon ehjättyä, toisaalta harmittaa kun tuli sitten tilalle ostettua toinen. Tosin parempi, joka osaa storageenkin akut varata, ja paljon muutakin. Mutta on sitten varalaturina, kevyeen kenttäoperointiin kykenevä kun omaa sekä 12v että 230v syöttömahdollisuudet...
Mitäs sitten noilla täytetyillä akuilla? Helpoin, tai ei ehkä helpoin mutta kuitenkin kätevin, oli purkaa niistä varaukset taivaalle. Samalla tuli testattua kylmän vaikutus akkuihin, ekaksi useamman vuoden vanha pikkasen pehmeäksi pullistunut mikä kesäkelissä vielä toimi suht hyvin ja kapasiteettiakin oli. No sehän hyytyi heti ekan minuutin aikana, jännitevahti huutaa kuin oikohöylä. Kesti kuitenkin lentää halutusti lähtöpaikalle eli lumen päällä olevalle levylle, vaikka selkeästi rupeli pyörikin haluttua hitaammin. Tuskin paljoa kolmea minuuttia kauemmin oli kaikkineen ilmassa, vaan pitihan se toinenkin akku sitten kokeilla. Tämä oli kolmisen vuotta vanha, pullistelematon yksilö. Tällä kesti sitten lentää kymmenkunta minuuttia ennen ensiparkaisua, lopussa selkeästi nopeammin tuli hyytymää kuin tuossa vanhassa, storageen ladatessa kuitenkin oli vielä vähän purettavaa eli ei liian tyhjäksi tullut kuitenkaan tätä jälkimmäistä ajettua. Ensimmäinen taitaa jatkossa löytää tiensä tyhjennyksen kautta kierrätykseen, ellen sitten kokeile käytännössä miltä LiPo -palo näyttää...
Kokeeksi lensin ihan aidolla Trexillä, ja hämmentävästi se taas tuntui pysyvän näpeissä miten pitikin. Toki vain pientä leijuttelua pihassa, mutta usko alkaa palautua että voi isommallekin areenalle lähteä kokeilemaan ja opettelemaan jälleen.
Kylmyys ei sen pahemmin tuntunut muuten vaikuttavan, ei pakkasta tosin ollut astetta enempää eikä tuullut ollenkaan. Silti näpit ei tykkää tuosta ollenkaan, ensin kokeilin ohuiden hanskojen kanssa joissa on jonkinlainen kumipinnoite sormissa, tuntuma tikkuihin ihan hukassa. Hanskat pois, ja taas pystyi sen kymmenminuuttisen lentämään, mutta pieni pelko kyllä tuli että entäs kun pakkasta kuitenkin on seuraavan puolen vuoden jaksolla ihan useasti? Villasormikkaat joista leikkaa etusormen ja peukalon päät irti? Jotain valokuvaajien käyttämiä käsineitä, vaimolla on jonkinlaisia kun omaa kylmät sormet ja kuvaa pitkin vuotta aika ahkerasti, itse itselleen on sopivia tehnyt mutta kehuu että "on pikkasen työläitä kutoa ne". Eli katsotaan mitä armas J. Pukki toimittaa..?
Ainiin, testasinhan tuossa joskus kuukausi takaperin noutamani "kiinanihmeen" eli vastaavan HK:n millainen on hallussa ollut jo neljä vuotta. DX7:ssa oli sille ohjelmakin olemassa, kuten E-Fliten microllekin, kyllähän nuo molemmat lentää kuten pitääkin. Hieman hakusassa Spectrumin nappulat, on vähän eri paikoissa mihin on Flyskyn kanssa oppinut, mutta ei sen kanssa isompia tilanteita saanut aikaan. Lentotilojakin on kolme Flyskyn kahta vastaan, siinä olisi jo syytä riittävästi päivittää ratiota, mutta sitten pitäisi haalia ripakopallinen vastareita mitkä tottelee Spectrumia. Tämä sit ohjaa kyllä Gauiakin, joka tuli noudettua, varovasti siihen ajelin asetuksia, ja vielä varovaisempaa kokeilua, vaan eipä tullut tutkiessa havaittua että pääakseli onkin kiero eli lievää suurempaa täristystä kierroksia lisätessä (en huomannut ilman lapoja pyöritellessä), ja lapojen kanssa sitten olikin jotain liikaa ja ilmeisesti vanha hapertunut muovi otti nupissa itteensä. Katkesi lavanpitimestä se osa mihin työntötangot tulee kiinni, olisi tuossa uusi nuppikin kaikkineen mutta kokeeksi sitten tilasin käyttämättömän alumiininupin tilalle. Kunhan vielä akselin vaihtaa suoraksi, niin saa tuotakin kokeiltua jossakin vaiheessa...
Kyllä tämä tästä, elämä ainakin toistaiseksi voittaa. Pikkujoulut houkuttelisi, vaan pitää jättää väliin kun ei kroppa kestä oikein pitempää aikaa vielä istua autossa. Ehkä ensi vuonna sitten, muutenkin tekee mieli lähteä ihmettelemään mitä muut näiden kanssa tekee...
-
Sattuipa samaan aikaan valoisaa, tyyntä ja hetki jolloin joutaa pihalle. Siinä lumenkolauksen ohessa, latailin pari akkua, ja pihan höttölumen päälle leijuttelemaan. Pientä testausta miten pikkupakkanen vaikuttaa...
T-Rex oli tänään vuorossa, eniten sen hiilikuituisen pyrstöputken takia, ja huomasin että hihnakin taitaa olla joku muu kuin "peruskuminen" liekö kevlaria tai jotain? Semmoinen oranssi hieman läpinäkyvä... Pari tuntia sai tasailla lämpöjä pihalla, eikä ainakaan gyro temppuillut yhtään kun pakkasesta lähti lentoon. Nupin linkkejä kokeilin, olisivatko kiristyneet, mutta taitaa olla jo sen verran tunteja nupissa ettei ainakaan isommin tahmealta tuntunut. Lentikin kyllä tasaisesti, jotenkin helpomman oloisesti mitä kesällä..?
Akut otin suoraan laturista, tallin puolelta lämpöisestä, ja heti kiinnityksen jälkeen lentoon, ja lennon loputtua takaisin talliin. Ei edes kädenlämpöisiä olleet, vissiin pääsee helpolla näissä leijuttelun opetteluissa? Eka akullinen vaati storageen ajaessa muutaman mAh:n sisään, jälkimmäinen vähän luovutti, mutta ei montaa kymmentä milliampeerituntia ollut kumpaankaan suuntaan tarvetta. Kennojännitteetkin yllättävän tasaisia. Kymmenkunta minuuttia tuli kummallakin akulla lennettyä, sitten oli aika näppien lämmityksellekin...
Kokeilin kynsikkäitä, villalangasta kudottuja sormikkaita mistä puuttuu sormien päät. Oli vähän parempi kuin ilman, mutta kyllä nämä näpit kylmenee tarpeettoman paljon noillakin. Siinä akullisten välissä sai vähän palautettua, kun siirteli vähän lunta, ja taas oli sen verran lämmintä että lentämään pääsi...
Ihme ja kumma, yhtään yllätystäkään ei syntynyt. Toki varovaista leijuttelua, mutta enemmän kumpikin kylki itseen päin mitä perä, muutama laskeutuminenkin kylki itseen päin, ja lentoonlähtöjä saman verran. Nokkaa omaa nokkaa kohti ei tuossa viitsinyt edes haaveilla, eikä muutenkaan isompia liikkeitä, kun tuossa pienessä pihassa lentelin... Viimeiset laskeutumiset oli kyllä hieman jänniä, kun huomasi sormien tahmeutuvan, mutta onneksi en tuosta sen isompaa draamaa saatu aikaan...
Hyvin kyllä näkyy fluorisoivat värit valkeaa hankea vasten, oli kyllä oiva lisä ne värit. Keltaista ja oranssia, vielä ei lapoja ole värjätty mutta stabbarinlavat tuossa on kirkkaan keltaiset ja tuntuu kivasti näkyvän nekin. Äkkiä tuota kyllä vähän mattaisi lapojen pintaa ja suhauttaisi väriä niihinkin, nyt valkoisiin lapoihin...
Kyllä tässä jo kesän lämpöjä odottelee, paljon mieluummin sitä polttaa nahkansa auringossa kuin paleltuu pakkasessa...
-
Kyllä lavat voi maalailla neonväreillä. Mulle mieluismmat oli keltainen ja oranssi. Väriä pintaan, ja sitte tasapainoitukseen. Oisinkohan maalaillut varovasti muistellen ehkä 30 paria lapoja. Ainakin mulle auttoi lapakehän, ja koko kopterin hahmotuksessa. Päälystin 800sen lavat hologrammiteipillä. Pystärissä lapakehä näytti CD-levyltä.
Ja jos joku on sitä mieltä että niin ei voi tehdä, niin sitte pitää perustella aika vahvasti.
-
On se kun toiset lennättää 10min akullisella.
Itselle on hyvä jos 4min. Normisti pääsee 3:20-3:40.
-
Ei tuossa leijuttaessa niin pahasti kuormitu, vaan kyllä kesällä kun uskalsi lentää vähän vauhdikkaamminkin niin kummasti katosi lentoajasta minuuttutolkulla, ja oli "hieman" lämpösempää niin akulla, moottorilla kuin noparillakin. Ja aivan varmasti, kun taas alkaa saamaan varmuutta menoon, putoaa lentoaikakin, kun on muutakin kuin vain lähes paikallaan...
-
Nopea yhteenveto menneestä vuodesta..:
Yhteensä 96 lentoa, joista Hobeybeet sai nelisenkymmentä akullista muovirunkoisen osuus 3/4, HK:lla samaten nelisenkymmentä lentoa, Allulla 12 ja muutama FBL-HK:lla. Yhdet kokeilut lisäksi toisella HK:lla sekä Gauin Hurricanella, ensinmainittu onnistuneesti, jälkimmäisen kanssa saatiin remonttia aikaan...
Muutamia torppauksia tottakai, Honeybeet ensialkuun muutamaan kertaan, mutta kevyinä vahingot oli aika pieniä ja varaosia onneksi on vieläkin jäljellä. Pari tapausta laittaisin kuitenkin tekniikan piikkiin, peräremmi ja sen rattaat oli sen verran kuluneet että loppui mokomasta pito, toisen päräyksen jälkeen kun vaihdoin uudet rattaat ja remmin niin ei kummitellut enää. HK:lla otettiin pari kevyempää torpinpoikasta, ja yksi sitten reippaammalla vauhdilla sepelikköön. Ihan puhtaasti tikkuvirheitä tällä... Yksi kerta oli aika lähellä HK:n kanssa, kun takimmainen swashin servo lopetti yhteistyön, välillä toimi kuten pitää mutta välillä jätti tekemättä mitään, FBL-HK:lla tultiin kertaalleen tonttiin myös, kun siitäkin petti servo samasta paikasta, sen siitä sai kun hommasi halvinta digitaalikuraa mitä löytyi, heti toisella akulla pimeni moottori servosta...
Tämä vuosi piti jo alkaa lennätysten suhteen, eilen olisi ollut keliäkin mutta kummasti meni valoisa aika kaikkeen muuhun. Kylmäähän toki olis ollut, mutta tyyntä, nyt jos Forecaa on uskominen niin kauden aloitus siirtynee vähän valoisammalle... Simulla kuitenkin vähän leikitty, ettei ihan unohdu, ja välillä käytäntöä tullut muisteltua SoloProlla ja Bladen microlla. Jännästi SoloProlla uskaltaa reilummin pyöritellä, ajaa itteensä kohti yms, kun sen voi ottaa hankeen ilman isompia vaurioita, canopy siitä tosin halkeili jo syksyn viileässä mutta piti semmoinen lentokykyinen toinen paketti pelastaa loppuvuodesta...
Rakentelusta näköjään tykkään enemmän, mutta kyllä sitä vaan omaa riemua on siitäkin että saa pidettyä romut ilmassa ja vieläpä ehjänäkin enimmän osan lennoista. Joka kerta tuntuu jotain aina oppivan, ja varmuutta vähän tulee lisää, joka kyllä näköjään tulee aika helposti ulosmitattua ja taas pääsee ruuvaamaan. Vaan jos sitä ropaamista pelkäisi, niin sitten pitäisi vain simutella, tai valita joku muu ajankäytön kohde...
-
Uusi vuosi, uudet kujeet. Tai sitten ei, eli vanhoilla mennään..?
Neljä akullista lennelty, kuitu-Kingillä yksi ja Trexillä loput. Ajatus oli verrata näitä kahta Esky belt-CP -keksintöön, vaan beltti vaatii ainakin nupin täyden läpikäynnin. Täristää ihan v*tusti kierroksia nuppiin kerätessä, ja tarkemmin ku katsoi ni välyksiä on ihan joka ristuksen paikassa. Hyvin tuli välykset esille, kun tunnin pakkasessa ensin antoi lämpöjä tasailla, ja sit kierroksia koneeseen, kun ei niitä ennen kokeilua näkynyt tai tuntunut...
Olihan taas tuntuman hakemista, mutta kyllä se sieltä taas löytyi. Kingi elää omaa elämäänsä, leijuttelu enempi lilluttelua, Trexi taas menee mihin pyytää. Jospa tämä lähtisi siihen suuntaan että pysyy enempi lennossa kuin ruuvauksessa, selvinnee kun lähtee isommalle aukealle taas jossakin vaiheessa. Tai huomenna, jos kelit sallii..?
Kellosta katsoin, mitä oli minuutteja kun jänöt väheni, kymmenen minuuttia kahteen viimeiseen lentoon ja storageen ajaessa oli hetkessä valmis eli aika hyvin arvio onnistui lennon lopetuksen suhteen. Kingillä kesti lennellä reippaan vartin kunnes jännitevahti ilmoitteli olemassaolostaan... Pari astetta pakkasta lähtötilanteessa, viimeisen akullisen aikana kiristyi neljään asteeseen ja kyllä se kynsikkäillä lentäessä siltä tuntuikin...
Aurinko kun esille tuli niin kyllä se vaan mielialaa nosti. Ja ohi kävelijöiden kielenkannat herkisti, positiivisessa mielessä kuitenkin kommentit...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241798)
Kohta se kai pitää noitakin ulkoiluttaa..?
Gaui sai uutta osaa, pääakselin, nupin ja lapaset. Ilman lapoja tallissa pyörittelin, yhtään ei tärinöitä löytynyt. Vielä pitää vähän lisää kerätä rohkeutta että uskaltaa lähteä tuotakin kokeilemaan...
Telineenä kovin pikkuselta näyttävä ajopeli, -67 tehtaalta lähtenyt yksilö, joka koki mun käsissä pientä muuntautumista, tuli nykästyä vetoakselit myös takapyörille, kaasari korvattua ruiskulla yms mukavaa, leimassa jopa muutoksineen ollut viitisen vuotta. Omapainokaan ei lisääntynyt niin paljoa että olisi yhtään istuinpaikkaa vähentynyt, konttorin puntarilla paljastui vian 20 kilon painonnousu. Semmonen hieman hitaammin edennyt projekti, 19 vuotta ideasta kilpiin. Oli tuossa ekana talvena remmiahdinkin lisäkivana, ihan kivasti jaksoi viedä ovi edellä pitempiäkin pätkiä...
-
Tuli lisää uusia osia... Keliä odotellessa ruuvataan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241852)
Pientä päivittelyä FBL-yksilöön. Kolmelapaisina läpyttelee nyt kumpikin rupeli. Ilman lapoja pyörittelin, ei tärrää edes sen vertaa että Skookum sekoilisi tärinästä, puomista kiinni pitäen ei juuri mitään tuntunut millään kierrosalueella, eikä sittenkään vaikka laitoin pyrstöön lapaset kiinni. Ilma kyllä liikahtaa jotenkin tehokkaamman tuntuisesti kaksilapaiseen verrattuna...
-
Laadukkaan näkönen nuppi,mistäpäin tilasit :)
-
Kiinastahan nämä tuli, eli AliExpressin kautta tilaten. Ihan asiallisen oloisia, lukitteet jopa kierteissäkin (paitsi parissa paikassa), tasalaatuisen ja herkän oloista ja helposti sai lapakulmat keskenään samoiksi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241853)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241854)
Tuossa vielä lähempää kuvatuksia noista. Ei ihan sieltä hintahaitarin alapäästä, parin-kolmenkympin kappalehintaa noilla. Mitään sen kummempaa tarvetta näillekään, lähinnä akateemisessa mielessä sekä tekniseltä suunnalta tarkastelua varten...
-
Pitihän se tutustua haalittuihin monilapaisiin. Pari akullista sai tuolla viitisen astetta pakkasen puolella viihtyneessä kelissä, enimmäkseen tyyntä mutta sekaan sopi reippaampia puuskiakin... Kylmää se on näille näpeille, villakynsikkäät vähän helpottaa mutta aika helpolla sitä päästää itsensä tallin lämpöön akunvaihtoon...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241858)
Varoiksi otin kuvan vielä ennen kokeilua, että jäisi edes joku muisto jos sattuis hupsusti. No, ei tuota paljoa saanut lennettyä, ilmaankaan asti saanut, kun täristi lapojen kanssa ihan mahdottomasti. Kokeilin monenlaista kaasun asetusta, en päässyt tärinästä eroon. Lapakulmia mittasin vielä uudemman kerran, testasin ilman lapoja eikä tuolloin saanut tärinää esille, lavat takaisin ja ei mitään toivoa ottaa ylös...
Suivaannuin tuosta sitten sen verran, että ruuvasin kaksilapaisen FBL-nupin takaisin, ja se kyllä toimi ilman tärinöitä edelleen, vieläpä samalla pääakselilla. Eli nuppiin sit jäi, tai lapoihin..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241857)
Onneksi noita romuja on tullut haalittua, kaivoin toisenlaisen kolmilapanupin esiin, ja siihen lapoja asentaessa saatoin selvittää tärinän syyn. Pikkasen väljät lavanpitimet on tuossa punaisessakin nupissa, päästää vähänniinkö lepattamaan, mutta hallitsemattomasti, ellei kiristä niin tiukkaan ettei lapaa saa (mielestäni) järkevällä voimalla käännettyä pitimessä. Nyt tuossa paikalleen kokeillussa oli vielä väljemmät pitimet, mittasin rakotulkilla että puolisen milliä pyytäisi täytettä, vaan semmoistahan löytyy läkkipellistä jota sopivasti oli tallinnurkassa hukkapala. Siitä palaset lapojen alle, jolloin sai sopivannihkeät liikkumaan, ja välykset pois...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241856)
Tuossa vähän näkyy lavan alta pellin liparetta. Työntötangot ruuvasin samoihin mittoihin, lapakulmamittarilla pysyi asteen kymmenyksen sisällä samana, joten ei muutakuin testaamaan. Ei sitten minkäänlaista tärinää, vaikka nyt oli samat lapaset mitä punaisella nupilla testasin. Villi veikkaus siis, että se hitusen väljä hahlo lavanpitimessä noihin lapoihin oli vaan liikaa..?
Seuraava hauska sitten olikin, että pyrstö lähti woblaamaan hienosti, vaan siitä pääsi eroon gainia ruuvaamalla. Vaihdoin ration asetuksista vitoskanavan lähteeksi potikan, kolmiasentoisen vipusen sijaan (vipusella keskiasento oli melko hyvä), potikalla sai haettua semmoista arvoa millä woblaus katosi mutta ohjattavuus pysyi hyvänä. Gainin kun sai asetettua, niin pitihän se vielä kokeilla käytöstä eri nupin kierroksilla, tällä kokemuksella en osaa sanoa mitenkä vaikutti, muutenkuin sen että aika hätäseen saa nostettua korkeutta ja etenkin korkeusmuutoksiin reagoi turhankin hätäseen korkeammilla kierroksilla. Matalammilla taas sai korvaan kivampaa lapojen läpätystä...
Ja joo, hienosti tässä päivän mittaan satanut puuterilumi kyllä lähtee liikkeelle kun leijuttelee ihan pinnassa...
Kivaa oli, lisää tätä kun tuulet taas tyyntyy..!
-
Trexien kanssa en muista mitään ihmettelyä ajoituksen kanssa, vaikka olivat 2-lapasia. Skaala-kopatkin sopivat aika pienellä jumpalla lentokuntoiseksi, vaikka itsellä oli kokemusta vain 450, 500 ja 700 kopista.
Horobo Shuttlen ja Freyan 2-lapa-nupit piti ajoittaa. Chinookin 3-lapa nupit Walkerasta sai kesytettyä, mutta Hirobosta ei vielä voi sanoa samaa.
Roban UH-60 4-lapa-nupin ajoitus onnistui laakista aika hienosti, vaikka käytti 2-lapa säätöjä.
Vario Bell 47 olikin hankala, koska olin tottunut mittoihin. Trexeissä kaikki oli helppoa, koska ohjeissa oli mitat linkeille, yms.
Nuppihan tuossa oli aika Bolt-on-juttua, mitä olin vaikkapa Trexeihin tottunut, eli mittaa, ja valmis. No ei tuo periaate toiminut. Nupin tasapaino ei ollut lähelläkään oikeata, joten nuppi irti, ja tasapainottelemaan 6mm jenkatankoja lapoihin, sekä nuppi drinkkilasien väliin. No, kyseisessä kitissä oli paljon muutakin ylimääräistä mitattavaa... Juttua löytyy skaala-osastolta.
Lavat tasapainotin aina. Hirobo Chinookin lavat olivat kasattavia, eikä mitään typeriä/helppoja "pussukasta pitimiin-lapoja." ;D
-
Tuota ajoitusta kanssa ihmettelin, mutta ihan en pysynyt mukana mitä aiheesta oli kirjoitettu. Sekotin itseni, ehkä seuraavaksi muitakin, ajattelemalla että kun seuraa esim. taaksepäin osoittavan lavan liikettä, joka ei elevator -suuntaan pitäisi tuolloin liikkua, niin eihän tuon pitäisi poiketa lapojen lukumäärästä huolimatta..? Ja noin kun säädin sen tummemman nupin, niin kyllä se toimi ainakin siten kuten kuvittelin sen pitävänkin toimia...
Muutama kuvatus aiheesta lisää..:
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241861)
Ensin punaista. Tälle nuppimallille taisi olla joku oma nimensäkin, nyt on kirjainyhdistelmä tilapäisesti kadonnut muistista, tullee jossain vaiheessa mieleen. Eihän tämmöisestä saa mekaanisesti ajoitusta edes muutettua..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241863)
Päältäpäin sama, nätisti on lapaa ohjaava nivel 90 astetta eteenpäin pyörimissuunnan kannalta. Vai ymmärsinkö tämän väärin..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241860)
Tässä sit se tummempi. Näkyy säätömahdollisuus ajoitukseen, kuvan päätarkoitus oli lähinnä tuo sovitelevyn kappale. Mieleen tuli kyllä, että eikös näihin ollut olemassa tuon pyöreän uran täytteeksi muovipalasia, jossain taisin nähdä myynnissäkin ettei tarvi itse niitäkin lähteä väsäämään? Niiden avulla voisi ehkä saada tuota lavanpitimen ja lavan välistä välystä järkevämmäksi, eikä lavanpidin raastaisi lapaa huonoksi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241862)
Tämäkin sitten päältäpäin. Sama 90 asteen ennakko tässäkin...
Eli "punaisen nupin" kanssa tuski on kyse ennakosta, edelleen kuvittelen sen huonon käytöksen liittyvän välykseen lavanpitimen ja lavan välissä. Vahvistaako tai kumoaako joku tämän teorian..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241859)
Servot pitänee vielä kertaalleen käyttää irti, ja siirtää kiinnitykset rungon ulkopuolelle. Vaatii vaan rungon sivulevyn irrotuksen että saa nuo pujoteltua pois. Syy miksi laitoin tuonne, oli 2-lapaisen DFC-nupin mukana tulleessa swashissa huomattavasti pienemmällä kehällä olleet pallonivelet, punaisessa kolmilapaisessa samaten paljon pienempi swash, kuin tässä tummassa. Pienempikehäisillä swasheilla asettui tangot lähes suoraan...
On tämä laji kyllä loputon suo, mutta onneksi sillai positiivisessa mielessä kuitenkin...
Lisätääs vielä, seuraavaa kertaa varten on ajatus pudottaa vielä nupin kierroksia. Noparina tässä 40A Align, joka ei varovaisessa leijuttelussa isommin lämmennyt, eikä moottorikaan, pakkasen ollessa se viitisen astetta. Kokeeksi nyt vaihdoin pari piikkiä pienemmän pinionin, paikallaan oli 12-hampainen, nyt meni 10-hampainen ja näkyy tuolla olevan 9-hampainenkin jos ei meinaa tarpeeksi kierrokset pudota...
Sen mitä mielikuvaa jäi, kierrosten kanssa puljaamisesta, niin matalammilla kierroksilla oli kyllä edelleen hätäisiä liikkeitä ylös-alassuuntiinkin, korkeammilla paljon hätäisempiä. Mulle riittää rauhallisempikin meno. Kaksilapainen tuntui paljon rauhattomammalta kolmilapaiseen verrattuna kuitenkin...
-
Ensin punaista. Tälle nuppimallille taisi olla joku oma nimensäkin, nyt on kirjainyhdistelmä tilapäisesti kadonnut muistista, tullee jossain vaiheessa mieleen. Eihän tämmöisestä saa mekaanisesti ajoitusta edes muutettua..?
Jos ei vielä tullut mieleen, niin kirjainyhdistelmä oli DFC ja "haitat" ovat juuri tuo ettei ajoitusta saa muutettua ja myös, että lepatushan ei oikein mekaanisesti tuossa pääse toteutumaan joten nupissa pitäs olla aika tiukat kumit jottei lepata.
Aikanaan DFC:n järkevyydestä oli paljon juupas-eipäs keskustelua täällä. Triggeröi traumoja :)
-
Jos ei vielä tullut mieleen, niin kirjainyhdistelmä oli DFC ja "haitat" ovat juuri tuo ettei ajoitusta saa muutettua ja myös, että lepatushan ei oikein mekaanisesti tuossa pääse toteutumaan joten nupissa pitäs olla aika tiukat kumit jottei lepata.
Aikanaan DFC:n järkevyydestä oli paljon juupas-eipäs keskustelua täällä. Triggeröi traumoja :)
DFC toimii hyvin kun on oikein toteutettu ja huollettu sekä käytetty.
Lepatusta se ei salli lavanpitimiin. Mutta eipä noissa 3D nupissa sitä juurikaan ole eikä tarvita.
Matallilla kierroksilla kikkailu on sitten juttu erikseen.
-
Tuossa yllä tulikin vastaavia huomioita mitä olin pikkupäissäni pohtinut...
Tuli tosiaan havaittua ettei tuommoinen DFC-nuppi tunnu sallivan yhtään "löysää" lavanpitimen ja lapasen välillä. Kaksilapaisella ei tullut vastaan, vaan siinä onkin semmoiset sopivannihkeät pitimet, näissä kolmelapaisissa hieman väljemmät hahlot lapaselle...
(https://www.live-hobby.de/out/pictures/generated/product/1/600_450_75/10918_0_H45H008XXW_l.jpg)
Tuommoiset voisi ehkä tilannetta pelastaa? Näkyi olevan tarjolla myös isohalkaisijaisia ohkasia pyöreitä prikkoja ko. paikkaan, välysten poistoon, että ehkä tuossa sitten tuli päädyttyä oikeaan tulokseen oireiden perusteella..?
Meinasin jo lähteä talliin kaivamaan tuommoisia "blade clipsejä" pyöreästä muovitangosta esiin, vaan taidan kuitenkin klikata ostonappulaa. Kotomaisia kauppoja selasin yrittäen mokomia löytää, vaan jotenkin hiljaista oli, ja monessa ulkomaisessakin paikassa, tai sitten en vaan keksinyt taas oikeita hakusanoja...
-
Eihän tuota malttanut olla lataamatta paria akkua. Tutkimusmielessä, nuppikierroksia muuttaen, kyllähän tuommosen käytös muuttuu. Reilusti lisää niin alkaa löytyä nopeutta ihan joka suuntaan enemmän kuin tarvii, matalalle niin kyllä saa edelleen varsin alhaisillakin kierroksilla nousemaan vaan jossakin vaiheessa tulee epämääräisyyttä ohjaukseenkin. Siitä sitten välimaastosta semmoinen mukavasti käyttäytyvä kierrosalue käyttöön...
Jotenkin paljon miellyttävämpi kolme- kuin kaksilapaisena lätkättömänä, mukavasti rauhallisempi useammalla lavalla. Muuttuu mielikuva FBL:stä ihan toiseksi, kaksilapaisena en tykännyt uudestaan sitä kokeillessa. Ehkä purkkia säätämällä voisi siihenkin tunteeseen vaikuttaa, pitäisi vaan olla läppäri mukana että voisi kätevämmin testata muutosten vaikutuksia...
Kunhan nuo "blade clipsit" saapuu, niin pitää kokeilla vielä uudelleen DFC-nuppia. Utelias kun on, niin kokeilla pitää. Vaan seuraavaksi kyllä siirryn taas pois pihasta, tuossa kun mahtuu lähinnä leijuttelemaan eikä paljoakaan jää muuhun tilaa, niin pakosti jää leijuttelun kertaamiseksi. Pitkiä aikoja kylki itseen päin, samaten nousuja ja laskuja muutenkin kuin pyrstöä katsellen. Ja koko ajan muistaen että on pieni tila missä pörrätä...
-
Mitäs sitä sanotaan, isompi on enempi, ja vakaampi..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241892)
Aika pitkiä on varjot jo tähän aikaan, kolmen pintaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241891)
Kuten kuvista ehkä huomaa, tuli leikittyä maalaria tämänkin kanssa. Sutaisin ensin karhennetulle entiselle oranssille fluoresenssivärille lisää oranssia, ja hentoisesti keltaista yrittäen sumurajaa mutta eihän se keltainen mitään peitä. Sitten pari päivää myöhemmin teipaten tuo musta rajaus sekä ohjaamo, ja kiiltävää mustaa päälle. Vähän vanhalla rajausteipillä, viidentoista asteen tallin lämmössä, hienosti lähti musta uimaan teipin alla. Onneksi lähti pahimmat ihan vaan mattoveitsen terällä rapsutellen pois kun antoi taas muutaman päivän kuivaa, alkuun vielä talli huumoritakan tietämillä...
Kaikesta huolimatta, uskalsin käydä kokeilemassa osasinko säätää uuden nupin oikein, ja asettuiko ajatus kaasukäppyrän ja govi -toiminnon kanssa yksiin, ja kyllähän nuo tuntui asettuneen. Ensin 80% kaasuarvo, hyvä kuin jaksaa nousta, 85% niin jo lähtee kivasti, 90% niin alkaa ilma tosiaan liikahtaa. Enempää en tullut kokeilleeksi, takapihan liian ahtaassa tilassa, mutta leijuttelin silti parit akulliset... Ensimmäinen akullinen ilman akkuvahteja, 13 minuuttia lentoonlähdöstä ja sitä ennen kolmisen minuuttia kaasuarvoja ihmetellen ja säädellen. Noparin jännitevahti lopulta alkoi pudottamaan kierroksia joten eiköhän se ollut jo vähän tarpeettomankin pitkään leijuteltu. Storageen lataillessa kennojännitteet oli 3,30 voltin tietämillä, ehkä vähän liian vähän jo? Seuraavalle lennolle akkuvahti toiseen akkuun kiinni, taas kolmisen minuuttia ihmettelyä akun kytkennän jälkeen, kahdeksan minuuttia koko ajan 90% kaasulla ja akkuvahdin ekasta vinkasusta alas ja laturiin kytkiessä oli joka kennossa 3,80 volttia eli aika sopivasti meni tuurilla tuo... Akut on uusia, vasta muutama lataus jokaisessa takana, 2x 3S 2200mAh paketteja nämä...
Entäs ne tunnelmat? Vertaillaanko King2 Hanibiihin, tankoseen Aligniin vai clooniin tankosella vai FBL nupilla, kahdella vai kolmella lavalla..? Joo, ihan eri elukoita kaikki, lopulta kuitenkin poikkeaa kaikki jo toisistaankin, mutta se mikä tästä 550 venytetystä Gaui Hurricanesta jäi päällimmäisena mieleen, on tosiaan vakaus sekä selkeä voimantunne mitä toki pitääkin olla kun on tupla-akut muihin verrattuna, moottorissa potkua ja lavatkin sekä pitemmät että leveämmät. Nyt jo noiden kahden akullisen jälkeen voin allekirjoittaa sen että "isompi on tosiaan vakaampi", ja ymmärrän sen että suositellaan ekaksikin jo isoa. Ei pikkupuuskat tuntunut kuin tuulenvireenä kasvoilla, ei elettäkään kopterissa niissä puuskissa joissa 450 kokoinen vaeltaa jo kivasti ja pienemmät Honeybeet kovasti. Toisaalta pelonsekaiset tunteet on paljon voimakkaampia spool-upissa, voima puhuu eri tavalla kuin pienemmissä. Lapasista alkaa löytyä jo "oikeamman kopterin" äänimaailmaa...
Nuo lentoajat tuli katsottua takapihan valvontakamerasta, se kun mokoma taltioi liikkeen havaittuaan tapahtumia. Ihan uskomattoman hyvin näkyy uudelleenmaalattu canopy tuoreilla huomioväreillä, suorastaan hämmästyttävän hyvin. Jossain yhteydessä tuli noita lentoaikoja hämmästeltyä, että on paljon pitempiä mitä monilla, niin ehkä se kuitenkin selittyy tuolla kevyellä leijuttelulla. Eiköhän noita minuutteja ala sitten aikanaan katoamaan, kun lähtee isommalle taivaalle..?
Hmm. Tuossa olisi kyllä Päijänteenpoukamaakin satamassa tarjolla, siellä ainakin olisi tilaa, vaan olisi yleisöäkin...
-
Laitettaas vielä yksi huonolaatuinen kuva lisää, pokkarilla valvontakameran ruudulta räpsästynä..:
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241893)
Lähinnä tuon huomiovärin näkyvyyden kannalta, paikan suhteen tiedän puutteet eli tilaa pitäisi olla enemmän. Lähinnä tällä kertaa vain kokeilua että toimiiko mitenkään...
-
Näitä JasuT:n juttuja on kyllä mukava lukea. Joku flashback-palkinto olis paikallaan. Meininki on ihan kuin 10-15 vuotta sitten, foorumi oli täynnä vastaavassa vaiheessa olevia harrastajia. Tanko-allu, honeybee, GAUI:n hurricane, klooni tai pari.
👍👍
-
Hyvillä servoilla ja hyvällä gyrolla saa 450 kokoiseen lähes saman vakauden kun 700 kokoisessa on.
700 on tosin isompi ja reagoi hieman hitaammin..
Mun nykyinen 470L on niin hyvä, että 700:t meinaa hapata hyllyyn.
-
Näitä JasuT:n juttuja on kyllä mukava lukea. Joku flashback-palkinto olis paikallaan. Meininki on ihan kuin 10-15 vuotta sitten, foorumi oli täynnä vastaavassa vaiheessa olevia harrastajia. Tanko-allu, honeybee, GAUI:n hurricane, klooni tai pari.
👍👍
Just näin! Tankovehkeillä voi lennätellä edellen kasia, skaalaa, tai 3deetä. Kirjoittele vain lisää Jasu!
-
Joo, tarinaa tulee kun taas jotain tapahtuu. Itsellekin vähän semmoista päiväkirjameininkiä tässä, löytyy sitten aikanaan semmoistakin minkä on jo unohtanut... On näitäkin ainakin laskurin mukaan luettu, eli taitaa jossain määrin porukkaa kiinnostaa? Ehkä sitä menneiden uusintaa monellekin, kiva jos siitä iloa on. Ja kiva on kun välillä tulee palautettakin...
Vanhempia juttuja kun selaa, niin on varmaan ollut aika paljonkin aktiivisempaa "silloin joskus", harmi kun ei tullut jo niihin aikoihin innostuttua uudelleen, mutta ajat muuttuu vaikka kuinka vastaan laittaisi...
Tässä näitä vertailuja ja kokemuksia kun laittelen, niin joissain jutuissa saattaa paistaa läpi että on niitä tarinoitakin luettu. Voisihan niihin vanhoihinkin jatkaa, vaan kun on tosiaan siellä kymmenen vuoden takana viimeisin vastaus niin tiedä sitten onko mielekästä...
Pikainen yhteenveto, eri kokoisista. Kaikissa tuntuu löytyvän omat hyvät ja huonot puolensa, voi osaltaan vertailla toisiinsa, osaltaan ei mitenkään. Isomman kanssa vaatii paljon enemmän tilaa, valmisteluja, akkuja yms, pienempien kanssa ei paljoa taas tuuleen viitsi lähteä opettelemaan. Varaosien hinnassa on kerrointa isomman kanssa, 450 kokoisiin maksa oikein mitään, ja paljon vähemmän pelottaa se epämääräisempi alastulo Honeybeellä kuin 450 kloonilla, saati miten se pelko kertaantuu 550 Hurricanen kanssa. Ei tosiaan yksiselitteistä vastausta, eikä vertailua, noille voi tehdä, mutta yhtä kaikki, hauskoja ovat olleet koosta riippumatta..!
-
Oli hetki joutilasta, joten pientä tutkimista ja huoltoa Gauille... Lentäminen ei isosti houkuttele, tuossa tuulessa mitä nyt on lähipäiviksi tarjolla. Tuulimittarikaan ei näytä näköjään kuin 9.9m/s asti, siitä huolimatta keskiarvoa tämän vuorokauden puolella vaatimaton 7.3m/s ja siihen puuskat päälle...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241911)
Kuinkahan lähellä major catastrophy oli tuon kanssa? Pari akullista uuteen nuppiin, ja ruuvien yms tarkastelua, ja niin oli hienosti halki tuommoisen linkin pää. Sormissa ihmetellen, aika holtiton olisi ohjaus ollut jos olisi kokonaan päättänyt irtaantua...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241910)
Pääakselin, ja parin stabbaritangon yms mukana tuli pari pussillista kyseisiä linkkejä. Olikohan sitten kuinka vanhaa varastoa, kun ekaa asentaessa napsahti samaan tapaan halki mitä vanhakin oli? Vähän lämpöä linkkiin niin sai ehjänä asettumaan, lopputuloksena kaksi itse rikottua ja kaksi ehjänä paikalleen, eli siinä ne hätävarat sitten menikin...
Joutunee tuohon tekemään seuraavat, jos nämä ei meinaa yhtään kestää, semmoiset säädettävät tuoreilla päillä..?
-
Noihin oli joskus sellasia ”sisäänajotyökaluja” aka. pallolinkinavarrustyökal u. Diy ratkasuna käy, että ottaa pallolinkin ja tekee siihen selvät naarmut pintaan ja vähän pyöräyttää akkuporakoneella tuon linkin sisässä. Joissain kokoluokissa sen pallolinkin sai hienosti ruuvata lepatusakselin jatkoks ja sen sai akkuporakoneeseen hyvin kiinni.
Tuossa tapauksessa tosin lienee vanhennut kovettunut ja haurastunut muovi, tai liian iso pallolinkki.
-
Luulisin linkkien olevan oikean kokoiset, kun on Gauin varaosana myyty Gauin nuppiin? Työntömitalla en saanut mittaeroa löydettyä, kun mittasin muovinupin vastaavaan palloon. Haurastumisen veikkaan tuossa olleen syy, eikä hieman huoneenlämpöä viileämpi varmasti helpottanut tilannetta. Ja tosiaan kaksi säilyi ehjänä, ja ne kaksi mitkä halkesi asentaessa meni pienemmän tuntuisella voimalla jo poikki mitä perille menneet vaati...
Se tuli joskus aikanaan jo opittua, että osassa linkkejä on toinen puoli hitusen pienempi, ja jos ahtaammalta puolelta painaa palloa sisään niin halkeamisen riski on melko paljon suurempi. Silloin joskus, kun sähkökrossareilla tuli kilpailtua, tuli monet jekut opeteltua noiden kanssa, pikkasen lisää herkkyyttä kevyellä puristelulla yms, ja kyllä nämäkin mitkä ehjänä sai asennettua sai kyllä liikkumaan tarpeeksi herkästi mutta silti välyksettä...
Ihan pikkasen polttelisi lähteä akkuja latailemaan ja niitä sitten ilmaan tyhjentämään. On vaan hieman turhan pimeätä ja tuulista, ja väsyttääkin jo. Yhtään ei rentouttanut se että tuli ajeltua tuossa viitisenkymmentä kilometriä peilijäistä pikkutietä, esikoisen pianotunneille ja takaisin. Onneksi tässä voi rentouttaa ainakin ajatuksiaan mielikuvarakentamalla näitä, ja vähän hypistellä välillä sekalaisia osia...
-
Hmmm...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241914)
Kummasti kiinnostaa tuota neiti yks veetäkin nämä, sekä työkalut. Tykkää pyöritellä kaikkea mikä vaan pyörii, sekä osallistua ihan kaikkeen...
-
Edellissivulla pohditut "blade clipsit" saapui tänään. Tilattu viisi päivää sitten Tanskasta ja postnordin kotimaisesta toimijasta huolimatta nopeasti perille. Hetki niiden kummastelua, kopteri tallista pöydälle pienimmän päikkäreiden aikaan, ensin sovittelua irrallaan olleeseen DFC-nuppiin ja tuntui kyllä asettuvan tosi jämäkästi mutta silti nätillä voimalla pääsee lapa kääntymään pitimessään. Kauaahan ei sitten nuppia kaikkineen enää vaihda, linkit swashista irti, ruuvi akselin alapäästä irti niin sehän on enää nupin ohjainta lukuunottamatta irti joka sekin lähtee parilla ruuvilla. Punainen nuppi paikalleen, loputkin lavat ja kaikki kyllä asettuu ihan toisella tavalla mitä ilman noita klipsuja, toivottavasti sääarvaukset pitää sen verran kutiaan että huomenna pääsisi testaamaan tuota käytännössä...
Tuota tummempaa nuppia kummastelin sitten klipsujenkin kannalta, ja se vaatii edelleen shimmiprikkaa väliin vaikka klipsutkin laittaisi. Onneksi ei mikään mahdoton toteuttaa sekään, vaan jatkossa tullee ehkä laitettua jotakin siistimpää kuin läkkipellin palasia...
Vauhtiin kun riivaa, eiku ruuvaamisessa pääsi, niin otinpa vielä Belt CP:n nupin tutkittavaksi. Olihan siinä lepatusakselissa kieroutta, kumit ihan horot, vaan äkkiäkös tuommoista nuppia entistää. Osiakin kun löytyi vielä, eikä edes viimeisiä kaiveltu, samaten Kingissä koettu ratkaisu korvata kumit laakereilla toteutui tässäkin. Sekalaista pientä säätöä sinne-tänne, ja tämäkin voisi olla testilentoa vaille valmis. Mitään järkeähän ei tuon säätämisessä ole, muuta kuin akateeminen merkitys, kaikesta luetusta johtuen pitää kokea omin kätösin tuonkin toiminta. Ottaisiko sitten tanko-Allun vertailureissuun matkaan, siihenhän Belttiä on monesti verrattu? Testattavaa tosin on tuossa kolmilapaisessakin, ja kummasti Gaui houkuttelee myös isommalla kentällä testaamista...
-
Mä kun noitten FB-450-kopukoitten kanssa muinoin hääräsin, niin tosi paljon muidenkin kuin Allun osat sopivat keskenään. Peräputket, rattaat, nuppi, ja määrätyt akselit. Lepatusakselissa piti olla tarkkana, pääakseli yleensä sopi. FB-tangot oli eri mittaisia, mutta peruslennätyksen ku oppi, niin niiden pituuksilla ei enää mielestäni ollut merkitystä.
Lopuksi aika monestakin asiasta joita piti ennen tärkeänä, niin kyllä se kopu lensi ihan hyvin peruslentoa, jos vaikkapa peräputki ei ollut ihan suorassa, tai perähihnassa oli jotain rispausta.
Itse maalailin molempia, perä-ja päälapoja oranssilla. Ainakin mua auttoi hahmotuksessa.
-
On joo tullut huomattua, että varsin hyvin menee osat ristiin. Ei oikein voi välttyä ajatuksella etteikö olisi kopiokoneen kautta menty joillakin merkeillä... Kaikenlaista kun on jo ehtinyt kerääntyä, ainakin Align, Amig, HK, Azlrc, merkittömiä ja varmasti vielä jotain mitä ei muista, niin isoimmat erot on tosiaan lepatusakselien pituuksissa, ja lavanpitimien materiaalivahvuuksissa. Runkojen leveyksissä pientä hajontaa, samaten runkolevyjen paksuuksissa muttei mitään isoja eroja kuitenkaan...
Tässä vaiheessa, kun varovaisesti niitä kuuluisia kahdeksikkoja taas lähestytään, ei lento-ominaisuuksilla ihan kauheasti taida olla merkitystä, toki jos mennään lento-omituisuuksien puolelle, niin tilanne voi olla toinen. Se että kuitenkin kaikki mitä on taivaalle saanut, ja vieläpä laskeuduttuakin hallitusti (poislukien poikkeukset, eli torpin kautta jatkoon) niin kyllä nuo kaikki on saanut leijumaan siististi ja tärinöittä. Ehkä se että tulee mitattua linkkien pituuksia, ja säädettyä lapakulmamittarin kanssa nuppia sekä huolehdittua ettei pahasti kieroa osaa ole nupissa, auttaa tuohon tärinättömyyteen. On kyllä koettu älyttömästi täristävälläkin lentämistä, kun sitä vaan luotti että "kyllä se siitä tasottuu ku nostaa kierroksia", ja kun sitten sai ne tärinät pois niin kyllähän käytös kokonaisuutena parani merkittävästi... Nuppiosastolla vaan kun on etenkin aloittelijalle todella monta ansapaikkaa, ja kaikki kun pitäisi osata ottaa huomioon, niin helposti siinä alkuvaiheessa jää joku osio huomaamatta joihin nyt jo osaa kiinnittää paremmin huomiota...
Lapojen värjääminen on vielä kokeilematta, canopyyn kun suihki huomioväriä niin kummasti alkoi näkymään taivaalta hamarammassakin. Tanskan paketissa tuli keltaisia fluorisoivia perälapoja, semmoisia testataan seuraavalla kerralla mitenkä vaikutti näkyvyyteen, tänään voisi ehkä keliä löytyä mikäli nuo asteet jatkaa pakkasessa vähentymistään. Aamusta kymppi pakkasta, vielä kahdeksaa väittää, jos lämpenee tuonne viiden lämpösemmälle puolelle niin tuskin mikään pitää poissa ilmasta... Paitsi jos tuuli sitten kuitenkin yltyy...
Ehtisi tässä lämpöjä odotellessa ehkäpä värjäämään päälapojakin..?
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241916)
Sutaisin kokeeksi alapintoihin tuommoiset, eli huomiokeltaiset päät. Pyrstöllä keltaiset läpivärjätyt lapaset. Kyllä nuo näkyy ihan toisella tavalla kuin valkoiset tai mustat. Akullisen tuolla tanko-Allulla pörräsin, muuten ihan kivaa mutta puuskatuuli ei ihan parasta ole tuon kanssa. Pyrstö vaatisi huomiota osakseen, nuo lapaset kun on pois otettuihin verraten reilun sentin pitemmät, jaksaa kyllä kääntää tuulessakin vaan gyro keksi vägäämisen aloittaa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241915)
Kaikesta huolimatta, keksittiin vähän remontintynkää. Hieman huolimattomasti näköjään akun narun laitoin, hipaisi näemmä vetorattaaseen, sen verran sileäksi että tuskin enää kauaa olisi voimaa välittänyt ja olisi päässyt harjoittelemaan autorotaatiota, ilman uusintamahdollisuutta... Vähän joutuu suojasukkaa laittamaan akkunaruun, ja jatkossa pitää tuotakin vähän tarkemmin pitää silmällä. Aika hento kosketus kuitenkin taisi olla, kun minkäänlaista ylimääräistä hinkutusta en ollut kuulevinani..?
Tuosta sitten lentelyt jatkui DFC-nupillisen testaamisella, verrattuna aiempaan kokeiluun, eleetön käytös löytyi heti kun klipsuilla sai lapaset välyksettömiksi mutta tarpeeksi herkiksi silti. Jotain tuossa punaisessa nupissa on erilailla mitä tummassa, erilainen on tuo lentää, mutta tarkemmin en määritellä osaa mikä on toisin. Puuskissa käytös on taas tankoseen verrattuna ihan erilaista, isommalla alueella uskalsi taas lähteä muutakin kuin leijuttelua kokeilemaan. Orastavat kahdeksikot meni jotenkin, välillä ihan muotopuolia ja hitusen hukassa koko väkkärä, mutta kun oli tilaa niin sai vielä pelastettua. Kolme akullista meni kivasti, mitä nyt joka akullisen loppupuolella tuntui että näpit alkaa jäätää, onneksi sopivaan aikaan akun loppumistenkin kanssa...
Sipaisin sitten koetun perusteella myös Gauin päälapasiin keltaista väriä kerroksen, saa rauhassa kyllä kuivaa ennen seuraavaa lentoa jos ennusteet tuulen suhteen toteutuu. Vaikka "isompi on vakaampi", niin luottoa omaan osaamiseen ei vielä ole ettäkö lähtisi reilumpaan tuuleen opettelemaan. Tulee sitä tyynempääkin vielä...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241916)
Sutaisin kokeeksi alapintoihin tuommoiset, eli huomiokeltaiset päät. Pyrstöllä keltaiset läpivärjätyt lapaset. Kyllä nuo näkyy ihan toisella tavalla kuin valkoiset tai mustat. Akullisen tuolla tanko-Allulla pörräsin, muuten ihan kivaa mutta puuskatuuli ei ihan parasta ole tuon kanssa. Pyrstö vaatisi huomiota osakseen, nuo lapaset kun on pois otettuihin verraten reilun sentin pitemmät, jaksaa kyllä kääntää tuulessakin vaan gyro keksi vägäämisen aloittaa...
Nyt on sävysävyyn lavat ja paddlet :) , ite tykkäsin punasesta/oranssisesta ku noita tuunaillin,näky talvella lumee vasten paremmin.
Kuinkas noi perälavat ku on proon lavat niin eikö raavi maata kun pitemmät?(joskus tein jonkun koroke jutskan jos ei ollu normi sev2:n lapoja ja pitä noita proon lapoja käyttää)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241915)
Vähän on joo johtoo raapinu ;D
Näyttääks mun silmään toi pinjoni ettei ois ku puoleenväliin pääratasta vai hämääkö kuvakulma :).Päärataskin jotenkin hassunnäkönen,niinku ois porsinu ratas "kaltevaks" ::),,,,tai sit mää vaan nään omiani tälläin vkl ;D
-
Ottaahan ne lavat aika helposti maahan, vaan lunta se vaan toistaiseksi on. Lyhennetään jos tulee ongelmaa. Kolmelapaista varten lyhensin jo lavat, vielä asentamatta ne... Tallissa ei ollut 1,27mm kuusiokolosta, en viitsinyt vain sen takia käydä hakemassa, kun on niin pitkä matkakin eli kaikki 16 porrasta noustavana...
Kuvakulma hämää, oli itse asiassa pinion hieman vastarattaan yläpuolelle asti, vaan aivan vaihtokunnossa sekin. Ei se aiemmin katsottuna näyttänyt edes huonolta, mutta hienosti hämääntyi kun rattaan yläpuolinen osuus oli kulumatonta ja sit onkin pieni porras ja aika ohkaseksi kulunut piikit... Liekö sitten se piuhaan hankaaminen vain viimeisteli tilanteen..?
Sietää ehkä hieman puhallella hammaspölyä pois, sitä kun näkyy kertyneen vähän joka paikkaan. Uudet rattaat tulikin jo etsittyä, pitää niputtaa ehjäksi odottamaan...
Sävy sattui kyllä stabbarin lapojen kanssa aika samaksi, ja näkyy tuolla saavan jopa suht peittävää pintaa kun malttaa vaan useamman ohuen kerroksen ja ennenkaikkea sekottaa tölkin ennen suihkuttelua. Keltaista lavoissa, oranssia ja keltaista canopyssä, ihan kivat värit ja näkyy vähän hämärämmässäkin...
Optikollakin kävin keskiviikkona, vaatimattoman 0,25 ottaa lukemia -4:n arvoista pienemmäksi eli näkemättömyys ei ollut tuostakaan kiinni. Lähinäköön sitten tulee vähän korjausta, saas nähdä miten niiden kanssa oppii elämään, kaipa se sitä ikänäköä on ku ei enää ilman lasejakaan näe lähelle kunnolla..?
-
Joo o, näyttää Allun 450 SE V2 rungolta. Paljon on rataspölyä kertynyt runkolevyihin.
Mun kopumentori muinoin opetti kaikki 450-600 kopujen säädöt. Kiitos siitä Sammylle.
Myöskin käytiin tietty rattaiden säätämine läpi. Rattaan ja pinjonin väliin pitää jäädä välys. Joo, pitää kuulemma pistää väliin joku teippi, tai paperi yms...
Ei tarvi pistää papereita tai teippejä. Orkkisarattaat ovat suoria, ja kloonirattaat pitää säätää. Pieni klappi pinjonilla riittää koko kierroksella. Eikä laiteta mitään rasvoja rattaisiin...
-
Joo, SE V2 on Allu. Tuota on tullut ulkoilutettua toisinaan, etenkin alkuvaiheessa kun eka ostos HK:n GT pro vaati päivittelyä tai korjauksia. Noita kahta kun ajeli vuoronperään, niin jostakin syystä HK tuntui paljon kiikkerämmältä mitä Allu, käytännössä aivan samat säädöt radiossa ja nupeissa mutta silti Allu ohjautuu laiskemmin. Liekö sitten servoista tulisi tuo ero, vai lavoista, Allussa Allun lavat ja HK:ssa halvinta lasikuitulapaa käytössä..? HK:ssa on ollut kolmekin eri nuppia torppausten seurauksina, niitä vaihtaessa ei käytös tuntunut juurikaan muuttuneen...
Kauhia tarve analysoida näiden toimintaa, vaan niin se on ollu aina kaikkien romujen kanssa, RC- ja oikeat autot, motskarit, ja nyt nämä...
-
Belt CP koeajettu... 8)
Semmonen "täyskuitunen" versio, kivanpunaisilla alumiiniosilla, harjattomalla moottorilla, vissiin ihan paljon lennetty yksilö. Ainakin sen perusteella minkä verran välyksiä tuntui löytyvän vähän joka suunnasta. Hiljakseen tarkastellu, säädelly, kiristelly, purkanu nupin osiin ja kasannu virityksellä "leparinkumit laakereiksi" kokeilulla... OWB on tosi nihkeä, ei paljoa rullaile toiseen suuntaan, toiseen sentään on pitoja, eli vastari kiinni ja säätöjä tuttuun ratioon King2: pohjilta...
On jotenkin paljon kuminauhamaisempi käytös mitä pienemmässä eli King kakkosessa. Silti huomattavan eläväinen taas 450 klooniin/Trexiin verrattuna. Tuntuu vaativan nuppikierroksia reilusti enemmän, vakautui kun malttoi vaan lisätä kierroksia. Pitää vielä kokeilla valoisan aikaan entistä kovemmilla kierroksilla, josko tuntuma paranisi, tai sitten vaan arkistoisi vielä lentokuntoisena...
Valmis tuon yhen akullisen säätelyn ja lentelyn perusteella allekirjoittamaan että "jos tuolla leijumaan oppii, niin sitten millä tahansa muulla se on helppoa". Veikkaan että jos ihan tuoreeltaan, nyt opetellun sadan akullisen sijaan, olisi tuolla lähtenyt niin satavarma torppaus olisi tullut heti ekassa nostossa. Kai sitä jonkinlaista tuntumaa sitten on kehittynyt, kun sai tämän ehjänä alas, vieläpä useamman kerrankin, ja lentopaikkana oli taas kerran ahdas takapiha pyörteilevässä puuskatuulessa...
Voi kyllä olla ettei uusia kokeiluja tämän kanssa tule, tämäkin oli lähinnä akateemisessa mielessä. Jännä olisi tuommoista lentämätöntä tai ainakin vähemmän lennettyä kokeilla, taas siihen mielenkiinnosta -kategoriaan liittyen. No, nyt on taas sitten yksi kokemus lisää...
Kyllähän tuostakin varmasti kelpo pelin aikaan saisi, viimeistään sillä meiningillä että nuppi, servot, gyro yms vaihtoon, vaan paljonko sitä sitten enää jää Belttiä jäljelle..?
-
Taas käyty akkuja tyhjentämässä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241957)
Nuo kolme oli tänään mukana, Alignista menee pyrstöservo vaihtoon, tuli melkoinen välys ja tuntui hukkaavan keskikohtansa. No onhan sillä ajettu aikanaan kilpaa vuosikausia, ja ajettu sujuvasti suoraan akkujännitteellä, eli on ehjä kovillakin ollut. Ihan perusleijuttelussa pysyi mukana, vaan kun tuli sitten aloitettua pirottelun opettelu. Kumpaankin suuntaan onnistui, saattoi joku kerta jopa pysyä paikallaankin ja vielä harvemmin korkeus pysyi muuttumatta... Taitaa tämä sitten saada Alignin digiservon siitä ekasta HK:sta, josta nuppiservot odottaa vaihtoa kun tuli ne ajettua siinä loppuun...
Seuraavan akullisen lensin kolmilapaisella, jolla sitten jatkoin harjoittelua. Välillä vähän taivaslennon tapaista varovaisilla pystykäännöksillä, ja sitten taas hetki leijuttelua ja pirottelua. Kyllä tämä tästä..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241958)
Näkyy kyllä kivasti, lavatkin "piirtää" nätin ympyrän pyöriessään...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241959)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241960)
On tuossa tilaa pyöritellä. Eikä ihan vahingossa etenkään näin talvella kukaan pääse häiritsemään, kun on lunta saappaanvarren verran. Ajoin ensin urat Lantikalla, niin pitkälle kuin katurenkailla meni, sitten pakitellen ympärin ja takaisin tuonne. Tamppasi urat kivasti, kesti kävellä uppoamatta, jälkien vieressä sitten upottaakin...
Lumi oli vielä yllättävänkin pehmeää, Gauilla "lopetin" ekan akullisen kun oli timeri jo piipannut viiden minuutin kohdalla, ja vissiin sitten unohdin sen. Heitti tehot pois jännitteen laskiessa, timerissä oli "uutta aikaa" kertynyt jo yli viisi minuuttia eli reipas kymmenminuuttinen tuli pörrättyä. Hienosti upposi landarit hankeen, ja pyrstö napaa myöten, eipähän ainakaan kaatumaan päässyt kun ohjattavuus hieman katosi... Toiselle akulliselle laitoin timeriin seitsemän ja puoli minuuttia, ja nöyrästi otin alas piipatessa. Tällöin oli akut sopivasti just storageen ajettu, parin satkun sisään kaikissa 3,8 volttia...
Gauillakin sitten piti kokeilla miten pörrää itsensä ympäri, ja sekin kyllä tottelee kuten pitää. Paljon rauhallisemmin toki kun on isompi. Testasin laittaa lisää nuppikierroksia, oli 90% asetuksessa ja kokeilin 95% vaan lähti vähän täristämään enkä muutenkaan tykännyt kun tuli kummallisen hätäinen käytökseltään pienempiin kierroksiin verrattuna. Lisäksi tuossa oli tilanne aika lähellä, kun eri lentotilojen välillä on 85% ja 95% (jonka palautin takaisin 90&) niin hupsusti käytin aika syvällä hangessa kun epähuomiossa vaihdoin lentotilaa, kierrokset putosi, ja ennenkuin govi sai juonesta taas kiinni (vissiin vähän liian maltillinen korjausnopeus?) niin hangessa syvällä kävi kunnes kierrokset nousi tarpeeksi ja sit mentiinkin lujaa ylöspäin hetken aikaa...
Govin kanssa pitää kyllä vielä vähän tutkia, miten sen kanssa olisi hyvä elää. Pääosin on hyvä mutta mm. tuo kiihdytysnopeus muulloin kuin spool-upissa saisi olla kyllä vauhdikkaampaa. Uusi juttu mulle, vaatii tutkimista ja opettelua. Muuten kyllä tykkään kun akkujännitteen laskiessakin pysyy käytös samana, vaan siinäpä se kääntöpuoli sitten on että reservi katoaa huomaamatta...
Pitkästä aikaa oli kyllä kivaa ja rentouttavaa lentelyä. Aivan tyyntä, pehmeä hanki, ei liian kylmää ja valoisaakin vielä riittävästi. Eikä mitään muuta vikaantumisia kuin tuo yksi pyrstöservo, lentämällä en saanut mitään rikki ja yhtä laskeutumistakin lukuunottamatta kaikki pysyi vanerilevyllä. Muutaman kerran laskeuduin kuvassa näkyvälle pienemmällekin levynkappaleelle, HK:lla en Gauilla, ja sen sai siihen hienosti asettumaan ja reippaasti takaisin ilmaan... Pientä lisävarmuutta pyrstön hallintaan, ehkä enemmänkin luottoa itseen, ja hyvää mieltä tuosta oppimisesta... Niin, ja lapojen värjäyksestä, selkeyttää kyllä reilusti orientaation pysymistä, kun näkee vähän paremmin kallistuksetkin...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=239901)
Tämä. Oli hyvä. Ei enää niinkään, reilu välys tuntuu käsin servopyörää kääntäessä, kurkistin sisälle ja kas kummaa, keskialueen kohdalta hampaiden muoto kovin terävä, alueen ulkopuolella selkeästi paksummat ja siellä huomattavasti pienempi välys...
Ehkä ne vuosien mattorata-autolla ajetut hetket oli hyvät pohjat, ja nyt sitten parikymmentä akullista pyrstöservona oli tarpeeksi. Se miksi keskikohta siirtyi, selittyy sillä että potikan akseli oli päässyt myös siirtymään rattaassa, kumma jos alkaa perä kampeamaan sivulle... Pääsee tuo servo takaisin kilpuriin, joka on seinälle ruuvattu muistoksi niistä ajoista...
Otin sitten "siitä ekasta" HK:sta Alignin digiservon, asetukset uusiksi eli reverse toisinpäin ja delay gyrosta pieneksi, hetki servon paikkaa peräputkella hakien ja kyllähän tuosta taas alkoi perä pitämään ja pysymään suorassa. Akullisen kävin säätelemässä, ekat neljä minuuttia hetki ilmassa ja sitten servon paikan hienosäätöä, ja takaisin ilmaan. Kyllä se paikka asettui alle kymmenellä siirrolla...
Sopiva puuskainen keli testaamiseen, saa muutenkin olla varuillaan kun ei ihan ollut tietoa minne haluaa lähteä kampeamaan, vaan kyllä se aika siivosti näkyi pienellä alueella pysyvän. Sitten taas odotellaan tyyntyvää, jotta pääsee jatkamaan oikeampia harjoituksia. "Lentotoimialueella" näkyy tuulevan paljon enemmän mitä takapihan montussa, on vaan tarpeettoman ahdas tuo takapiha että mitään leijuttelua enempää viitsisi edes harkita, vaan ei tuonne tuuleenkaan taida olla vielä asiaa...
-
Lisää väriä elämään...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241980)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=241981)
Lapojen kärkiin oranssia, kokeillaan nyt noin, jos ei riitä niin sitten keltaista valkoisten päälle...
-
Pääsin testaamaan nuo päistään värjätyt lapaset, näkyy vallan hauskasti ne...
Olihan tuota keliä, välillä melkein tyyntä ja sitten vastavuoroisesti paria-kolmea metriä sekunnissa maltillisten puuskien kanssa. Hupaisaa oli "nojata tuuleen" kopteri kallellaan, osasin jopa leijutella kylki itseeni päin sivutuulessa. Pari akullista yläkoululaisten ollessa just näköetäisyydellä mäenlaskuhommissa, esikoinen siellä seassa kertoen totuuksia näistä jutuista. Hauska oli kuunnella reaktioita, aina kun pyöräytti ympäri niin joku sieltä huusi että "nyt se pyörii", ja sit perään "se pysähty" kun sai pysäytettyä taas suoraan. Semmmoista aika maltillista ajelua, leijutteluharjoittelujen seassa, ja jopa ilman vahinkoja noista akullisista selvittiin...
https://www.youtube.com/watch?v=Oh9WfMm9M5w
Kokeeksi sitten kameran jalustan kanssa virittelin, ja siinähän sitten iski näköjään jännitys päälle, heti kun sai ilmaan niin joku aivopieru tuli ja nykäisin holdille. Näppärästi kyllä putos "lentokentän" viereen... Kahden ekan akullisen jälkeen vajaa tunnin tauko, kun kävin eskarilaisen noutamassa, ja sitten uusia yrityksiä ja pari videotakin...
https://www.youtube.com/watch?v=H5uvPpb5f_M
No, eikun uutta yritystä, kopukka takaisin vanerille, ja kuvaus käyntiin. Nyt enempi ajatuksen kanssa, pahin jännitys meni tuohon ekaan videoon... Kaikenlaista piti kokeilla, kuten videolta näkyy, hentoisia heiniä leikaten, pystykäännösten poikasia, kierros kerrallaan pirotusta, vähän vauhdikasta etenemistä, laajempia kaarroksia, leijuttelua yms. Ja jopa laskeutuminen takaisin "kentälle"...
Otin alas, lähinnä etiäinen iski että kameran akku kyykkää kylmässä, ja siellähän se jo punaista vilkutteli. Sammutin kameran ja otin taskuun lämpenemään, ja jatkoin samaa vauhdikkaampaa ajoa. Lisää vauhtia kaarroksiin, ja taas kerran sujuvasti hankeen, samaan tapaan mitä loppukesän sepeliin ajo. Harmi kun ei videolle sitä saanut, eikä kameran akku ollut elpynyt että olisi torppauspaikan saanut ikuistettua. Nätisti irtosi canopy, stabbaritanko hieman mutkalla joka oikeni helposti, päälavat kärsi vähän pintapuolisia vammoja. Koppa takaisin ja varovaista kierrosten nostoa, vähän tärrää mutta rauhottuu kun nostaa kierrokset, sitten nousun jälkeen loppu perän pito kerrasta ja pirottaen holdilla hankeen...
Siitäpä sitten tarkempaa tutkimista, perähihna poikki, hiilikuituinen peräputki sälöillä, toinen vinotuki vaakaevän kanssa kadonnut (löytyi reilun 15 metrin päästä, olisko päälapa antanut vähän vauhtia), pääakseli vipottaa kuten myös pyrstörupelin akseli... Kaikki servot tuntuu tottelevan, hammaspeikkoa ei näy käyneen missään rattaissa, lisähauska akkuvahdissa joka olikin sitä mieltä että nyt olisi kuusikennoiset eikä kolmekennoiset akut käytössä eli vinkuu kuin oikohöylä. Olihan tuota lunta aika hyvin vähän joka paikassa, katsotaan nyt asettuuko kun saa vahti kuivahtaa lämpöpatterilla aikansa...
Vaan hätäkös tässä. Tanko-Allu Lantikan koppiin, tilalle kolmelapainen eli näin pääsi ajamaan tuon aloitetun akun tyhjäksi, sekä kolme muutakin vielä. Sekä näkemään kivat punaiset lapojen päät lennossa. Selkeytti kyllä orientaation hallintaa kun näkee selvemmin lapakehät. Noihin sitten kävi jo mielessä että pitää kokeilla laittaa vaikka landareihin ledit, jotka valaisisi lapoja alhaaltapäin, miten mahtaisi vaikuttaa näkyvyyteen..?
Tuuli tuntui vain yltyvän, joten lisäsin liikeratoja lisää, niin ei ollut pelkoa että tuuli pahemmin veisi, ainakaan kauemmaksi. Maltillisilla liikeradoilla välillä tuntui ettei jaksa pitää tuulta vastaan, vaan lisätyillä jäi vielä reserviäkin. Kertaalleen pääsi testaamaan autorotaatiolla laskuakin, kun alkoi sähkö akusta loppumaan runsashetkisen tuulen aikaan, yritin lähestyä "kenttää" mutta uskallus puuttui ottaa alas kun tuntui koko ajan paiskovan johonkin suuntaan. Niinpä sitten vajaassa metrissä holdille, ja kyllä noissa kolmelapaisissa riitti inertiaa hallittuun laskeutumiseen asti, eikä edes syvälle lumeen tullut upotettua...
Muutenhan tämä oli ihan kivaa, mutta näppejä pyrkii jäätämään tuo tuuli, yhdistettynä kosteuteen. Tuntui tässä nollan-yhden asteen välissä kosteassa välillä jopa pahemmalta mitä vajaassa kymmenessä pakkasasteessa tyynessä...
Kunhan saa kameran akkuun taas sähköä, pitää räpsiä kuvat vahingoista tuonne torppi -osioon. Ja kaivella ehjiä osia tilalle, jotta pääsee jatkamaan harjoituksia..!
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242004)
Jälleen kasattu, ja koelennetty. Tärinät jäi pois, peräservon asentoa pitää hitunen vielä säätää mutta se on sitten seuraavalla lennolla. Nyt riitti että lentää tasaisesti ja käyttäytyy kuten pitää...
-
Vaihdoinpa vielä lapaset, kun muistin jemmassa olevan jotkut Alignin "3D High Performance" läpyttimet. Pikkasen pitemmät mitä hiilikuituiset, alle 15mm kuitenkin eroa. Lähinnä värinsä takia, valkoiset joissa yläpinnalla punaista kuviota ja sekalaisia kehuvia tekstejä. Vähän semmoinen tunne noista tutkiessa jäi, että saattaa olla puisetkin, mutta sehän selviää sitten torpatessa aikanaan... Eiliseen hiilikuitulapakoelentoon verrattuna, enempi on nostetta, akku kesti sekalaisessa säätölentelyssä ja lopuksi vähän vauhdikkaammassa menossa, taas kamerasta vakoiltuna melkein 16 minuuttia. Sittenkään ei vielä jänniteväijy vinkunut, mutta tunsi että tehot alkaa vähentyä, niin ei ainakaan liian tyhjäksi tullut akkua päästettyä...
Perän sai säädettyä nyt pysymään suorassa jopa tikkuun koskematta, ainakin sen vähän aikaa mitä akussa oli kunnolla potkua. Vähän tuo elää halpisgyron kanssa moottorin kierrosten pudotessa, mutta sen verran vähän ettei jaksa stresssata aiheesta. Nuppi tuli käytettyä ihan osina, pääakseli on hitusen eri mitassa niin aika paljon sai pitch curvea pudottaa että sai kulmia negatiivisellekin asti. Kummasti se milli tai vajaa pari tuossa paikassa vaikuttaa, paitsi kun lähti miettimään niin siinähän se koko nupin korkeus muuttuu, eli ei ihme että pyrki vähän turhan hanakasti ilmaan...
Nyt sitten löytyi uusi käytösmalli, mitä en vielä ollut kohdannutkaan, paitsi lukien täältä. Ja nyt ei sitten enää muista mihin se edes liittyi. Joku sen varmaan kertoo nopeammin kuin itse keksin sopivan hakusanan etsinnälle... Etenkin kun kierrokset vähän putoaa akun hiipuessa, perä lähti tekemään ylös-alas -liiketta, ehkä noin liike sekunnissa tai vähän alle. Useamman sentin varmasti nousee ja laskee ihan omin päin, tämmöistä ei vielä minkään aiemman kanssa ole ollut, eikä tässäkään ennen torppausta...
Puuttuuko tuosta nyt sitten vaan nuppikierroksia, joka noiden lapojen kanssa reagoi noin? Ellei joku nyt vihjaa ratkaisua, tai sitten löydä taas sitä minkä muistaa hatarasti lukeneensa muttei sitä mihin se liittyi, niin seuraavalla kertaa lisätään vaan kierroksia ja katsotaan miten käyttäytyy..?
-
Perän käyttäytymisestä
Jos heiluu sivusuunnassa "vägää "niin Gain säätöö
Jos taas heiluu ylös/alas niin lisää kierroksia.
-
Vägääminen jäi täysin pois, kun siirtyi väljästä analogiservosta väljättömään digiservoon. Pieni epätarkkuus katosi servoa vaihtaessa...
Tosiaan ylös-alas heilumista, joka voimistuu kun sekalaisen ees-taas lentelyn jälkeen rauhottaa leijuntaan, välillä on ihan kiltisti kurissa, välillä heiluu reilumminkin joka lisääntyy kun antaa vaan heilua. Tuommoisesta löysin jotain juttua, ja oli oire tullut samaten torppauksen jälkeen, ainoa joka selkeästi muuttui siinä tapauksessa kuten mullakin nyt oli lavat. Vähän erilaiset, erimittaiset ja ilmeisesti eri materiaaliakin -tämä on kokeiltava että lisää kierroksia koneeseen ja jos sillä asettuu niin sitten oli kyllä varsin rajalla ennenkin tai sitten entiset lavat vaan toimi jotenkin paremmin..?
Tämänpäiväisessä koelennossa tuli havaittua ettei näköjään sitten minkäänlaista pelkoa tullut torpista. Pikemminkin päinvastoin, pitäisi ehkä vähän rauhoittaa tai taas pääsee kaivamaan varaosavarastoa...
-
Saas nähdä tärvelinkö pari akkua tuossa äsken. Yritin perehtyä Gauin noparin goviin, ja jotenkin osasin hukata siitä kaikki asetukset... Castle Link -kaapelin kun kytkin, niin yhteyden ilmoituksen jälkeen vain ilmoitti palauttaneensa noparin tehdassäätöihin. Kiva ylläri...
Siitä sitten hatarien muistikuvien mukaan asetuksia, ja testaamaan. Ihan posketon vägäys, aiemmin niin siivosti käyttäytyneellä. "Korvamittarin" mukaan kierroksia oli ihan eri tavalla mitä ennen, pienensin huolella vaan ei tuntunut mikään auttavan. Yritin gyron gainia säätää, ja sen löytyminen Spectrumista otti aikansa, ja lopulta sen sitten yhytin ja sain säädettyä siten että vägäys katosi. Sitten vaan lisää nuppikierroksia, ja laskeutuminen, ja taas lisää, tätä useamman kerran. Ja ihan huomaamatta sitten tuli ajettua akut ihan finaaliin, jännitevahti alkoi pudottamaan kierroksia, govin ansiosta muuta merkkiä ei ollutkaan...
Akut jännitetesteriin kiinni, kaikki kennot siinä kolmen voltin huitteilla, ei juuri lämpöjä tuntunut eli saattoi päästä tuon pakkasenkin ansiosta pikkukuormalla jänöt häviämään... Akut laturiin kiinni, ja varovasti 0,1 ampeerilla storagea kohti, ja kyllä ne virtaa näkyy vastaan ottavan, ei pullistele eikä lämpene. Ehkä pitää pikkasen varovasti seuraava lataus tehdä noille, ja seurata miten käyttäytyvät...
Aika näyttää miten noille kävi, Gaui sentään lähti taas pelaamaan eli sai säätöjä ainakin sinne suunnalle missä ne oli ennen aloitusta...
-
Ei se 3V vielä kuolemaksi akuille ole, varsinki jos pienellä virralla purkaa ja ei pääse liian kuumaksi menemään. Toki se jonkin verran kapasiteettia sieltä on voinut pienentää, eli kyllä ne ikääntyy huomattavasti nopeammin jos noin tyhjäksi aina vetää. Uskoisin että ihan normaalisti voi ladata. Toki jos sulla on semmonne laturi millä näkee IR lukemat, niin kannattaa tarkistaa onko ne muuttunu siitä mitä ne on ollu, tai onko isoja eroja muihin vastaaviin verrattuna.
-
Latasin akut täyteen, ja kyllä niihin upposi himpan vajaa 2Ah kun storagesta täyteen 2,2Ah akkuja latasi. Laturi kertoo sisäiset vastukset, aika tasaisia oli 7-8mohm välillä, jännitteet pysyi satkun sisällä kaikissa. Sit kokeilin purkaa 70W halogeenilla, samaan tapaan tasaisesti jännitteet pieneni, eli eiköhän noista akuista vielä iloa löytyne. Sittenhän sen vasta näkee kun pääsee kunnolla leikkimään ja kuormittamaan...
Kapasitteeti ei kirjanpidon mukaan vielä näy kärsineen, eikä sisäiset vastukset. Käyttöiästä paha mennä mitään sanomaan että kauanko vielä kestää, kyseessä kuitenkin tarjouksesta haalittuja Turnigyn toiseksihalvimpia. Kymmenkunta lataussykliä noihin on ehtinyt ajaa, eli sen puolesta alkaisi olla vasta käyttökuntoisia...
Ennen seuraavaa Gauin ihmettelyä, pitää vielä laskea välityssuhteet, ja ajatuksen kanssa tutustua noparin asetuksiin. Govi on kiva, kun saa sen vaan pitämään paremmin kierrokset eli seuraamaan muutoksia nopeammin. Pikkasen yrittää harmittaa se että kadotin sen asetukset, enkä löytänyt jysähtäneen läppärin kiintolevyltäkään niitä vaikka muistelin ne sinne imaisseeni. Nuppikierroksina jos kuitenkin yrittäisi pitää järkeviä, eikä turhan kovia, niin ehkä lentoaikaakin siten saisi pitemmäksi muutamasta minuutista. Kun tämä opettelu on kuitenkin vielä aika rauhallista menoa, välillä vähän pientä räimintää mutta nekin vielä 450 kokoisilla...
-
Joo. Tuntuu hyvin kyllä potkivan nuo akut, eli ehkä pahimmat skenaariot ei toteutuneet. Laturilla kun purkuohjelmalla tyhjenti, ja sitten latasi täyteen, niin jopa yli nimelliskapasiteetin sinne sähköä meni. No, seurataan kuitenkin käytöstä...
Castle lähti myös toimimaan, kun sai ajatuksen kanssa käytyä asetukset läpi. Kummasti helpottaa kun pienimmäinen on päikkäreillä, ja isommat pulkkamäessä, sopiva hetken hiljaisuus ilman häiriöitä tuotti tulosta. Ja tottakai sitten piti laittaa lapaset takaisin kiinni, ja käydä vähän puuterilunta puhaltelemassa...
Ei tosin kauaa viitsinyt pihalla olla, pakkanen kiristyy koko ajan, äsken talliin lähtiessä oli melkein -13 ja nyt puolta tuntia myöhemmin -14. Mutuen olisi kyllä kiva keli lentää, tyyntä ja lunta sopivasti, vaan kun on pimeää ja kylmää...
Nyt tuokin taas toimii, ilman tärinöitä ja vägäämisiä, govi pitää ainakin pikaisella kokeilulla kierrokset paremmin alueella kun pikkasen erilaisella säädöllä kokeilin eli governor gain low->medium. Aikanaan tuonkin toiminnan sitten tietää, kun vähän taas lämpenee...
-
Lisää testiajoa vähän vajaina käyneisiin akkuihin, verrokkina paremmin kohdeltu akkupari. Ei tällä tavalla lentäen saanut oikeastaan minkäänlaista eroa esille. Tuskin siis meni pilalle. Mitä nyt ihan loppuvaiheen hyytyminen saattoi tapahtua hieman hätäisemmin, tai sitten sitä vaan oli enempi varuillaan... Eka akullinen "varmuuden vuoksi" holdilla alas, kivasti on inertiaa aika paljon reilummin mitä nelipuolikkaissa...
Säädötkin taisi sattua Hurricanelle ainakin sinne suunnalle, mitä nyt pyrstö on sen verta rauhallinen että sinne pitää saada lisää liikettä. Mutta se on onneksi helppoa, ja nyt kun rauhassa selvitteli mistä sitä pitää säätää. On "hieman" erilainen tuo Spectrumin logiikka Flyskyn tapaan verrattuna... Ei vaan viitsinyt näppejään palelluttaa yhtään enempää, otetaan sitten joskus testiä tuon kanssa, enempien akkujen kanssa...
Parit akulliset siis kävin leijuttelemassa, reilu kuus minuuttia kumpikin kesti. Ihan loistava keli, aivan tyyntä, eikä hämäryys vielä liiemmin häirinnyt kun huomiokeltaisella maalatut lavat näkyi paremmin kuin hyvin...
Govi lähti toimimaan kuin ajatus, ei pahasti korkeus edes ehti muuttua vaikka vaihtaa nuppiin kierroksia, ihan kokeeksi tälläsin eri kierroslukutoiveita eri lentotiloille. Aiemmilla asetuksilla kierroksia laskiessa kesti yllättävän kauan että ehti saada "vedon päälle", jolloin korkeus pahimmillaan putosi paljon. Nyt tosiaan pysyi leijuttaessa paikallaan, nosti tai laski kierrokset, ja jos otti vähän vauhdikkaammin korkeutta pois ja sitten takaisin toivetta ylöspäin niin moottorin ääni hetkeksi muuttui kertomaan että kuormaa on, mutta korvaan ei kierrosluku pahemmin heilahtanut...
Tulis nyt se kesä. Viitsisi paremmin olla pihalla ja pitempiä aikoja. Vaan seuraavaksi kyllä jatketaan pienemmällä, tuo iso rotisko kun on nyt lentokelpoiseksi todistettu... Niin, ja hieman meni tehokasta lentoaikaa siihen kun piti tottakai käydä ensin tutkimassa kentän tilanne. Viimekertaiset jäljetkin näkyi vielä hangessa, siispä sinne vaan sekaan. Ja heti kun lievä alamäki tasoittui, niin siihen tuo Lantikanpätkä seisahtui... Paikaltaan ei sitten eteen, eikä taaksepäin, kaikki renkaat suttaa joutavaa. Kerran aiemminkin on tuommoinen tullut koettua, tosin takaveto -pakettiautolla, pakkasi alle kiilaten sopivasti lunta siten että ei renkaat enää maahan osuneet... Onneksi oli lapio mukana, melkein tunti meni että pääsi takaisin tielle, siitä viidentoista metrin päästä... Luultavasti "mutarenkailla" olisi edennyt paremmin mitä noilla katurenkailla, lamellien välit heti lumesta tukossa, "mutiaisissa" kun olisi semmoisia peukalon vahvuisia uria kapeiden palojen välissä...
-
Perän käyttäytymisestä
Jos heiluu sivusuunnassa "vägää "niin Gain säätöö
Jos taas heiluu ylös/alas niin lisää kierroksia.
Ylös-alas heiluminen jäi tosiaan kokonaan pois, kun lisäsi kierroksia. Eikä ollut isosta muutoksesta kiinni...
Sitten kun lisäsi vielä lisää, niin välillä perä lähti vägäämään. Asettui kun pudotti kierrokset. muuten kyllä oli aika paljon parempi tuossa tuulessakin lentää, isommilla kierroksilla, taidanpa siis lyhentää ne hitusen ylipitkät lapaset peräpuolelta lähemmäksi vakiomittaa...
Tanko-Allua kävin riivaamassa, semmoista 3-4m/s tuulta mittarin mukaan, välillä melkein tyyntä ja sitten taas tuulta mutta onneksi ilman puuskia. Kuusi akullista pörräsin, vähän silläkin mielellä että testataan akkujen eroja, mukana pari alkukesästä ostettua, ja sitten neljä uudempaa joista kahta käytin kolmen voltin kennojännitteissä. Ihan samaan tapaan ne kaikki toimi, eli lienevät kuitenkin kunnossa...
Eikä ollut kuin pari semmoista tilannetta, joiden jälkeen vaihdellaan kalsareita. kesken kahdeksikon meinasin kipata kertaalleen nurinkin, vissiin jotain oppinut kun nyt oli etäisyyttä maankuoreen että ehti pelastaa tilanteen... Ja kerran katosi orientaatio hetkeksi aivan täysin, kun epähuomiossa ajoin auringon edestä joka yllättäen kurkisti pilven takaa. Semmoinen kiva sokea hetki, ja kopukka etenee kuitenkin, hetki meni hakiessa että missäs se on ja mitenkäpäin...
Jos tämä kevät ei pian etene niin kaipa se pitää jotain huppua käsien suojaksi kehitellä...
-
Takalapaset lyhennetty vakiopituuteen, hitusen leveämmät on mitä vakiot. Epämääräinen käytös katosi, kuten myös repivän aggressiivinen pirotus. Hitusen sai siirtää peräservoa, että suostui pysymään tikkuun koskemattam niin hyvin kuin se on mahdollista halpis-gyrolla tämän kokoisessa...
Pari akullista, ekassa vähän säätämistä alkuun, jälkimmäinen pelkkää lennätystä, kevyessä tuulessa pikkupuuskien seassa, ihan rentouttavaa oli. Mitä nyt kertaalleen meinasi karata, sopiva yhdistelmä yliyrittämistä, puuskaa, matalaa lentokorkeutta ja tilarajoitetta... Silti ilman vaurioita, hassua huomata että ehtii ajatella vasta kun tilanne on jo ohi, että "mitä hittoa tuossa äsken tapahtui". Voiko tuosta päätellä että alkaa tikkuihin tulla liikettä ajattelematta...
On tälle vuodelle ehtinyt tulla jo jokunen lentokin, 17 akullista tanko-Alignilla, 12 "pirunkpurkillisella" joista vain yksi kaksilapaisella nupilla ja näkyy Hurricanekin lentäneen 8 akullisen verran. Eikä enää tuuli sillai pelota mitä vielä loppukesästä saati syksystä...
Tässä kun itelleen hehkuttaa osaamistaan, se yleensä merkinnee sitä että kohta on lentoaluetta jälleen kuidutettu...
-
Pari viikkoa lentämättä, muuta kuin Bladella muutama akullinen sisällä, ja kummasti tuntui taas etäiseltä ote T-rexiin... Siitä huolimatta, kolme akullista kävin tyhjentämässä tuulenpuuskista huolimatta, eikä kuitenkaan tullut korjattavaa. Eka akullinen oli kyllä tuntuman hakemista, toisella alkoi taas tuntumaan tutummalta, kolmannella saikin taas sen tunteen että jotakin osaa...
Keli oli kyllä kohdallaan, auringonlaskun aikaan, tuuli vähäistä pikku puuskia lukuunottamatta, muutama sentti höttölunta ohuen jäätyneen kuoren päällä. Ei kestänyt kävellä, mutta T-rex ei mennyt nätisti laskeutumalla siitä läpi. On kyllä käynyt mielessä, että mitenkä mahtaisi toimia leveämmät laskutelineet, semmoset suksien tapaiset, vai sekottaisiko liiaksi virtauksia? Hienolta näytti sekin, kun aurinko oli jo painumaisillaan metsänreunan taakse, mutta vähän ylempänä oli hyvä linja valolla niin valaisi tosi komeasti lapojen alapuolen sekä kaikki kiiltävät, näytti yhtenäiseltä kiekolta pikemminkin lapojen kohdalla...
Äkkiä kyllä viileni kun aurinko painui piiloon, muutama pakkasaste vaihtui pikaseen kymmeneen asteeseen. Sopivasti siinä sähköt loppuikin, kauaa ei kamaa pakannut kantokuntoon (salkku minne ohjain, akut lipopussissa sekä jokunen työkalu), kun ei tämmöiseen pikkulentohetkeen viitsinyt Lantikkaa käynnistellä. Kävellen tuohon lentotoimialueelle on tuskin kahta sataa metriä, taitaa vieläpä nopeammin kävellä tuohon kuin autolla pyöräyttää...
Kolmannella akulla tuli leijuteltua jopa nenä itseen päin, siitäkin tuntui alkavan selviämään ilman isompaa paniikkia. Muutaman kerran onnistui jo kohtuullisesti hitaampi piro, saattoi jo kestää sekunnin pintaan tai jopa ylikin kierroksen kesto, eikä isommin tarvinnut korkeutta tai paikkaa ihmetellä pyöräytyksen jälkeen. Nenä vasemmalle pyörii luonnostaankin hitaammin, taitaa alle puolen sekunnin pyörähtää kierroksen, oikealle onkin sitten reilusti enemmän vauhtia vaan sinnekin suuntaan sai muutaman pyöräytyksen tehtyä hitaasti. Samaten hidasta taivaslentoa tuli vähän ajettua, loppua kohden alkoi orientaatio välillä katoamaan, ehkä johtui tuosta pikku tauosta ja loppua kohti väsymisestä..?
Houkutti kyllä ottaa Hurricanekin mukaan, mutta jätin ottamatta. Ehkä huomenna, jos tuulet pysyy maltillisena ja lämmöt lähestyy nollaa kuten vielä näyttää arvaus olevan. Kaipa sitä voi lentotaukoja välillä pitää muun kaluston kunnostuksen ohessa, lumihuutajaa pitäisi vähän hitsata ja sitten kasata takaisin käyttökuntoon. Siinähän sitä voi ropata kun odottelee elektroonien valumista akkuihin...
-
Ihan ei pitänyt sääarvaus paikkaansa, mutta kun kerran akkuja latasin, niin pitihän ne käydä tyhjentämässä. Laturilla purkaminen ei tuntunut mielekkäältä, siispä Hurricanen kanssa pihalle... Kuusi akkua sähköistetty, eli kolme akullista lentoon...
Ihan oli oikea valinta tuohon tuuleen, varmasti 450 kokoinen puoltoista kiloa kevyempänä olisi hienosti ottanut ohjauskomentoja tuulesta minun sijaan. Hurricane taas pysyi vakaasti missä halusinkin, mitä nyt ensimmäinen lentoonlähtö meinasi päättyä silppuun. Meinasin samaan tapaan mitä T-rexillä, eli hangen kuorelta liikkeelle, melkein heti spoolatessa kaivautui toinen jalas hangesta läpi ja hienosti läpyttimet hieroo lunta. Onneksi ei ollut kierroksia ehtinyt kerätä just mitään, holdilla sai pelastattua. Nopea silmäily, ja ehjältä näytti, siispä vähän polulta ja polun vierestä tampaten sai riittävän alustan lentoonlähtöä ajatellen...
Hyvin tuo kyllä tottelee, pienempiin verrattuna, on toki painoa kaikessa, lavoissa enempi pituutta ja leveyttä, hyrrävoimaa ihan toisella tavalla mitä pienemmissä. Käyttäytyykin rauhallisesti, ainakin näillä säädöillä mitkä nyt on, ja tikkua laitaa kohti käyttäessä tapahtuu kyllä äkkiä ja paljon asioitakin eli ainakin jonkinlaisiin pelastuksiin piisaa liikeratoja...
Vähän taas totuttelua ekalla akullisella, sitten kevyttä pirottelua ja välillä vähän taivaalla, oikeastaan ihan leppoisaa menoa tuulesta huolimatta. Mitä nyt vesi lentää silmistä, ne kun ei ole vielä tottuneet hitusen entistä pienempiin laseihin, herkemmässä on valuminen näillä. Vähän toki helpottaa lähelle näkemistä, kun vähennettiin alareunasta lukemia, kauko-osuuden pysyessä melkein entisellään. Helpottaa hieman ruuvaamista kun ei tarvitse aina hakea siihen suppealle lähialueelle missä vielä toistaiseksi näkee ilman laseja...
Yhtäkään lentoa en saanut riittämään ajastimen 7½ minuuttiin asti, mihin aikaisemmin riitti. Vajaa minuutti jäi joka lento vajaaksi, kun jännitevahdit alkoi vinkumaan. Kaikkiin akkuihin jäi tuolloin 3,70-3,74 voltin jännitteet joka kennoon, ja kun lähelle samaa lentoaikaa pääsi niin taitaa nuo kaikki olla vielä ihan hyvässä kunnossa. Yhdessä parissa puolisen vuotta enempi ikää, ja syklejä sitä kautta enemmän, uudemmasta nelikosta kaksi kävi aika vähillä jännitteillä mutta hiljalleen alkaa uskoa että siitä selvittiin ilman vaurioita. Akut on niitä "paljon kehuttuja" sinisiä Turnigyjä, joista kyllä huomaa pienemmilläkin sen että virrananto hiipuu oikeastaan koko akullisen ajan, Hurricanessa vielä paremmin kun sitä virtaa otetaan vähän toiseen tapaan ulos. Vielä ovat olleet ihan hyviä tähän vaiheeseen, katsotaan kokeeksi sitten jotain muita kun uusimisen aika lähestyy. Nyt on tilanteeseen sopiva määrä akkuja, riittää hyvin tuo kolme akullista putkeen, nelipuolikkailla saa useamman akullisen ajettua mutta kyllä se paras terä vielä toistaiseksi karkaa viimeistään neljännellä, tauko tuohon väliin niin ihmeesti taas tarkkaavaisuus on palannut...
Saas nähdä miten tässä kevään mittaan kehittyy, kevätleiri houkuttaa ja ainakaan vielä ei näy isompia esteitä sinne lähtemiseen. Kaipa sitä voisi pari isompaa vintiötä ottaa matkaan, viettää toisenlaista viikonloppua heidän kanssa, mutta sitä tosiaan pitää katsoa sitten kevväämmällä...
-
Lähipäivien myräkän keskelle sattui lähes tyyni päivä väliin. Siispä akkuja lataillen ja kentälle...
Mukaan otin Allun ja varalle kolmilapa-HK:n jolle tulikin heti tuoreeltaan käyttöä. Allu käyttäytyi alkuun kuten pitää, sitten alkoi tuntua perän hallinnassa jotakin outoa. Välillä ohjautui kuten pitää, välillä jäi ikäänkuin jumiin ohjauskomennot. Aika jännä laskeutua tuommoisella missä on perällä satunnaismuuttujaa mukana, vaan siitä huolimatta sain pysymään vanerilevyllä ettei pehmeään märkään hankeen tarvinnut pudottaa. Siinä lavat seis kun käänteli tikkua, kuului välillä vähän jänniä ääniä servolta. Ohjasi kyllä, mutta vähän nahkean näköisesti, joten sähköt pois ja ihmettelyä. Näytti toinen lavanpidin siirtyneen ulospäin, joten sen lennot oli sitten tällä kertaa siinä...
Akku Allusta HK:n kyytiin, ja jatkamaan tyhjennystä. On se FBL -kopukka kuitenkin aika erilainen tankoseen verrattuna, se akunpuolikas meni ihan ihmetellessä, parin seuraavan aikana alkoi jo päästä vähän jyvälle. Pari seuraavaa, alkoi taas muistua miten tätä lennetään, vaan ei se mielikuva vieläkään itselle mukavasta päässyt syntymään. Onhan tuo vakaa, pieni tuuli lähinnä siirtää eikä kallista miten tankosta, perä pysyy kuin liimattuna jne. Mutta vähän semmonen etäinen, vaikka on toisessa asetuksessa täydet liikkeet ilman expoja, niin silti etäinen tuntuma vaikka äkkiherkkyyttä löytyykin. Rajoitetumpi kiva lasketuessa yms kun on pienempää liikettä ja expojakin mukana että löytyy liikettä tarpeeksi kun vaan tikkua vääntää tarpeeksi... Tällä on kyllä luvattoman paljon helpompi hitaamminkin pyörittää ittensä ympäri, kun asento pysyy pyydettynä, tankosen kanssa pitää olla enempi mukana etenkin hitaammin pyörittäessä...
Piti tottakai sitten tutkia mitä siitä tankosen perästä löytyy, ja liimauksista huolimatta oli toisen lavanpitimen ruuvi lähtenyt kiertymään auki. Luulin toki ensin että olisi laakeri hirttänyt kiinni, mutta jouhevasti pyöri kaikki laakerit. Vähän huonosti halusi pyöriä sen auenneen puolen ruuvi, näytti kierre ottaneen itteensä siinä löysällä ollessaan, laitoin sitten uudet osakierreruuvit kumpaankin tilalle. Ja tottakai pientä koelentoa sitten takapihalla, ilman canopyä kun ne jäi yläkertaan, on vähän hankalampi hahmottaa paljaaltaan lentäessä mutta ihan tarpeeksi hyvin sai testattua että seuraavaksi voi taas ottaa tuon ulkoilutukseen...
Onhan se isompi helpompi havaittava kauempaa, kyllä sitä kokoa jäi tässä pyöritellessä kaipaamaan, mutta vähemmän on akkujen kanssa puljaamista näiden pienempien kanssa. Ja vähän reteemmin uskaltaa lentää, kun näihin on varaosia kotona eikä varmasti tapahdu niin kauheita mitä kolminkertaisella painolla voisi saada aikaan.
Ja jännästi taas viikko lentämättä tuntuu sille ettei mitään osaa. Ei vaan menneiden päivien tuuliin edes halunnut lähteä kokeilemaan, kun väliin tuntui ettei pysy kävellenkään pystyssä puhurissa...
-
Trex toimivaksi todettu. Kivat kevätkelit, lämmintä, tyyntä, aurinkoista. Mitä nyt loppua kohti alkoi tuuli yltyä, puoltoista tuntia aloituksen jälkeen. Kuusi akullista lennätin, kummasti paljon paremmin löytyy kapasiteettia kun asteet on pakkasen sijaan plussalla, eikä näpitkään jäätymään pääse...
Tuossa kun on ollut oppivinaan Bladella lennellessä leijuttelemaan nenä joka suuntaan, ja ympyröitä kumpaankin suuntaan, niin pitihän sitä tälläkin kokeilla. Kyyyyllähän se nenä itseen päin lopulta suostui kääntymään, ja aikansa jopa pysymäänkin siinä, kunnes yrittää karata ihan muualle mihin haluaisi. Pari kertaa oli hyvinkin lähellä, ettäkö olisi taas remonttia aloitettu, lähti kummalliseen suuntaan josta "pelastaessa" hetki tiukkaa pirotusta, ja sitten kun sai pysähtymään niin oltiinkin menossa jo kylki edellä maata kohti... Onneksi oli korkeutta, niin sai vielä haettua oikeinpäin, eikä hankeen jäänyt edes hipaisujälkiä vaikka lähellä kävikin...
Viidennellä akulla lähti orientaatiotkin hukkumaan, jostain syystä ei osannut sisäistää sopivasti yläviistossa, että on ihan eripäin mitä kuvittelin. Kertaalleen ehti kääntyä nenä melkein itseenpäin, kun havahtui tilanteeseen. perusleijuttelulla sitten sähkö pois akusta... Pieni tauko ihmetellen, ja taas oli tarpeeksi vireystila palautunut ettei tuommoista enää viimeisellä akullisella tullut...
Jotakin hupsua tuossa nyt on, kun Bladella saa pyöriteltyä miten haluaa, mutta Trexillä ei uskallus riitä. Onhan se toki sen verran isompi, että paniikissa jos kiskaisee alas niin tuskin lapojen oikaisun jälkeen jatketa lentoa. Bladen tuntuu pystyvän ajamaan mihin tahansa, pudottamaan parin metrin korkeudesta jne, eikä siitä onneksi tunnu rikkoutuvan mitään. Vai onkohan tämä vaan sitä että rutiinia puuttuu, ja taukoakin ehti taas syntymään...
-
Tässä nyt tuli käpisteltyä ilmeisen paljon lennettyä Trexiä. Välillä sillä lentäessä on tuntunut epämääräisyyttä ohjauksessa, vähemmän tarkka kuin HK:t. Sen verran kuitenkin häirinnyt että pitihän noita ihmetellä vierekkäin. Trexin swashissa on selkeä välys, kiinteän ja pyörivän kehän välillä. Olin paikallistavinani välyksen swashin laakeriin, vaikuttaisi laakeri olevan tiukasti kummassakin puoliskossa kiinni, eli vissiin vaan väljäksi ajettu..?
Swashin kuulan ja akselin välissä ei väljää tunnu, eikä kuulassa swashiinkaan päin. Yhdessä HK:n swashissa on väljä kuula, mutta se ei tunnu tekevän tämmöistä pientä epämääräisyyttä...
Paljonko sitten on paljon tuossa paikassa, ja minkä verran sallii ennenkuin isommin häiritsee? Meinaan kuitenkin ennen seuraavaa lentokertaa vaihtaa swashin, kun semmoinen välyksetön hallusta löytyy... Sittenhän se selviää vaikuttiko tarkkuuteen...
-
Noissa Allun vahahoissa 450 swasseissa tuppaa olemaan väljää.
Ei ne välykset ainakaan fpl kopussa ole haitanneet.
Uudet ovat pienemmällä välyksellä.
470l swassissa ei ole havaittavaa välystä.
-
Kai tuo pitää akateemisessa mielessä mitata, ja sitten vaihtaa vähemmän väljään ja mitata sekin sekä arvioida muuttuiko tuntuma kuinkakin paljon? On tuohon tänä keväänäkin tullut jo liki 30 akullista, eikä tuo ihan noin väljä ollut joku aika sitten. Mielenrauhan takia ehkä parempi myöskin vaihtaa, jos tuosta laakeri pettää niin eipä taida olla kuin yksi mahdollinen vaihtoehto loppulentoa ajatellen...
-
Niinku Häkkinen sano,Allun swasseissa (450sev2) on väljää,mut ei niin paljoo kun HK:n/Kiina.Mikä on vähän/paljon ja kuinka se lentämistä häirittee ::).Ite pörränny todella väljällä HK nupilla ja hyvin on lentäny tai no ainakin ilmassa pysyny,mut noi Kiina nupit tuntuu olevan väljiä joka paikasta että,,,, ;D.
Oon jopa yhen Kiina swassin saanu hajalle kesken lennon ja riitti ihmettelemistä et mitäs ny kun meni omiaan (kuula lähti irti kokonaan swassista ;D).
Jos häirittee niin uutta vaan tilalle,mut Kiina nuppi kaipaa sitä väljää swassia muuten se ei toimi ;D ;D ;D
-
Jos on epäselvyyttä siitä että onko niillä välyksillä merkitystä vai ei, niin voi kokeilla sillä tavalla että ottaa lavanpitimestä kiinni ja heiluttelee sitä ylösalaisin (sähköt päällä tietysti). Jos se pääsee liikkumaan paljon, niin sillä on enempi merkitystä, jos liikkuu vaan vähän niin on vähempi merkitystä. Osa swassin välyksistä voi tosiaan olla semmosia ettei niillä ole mitään merkitystä mihinkään, mutta tuo lavanpitimeen tuntuvat välykset tosiaan on loppupeleissä ne millä on sitten lennossa vaikutusta.
-
Otin ja vaihdoin swashin. Kun kerran semmoinen välyksetön oli olemassa. Sähköt päällä kun lavanpidintä käsin käänteli, niin aika paljon päästi kulman muuttumaan, ja välyksettömällä ei juuri mitään. Tänään piti käydä koelentämässäkin, vaan kummasti kaikkea muutakin näkyy ohjelmaan syntyvän kelin ollessa tämmöinen...
Käsissä pyöritellessä tuota irrotettua swashia, on kyllä herkkä mutta hyvin näkee välystä olevan sisä- ja ulkokehien eli kuulien osastolla. Akateemiseksi alkaa mennä, mutta kaivoin rakotulkin esiin, ja vähän yli millin eron saa pyörivän osaston kuulan ja kiinteän rungon väliin mitattua. Vielä pelkkää mutua, mutta mielikuva olisi että tuossa tuommoinen välys tekisi just sitä epätarkkuutta leijutellessakin? No, sen näkee kun lentää, että muuttuiko..?
Oli tuossa kyllä kuulassakin kulumaa vähän joka suuntaan. Mutta joo, pitää koelennolle ottaa joku toinen tutusti käyttäytyvä verrokiksi...
Löytyi tuossa toinenkin swash, jota en arvannut edes kokeilla. Laakerin sisäkehä pyörii alumiinissa, laakeri kyllä herkkä on mutta ilman mitään kuormitusta pyörähtää ennemmin väärästä välistä. Hieman jos kääntää kehiä että vastustaa edes vähän, niin sitten pyörii vain oikeasta paikasta. Lentämättömän näköinen tämäkin, tuli yhden kasan mukana, olisiko raakattu jo aiemmin..? Meinasin kokeilla lukita tuon, aika hentoset prässäysjäljet on, saattaisi asettua kun putsaa hyväksi ja kapillaari -locktiteä valuttaa väliin. Tai prässätä varovasti lisää...
-
Koelennot suoritettu, ja kyllä se siitä rauhottu. Epämääräisyys katosi, en olisi ihan helposti uskonut että noin tarkaksi tuli swashin vaihdolla...
Jossain on tullut vastaan swashin laakereitakin, onkohan sen vaihdossa mitään järjen hiventäkään, eli saako purettua laakerin siten ettei riko mitään, ja ennenkaikkea, saako uudelleen lukittua siten että pysyykin vielä kasassa..? Kokeilemalla toki selviää, ja on monenlaista tullut rakenneltua, mutta kokemukset ennakkoon kiinnostaa...
-
Muutamaan kertaan on tullut käytyä ilmaa sekottelemassa, myös viimeisellä "torin löydöllä" eli TRex plus dfc:llä, jossa Allun (Futaban) ratio ja FBL-purnukka. Kuulemma useampaan kertaan kasattu uusiksi, kun on opeteltu torppausten kautta, niin semmosellahan on itsekin sitten hyvä lähteä jatkamaan tätä opettelua. Hienosti kyllä on säädöissään, ja hiljaisempi kuin yksikään muu 450-kokoisista mitä mulla on, ehkä iso osasyy tuolle vinohampaiset päärattaat. On kovin erilainen käytökseltään kuin Skookumin FBL, muuten oikein osaa mitään kommentoida tuntumaan...
Aiemmat muut, ne on nyt tovin itse asetetussa lentokiellossa, tais selvitä syy pyrstön epämääräiseen käytökseen. Vasemman gimbalin toinen potikka vissiin lennetty loppuun, antaa jänniä sätkyjä toisinaan, etenkin kun yrittää tarkasti pitää tikkua vähän oikealle käännettynä. Simussa kokeilin, ja siellä toimintoja testatessa näkee hyvin käytöksen epämääräisyyden. Uudet gimbalit tilattu, tulee kunhan tulee, sitten jatketaan noilla...
SoloPro 228:lla on yrittäny pitää jonkinlaista tuntumaa tallessa, ja ekan semmoisen lensin loppuun. Lopulta vetorattaaseen iski hammaspeikko, ja on sen muovinupissakin välystä ihan joka suuntaan. Käyttöön siis toinen muuten samanlainen, mutta alunupilla ja ilman välyksiä. Sitä pystyy leijuttelemaan nokka mihin päin vaan, helppo lennellä ympyröitä nokka sisään/ulospäinkin, tänään kolme akullista sillä eikä tullut huonosti tonttiin kuin kerran ekan akullisen aikana. Siispä sit isompia kokeilemaan...
Elikkäs, HK-450 käyttöön, joka tottelee DX7:aa. Muuten kivasti pelaa, mutta pelottavan kovia kierroksia pitää mokoma. Vissiin nopari hukkasi end-pointin, kun antaa täydet kierrokset alta 30% kaasulla. Olisko hukannu asetuksiaan, kun pääsi akkua kytkiessä hieman kipinöimään liittimissä, kun soft-starttikaan ei ole enää mukana? Yhtään en tiedä mikä sen nopari edes on, kuoret poistettu entisessä elämässä, ja ainoat tekstit piirilevyssä mitä löysin on V1.1 sekä 40A. Pitää tuota yrittää ohjelmoida, äkkiä tuntuu akut tyhjentävän kun vetää täysillä, kolme akullista silti tuli lennettyä...
Nyt on pari akkua taas latauksessa, jos kuitenkin ottaisi kelistä ilon irti ja säätäisi vain ratiosta kaasun prosentit sinne 20-30% välille..?
Edittiä, eli se meinasi unohtua että jostain syystä ei vaan mene pyyntö aivoista tikulle, että uskaltaisi leijuttaa muutenkin kuin kylki tai pyrstö itteen päin. Ei helpottunut pelkotila vielä, ainakaan äskeiselle kerralle. Lisää houkuttelua SoloProlla, vai vaan itteensä vastaan tikun kampeamista, vai mitä se vielä vaatii..?
-
Pari akullista lisää HK:n kanssa, ensin ja akullisten välissäkin SoloProlla. Ei vaan taivu kylkiasentoa pitemmälle nuo SoloProta isommat. Ei, vaikka väliin muistuttaa ittelleen pienemmän kanssa että sitä kuiteski osais. Ihan sujuvasti lentää vaikka miten, tuommonen pikkunen kikkare, ehkä se että tiedostaa ettei välttämättä ole aivan päreinä vaikka torppaisikin, auttaa pienemmän kanssa leuhottamista..?
Paitsi että menee se pienikin rikki. Aikansa kun pyörittää, niin onnistuin löytämään koivusta uutta kasvustoa, hyvin toppaa vauhdin ja sieltä sitten heinikkoon kivenä. Tuossa nyt vielä mitään menny, paitsi että perän rattaat lähti vähän enemmän viheltämään, ja antautuihan ne sitten kun vielä härnäsi lisää...
Kävin vaihtamassa "loppuun lennetystä" vastaavasta koko peräosaston, muutama ruuvi ja moottorin liitin, ja takaisin ilmaan. Enää en viitsinyt heinikkoon asti edes kävellä, ajelin sitten edestakaisin pyörätietä, ihan asvalttia hipoen eli viidestä kymmeneen senttiin irti maasta. Välillä landarit asvalttiin raapaisten, ja ilman pelkotiloja tai muuta ylimääräistä ohjelmaa meni hienosti, kunnes päätin ajaa itseni ohi ja siinä sitten oli valotolppa just kohdalla. Osumaa otti lapa, landari ja canopy, lapoja löytyy vielä tuonkin jälkeen yksi ajamaton pari ja pari enemmän ajettua, just tuon puolen landari oli vielä ehjä siinä toisessa, vaan canopyä ei ole ehjää. Piti tuosta kyllä muotti ottaa ennen särkemistä, mutta eipä näköjään ehtinyt. Huonosti Kiinastakaan enää löytyy tämmöiseen oikeastaan lapojen lisäksi mitään...
Ehjät osat paikalleen, ja vielä piti käydä kokeilemassa että toimiiko eli pysyikö muiltakin osin ehjänä. Hyvin tuo lentää vieläkin, eikä edes täristä eli akselitkin taitaa olla edelleen suorat...
Veikkaan että tässä ei ole kyse kuin jostakin psykologisesta klikistä. Sen kun saa kuriin, ni sit mennään samaan tapaan mitä pienellä, ehkäpä ja toivottavasti..? On tälle vuotta tullut lennettyäkin, viime vuoden saldo oli 99 akullista, nyt tälle vuodelle on jo 73. Viime vuonna Honeybeet sai 42 akullista osakseen, muuten vain 450 -kokoisilla ja yksi Gauilla. Tänä vuonna Honeybeet ovat saaneet osakseen molemmat akulliset, Gaui 14 ja muuten sitten Trex onkin ollut ilmassa muutaman HK -akullisen lisäksi. Kyllä tämä tästä...
-
Jostakin löytyi innostus vääntää "se eka" HK lentokuntoon takaisin. Siitä kun tuli ajettua nuppiservot aivan väljiksi, halvimmat Alin metallirattaiset, niin eihän niissä minkäänlaista laakerointia ollut, vain reikä muovissa. Löytyi sitten FLB:ssä testatut vähän tukevammat, laitoin ne väljien tilalle. Samalla läpikäyty nuppi, ja sekalaista muutakin tarkistelua. Mitähän tuo ehti olla lentämättä, jostakin elokuun lopusta lähtien odottanut. Kun muutama samanoloinen ollut sitä paikkaamassa... Pyrstöservokin tuli lainattua toiseen, niin siihen sitten lipsahti joku analogiservo tilalle...
Akullisen tuossa illan tyyntyessä kävin kokeilemass,a perinteisesti alkuun pyrstöservon asemointia hakien, ja kun se alkoi olla oikealla suunnalla niin sitten vaan leijuttelua. Vissiin olin osannut kasata ja säätää nupin, lapaura just kohdallaan, ja muutenkin totteli varsin kivasti. Käyttäytyy just sillai mitä tankosen pitääkin, se kivan välitön tuntuma purkilla vakautettuun verrattuna. Pikkasen kun on päässyt vertaamaan Alignin ja Skookumin purkkeja, niin on ne erilaisia, mutta kummastakin jää semmonen pikkanen viiveentunne tankoseen verrattuna. Pyrstön ne pitää kyllä monta kertaluokkaa paremmin kurissa mitä nuo halpisgyrot tankosissa...
Pitäs vaan lisää päästä lentämään, kiva huomata ettei se tietty tuntuma tunnu katoavan vaikkei hetkeen lennäkään. Ja jännästi kaivelee isommat koneet, sen siitä tais saada kun kevätleirillä kävi vähän ihmettelemässä...
-
Hiljaista etenemistä, ja sekalaista sähellystä. Kesä etenee...
Uudet gimbalit tuli Flyskyyn, ja kumma kyllä, tuntuma muuttui paremmaksi. Eikä sätki enää pyrstöosasto. Tuolla voisi jonkin torpinkin selittää, vaan vahva on tunne että se pääsyyllinen on ihan siinä gimbalien läheisyydessä, tikun päässä potikasta... Tuosta huolimatta, muutama lento on tullut suoritettua, ja se eka HK:kin on pysynyt ehjänä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242700)
Nenä-itteenpäin-vaikeutta lähdin sitten hakemaan toisella tavalla. Kun ei 450-kokoinen käänny, tai siis kääntyyhän se ja menee hienosti ympärikin että nenä on taas pois omasta nenästä vaan ei pysähdy, niin ostin torista kuljeksimasta Blade 180 kopun ja kasan varaosia. Niillä sitten hakemaan sitä rohkeutta. DX7:aan tuli asetukset haettua jo ennakkoon, eikä niitä isommin tarvinnut edes muokata vaan aika toimivat oli perusasetukset. Muutaman ekan säätö-opettelulennon aikana tuli pudotettua sujuvasti pitkään heinikkoon, ja voikukkapeltoon, eikä niissä saanut edes mitään rikottua. Low-voltage-cut on aika armoton, kauaa ei laskupaikkaa etsitä, eli ajastimen kanssa pitäisi mennä. Tai siis, muistaa käynnistää se ajastin kun aloittaa lennon...
Pikkasen ahtaassa paikassa kuitenkin uskalsin kääntää nenää itteenikin kohti, vaan vaikeaa sekin tuntui alkuun olleen. Kunnes vaan uskotteli itselleen että "kyllä se siellä pysyy, eikä karkaa", ja kas kumma, sepäs suostuikin viihtymään halutusti. Jopa pikkusten puuskien korjailut meni yllättävänkin hienosti. Tuostapa sitten pitikin rohkaista itteensä, ja siirtyä läheiselle jalkapalloareenalle, jossa kukaan paria päiväkotiryhmän pallottelua ei ole aikaa viettänyt seuratun viisivuotisjakson aikana, ja lämmin kelikin piti porukan muualla, niin sinnepä sitä siis parin akun kanssa. On tuossa muutakin lentotoimintaa harrastettu, viime kesänä kuumailmapallollakin siitä lähtivät. Tilaa oli, eikä isommin häiriöitä, ja siellä sitten piti jatkaa tuota nenän asettelua. Eka akullinen sujuvasti, ja sitten uutta perään. Varovaista pyörittelyä suuntaan ja toiseen, eteenpäin lentäen välillä takaisin itteenikin kohti, ja tuntui sujuvan. Kunnes iski taas joku kumma orientaation kadotus, ja tämmönen pikkukirppu on kyllä vallan hätäinen liikkeissään, useampi pelastus ehti mukaan kunnes alkoi olla vauhtia vähän liikaa osaamiseen nähden, ja sujuvasti kyljelleen hieman perä edellä nurtsille. Joo, on tuo kenttä epätasainen, ja nouseekin siihen suuntaan aika voimakkaasti missä lentelin, vaan ihan noin jyrkkää maankuoren nousua en odottanut...
Illan kotvassa sitten analyysiä vahingoista, yhden servon ratas, pääratas ja siihen vastaava pienempi menettivät hampaitaan, landarit poikki kuten myös tail strutsit joista toinen jäi jonnekin kentälle. Perärupelin akseli mutkalla, joka oikeni ilman väkivaltaa. Onneksi lunastin varaosiakin mukaan, kaikkea löytyi mitä tarvitsikin, joitain vielä useammatkin eli uskaltaa jatkaa opettelua...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242699)
Aamusta sain sitten loputkin osat nippuun, elektroneja akkuun ja taivaalle. Jotenkin paremmin tuntui nyt lentävän kuin ennen torppia, ja hiljaisempikin on kun osa rattaita vaihtui uusiin. Kiva oli huomata myös että vissiin taas on jotakin oppinut, kun tuota torppausta lukuunottamatta tuntui istuvan käteen yllättävänkin hyvin. Lisää vaan toistoja, niin voi taas lähteä isommillakin jatkamaan opintoja...
-
Saa nähdä miten onnistui, mutta eilen ilmeisesti lähti Blade 180:n osia matkalle Vietnamista. Näkys saavan monenlaista osoitteen: https://www.microheli.com/ takaa, toimituksen kanssa oli vähän painiskeltavaa, mutta se selvisi kysymällä myynnistä. Kokeillaan ensin muutamalla pikkuosalla, ja sit ehkä vähän enemmänkin mikäli ehjänä tulevat ja ovat sen laatuisia että viitsii tilata...
No, vaihteeksi pelastin yhden Gaui Hurricane -paketin. Kasattu yksi sähköineen, ja toinen kitti kasaamattomana. Futaban T6J ratio myös, sama väkkärä mikä Alignin nimelläkin on myyty T6. Jotain vikaa siinä kuitenkin on, lähetyksen osoittava sininen ledi vain vilahtaa, toisinkuin aiemmin haltuun kulkeutuneessa Allussa jossa ledi jää loistamaan. Tätä yhteysongelmaa oli ilmeisesti ollut tiedossa, kun oli kaveriksi hankittu Nine Eaglesin lähetinmoduli ja vastari, jolla kyllä yhteyden sai, mutta päätin sit kuitenkin bindata Futten vastarin Alluun niin jäi lisäpurkki pois ration selästä...
Jokunen kuvatus aiheesta..:
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242759)
Tuommoinen, aiemmin jo lentäväksi todetun Hurricanen vieressä. Cessna pitäisi joskus käydä kokeilemassa, pysyykö ilmassa vai ei, oli jäänyt yhdeltä lentokapteeniksi opiskelevalta jouten kun pääsi lentämään Boeingin ja Airbussin tekeleitä, tuntui kuulemma vähän pieneltä niiden jälkeen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242758)
Pituusero vakion "välimallin" ja venytetyn kesken. Tai ainakin oletan tuon lyhyemmän olevan vakiomitassa, pitää vielä tarkemmin tutkia. Lyhyemmät pää- ja perälavat, päälavat puiset joista päällysteet hieman vaati lämmöllä kiristelyä. Tuli kyllä kuitulapojakin mukana... Tailfin joku omavalmiste, huomattavasti alkuperäistä pitempänä ja nyt jää sen varaan vakiolandareilla. Mukana kyllä tuli muoviputkesta tehty huomattavasti leveämmät ja korkeammat landarit reilun pitkillä putkilla...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242757)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242754)
Vakioservoa nupilla, digidigiä perällä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242756)
Gyrona tuommoinen, jota näkyy jossakin vaiheessa pidetyn ylivertaisena, jonka kopioita on kertynyt kourallinen haltuunkin...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242753)
Nopariksi sitten tuommoinen, jonka joskus ostin lennokkia varten. Tikuista kasattu old-timer, joka odottaa innostusta runkovalmiina... Kaipa tuo 80 ampeeria riittää leijutteluun ainakin, isommin ei ainakaan ilman lapoja pyöritellessä lämmennyt. Pussissa oli vissiin kärähtänyt ja korjausyrityksen kokenut Allun 60A nopari, joka ei herännyt tai sitten ei vaan ole mitään asetuksia vielä sisässä. Sekä joku kämmenen kokoinen 120A nopari, jossa siinäkään ei muuta eloa kuin BEC tuntunut löytyvän...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242755)
Ihan ehjän oloinen muovinuppikin paikallaan. Stabbaritangossa "hieman" lentoruostetta, eli ei ihan uusi taida tämä olla. On muutamassa servon ruuvinkannassakin ruostumista, ja ilmeisesti nopari on palanut rungon sisällä kun on selkeää palamisjälkeä peräservon alla rungossa...
Lennetty tällä ei tarinan mukaan ole, mutta olisi yritetty nostaa ilmaan useampaan otteeseen siinä onnistumatta. Ratiossa ei ollut mitään järkeviä asetuksia, olisiko hävittänyt muistinsa vai jäänyt oikeat asetukset tekemättä, edellisen kertoessa ettei oikein englannin kielellä osannut asetuksia etsiä. Kivijalkaliikkeessä oli käynyt tarkistuttamassa asetukset, liikkeen nimenkin kertoi mutta ehdin jo unohtaa, oli kuulemma asetukset korjattu mutta ei ollut leijuttaa kokeiltu liikkeessä -ymmärrettävästi... Vaan mikäli tässä oli ollut asetukset edes siellä suunnalla missä piti, niin loppusyy ylösnousemattomuuteen löytyi mitä varmimmin akkujen virheelliseen kytkentään. Sarjakytkentäkaapelin sijaan oli tekaistu rinnankytkentäkaapeli, ja jännitteen puolittuessa tehot putoaa vain neljäsosaan, ja kyllä sen nuppikierroksissakin heti huomasi kun kokeilin ilman lapoja sekä 3S että 6S kytkentää...
Lelujen määrä siis vaan lisääntyy. Nyt on tämän, ja jo lentävän Hurricanen, lisäksi kaksi kasaamatonta kittiä. Sekä sekalainen varaosakasa. Pitäisi pystyä vähän laskuhommissakin roiskimaan, ilman lentotauon äkillistä syntymistä. Siis noiden parin Bladen, ja puolenkymmenen lentokuntoisen 450 lisäksi, jos nyt (taas) yrittäisi olla katsomatta mitä myyntiin tupsahtelee...
Lisäys, muokkaus, tms. Uusin hankinta ei olekaan "tappiin asti venytetty", vaan siihen välille. Vakion nähden tuossa on 65mm pitempi putki, ja pisimmässä vielä 60mm lisää. Varmaan joutuu kasaamaan vielä vakiomittaisenkin, ihan vain akateemisessa mielessä...
-
Pitihän yksi vakiomittainen runko käydä kasaamassa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242767)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242766)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242765)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242764)
Hyvin näkyy perien pituuserot. Samaten päälavat pitenee perän pitentyessä...
Sähköjä tuohon lyhimpään ei luonnollisesti ole oikein mitään. Ihan perus-Futabaa olisi nupille, vaan eiköhän jostakin sopivasti löydy parempaakin, kun pitää silmiä auki eikä kiirehdi suotta. Tai sitten käy torppaamassa jommankumman, siten että jää sähköt ehjäksi ja siirtää sitten lyhyseen..?
-
Madpilot toimitti pienen paketin. Osia kumpaankin Bladeen, pienempään pyrstöputki-moottori-ropeli -hässäkkä, ja isompaan kaikkea sekalaista mitä todennäköisesti tulee vielä tarvitsemaan...
Bladeen vaihdon uuden kulmavipusen pyrstölle, vanha oli jo aika väljäksi kulunut eikä kuluneiden tappien 90-asteen kääntö paljoa auttanut. Uusi osa kiinni, samalla putsaten akseli ja slideri, koelento paljasti että oli ihan aiheellinen remppa. Perän vägääminen katosi lähes täysin, paljon tarkempi tuli perän hallinnasta. Pikkasen kyllä luotto lisääntyy täsmällisemmin käyttäytyvään laitteeseen...
MsR sai uuden peräosaston, olisin jo eilen lentänyt vaan enhän mä muistanut/älynnyt uutta pystyevää haalia, siispä toisesta vanhasta liimauksista irti ja epoksilla uuteen putkeen kiinni. Varmuuden vuoksi annoin 20 minuutin epoksin kuivua reilusti kellonympäryksen, ehti ainakin kuivua kunnolla. Sopivasti kun vettäkin pudottelee ukkospuuskien välissä, olikin hyvä ottaa olohuoneesta lentotoimialue. Hämmentävän paljon sivistyneemmin kyllä tuolla uudella "perämoottorilla" toimii, ei päästä perää karkuun ollenkaan siten mitä vanhalla -ja vielä vanhemmalla teki. Nyt voi sanoa jo että pystyy hallitsemaan eikä vain toivomaan perän liikkeitä, ja kummallisen selkeästi sitten menikin sohvan päällä pyörittelyt, kahdeksikot, nenä mihin tahansa suuntaan leijuttelut jne. Sellaista mukavan rennon oloista ilman jännityksiä...
Kummasti alkaa poltella isompien akkujen täyttäminen, ja niillä samojen juttujen opettelu, vaan josko sitä malttaisi edes pahimman kelin ajan pysyä sisällä..?
-
Kävinpäs kokeilemassa, miten viimeisin hankinta, "välimallin" Hurricane tottelee. Eka akullinen nuppikierroksia hakien, seuraavat kaksi perusleijuttelua pihanurtsilla, neljäs vähän isommalla kentällä. Ulkolämmön huidellessa +27'C, moottorissa oli lämpöjä karvan yli 50'C ja nopeussäätimessä vajaa 70'C. Viitisen minuuttia joka akullisella ilmassa kunnes akkuvahdit lähti vinkumaan, aika tarkkaan pari ampeerituntia sai akkuihin takaisin eli karkeasti repii keskimäärin 25A akusta. On kyllä tuo moottori aika laiska verrattuna toiseen Hurricaneen, ei tämä lähde ollenkaan siten miten se toinen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242814)
Jotain tarttui lapoihinkin, nurtsin hitusia ja hyttysverta...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242815)
Noin asettui palikat tähän. Jopa alkuperäisen muovikopan alle mahtuu akut rinnakkain, jolloin akkuvahdit asettuu myös kivasti tuohon päälle. Puulavat hakee vähän omia uriaan, samaan tasoon eivät suostu pyöriessään asettumaan. Isommin ei tärrää mitenkään, pyrstö ei pahemmin elä mitä nyt hitusen yrittää akkujännitteen muuttuessa lähteä ryömimään, ei jaksa stressata kun ihan pikkukorjauksella kuitenkin pysyy kurissa...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242863)
Tuommoinen yllätys löytyi. Hammaspeikko iskenyt, nokea rattaan alapinnassa ja ruuvit löysällä. Olisi tuonkin ruuvit pitänyt tarkistaa, kun toisenkin rattaan ruuvit oli löysässä yms. Sattui vaan silmään, kameran telinettä laitellessa, ja oli kyllä semmoisessa kohdassa että varmasti olisin huomannut jo ennen edellisiä lentoja jos olisi hammas puuttunut...
Olisiko sitten vaan aika haurastuttanut, ja noparin palo siinä vieressä, ettei kestänyt niitä neljää akullista enää? Onneksi löytyi uusi avaamattomassa pussissa, samalla sai taas tarkistettua muutaman muunkin paikan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242864)
Halpis-actionkamera suoraan Kiinasta, telineenä hiilikuitu-kulmaa suoraan Hornet -osastolta...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242865)
Ehkä tässä käytössä kotelokin on tarpeen, koskaan kun tiedä mihin tuon torppaa. Kymmeneen metriin pitäisi vettäkin sietää, jos vaikka nyt ilmassa oleva aamukaste pysyisi kotelon ulkopuolella...
https://www.youtube.com/watch?v=JMbwAfOOgZM
Taitaa kuitenkin täristä vähän liikaa? Joku kumivaimennus ehkä olisi tarpeen. Tuntuu kyllä lavatkin täristävän, vaikka ovat kolhuttomat ja tasapainossa, niin liekö puulapoja koskaan saa niin tasalaatuiseksi kuin kuituiset..?
Saa tuosta jotakin selvää, ehkä? Kiikkerämpi käytökselleen on tämä kun vertaa toiseen Hurricaneen, jossa vielä vähän pitemmät kuitulavat ja alumiininuppi. Vähän epämääräinen muutenkin ohjattavuudeltaan, ei tätä tuulet paljon heittele mutta silti jotenkin erilainen tuntumaltaan...
180 Bladeen vaihdoin kuitulavat muovisten tilalle, ja siitä ainakin kuminauhamaisuus katosi lapasten vaihdolla. Sillä pörräsin päivällä ennen sadetta, ja se kyllä tuntuu tottelevan ja sujuvasti leijuu nenä omaa kohti. Ehkä siihen on tullut vähän enemmän luottoa mitä tähän "välimallin" Hurricaneen, jota taas ei uskaltanut kääntää kylkiasennosta yhtään enempää, jatketaan siis harjoituksia pienemmillä. Jollakin 450 kokoisella jos jatkaisi tuossa sepelikössä, heti kun kelit vaan päästää pihalle leikkimään...
-
Pientä askartelua sadepäivien iloksi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242957)
Viissatasen landarit asettui nelipuolikkaaseen. Josko olisi vähän parempi nurtsikentältä operoida? Kohta sen tietää, kun saa akut pullolleen elektroneja...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242956)
180 Blade sai myös vähän vakiota tukevampaa landaria. Yhdet muoviset sain omatoimisestikin hajalle, eikä tarvinnut edes kovin vauhdilla maahan sipaista. Suorastaan luvattoman vähällä meni...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242955)
Paikalleenkin sopivat, ilman viilaa tai muutakaan lopputyöstöä. Aika äkkiä lopulta tulivat, kun vaan pääsi osat matkaan, ja ennenkaikkea sai tilauksen klikkailtua loppuun saakka. Valitteli tilaussivu ettei voitaisi toimittaa kun ollaan hankalalla alueella, muutamaa sähköpostia myöhemmin onnistui sujuvasti... Semmonen paikka kuin microheli.com
(https://microheli.com/image/cache/catalog/category/BLADE%20180%20CFX/MH-18FX080AB_l3-1000x1000.jpg)
Luulenpa että tuommosen joutunee sieltä vielä tilaamaan, seuraavan kerran kun osia haalii lisää. Parikymppiä tuommonen, lasikuitukoppa maalattuna...
-
HK:n landarien kasvatus oli hyvä. Paljon helpompi nurmelta lähteä, ja laskeutua, eikä pieni lisäpaino tuntunut vaikuttavan oikein mitään. Pari akullista hakemista, gyron "oikeampiin" säätöihin totuttelua, varovaista muutakin kuin leijuttelua. Ihme juttu, ilman säikyttelyjä, alkoi hieman lisää luottoa niin kuskiin kuin kopteriin tulla. Alkoi kaivata jopa lisää liikeratoja käyttöön, vaan niitähän saa kun antaa ratiosta luvan semmoseen...
Jopa hetkittäin nokka kohti omaa tuli pidettyä, eiköhän se tästä lähde sujumaan..?
-
Notta hupsista. Posti toi lisää leluja...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=242989)
Kun saa selviteltyä tarkemmin, ja suunniteltua vähän lisää, ni vois varmaan yrittää rakenteluketjua kehitellä skaala -osastolle? Ideoita on, enemmän kuin aikaa, jaksamista jne, ja lisää tuntuu tulevan koko ajan. Kasassa tuli mukana joku Alignin FBL-purkki ja vanha mustakuorinen V-bar. Toisaalta, kun on tullut tuota Skookumia opeteltua, ja semmonen toinenkin on odottamassa paikkaansa, niin ehkä sen paikka on tuossa skaalakopassa? Perään nelilapanuppi ja viislapainen päärupelille joka vaatii hieman hienosäätöä vielä toimiakseen hyvin. Bindaa yhdessä kohtaa kierrosta, swashin "tukitanko" (mikä sen oikea nimi olikaan?) ottaa hieman kiinni yhteen linkkiin, siihenkin on jo idea olemassa miten selättää ongelman...
Tuota sulatellessa, voisikin lähteä tyhjentämään parit akut Hurricanella, antaa alitajunnan työstää omaa vauhtiaan suunnitelmia...
-
Joo-o. Tulihan sitä eilen vähän lennettyäkin. Pari akullista Hurricaneen, seuraavaksi kokeilen siihen vakiomittaisia lapoja, kun tuntuu ettei noilla viissatasilla lapasilla oikein tahdo jaksaa mennä. Nopari käy suht lämpösenä, moottori ei kuumana kuitenkaan, mut saattaa olla pienimmästä kotoa löytyneestä pinionista huolimatta vakiomoottorille vähän liikaa nuo lapaset... Sillä tuota lapahommaa pohdin, kun samoilla akuilla 550 venytetty pysyy kuitenkin pari minuuttia pitempään samoilla akuilla ilmassa, on siinä tehokkaampi moottori sekä 120A nopari, kun tässä toisessa 80A nopari ja tehottomampi moottori. Tai sitten tyrin tikulla piippaillessa asetuksiin jonkun huonon ejoitussäädön, varmaksi en osaa tuota sanoa kävikö noin. Tutkitaan kun sille päälle taas sattuu, ja yrittää tikkua vispaamalla saada tolkkua asetuksiin...
Uskalsin jopa pitää nokkaa itseäni kohti pieniä aikoja, kopterin karkaamatta mihinkään. Pulssi tosin aika korkealla ja hengitys unohtuu siinä jännitellessä. Jotenkin hupsua, vaikka kuinka on antavinaan peukalolle komentoa kääntää perää, niin se komento ei vaan meinaa mennä tikkuun asti. Ja sitten kun se komento meneekin perille niin seuraava kerta onkin paljon helpompaa. Pitää vaan uskaltaa, kun näköjään se kuitenkin osaa leijua nenä itseenkin päin käännettynä, vaatinee vaan tähänkin lisää toistoja. Varmasti ei helpota se, ettei tähän yksilöön ole oikein luottoa vielä kehittynyt, ihan erilainen vempula mitä paremmin varusteltu Hurricane, noin niinku käytökselleen...
Noiden parin akullisen lisäksi kävin sitten illan hämärtyessä 180 Bladella jatkamassa opintoja. Kolme akullista tuli sillä pörrättyä, alun toista akullista välillä vähän sinne-tänne päästellen, ja välillä sitten näitä keula-eri-suuntiin-leijutteluja. Kolmannella akulla sitten alkoi tuntumaan että hämärtyessä orientaatio pyrkii katoamaan, ehkä väsymystäkin oli mukana. Silti piti sitkeästi vaan leijuttaa ja vähän liikkuakin nenä itteen päin, ja lopulta harjoitella laskuun lähestymistä ja laskeutumistakin samassa asennossa, eikä perä itteen päin kuten tähän asti. Kivasti oli pysyvinään siinä missä halusin, muutama maakosketuskin tuli tehtyä, ja sit taas vajaaseen kymmeneen senttiin leijumaan. Kunnes akkujännite laski, nopari heitti tehot alemmas, ja tuosta korkeudesta ei paljoa pelasteltu eli tuon kun ehti tajuamaan niin holdille toivoen parasta...
Heti siinä jo äänestä päätteli hammaspeikon löytäneen taas kohteensa, sähköt pois ja tutkimaan, niin eiköhän yhdestä servosta taas löytynyt "tyhjä kohta", ja perävedon yhdestä rattaasta puuttui jälleen hampaita. Vielä löytyi varaosia, eli servoon ehjiä rattaita, ja perän vetoon samaten, ja eikun korjauksen jälkeen taivaalle. Hieman pyrki täristämään, pysyi kuitenkin nuppikierrosten kasvaessa vähäisenä, lentelin sen akullisen. Vahingossa päästin taas jännitteet alas, mut tällä kertaa osasin pitää alennetulla tehollakin käsissä ja laskeutumaan haluttuun paikkaan. Tuosta sitten akkua irrotellessa, huomio kiinnittyi lavanpitimiin, ja olihan siellä kierona lepatusakselikin. Niitäkin onneksi on muutama vielä tuon vaihdonkin jälkeen, nyt pitäisi taas tuonkin olla kaikinpuolin kunnossa...
Scale kopua pohtiessa, niissähän pitäisi nupin pyöriä eri suuntaan, kuten oikeissakin. Kokeeksi prässäsin yhden OWB:n irti, ja toisinpäin takaisin, ja eiköhän se noinkin pitäisi toimia. Siinä samalla ratkeaisi sekin kun perärupeli pitäisi olla toisella puolella, ja sen pyöräyttämällä menee ainakin kardaanin kanssa pyörimissuunta toiseksi, vaan noinhan sekin ratkeaisi. Hihnaperällä helposti saa kyllä kumpaan suuntaan haluaa, sen pyörimisen... Tuota pyörimissuunnan kääntöä tosin vastustaa se, että mukana tulleet lavat on semi-symmetriset, eli semmoiset pitäisi sitten haalia uudet, ellei laittaisi "tavallisia" symmetrisiä siihen pyörimään. Vaan tulipahan tuotakin mietittyä, että pitäis olla mahdollista sitten kun sen aika tulee...
-
Vähän piti yöllä ruuvata, kun jäi unet väliin. Oli ainakin rauhallista, kun pikkuapinat ei pyöriny seassa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243007)
Vähän läheltä nuo linkit menee, mutta eivät ota kiinni toisiinsa. Eikä bindaa isoillakaan kulmilla, ja nupin ajoituksen sai just kohdalleen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243008)
Akullinen lennetty, haettu throttle ja pitch curvea kohdilleen. Vaihdoin kolmelapanuppien tilalle nuo neli- ja viislapanupit, linkit niin hyvin kun vain osasin, niin nätisti oli lapaura aika tarkka. Eikä täristänyt, edes spoolatessa...
Mutta nuo lavat. Muoviset läpyttimet, kummallisen kuminauhamainen, vähän sama mitä oli 180 Bladessa muovilapasilla. Pikku viiveellä komennot perille, vähän jännän ohjattavan tekee, mutta ilman kalsaripyykkiä silti selvisin. Ja kapeat nuo on, verrattuna niihin "peruslapoihin" mitä muissa on, vaatii nuppikierroksia aika hurjasti että toimii...
Pitää kaivella lapanippua, siellä pitäis olla kuusi samanpainoista odottamassa, jos niillä kokeilisi tuota jonakin hetkenä. Hienoa hiljaista suhinaa pitää, ihan erilainen ääni mitä kaksi- ja kolmelapaisissa. Ja vakaa, pysyy tosi tiukasti just siinä mihin sen jätti, perä pitää kuin liimattuna ja on herkkyyttä ja tarkkuutta kaksilapaisiin verrattuna. Nupit siis toimii, ja Skookum näidenkin kanssa, uskaltaa lähteä rakentamaa skaalakonetta tuon koelennon perusteella...
Ja jännittikö? Ihan tarpeeks, yhtään kun ei tiennyt mitä odottaa niin ei osannut varautua mitenkään, mut onneksi meni sujuvasti kuitenkin...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243038)
Tuommoset läpyttimet meni muovisten tilalle...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243037)
...ja vähän muutakin. Reilusti puolta pienemmällä KV-luvulla varustettu moottori, joka syö sähköä kuuskennoisesta patterista, aiempien kolmekennoisten sijaan. Eikä tarvinnut laitella akkuja siihen akun oikeaan paikkaan, olisi ollu vallan keulapainoinen siten. Noparikin tuli vaihdettua...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243036)
Moottorille kymppipiikkinen pinion. Tempasin jyrsimellä alumiinikönttiin kolosen jonka ensin halkaisin, ja sitten samalla asetuksella mihinkään X- ja Y- suuntaan koskematta jyrsinterän tilalle 3,5mm poranterä. Ja eikun kairaamaan. Näkyi sattuneen aika keskellekin tuolla keinoin, huitasin sitten 11-piikkisen pinionin samoilla asetuksilla, jos vaikka semmoista kaipailisi joskus...
Puntarissakin käytin. Kuvanmukaisessa kunnossa, 1300 grammaa, lähtökohta kolmekennoisella akulla lasikuitu-canopyn kanssa oli 860g. Skaalakoppa on n. 300g eli semmoinen puolitoistakilonen-kilokuussatanen taitaa tulla lentopainoksi. Eli vaatimattomasti tuplaantuu, varmasti paino rauhottaa liikkeitäkin. Kuorma lapaa kohden silti pienenee, samalla lapakuormalla saisi paino olla pari kiloa...
Testilentoa kokeilin, ja yllättäen oli paljon vakaampi mitä muovilapasilla. Kuminauhamaisuus katosi, tarkasti ja nopeasti reagoi ohjaukseen, korkeusmuutokset vähän hitaammin. Kokeilin kaasun asetuksista useampaa nuppikierroslukuakin, ainoa mikä tuntumaan muuttui oli korkeussuunnan reagointi, ja äänimaailman muuttuessa reilumminkin -ikävään suuntaan kierrosten kasvaessa...
Eiköhän tuota uskalla aloitella sijottelemaan kopan sisään, tässä vaiheessa jättäisi vielä perärupelin puolenvaihdon ja päärupelin pyörimissuunnan vaihdon tekemättä. Kun kerran näkyy toimivan, jotenkin paljon helpommin mitä arvelin...
Kostoksi vaivattomuudesta itselleni, värkkäsin vielä Trex 500:n lentokuntoon, ja kävin silläkin vähän testaamassa. Kaasukäppyrän hakua vailla, ja peräservon keskitystä, tuntuisi toimivan ja pysyi ilmassakin jopa. Ja ilman remonttia sekin lento... Vaikka olikin sekalaista tuulta vähän joka suuntaan liikkeellä...
Seuraavat jutut tuosta viisilapaisesta taitaakin kehittyä skaala -osastolle, kun alkaa jotain näkyvää syntymään niin sitten kehittelee oman topikin sille...
-
Muutama akullinen tullut lenneltyä "ekalla" HK:lla. Gimbalien vaihdon jälkeen oli tikkujen keskikohdat pikkasen muualla kuin piti, kampesi aika voimakkaasti eteen ja oikealle. Ei se sen pahemmin haitannut lennätystä, mitä nyt haki koko ajan paikkaansa leijutellessa. Kummasti paljon paremmin alkoi pysymään tontilla, kun sääti jälleen swashin suoraan...
Viissatku Trexistä pitää ottaa peräputken kiinnikkeet irti, ja viilata reikiä soikeaksi. On niin hentonen hammaskosketus, ettei testilentojen lisäksi oikein muuta uskaltanut. Ei sentään pärähtänyt ominpäin vielä huonoksi, mut hihnankireyttä kokeillessa nuppeja kääntämällä antoi aika helposti periksi, ja siltä siinä pienempi ratas näyttikin että on ollut aika iso välys. Löytyikin sitten tarinaa tuosta, taisi olla aikanaan aika yleinen vika noissa, tälläkin palstalla tuli jokunen viesti vastaan vanhoja selatessa, missä tuosta mainitaan. No, viilaillaan, ja testataan sit lisää, kun mahtuu taas sitä työstämään. Nyt on MD -projekti "hieman" vallannut tilaa...
Opin sitten Spectrumin DX-seiskastakin jotakin. Ajattelin ihan hupina vähän katsoa siitä Hurricanen asetuksia, vaan eipä löytynyt koko mallia enää muistista. Vaan kaksi Blade MsR -mallia olikin vierekkäin, eli jotenkin on tullut tyrittyä ja kopioitua MsR Hurricanen päälle... Siitäpä sitä sitten muistelemaan miten tuota säädetään, asetukset ihan tyhjästä (jälleen kerran) hakien. Muuten tuntui löytyvän kaikki, vaan meni sitten ihan ihmettelyksi gyron gain -kanavan kanssa. Ei tuntunut toimivan loogisesti ollenkaan, muuten kaikki löytyi, ja ilmassakin pysyi vaan perä jäi vägäämään ihan huolella. Sitten tuli joku etiäinen jostakin, että voisi ehkä olla kanavat jotain muuta mihin on oppinut, 9-kanavainen Orange vastarina. Eikä sit mitään muistiinpanoja aiheesta, tyyliin "kyllähän tuon nyt muistaa", vaan ei tällä muistiongelmalla pitäisi näemmä jättää mitään kirjaamatta, ja vieläpä selkeästi semmoiseen paikkaan mistä sitä sit muistaa etsiä... Akkuja storageen ajaessa, tutkin vielä lisää, ja kokeeksi irrallaan olevaa servoa semmoiseen lähtöön missä ei mitään ollut. Ja sepäs tottelikin gainia, samalla löytyi vielä toinenkin tyhjä kanava mitä voisi ohjata joutilaalla vipukytkimellä. Jos vaikka tämmösellä isolla kuskais kameraa, komentais laukaisijaa tuolla tms..? Kummasti sitten, kun gain -piuhan kytki oikeaan lähtöön, alkoi gyrokin totella ainakin testatessa, nyt olis akut taas täynnä vaan taivas päätti aueta. Pikkutihkussa vielä viitsisi, mutta kaatosateeseen ei oikein huvittaisi lähteä itteensä ja laitteita kastelemaan...
On tuo venytetty Hurricane vaan pikkasen eri oloinen mitä Bladen MsR ja 180, tai 450 -kokoiset. Joka kerta yllättää sen vakaus, noihin pienempiin verrattuna, ja sitten sekin miten hyvin ja terävästi vastaa ohjaukseen. Vaikka varsin alhaisilla nuppikierroksilla tuota tulee ajettua, joskus pitäisi mitata noita ettei pelkästään tunteella menisi kierrosten suhteen, vaan kun tykkää leppoisasta lätinästä kierrosten vingutteluun verrattuna, vähän kaikissa vermeissä ollut tuo sama, autot, prätkät, ja nyt nämä vispilät...
Vanerilevyn palasetkin tuli kotiin, jos tämä sade ei hellitä niin alka puupölyä irrota ja MD:n ohjaamo saa ainakin etulattian heti alkuun. Vähän jos jotain saisi värkättyä, kun torstaina alkaa pikku tauko moneen kun olkapäätä käydään ronkkimassa veitsellä. Josko siitä sit äkkiä toipuisi, vielä ei oikein uskalla suunnitella mitään lähiviikoille...
-
Laitetaas nyt tänne, kun on vähän kaikkea taas sekaisin...
Hetki liki tyyntä, siispä pihalle leikkimään. Piti olla semmonen enempi skaala -painotteinen päivä. Kerralla kuusi samanlaista akkua pullolleen, ja taivaalle...
Pari akullista sai MD500 olla ilmassa, tasaisen selkeästi tuntuu toimivan, piikkiä isompi pinioni tuntuu pikkasen mut jaksaa silti ihan tarpeeksi. Eikä lähtenyt hampaita pinionista lentoon tällä kertaa, vaan ilman remonttia tällä selvittiin...
Sitten sitä lisäjännitystä, eli neljä akkua Hughes 500:n sisälle, kaksi 2,2Ah akkua sarjaan ja ne sitten keskenään rinnan, eli noin sai kotoa löytyvistä samanlaisista värkättyä 4,4Ah 22,2V paketin. Kummallisen painavalta tuntui nostellessa ja kantaessa, vaan onhan tuolla melkein pari kiloa pelkästä skaalakopasta, toista kiloa akkuja, kopteri kaikkineen jne. Pitäisi ottaa puntari mukaan ja punnita... Nuppiin kierroksia, ihmettelyä nopeussäätimen govin kanssa, sen kun sai hallintaan niin varovaista noston yritystä. Perä tekee vähän omiaan, gyroa säätämällä rauhottui helposti, nupissa jotain 2300-2400RPM telemetrian mukaan ja säätimessä 40-45 astetta lämpöjä. Vaan jäi nostamatta, kun lopetti kertalaakista moottorin pyörityksen, ja uusintayrityksillä vain pärräs moottori...
Ensin tottakai kävi Mielessä että kuumeniko nopari kuitekin liikaa, annoin jäähtyä mutta ei muuttunut. Kopu talliin, meinasin jo moottoria lähteä irrottelemaan, vaan lopetin kun ekaa moottorin piuhaa irrottaessa paljastui että liitin oli huonosti juotettu ja tärisi mokoma irti. Juottelin uusiksi, ja pyörittelin ilman lapoja tallissa, ja kun kerran tuntuu toimivan niin lavat kiinni ja uutta yritystä...
Pikkasen lisää kierroksia nuppiin, vaan ei nouse. Älyttömän tärinän keksi, joka rauhottu nuppikierroksia laskemalla takaisin, vaan silti täristää. Sen vähän mitä Caliber 700:sta löytyi juttua, kuulemma vaatii nuppiin pirusti kierroksia tai keksii alkaa täristämään, jos näin on niin en sitten tykkää siitä ollenkaan. Mitään ei näyttäisi olevan nupista irti eikä löysällä, vaan vasenta oikeaa tikkua käyttämällä matalillakin kierroksilla näyttää Caliberin runko joustavan aika rajusti. Tulee myös stabbaritangon mekaaniset rajat yllättävän pienellä ohjauskomennolla vastaan, tekee ikävän äänen eikä varmasti pitemmän päälle hyvä tuokaan. Tullee siis poistumaan tuo mekaniikka kopasta, vaihtuu johonkin mitä en vielä tiedä. 550 tai 600 Trexiä pohtinut, menisi sopivasti mittojen puolesta, ehkä jos sopivasti kulkisi vastaan niin ei osaisi välttyä ostamiselta? Himpun houkuttaisi katsoa myös, pystyisikö Hurricanen kasaamaan tuonne sisään, on vaan ehkä hitusen pieni tuolle kopalle, mutta kun niitä olisi jo odottamassa ja semmonen tuntuu kivan vakaalta lentää...
Joka sekin taas tuli todettua, kun pitäähän ne akut kuitenkin tyhjentää, tavalla tai toisella, niin kaivoin sitten 550 Hurricanen esiin ja sillä käytiin muistelemassa miten kivan vakaata voikaan käytös olla. Ja kun niitä akkuja oli neljä ladattuna, ja Hurricane syö vain kaksi kerrallaan, niin sai pari rauhallista lentoa silläkin suoritettua. Perin rentouttavaa jostakin syystä, täsmällinen ja vakaa, eikä karkaa tuuleen kuten 450 kokoiset yrittää. Hiljainenkin noihin, ja Trex500 ei sekään hiljainen ole, mutta siinä voi vielä lisää ääntä tehdä liiallinen ratasvälys perän vedolla...
Edittiä: Ajatuskatkos kirjoittaessa, tikkujen sijainnin suhteen, korjattu oikeaksi
-
Kävinpäs tyhjentelemässä taas muutamat akut. Pari lentoa tupla-akuilla, tällä kertaa "välimallin" Hurricanella. Ekat akut alkuun enempi säätöjä hakien, kun vaihdoin vastariksi Orangen seitenkanavaisen, että sai "rectumilla" ohjata eli sai kameran laukaisijankin käyttöön. Perussäädöt oli aika liki, vaan näköjään unehtui swashin perussäätö, eli kampesi ihan pirukseen eteen ja oikealle, nämä kun sääteli subtrimmillä niin nätisti nousi taas ihan suoraan. Ja gyron gainia piti hetki hakea, sekä nuppikierroksia, mutta kun nuo kaikki sai ainakin oikeammalle suunnalle, niin ketterästi sillä taas lentää... Ehkä säädöt sopivalla suunnalla, kun jälkimmäiset akut kesti melkein 7 minuuttia ennen akkuvahdin vinkumista, aiemmilla säädöillä oli viisikin minuuttia hieman tiukassa..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243417)
Tekasin uuden telineen kameralle, puoltoistamillinen hiilikuitukulma vaihtui kasimilliseen levyyn. Siis Hornetin luukun vahvike Airbussin laipan huoltoluukun aukosta leikattuun kappaleeseen. Siinähän nuo nätisti rivissä, Hurricanet, kokojärjestyksessä jopa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243416)
Tellinki altapäin. Sekä uusi vastaanotin kameran kaukolaukaisijan kanssa, jota tuli vähän modattua. Pieni nopeussäädin ohjaa vastusten kautta transistoreja, jotka oikosulkee kaukosäätimen kontaktin, kanavan reversellä saa päättää otetaanko kuvaa vai videota, tuntui jopa toimivankin halutusti...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243415)
Ihan ok -kuvaa tuntuu ottavan, vielä kokeilematta miten videokuvalle kävi, vai tärrääkö vieläkin..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243414)
Ehkä tuo hieman vielä täristää, kun on noin swengaavat koivut ja valotolpat. Mutta kuvaa saa, ja tottelee ohjainta... Hyvin kyllä tunnistaa isomman neidinkin kuvasta, tykkää roikkua kentän laidalla lentohommaa seuraten. Kuva latistaa etäisyydet, reilu parikymmentä metriä kamerasta kohteeseen...
Saatan vielä jossakin vaiheessa siirtää kameravärkit aiempaan Hurricaneen, se kun tuntuu olevan värinättömämpi. Pikkusen pitempää ja leveämpää kuitulapaa puisten sijaan, alumiininuppi muovisen tilalla, matalammat nuppikierrokset ja voimaa ihan toiseen tapaan. Testataan, eihän se ole kuin pari ruuvia ja yksi nippuside että irtoaa...
-
Pitihän tuota käydä kokeilemassa, miltä -5 tuntuu plussakelillä lentämisen sijaan. Ristuksen kylmää, näpit umpijäässä vallan hätäseen...
Kolme akullista kävin opettelemassa, samalla kun esikoinen opetteli pianon soittamista. Jotain ajanvietettä siihen 40 minuutin jaksolle, eipähän tarvi istua kököttää autossa tuotakaan aikaa. Mukaan tarttu nelipuolikkaat eka HK ja varalle Trex. Ihan satavarma olin että jos en varakopua ota, niin se ainua tulee torpattua viimeistään nousussa ellei jo spoolatessa. Nyt selvis jopa ilman säikähdyksiä...
Pientä säätelyä, perä halusi vaeltaa reilusti, tikkua puoleenväliin niin pysyi pyörimättä. Kaikkien ohjeistusten vastaisesti, korjasin ohjaimesta trimmillä, ja sillä sen sai asettumaan. Ottiko sitten HK:n halpisgyro lämmönmuutoksesta itteensä, kun auton lämmöstä akun kiinnityksen jälkeen taivaalle eli lämpötilan pudotusta pari-kolmekymmentä astetta..? Aiempaan verrattuna oli kyllä vägäämistäkin hieman, vieläpä ajoittain, enteileekö tuo että alkaa olla tunnit täynnä mokomassa purkissa...
Kevyttä taivaslennon tapaista, kahdeksikkojen yritystä, mahdollisimman hitaasti pyöritystä jne. Täysin tuuletonta, niin ei voinut epämääräisestä liikkumisesta syyttää kuin tikkujen kääntelijää... Pientä säätelyä, vägäämisen poiston yrityksen lisäksi, nuppikierroksia alas ja liikealueita lisää. Vieläkin varmaan kestäisi hitaammin lapoja pyörittää, edelleen reagoi ohjaukseen hyvin ja lähtee ainakin minulle ihan tarpeeksi vauhdilla nousemaan kun vaan kiskasee vasenta tikkua ylös. Hitaampia kierroksia siksi, kun tykkään, siis omaan korvaan kivampi äänimaailma lapasissa ja tulee lentoaikaakin vähän lisää. Nyt kotona ladatuilla akuilla tuossa pikkupakkasessa, jokainen lento 10-11 minuutin väliin kunnes akkuvahti ilmaisi olemassaolonsa. Eikä nuo kamalan tyhjiksi edes menneet, kotona laturiin kiinni niin ei montaa kymmentä mAh mennyt kun storageen ne latasi...
Kävi tuo välillä ja toisinaan osoittamassa nokkaa itseenikin kohti, vaan jälleen pyrki pelottamaan mokoma -siihen ekaan suoritukseen asti, seuraava yritys menikin sitten jo helpommin. Ja pysyykin suht paikallaan noinkin päin, hidasta oppimista mutta oppimista kuitenkin...
Hitto kun syksy pääsi yllättämään, arjen sankarit toi koulusta kivaa flunssapöpöä ja semmoisen kanssa mennyt pari viikkoa. Ja kylmyyskin saapui, kummasti näpit tahmaantuu jo pikkupakkasessa, ja hanskojen kanssa ei ole tullut kokeiluista mitään positiivista, vaan hanskat on kyllä tippuneet aika hätäsesti ja jatkettu sitten ilman...
-
Talven ekat lumen pöllytykset takana. Hitunen höttölunta satanut, ja satelee edelleen, pakkasta ne molemmat asteet eikä juuri tuulta. Hienosti kyllä höttö lensi kun pisti lapaset pyörimään...
Jälleen kolme akullista ekalla HK:lla, kyllä se siellä pysy missä halusinkin, ainakin pääosin, ja tuli vielä ehjänä kotio. Aika tarkalleen 10 minuuttia joka akullinen kesti, kevyttä lillutteluahan tuo mun lentäminen vielä on. Pientä kummastelua kyllä gyron kanssa, taas oli ihan mettässä sen keskikohta, ja ekalla akulla vaikka sen haki kohdilleen niin lähti taas ryömimään eikä pitänyt enää keskikohtaa muistissaan. Tokalle akulle sitten trimmasin sub-trimmillä, kun ei perus trimmissä riittäny alue, ja sillä kun sai taputeltua siten että merkkivalo pysy vakaana, niin se sitten pysyi molemmat akulliset kurissa... Oli kyllä kopu kylmässä, eli pihalla, puolisen tuntia ennen lentoja että luulisi siinä lämpöjen asettuneen, tai sitten se lämpeni lisää kun sai virrat päälle..?
Jännä miten tuo nyt syksyn tullen lähti temppuamaan, viitisenkymmentä lentoa pysyi kurissa, pariin kertaan tukevasti torpattunakin, joista viimeisestä varmaan parikymmentä lentoa aikaa. Ja nyt sitten keksi tuommoiseksi. Tosin se on halpis-HK se gyrokin, että voihan sillä tulleen tunnitkin täyteen...
Puuttui vaan luotto tuon perän toimintaan, niin ei oikein meinannut uskaltaa pitää nokkaa itteeni kohti, muuten tuntui menevän niinkuin ennenkin. Edestakaista lentelyä, pystykäännösten poikasia, perä ja kyljet itteenpäin leijuttelua yms, laskeutumisharjottelua ja ihan pinnassa leijuttelua. Satunnaista pientä sätkähtelyä perällä, että sekin viittaisi johonkin jännään, joko gyrolla tai servolla, tuota oireilua kun ei ole toisilla mitä tulee samalla ohjaimella lennettyä...
151 lentoa tälle vuodelle, verrattuna viime vuoden 99 lentoon, ja vielä tässä on vuotta jäljellä. Jonkinlainen varmuus on tullut, ettei ihan helppoon enää tarvitse kalsaripyykille lähteä, mutta silti paljon on opittavaa vielä. Ja taas puuttuu uskallusta, kun on ollut aika harvakselleen isommilla pihalla, että uskaltaisi kääntää sen nenän itteepäin, kummallakin Bladella kun uskaltaa ja osaa sujuvasti sitenkinpäin leijuttella, ja jopa nenä omaa kohti nousemaan ja laskeutumaan...
Että kyllä tämä tästä taas etenee...
-
Muutaman kuvatuksen kävin räppäämässä miten nelilapanen nuppi asettuu 500 Trexiin..:
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243664)
Tuossa nyt sähköt asennettuna, saisihan noita vielä siistiä, mutta on nuo nyt jo siten ettei ihan rupelin väliin lipsahda... Skookumin purkki on kakspuoliteipillä, ei tuolla kangasteipillä kiinni, kangasteippi pitelee lähinnä tuota piuhanippua vähän kurissa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243665)
Aika huomaamaton on nupin nopeusanturi, parimillinen neodyyminappi sattui just sopivaan koloseen rattaaseen, ja lukija asettui liimalla runkolevyyn kiinni. Saattaa tuosta näkyä viilatut reiätkin millä sai hammasvälyksen sopivammaksi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243666)
On vähän siinä rajoilla että hipaiseeko camopyyn nuo linkkitangot, mutta ainakaan en vielä havainnut että olisi osunut. On tosin ikävän ahtaan olonen tuo canopy muutenkin, että jotain voisi yrittää keksiä senkin kanssa jos tuolla enemmänkin meinaisi lennellä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=243667)
Onhan tuo jo ihan jonkun kokoinen tuommoseksi, ainakin 450-kokoisten jälkeen. Alla 7½" leveä 16" vanne verrokkina...
Ja joo. Tavoista poiketen, kuvat vasta ensilennon jälkeen. Kävin hakemassa "pirunpurkin" gainia akullisen, tuossa takapihalla, sekä semmoista varovaista raja-arvon hakemista millä kierroksilla tuo moottori vielä jaksaisi mukavasti vääntää vispilän ilmaan. Loppuu potku, ei jaksa oikein vetää siten kuin tykkäisin, vaan onhan tuossa tuplamäärä lapasiakin suunniteltuun nähden. Tehokkaampi mosa matalammalla kv-luvulla on kyllä matkalla, että sieltä sitten löytynee apu tuohon...
Eka ilmaan otto meinasi värjätä kalsarit. Oli gain -asetus ihan mettässä, lähti vägäämään vähän joka suuntaan. Testivaiheessa vitoskanava potikassa, että sai pyöritellä ihan minne haluaa, vaan gainia pienentäessä asettui ihan hienosti, piti perän kurissa eikä muutenkaan enää hyppinyt miten sattuu. Lennon jälkeen lämpöisessä sitten mielenkiinnosta katselin miten asetus sattui verrattuna 450-kokoisiin 3- ja 5-lapaisiin verrattuna, ja aika liki samalla asetuksella meni näköjään tämäkin...
Ehkä tuo haluaisi vähän kovemmin nuppikierroksia, nyt tuli lennettyä 1900-2000 rpm nupissa, vähän semmoista vastaavaa laiskuutta ohjauksessa mitä pienemmässä viisilapaisena, räväkkyyttä siihen sai jos halusi, lisäämällä kierroksia, mutta mieluummin olisin nostelematta. Ei tykkää vinguttelusta, hitaampi läpättely osuu omiin korviin paremmin...
Perälapasia tuo kaipaa isompia, semmoisiakin on matkalla myös, eikä kotona ollut kuin nuo paikallaan nyt olevat vakiomittaset 65mm pitkät sekä hieman liian pitkät 105mm lapaset, 95mm olis se millä ei ihan hipase maahan, 85mm lapoja pieni kasa tulossa -josko niillä tulisi halutunlaisempi..?
Mutta joo, ehjänä sisälle. Muuten rauhallista kelinkin kannalta vaan oli väliin aika reipasta puuskaa tarjolla. Jotenkin tuntui ettei tämä olisi yhtään lähdössä tuulen vietäväksi, vähän samaa mitä venytetyssä Hurricanessa, kaksilapaisena tämä oli hyvinkin lähdössä tuulten sekaan. Kaipa ne lavat tuplattuna jotakin tekee, ja se että nyt on mekaanisen vakaimen tilalla sähköinen, joka kyllä tekee tuntumasta edelleen semmosen mistä en ihan kauhiasti vieläkään tykkää... Vaan tulipahan koelennettyä. Lapaurakin osui niin kohdilleen kuin vaan voi, siinä silmien tasolla leijutellessa ei erottanut että mikään lapa olisi poikennut toisista. Tuli tuota kyllä mittailtuakin kasatessa, että sen puolesta pitikin olla kohdillaan...
-
Enpäs muistanutkaan, että oli takapihan kamera suunnattuna sopivasti just tuohon lentotestipaikkaan...
https://www.youtube.com/watch?v=vwJ-MjUqFQI
Näkyi hyvin tarttuneen filmille tuo lievä vägääminen. Kaipa noissa servoissa on tarpeeksi nopeutta, kun noin ehtii korjata? Eikä mitään irronnut tai hajonnut pikku ravistelussa...
Joo, vallan vakaasti kyllä lensi kun vähensi gainia, ja kun liikaa vähensi niin tuli semmonen kuminauhamainen, että vastaako tikun komentoon ollenkaan. Sieltä ääripäiden väliltä sitten löytyi semmoinen asetus millä toimi suht mukavasti, enää hienosäätöä tuolle, ja ennenkaikkea isommalla alueella...
-
Hieman ollut taas hiljaisempaa näiden kanssa, mutta on tuota 180 Bladea käyty toisinaan akullinen kerrallaan lennättämässä. Kun ei oikein näpit pysy toimintakunnossa kun pakkasta on enemmän kuin kymmenen, yhden akullisen tuntuu jotenkin kestävän. Tänään pari akullista, ja kyllä siinä jälkimmäisellä kepeästi katosi tunto sormista ja tahmeutta tuli liikkeisiin...
Hienosti kyllä tuommoinen puuterilumi pöllyää matalalla leijutellessa, ja vielä hienommin kun pölläyttää hankeen. Hetkeä ennen pöllähdystä alkoi tuntumaan vaikealta, ja sormien kannalta aivojen lisäksi myös. Viime aikojen lennot kun on hiljakseen olleet entistä enemmän nokka itseen päin, ja siellä pysyy entistä pitempiä aikoja ja saa myös palattua yleensä ilman isompaa paniikkia. Nyt sitten, kun alkoi jumittaa sekä pää että sormet, niin alkoi olla liikaa vauhtia ja liian vähän korkeutta osaamiseen verrattuna, mutta jostain muistista löytyi Hold -vipusen olemassaolo, -sentään hetkeä ennen pöllähdystä. Aika syvään tuommoinen pikkunenkin vaan hankeen menee, sieltä kun sai takaisin esiin ja ravisteltua enimmät lumet pois, niin lento jatkui sen mitä akussa oli vielä potkua. Ja timeriin kun luottaa niin akuissa on vielä 3,7v jäljellä, jos sen jättää huomiotta ja lentää jännitevahtiin saakka niin sitten ei ole välttämättä 3,5 volttiakaan jäljellä. Eikä noissa eroa näytä olevan puoltakaan minuuttia, samalla akulla testattuna tuo...
On tuohon yksi kokeilu tulossa, millä voisi saada näpit pidettyä lämpöisenä, vaimolle ostin jo syksyllä Alilta sähkölämmitteiset sormikkaat, joilla pitäisi pystyä kosketusnäyttöjäkin lääppimään, kylmemmille kuvauskeikoille ja ainakin ensikokemus -20'C kuvausreissusta oli hyvä. Ovat vaan sen verran pienet omiin käsiin, ettei niillä pysty lennättämään, niinpä tilasin sit isommat itsellekin. Eikä noiden kanssa korkealta putoa, kun maksoivat posteineen alle kympin... 5V jännitteelle tarkoitettu, niin noitahan voi kätevästi ajaa vaikka vanhoilla "lentokelvottomilla" akuilla BECin kautta, jos ei powerbankista löydy henkeä...
-
Moi Jasu,
En tiedä sun sormista, mutta itse en kyllä pysty lennättämään minkään sortin sormikkailla, koska tuntuma katoaa ihan totaalisesti. Itse käytän kuten moni muukin, huppua lähettimen ja näpyttimien ympärillä. Niihin saa mukavasti lämmityksenkin. Niitä löytyy netistä esim hakusanoilla Rc transmitter glove.
-
Vähän epäluulostelen myös, ettei hanskat käpälissä oikein tule mitään. Mutta kokeilen, kunhan saapuvat, yllättävän toimivan oloiset oli ne liian pienetkin tuossa niitä fiilistellessä...
Huppu olisi ehkä se oikeampi ja toimivampi, ainakin täältä(kin) luetun perusteella. Ehkä semmoinen tulee joskus, taitaa tämäkin olla sitä perinteistä perä edellä puuhun kiipeämistä, ja päätyen siihen jo aiemmin hyväksi todettuun ratkaisuun..?
Jotain kivaa tuossa lumen pöllytyksessä vaan on. Vaikken muuten talvesta tykkää oikein ollenkaan, niin tämmöinen 5-10 pakkasta höttölumen kanssa on semmoista siedettävää talvea. Enempi pakkasta on liikaa, vähempi tekee lumesta ikävän painavaa, sohjojakson saisi poistaa olemassaolevan listalta...
-
Hyvin kestää näpit pari akullista kerrallaan 180 Bladella, kun on vain viis pakkasta. Takapihalle kun tuli tilapäisesti vähän enemmän tilaa, niin sinne sitä piti lähteä opettelemaan leijuttelua. Jännästi eka akullinen menee hienosti, toisen kanssa alkaa lopussa vaikeutumaan. Tunti-pari taukoa, niin taas kesti samaan tapaan ajukoppa menossa mukana. Siinä jossakin neljän minuutin kohdalla tulee "aivoperäinen väsymys", siihen asti paljon helpommin. Mut jotain oppimisen tapaista kai tapahtunut, ekaa kertaa tuli tunne ettei tarvinnut miettiä mitenkäpäin se nokka nyt on, pysyi pitkiä aikoja jopa omaa kohti, ja ilman isompia hätäilyjä sai pidettyä hyvinkin pienellä alueella. Sekä välillä pöllytettyä höttölunta kolaamattomalla osuudella...
Piti kyllä lähteä isommilla leikkimään, mutta jotenkin sitä muuta ohjelmaa tuntuu kertyvän haitaksi asti, niin piti tähän sitten tyytyä. Neljän akullisen ajaksi kuitenkin pääsi karkaamaan pihalle, timeri piippaa 4½ minuutin kohdalla ja siitä sitten laskeutumispaikkaa rauhassa lähestyen joku puolisen minuuttia päälle. Eli noin viiden minuutin leijailun jälkeen, nätti 3,7 volttia akuissa, ja storageen ladatessa meni alle 40mAh 550mAh akkuihin joihin ladatessa sai uppoamaan vajaan 400mAh elektrooneja...
Äkkiä kyllä tulee pimeys tähän vuodenaikaan, kun "virallinen" päivän pituus on tällä tienoolla jonkun minuutin yli viisi tuntia. Eikä oikein hämärään viitsi päästää, tuntuu orientaatio katoavan paljon helpommin hämärtyessä, selkeästi paljon paremmin hahmottaa kun on lunta taustalla kuin synkkää taivasta...
-
Vuosi aloitettu. 180 Bladella kävin akullisen kokeilemassa, sähkölämmitteisten sormikkaiden kanssa. Ei näpit paleltunu -20 kelissä, tuntuma on vähän etäinen verrattuna hanskattomaan toimintaan mutta siinä paleltuu pienemmässäkin pakkasessa aika joutusasti. Sen verran huono tuntuma kuitekin, etten viitsinyt toista akkua lähteä latailemaan...
Ennen tuota, pikkasen tuli hypisteltyä viimeisiä ostoksia. Kuussatku sai vastaanottimen (FlySky, vaihtunee Rectumin satelliittipariin), ja säädöt sai haettua Brain "pirunpurkkiin" kun sen vaan sai pysymään usbilla yhteydessä. Hyvä kaapeli oli turhan lyhyt, pitemmät vähän kehnoja. Vaan löytyi siihen asetukset kaikkineen, ja ilman lapasia tuli pyöriteltyä eikä mitään ylimääräsiä ääniä tai tärinöitä tuntunut löytyvän. Yksi akkukin on tuohon, kuusikennonen 5Ah pötikkä, joka ainakin koelatauksissa näkyy pitäneen aika hyvin kuntonsa. Eiköhän tällä käydä kokeeksi vähän ilmaa sotkemassa, kunhan lämpenee edes vähäsen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244143)
Aiemmankin ostoksen käytin sen verran palasina, että nykäsin mekaniikan kopan sisältä pois. Sitten pääsi bindaamaan DX-seiskaan, ja testattua että tässäkin tuntuisi kaikki toimivan loogisesti jne. Eikä tärränny tämäkään. Ohjelmistot olisi, ja piuha, että saisi tässä olevan Helicommandin läppäriin kiinni, vaan en nähnyt sitä edes tarpeelliseksi kun tuntui olevan asetukset kunnossa. Vähänkö houkuttaisi lähteä pihalle tämänkin kanssa, eikä tuo kovin ikävältä näytä tyttöjenkään mielestä. Neiti kaks -vee kun huomasi heti kun kerhosta tulivat kotiin, ja samantien kirkkain silmin kyselemään asioita...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244142)
Pientä kokoeroa noilla kolmella skaalakoneella. 450, 500 ja 600 kokoset. Tuohon isoimpaan tosiaan vielä mekaniikan vaihto, mutta sitä ennen koelennot ilman koppaa ja nelilapasta nuppia tilalle, keskikokoiseenkin olisi nelilapanen, siinä vielä kahden vaiheilla siirtäisikö toimivan mekaniikan tuonne vai vaihtaisiko vaan nupin... Ehkä voisi kokeilla miten Helicommand fbl-nupilla käyttytyisi, tuntuisi ainakin korjaavan samaan tapaan mitä nuo muutkin fbl-purkit..?
-
Satunnaisesti hypistelty 600 Trexiä, lähinnä varmisteluja ja tarkistuksia. Kierroslukuanturin laitoin, voi sitten vähän kummastella nuppikierroksia, ja sen toimintaa ihmetellessä huomio kiinnittyi kun selkeästi sähköt välillä "räpsähteli", helpoiten sai toistettua oireen kun tökkäsi BEC:in piuhoja. Ilmeisesti Allun kitissä tullut 6A BEC, todella ohuset piuhat ja aivan koppurat, olisko lämmenneet eli paistaneet kuoret koviksi? Otin pois, tilalle meni Castlen 8,5A BEC, häiriöt katosi kerrasta... Lavatkin meni paikalleen, ja joo, on se iso jopa 500 -kokoiseen verrattuna, mutta kummallisen pieneltä vaikutti Kyoshon scalekopan vieressä. Mallailin että perärupeli tulee ehkä sentin taaemmaksi, päärupeli laskee hieman alaspäin, nämä mallaukset tein asettamalla Räksän Caliberin viereen, koroketta siten että sai runkojen alapinnat suht samaan tasoon. Hyvin pitäisi kyllä sopia koppaan sisälle, sen verran pullea että sisälle mahtuisi varmaan toinenkin mekaniikka ja alun kolmattakin...
Pari akullista tuli lenneltyä 180 Bladella, jotakin ajanvietettä piti napata mukaan esikoisen pianopuolituntisen ajaksi. Kaksi akkua ehdin lataamaan ennen lähtöä, 1-2 enemmän olisi ehtinyt lentääkin, mutta kelin puolesta oli hyvä ettei ollut enempiä akkuja mukana. Illan hämärtyessä alkoi näkeminen hankaloitua, mutta isompana haittana oli jäinen tihkusade joka aika nopeaan muuttui isoiksi räntähiutaleiksi. Valoa kyllä oli, kun siinä piano-opintopaikan yhteydessä on jääkiekkokaukalo sekä "vapaampi" jääkenttä. Siksi otin tuon Bladen, että jos on kovastikin jääharrastajia, niin ei sinne sekaan sovi millään, pienellä olisi pystynyt lopetetun kyläkaupan pihassakin pörräämään. Vaan oli tässä pakkasjakson jälkeen ollut parin päivän suojasää tehnyt pahojaan jäälle, ei siinä kukaan luistelemaan pystynyt (oli kyllä jälkiä, että yritystä on ollut), niinpä oli koko seutu tyhjänä...
Hauskaa oli huomata, että jonkinlaista varmuutta on tullut leijutteluun, melkein miten päin tahansa (siis nokka, nuppi tiukasti kohti taivasta), paljon entistä pitempiä jaksoja pystyi pitämään nokan omaa kohti, ja hallitusti ilman paniikkia siitä poistua kun alkoi siltä tuntua. Ei yrittänyt karkailla, ja sai hyvin pienellä alueella pysymäänkin pienestä tuulesta huolimatta. Jotenkin rentouttavaa kyllä oli, paniikki jäi saapumatta...
Hieman on kyllä luonto häirinnyt vuoden aloitusta. Ensin pilotti kipiänä, sitten reilusti pakkasta, ja se kun lauhtui niin sitten oli keli kuin venäläisessä elokuvassa, myrskytuulta lumipölläkän kanssa... Vaan jospa alkaisi lentokelitkin jossakin vaiheessa kevättä palautumaan. Valoisaakin on jo paljon pahinta pimeän aikaa enemmän...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244327)
Sainpas käytettyä ilmassa. Kuussatku Trexiä siis. 70% kaasulla nupissa näky löytyvän 1850 RPM, aika lepposa lätinä lapasista noin. 60% asetuksellakin nousee kyllä hyvin, ja perä vastaa pyyntöön, mut jotenkin oli mukavampi 70% kaasulla. Kaikkineen kahdeksan minuuttia näky pysyneen ilmassa, kun kameran tallenteesta aikaleimaa katseli, että ei tuo vanha akku nyt ihan lopussa kuitenkaan taida olla? Uusia kyllä pitää hankkia, kun sopiva hetki niille tulee...
Eniten ehkä jännitti miten Brainin "pirunpurkki" käyttäytyy, vaan varsin johdonmukaista oli käytös. Pientä gain hienosäätöä, helppoa se kun on vitoskanava trimmerissä toistaiseksi, hyvä hakea semmosta jouhevaa asetusta sille. Hämmentävän vakaa kaikkineen tuntuu olevan, menee jopa 550 Hurricanen ohi siinä. Erilainen, toki tankoseen verrattuna tulee eroa siitäkin että nyt vakauttaa "pirunpurkki" mekaanisen sijaan...
Tykkään kovasti, nyt toivotaan kelvollista keliä huomiselle, että pääsisi isommalle alueelle testaamaan. Ei tuossa takapihalla oikeasti saa kuin pikkusen perussäätöjä tarkistettua, ja leijuteltua, on jo 180 Bladellakin ahdasta mihinkään sen kummempaan lentelyyn...
Matkalla on sitten tämmöseen lisää lapoja, sekä vääntävämpi moottori. Ne kun saapuu, niin sitten lisää lapoja nuppiin pienemmän pinionin kanssa ja testit jatkuu. Kun sen jakson saa läpi, niin sitten onkin mekaniikan vaihto skaalakoppaan edessä...
Väkisin kyllä tulee mieleen maininnat, "isompi on vakaampi", "iso on parempi opetteluun" yms. Tosin torppivaiheessa on sitten uudelleenrakentamisen kustannuskin isompi, että se taas puoltaa pienempiä siinä "peltojen aktiivisen kuiduttamisen" alkuvaiheessa... Ja lopputulemana, näitä pitää olla monen kokoisia...
-
Sattuipas kivat kelit, ainakin hetkeksi. Sekalaisia puuskia, mut ei anneta niiden häiritä, sekaan vaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244342)
Päivän eka repäisy, 500-kokoisella Hughes 500 -skaalakopulla. Olisi kyllä voinut kameran suuntausta hieman kääntää, jos olisi mielessä käynyt...
Pelonsekaisin tuntein kierroksia nuppiin, ja kyllä se sieltä ilmaan lähti. Lisää kierroksia, niin paremmin, vielä lisää niin jopas lähtee perä wägäämään. Eikä rauhoittunut gainia säätämällä, vaan en muuten tykännyt Helicommandin "huolenpidostakaan" vaan se tuntuu jotenkin epämääräiseltä, korjailee kyllä mutta epämukavia nykäisyjä ja nyhtämistä välillä...
Vaihtunee Skookumiin, jollainen odottaa postissa Kyprokselta tänne matkanneena, tai sitten sijoitan toisen 500-mekaniikan tuonne jossa on jo Skookum pitämässä nelilapaisen kurissa. Mut ompahan tuotakin nyt kokeiltu. Lentäväksi todistettu, tottelee tikkujen vääntäjää ainakin jotenkin...
Seuraavat pari akullista sitten "sillä ekalla" HK:lla, koelentämässä lentokenttää joka kaivettiin eilen neiti neljä-veen avustuksella. Lapiolla mitaten, eilen oli reilu puoli metriä höttölunta, tänään melkein kymmenen senttiä vähemmän. Liekö tuo auringonpaiste madaltanut hankea..? Jotain epämääräistä tuossa HK:ssa vaan on, ehkä sen halpisgyro on oikeasti vaan lopussa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244341)
Niin, tuommoinen alue siis kaivettiin. Multaa, sepeliä, tiilimurskaa yms miellyttävää laskeutumisalustaksi. Ei ollut eilen jäässä, nyt on. Ja olisi tuon saanut kaivaa isommaksi, tuntui "hitusen" ahtaalta laskeutua tuolla kuussatkulla, nelipuolikkaaseen verrattuna...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244340)
On tuossa ihan kivasti tilaa kyllä ympärillä. Ainoa vaan, aurinko on aika alhaalla tähän aikaan vuodesta, rajoittaa tilaa missä lentää ihan paljon. Häikäisee aika huolella, jos sattuu lentämään auringon edestä, eikä tarvinnut kuin kerran se tehdä että taas muistaa miksi sitä kannattaa vältellä. Aurinkolaseista huolimatta, tulee hetken sokeus, onneksi pienemmällä tuli sitä kokeiltua, lähellä oli ottaa alas kun ei tosiaankaan hetkeen mitään nähnyt...
Jos sitten vertaa noita 450 ja 600 kokoista, niin ei tuulenpuuskat tunnu oikein missään isomman kanssa. Pienempää kyllä vie mieluusti johonkin päin, ja kyllähän "tankonen" käyttäytyy tuulessa hieman toisin "pirunpurkilliseen" verrattuna. Lisää tosin vielä vaatii tuon ison kanssa, gainin säädön hakemista yms opettelua, mutta kyllä tuo aika omalta jo alkaa heti toisella akullisella tuntua... Ja joo, FlySkyllä operoitiin näitä, Rectumilla viissatkua. Siirtynee kyllä kuussatanenkin DX-seiskan ohjattavaksi, kun saa tuon gainin haettua, hitusen on kätevämpää sitä säätää potikasta kuin valikon kautta näpytellen...
-
Muutama aste pakkasta, ja pari-kolme metriä sekunnissa tuuli. Ottaa kummasti näppeihin, kun kosteuttakin on ilmassa yli 90%... Siitä huolimatta, tuli testattua miten 500 Trex nelilapaisena käyttäytyy uudella moottorilla. Paljon pienempi KV-luku, teoriassa piti nuppikierrosten pysyä 95% kaasulla samana mitä aiemmalla 60% kaasulla, ja näytti teoria pitävän paikkansa käytäntöönkin...
Seuraava huomio koski sitten perän käytöstä, ei tahtonut pitää oikein millään. Gainia säätäen, oli joko kuminauhainen tai wägäävä, kumpikaan ei ollut kiva. Yhden akullisen säätelin, vaan ei siitä oikein mieleistä tullut. Siispä perälapojen tilalle Hurricanen vakiolapaset, vähän pitemmät ja leveämmät... Näillä tuntui pitävän jo paremmin, mutta ehkä vähän lisää mittaa noihin voisi haalia..?
Takapiha käy äkkiä pieneksi muuten kuin testileijutellessa, siispä entisen päiväkodin lentotoimialueelle testaamaan. Hieman lyhyeksi tuntuu jäävän 2200mAh akuilla lento, niinpä kokeeksi tälläsin toisen akkupaketin rungon alle, ja nämä sitten rinnakkain eli sai 4400mAh kapasiteetin käyttöön. Kivasti sisäinen vastuskin puolittuu, ja se kyllä tuntui myös...
Vähän silläkin tuota tupla-akkukokeilua tein, että näki miten jaksaisi kantaa skaalakoppaa. Tuosta tuskin tulee ongelmaa, lisäpaino ei tuntunut oikein missään. Lentoaikaakin tuli kivasti lisää, oli vaan pakko ottaa 12 minuutin korvilla alas, kun alkoi sormet jäätymään. Olisi tosin akkuväijykin vinkaissut aika pian kun 3,75v oli kennoissa jännite hälyrajan ollessa 3,70v. Eikä noihin mennyt kuin 100mAh/akku sähköä storageen ladatessa, eli aika hyvä aika oli lopettaa...
Liekö sitten tuuli ja kosteus lisähaittana, kun tuntui ottavan paljon pahemmin sormiin kuin tyynessä -10 pakkasissa..?
-
Kokeeksi nelilapa-viissataseen kuussatasen 95mm perälavat, ja nyt alkoi pitoa löytymään. Peräevää piti purkkapatentilla jatkaa, eli silputtu 450 Allun peräevä nippusiteillä kiinni, se vajaa pari senttiä lisää esti lapojen raapaisun maahan ainakin henkisellä tasolla...
Ja tottakai piti kokeilla sitten laskea nuppikierroksia, vielä tuntui perä pitävän 1800 RPM nupissa, eli eiköhän tuossa ala olla asiat kunnossa että saa nelilapaista siirtää skaalakoppaankin...
On tämä kyllä yks hulluuden alalaji, mutta eipähän ehdi pahantekoon..!
-
Tuossa aiemmin tullut tuskasteltua useampaankin kertaan kun on ollut jotenkin epämääräinen käytökseltään, ja tuntuu ryömivän keskiasento ihan huolella. Viime aikoina, aina kun sillä on käynyt leikkimässä, on saanut aloittaa perän säätämisellä, ja tuntuu olleen ihan sama mistä sitä säätää, servon paikkaa, perus- tai subtrimmiä. Eikä vaikuta, vaikka on heittänyt pakkaseen tasaamaan lämpöjään, aivan vastaava käytös...
Nyt sitten hyödynsin pienimmän päikkärit, eli kopu pöydälle ja ensin säätöä ja testausta. Ja sitä keskiasennon hakua. Hienosti lähti vaeltamaan kun piti tovin sähköjä päällä, eikä minuuttiakaan pysynyt kohdillaan kun aina meni johonkin suuntaan. Kai se vaan on mennyt huonoksi, ehkä se viimeisin torppaus oli kuitenkin liikaa..?
Purin sitten sen pois, ja JR:n gyro meni tilalle. Aika paljon helpommin löytyi sille asetukset, ja vaikka pitempäänkin piti sähköt päällä, niin ei hukannut keskiasentoaan. Servoakaan en ensin vaihtanut, mikä-lie-tyyppikilvetön analogiservo siinä olikaan, tilalle vaihdoin yhden osakasan mukana tulleen Aligniin digiservon joka kyllä aika paljon tarkemmin ja nopeammin jo tuossa pöydällä kummastellessa vaikutti toimivan... Taisi taas tulla todistettua, että halpa ja hyvä ei yleensä ole samassa paketissa, kuten ei myöskään kiva ja järkevä..?
Sopivaan saumaan meni askartelut, just kun sain työkalut kerättyä testausten jälkeen, alkoikin kuulua pienten jalkojen läpsytys ja auenneen sanaisen arkun sisältö lähti kuulumaan...
Nyt sit jännitetään kuinka lähelle sattuu Forecan huomiset arvailut, että pääseekö suorittamaan käytännön testit vielä vai siirtyykö useamman päivän taas testaukset...
Mikähän tuossa on, että "se eka" on kuitenkin se mihin löytyy mielenkiintoa, rakentaa se vielä uudelleen nippuun ja toimivaksi? Aika paljon on osaa siihen tässä opetellessa saanut vaihtaa, taitaa olla jo kolmas nuppi menossa, joka sekin on pariin kertaan korjattu, ja seuraavaksi torppauksen jälkeen palautuu alkuperäinen, jo neljästi oikomahoitoa osien vaihdon lisäksi, takaisin paikalleen. Moottoriin pitäisi laakereita lähteä metsästämään kun on "hieman" välyksiä lähtenyt syntymään, kaikki servot muutamaan kertaan vaihdettu jne. On siinä vielä jotain alkuperäistäkin, runkolevyt ainakin, landarit, peräputki, takanapa -nekin on vaihtuneita ainakin kertaalleen kaikki. Mutta silti se tuntuu omalta, vaikka käyttäytyykin välillä aivan toisin kuin haluan, siis mekaanisesti, lentämisestä ei puhuta...
-
Sen verran osui, ainakin aamupäivän puolelle, säätilan arvaus että kävin pari akullista hakemassa säätöjä. Ei tuosta vieläkään hyvä tullut, auttoi kun siirti servovarren pallolinkin paikkaa 8mm lähemmäksi, vähän ohjeesta riippuen näkyi olevan 7,5-10,0 millin väliin 450 ohjeissa, ja tässä oli vaatimaton 13mm etäisyyttä. Ei ollut ihme, ettei meinannut gyron limit-säätö riittää ennen mekaanisia rajoitteita. Lensi se ennen tuota siirtoakin, mutta vielä jotenkin kömpelömmältä tuntui...
Gainia tuli ihan huolella haettua, vaan nyt joko vägää tai sitten tuntumasta tulee etäinen. Oli ennen pallolinkin siirtoa vähän samaa vikaa. Servon paikkaa kokeilin hakea siten että gyro rate-modeen ja gain käytännössä nollaan, ja nuppikierrosten ollessa lentokierroksia, sai pidettyä perän paikallaan (paitsi tuulenpuuskanpoikasen löytyessä, hienosti pirottaa), samaten gainia lisätessä rate-modessa, pysyi kiltisti pyörimättä...
Pitää varmaan kaivaa jostakin manuaali tuolle gyrolle, jospa sieltä löytyisi jotakin vinkkiä? Tai sitten kaivaa jemmasta toinen HK:n gyro, semmoisella tuon perä pysyi kuitenkin kurissa tähän vikaantumiseen saakka..?
Olettaisin tuon JR:n olevan kuitenkin ihan ehjä ja toimiva, se kun käyttäytyi 500 Trexissä huomaamattoman sujuvasti. Piti perän, eikä nopeamman perän liikkeen jälkeen pompauttanut takaisin jne mitä tuo nyt kovin mielellään tekee. Selviää aikanaan..? Isoimmat käytöshäiriöt oli paikallaan leijutellessa kun tuuli yritti häiritä, vähänkin liikettä niin sitten pysyi kyllä kiltisti nokka haluttuun suuntaan, jopa vaisujen pystykäännösten ja epämääräisen kahdeksikon kanssa pysyi siinä mihin ohjasi, ei yllätyksiä, mutta se leijuttelu...
Edittiä notta: Manuaali löyty, ja kuinka yllättävää, uusiks menee säädöt. Pikasella googlaamisella löyty paljon mainintoja, että on vallan helppo säädettävä, mut manuaalista sitten se oleellinen, eli jokseenkin näin että "tämä on sitten ihan erilainen säädettävä mitä muut, mutta helpompi". Otamma siis uusiksi, ja kokeillaan mahdollisesti huomenissa oikeniko käytös...
-
Tuli kerrasta toimivaksi. Mitä nyt vähän gainin hieromista, mutta muuten kyllä pelaa kuten pitääkin. Jännä miten paljon vaikuttaa, kun säätää ohjeen mukaan verrattuna stetson -menetelmään... :o
Parit akulliset hienosäätöä, kaasukäppyröiden kokeilua ja perälle gainia sekä end pointteja kohdilleen. Ei sitten minkäänlaista ryömimiseen taipumusta tuolla, heti pari kertaluokkaa parempi tuntuma HK:n gyroon verrattuna..!
Tästä sit sisuuntuneena latasin 600:n akunkin, kun aikani kuluksi ensin vaihdoin nupin siihen. Nelilapainen meni tilalle, vaan ensitestit vain kaksi lapaa kiinnitettynä. Aika paljon sai liikeratoja lisätä, jotta sai edes lähelle samat lapakulmat mitä kaksilapaisella. On hieman eri mitassa linkkitanko lavanpitimessä, eikä oikestaan edes ihan vähän...
Nyt on akku taas latauksessa, ja kahden 600mm lavan tilalle meni neljä 550mm lapaa, testataan nyt noilla ja jos perä ei halua pitää niin vielä löytyy 10mm pitemmät ja hitusen leveämmät perälapaset. Jos tuo nyt lähtee toiminaan, edes jokseenkin järkevästi, niin seuraavaksi sitten hieman Brainin säätelyä, ainakin lapamäärä oikeaksi ja voisi kai ne liikeradat tarkistaa muutenkin nupin vaihdon jälkeen..?
-
Pari akullista kuussatkulla. Ensin nupinvaihdon jälkeen kahdella 600mm lavalla, ja nätisti käyttäytyy noinkin. Ei isompaa tuntumaeroa nupeilla. Toiselle akulliselle sitten 550mm lavat, toiset "lainasin" venytetystä Hurricanesta ja toinen pari samalla kertaa tulleet lentämättömät lapaset. Aivan mahdoton tärinä jo spoolatessa, lapojen kireyttä muuttaen, nuppikierroksia säätäen yms helppoa, vaan ei se miksikään muuttunut. Aina tärrää vaikka mitä teki. Kävi sitten mielessä etteikö olisi lavoissa vikaa, otin ne Hurricanesta lainatut pois ja tärinät pysyi. Vaihdoin sitten näiden tilalle ne varmasti tasapainoiset, ja kas kummaa, tärinät katosi. Vaihdoin vielä kokeeksi toisiin lavanpitimiin, ja noinkin pysyi tärinät poissa, eli lapoihin sitten jäi. Lentelin sitten akun loppuun noilla, hienosäätöä vielä tehden, hienosti lentää noillakin...
Muistin sitten että tulihan tuossa yhdessä kasassa tasapainomittari, joten se esiin ja lavat siihen. Olihan noissa ihan selkeä painoero. Kontaktimuovista suikaletta leikaten, sain painon asettumaan hienosti. Sen sitten näkee kuinka oikeasti onnistui, kun pääsee paikalleen niitä kokeilemaan? Hauskaa sinänsä, nuo neljä lapaa tuli samasta paikasta, samanlaisia kaikki, ja se eka käyttöönotettu pari oli hyvin tasapainossa, enkä saanut niitä epätasapainoon edes maalatessa ne fluorisoivalla värillä. Ja nämä toiset, suoraan pussista paikalleen, ja ekat kohdalle osuneet noin pahasti tärräävät... Jos painotus noin onnistui, niin voisihan noita yrittää maalilla saada painotettua, tai sitten vaan tyytyy tuohon teippaukseen? On kyllä lisää tuommoisia lapoja matkustamassa tännepäin, saas näkee minkälaista tuli tällä kertaa ostettua...
-
Tasapainotus testattu, nyt lentää ilman tärinöitä. Talo kun tyhjeni aamupäiväksi, niin käytin vielä ison vispilän ylhäällä ja tarkistin lapakulmat. Olivat alle asteen sisällä kaikki, nyt alle kymmenysosa-asteessa. "Pirunpurkin" asetuksiakin katselin, mutta en keksinyt muuta huomautettavaa siinä kuin lapojen määrän, muutin siis sen vielä. Takalapaset vaihdoin vielä 10mm pitemmiksi, siltä varalta jos vaikka hidastelisi kierroksia vielä vähäsen...
Eikä muuten jänskättäny ihan paljoakaan kun latailin akkuja lähtökuntoon. Aamupäivän tosin latailin-purkailin kahta eilen saapunutta uutta 5Ah akkua, ainakin laturin mukaan sisäiset vastukset olisi noin neljäsosa tuohon vanhaan verrattuna, saattaa siis vähän toiseen tapaan pystyä virtaakin tarjoilemaan...
Vaan mitä sanoi pätkä kontaktimuovia lavassa? Aika eleetöntä oli meno, kesti pudotella kaasukäppyrästä ihan huolella, nätisti nousee vielä 1550-1600RPM nupissa, nostin kuitenkin vähän ylöspäin niin jäi pieni vaappuminen pois ja vastaa tikkuun paremmin. Uskomaton ero alle sadan kierroksen muutoksella... Toisessa lentotilassa olikin sitten tyrkyllä karvan alle pari tonnia nuppiin, ja sitä kun kokeili niin alkaa olla nousunopeus kyllä kunnossa. Eikä kauaa höttölumi pihassa pysynyt, kun tuolla matalalla kävi lunta pöllyttelemässä. Harmi kun se pölly ei näkynyt kamerassa, muuten tuossa ollu paljoa katsottavaa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244376)
Tuommoisen kuvan sain kamerasta kuitenkin kaivettua. Todisteeksi, että on se lentänyt nelilapaisenakin... Jännästi tuntuu kovin ahtaalta tuo tila, pieniin verrattuna, 180 Bladella voi pyöritellä miten lystää, tämmöisellä ei oikein mitenkään. Ainoa syy taas tuossa testaamiseen, on nimenomaan se testaaminen. Työkalut yms tarpeelliset on ihan vieressä, ja kuva kyllä hämää eli on tuossa enemmän tilaa kuin mitä näyttää olevan. Hyvin saa toistakymmentä metriä etäisyyttä pilotin ja kopterin väliin, ja jos vaan viitsii niin äkkiäkös tuon Dyanenkin ajaa tuosta kauemmaksi. Mutta tämmöiseen testaamiseen-säätämiseen ihan riittävähköä ainakin 450-500 -kokoisten kanssa. Seuraavat kyllä sit tapahtuu taas väljemmillä väylillä...
Eiköhän tämä nyt ala olla sen verran hyvä, että pääsee pilkkomaan, ja sijoittelemaan ison kopan sisälle. Tosin kunhan tulee sopivat adapterit (kiinasta, kotimaisilla kaikilla lopussa, niinkuin germaanillakin) niin pitää kokeilla vielä uusilla akuilla että mitenkä ja ennenkaikkea kauanko pysyy ilmassa...
Kylmä tuolla tosin meinasi tulla, -18 näyttää ulkolämpöä eikä oikein osaa kuitenkaan hanskat käsissä operoida. Etenkään kun tuota säätelyä on tekemässä, pitäisi repiä rukkaset vähän väliä pois käsistä. Kymmenen minuutin kohdalla piti jo sormia lämmitellä, vartin jälkeen lopetin oma-aloitteisesti, ja sepä olikin hyvä akun kannalta kun oli käytännössä just storage -jännitteisiin purettuna...
-
Pari kevyttä säätölentohetkeä viissatku Räksällä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244380)
Vaihdoin tuossa "pikkupakkasten" aikaan noparin, semmiosen Gecko:n yksilön missä pitäisi olla toimiva governor. Sitähän sitten testaamaan, pitämään pientä taukoa rengashommien välissä, sai kivasti tauotettua 40-profiilisten 18" renkaiden kanssa vääntelyä. Enemmän tullut touhuttua maasturin renkaiden kanssa, paljon mukavampia ne...
Osoittautui kyllä toimivaksi tuo nopari, ainoastaan meinaa maltti loppua käynnistyksen yhteydessä, tuo kun kelaa kierroksia spoolatessa 15 sekuntia (ainakin tuolla asetuksella, pitää tarkistaa saako vähän vähemmäksi sen) ennenkuin on pyydetyssä nopeudessa. Pitkiä on ne sekunnit... Vaan eipähän revi lapasia solmuun siinä odotellessa... Äkkiä ottaa myös kierrokset haltuun kun tulee alaspäin, jolloin moottori ei juuri kuormitu. Äänestä vaan huomaa milloin alkaa taas tapahtua, pikkasen perää nykäisee isommassa pudotuksessa mutta siitä kai voisi päästä eroon "pirunpurkkia" säätämällä..?
Vähän paremmin kyllä kestää pihalla taas touhuta, kun oli enää kymmenen pakkasta mittarissa. Aivan tyyntä, aurinko paistaa, eikä ihan liian kylmää. Tämmöistä saisi talvi olla, eikä noita 10-20 astetta kylmempiä, niissä lukemissa sattuu jo sieluun kun mittarin tarkistaa...
-
Pientä kaluston sekottelua käynnistymässä. Ehkä pitänee tästäkin tekaista oma topikkinsa, kun saa hitusen lisää keskityttyä aiheeseen..? Aloittelin siis Kyoshon Caliberin tutkimista, ja sitä ennen irrottelua skaalakopasta...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244410)
Tuommoiseen vaiheeseen sai iltasella värkättyä. Taisi mennä reipas vartti, että oli mekaniikka kopasta irti, peräkasetti piti purkaa osiksi, ja irrottaa kaikki kuusi M3 ruuvia joilla mekaniikka oli kopassa kiinni... Tänään sitten veistelemään 600 Trexin laskutelineitä, jos vaikka kuitenkin kävisi vielä kokeilemassa Caliberiakin? Tietenkin on kiinnitysreiät reilun sentin kauempana toisistaan, eli uusia reikiä pylväsporalla ja ruuvinkannoille upotusta jyrsimellä. Rungon alapinnalla Caliberissa on hassut korotukset, vähänniinkö D-kirjaimen muotoset, niihin sai sopivat korokkeet kun viilasi 6mm prikkaan terävät kulmat sisäreiälle...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244409)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244408)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244407)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244406)
Siinäpä sitä kokovertailua. Aika samankokoset on nuo, Caliberissa n. 50mm vakiota pitempi peräputki, muutaman millin sisään samalla etäisyydellä pää- ja perärupelit... Vielä ennen Caliberin piiloonvientiä, pitää siitä mittailla muutamia kiinnikkeiden paikkoja, jotta saa tuon Trexin oikealle kohdalle kiinni. Ja ihan varmaan on monenlaista muutakin sovittelua vielä ilmoilla, mutta mihinkäs sitä kiirettä olisi näiden kanssa..?
Sen verran kummastelin tuota Caliberia, että on se kyllä ihan perinteistä Kyoshon suunnittelua. Paljon pikkuosia, holkkeja siellä ja täällä, nupin rakenne ihan omanlainen, monimutkainen ja silti liikkeitä rajoittava, hankalaa ropattavaa rakenteensa takia jne. Nyt muistaa miksi tuli aikanaan mieluusti siirryttyä ajamaan ihan muun merkkisillä autoillakin, samat hankaluudet ovat näihinkin osanneet suunnitella. Vaan siitä huolimatta, olisi oikeastaan akkujen latausta vaille valmis testilennolle, pakko tuota on kuitenkin käydä vähän ulkoiluttamassa. Sekin tosin tapahtuu vasta kun kelit lämpenee, paljon vanhoja muoviosia, niin ei viitsi niitä haperruttaa pakkasessa turhan takia, leviää pian lennossa ja sitten olisi tuon taru varmasti lopussa. Eli jos varovasti kokeilisi, että toimii, ja sitten haaveilisi vaikka jonkun keräilijän löytämistä, joka haluaisi tuon omistaa..? Jos vaan joku tuntee syvää mielihalua tuohon, niin tarjouksia otetaan vastaan, ja saa vinkata muillekin jos löytyisi joku Kyoshoa arvostava taho...
-
Pikkusen taas tuli tusattua, jos vaikka pääsisi aloittamaan 600 scale -topikin, tähän nyt tämmöinen huomio kopanluovuttajasta..:
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=244534)
Mä en vaan ymmärrä, mitä ovat Kyosholla ajatelleet, kun ovat tuon suunnitelleet? Keksiä koko nuppi uusiksi, mahdollisimman työläästi ja sekavasti..?
Jokusen nupin toimintaa tässä parin vuoden aikana ehtinyt tutkia, Esky, Align/kloonit, Gaui ja tämä Kyosho. Kaikki jollakin tasolla erilaisia, mutta ensinmainitut kaikinpuolin helpompia ymmärtää, eikä muissa kuin Kyoshossa ole esim. stabbaritangon hyvin rajattua liikerataa -veikkaan että jopa mun lilluttelulentelyssä tulee tuon nupin rajat vastaan ja se selviää kun käy kokeilemassa. Vähän tuli kokemuksia googeloitua, ja aika paljon oli kommenttia tyyliin "kyllä tuolla leijuttaa ja hyvin kevyttä taivaslentoa lentää, mutta kaikki vähänkin vaativampi ei vaan toimi" tms. Ehkä tämä oma vähäinen arvostus tuota valmistajaa kohtaan on peräisin jo 80-luvun loppupuolelta, kun aloittelin RC-autolla ajelua. Tutuksi tuli Optiman useampi versio, Ultimaa jokunen, vaan kyllä niistä kuitenkin tuli muihin vaihdettua. Nelikot valikoitui Schumacherin ja takavetoset Asson tuotteisiin, ja kas kummaa, niitä on vieläkin kotona...
Kertokaa nyt joku, joka on Caliberilla lentänyt, että miltä semmoinen mahtoi tuntua? Utelias kun olen, hieman meinaa kiinnostaa...
-
Nonnih. Caliberia ihmetelty lisää...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244556)
Tuo akkujen asennus, kahta puolta runkoa, on kyllä myös aika mielenkiintoinen ratkaisu. Tällä kertaa ehkä korostuu vielä, kun on kaksi 2200mAh 3S akkua sarjassa, toinen mokoma toisella puolella runkoa, ja nämä sitten keskenään rinnankytkettynä. Voisi tuota käydä ehkä kokeilemassa vielä laittamalla kaksi 5000mAh pakettia rinnakkain kyytiin, saisi ainakin lentoaikaa eikä paino olisi vieläkään sitä mitä skaalakopan kanssa..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244555)
Ja sitten kuva kokeilun jälkeen. Ehjänä jopa pysyi. Pakkasta vain -4 niin ei niin paljoa pelottanut vanhat muoviosat verrattuna kymmenen astetta kylmempään....
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244554)
Takapihan kamerasta sitten tuommoinen kuva. Kaasukäppyrän kanssa testailua, jokseenkin järkevästi pysyi herkkyys ja nostovoima kun oli V-tyyppinen käyrä 60-70% asetuksilla. Tuon noparissa kun ei ole minkäänlaista govin poikastakaan niin pitää tuollai kikkailla, eikä oikein soft-starttiakaan eli käppyrän eka piste nolliin, muuten pyörähtää varsin vauhdilla itsensä ympäri. Toiseen tilaan sitten viitisen prosenttia lisää, ilman nollaa, pitää vaan muistaa ettei näppää throttle holdia pois tuossa lentotilassa...
Nopariin tuolla asetuksella näkyi syntyvän n. 50 astetta lämpöä, moottori ei edes kädenlämpöinen. Käytännössä lähes pelkkää leijuttelua niin nuo 4400mAh akut kesti vajaan kahdeksan minuuttia kaikkineen. N. 60% kaasulla nuppiin asettui karvan yli pari tonnia kierroksia, ei käynyt edes mielessä testata 90-100% asetuksella. Tuokin kierrosluku on ainakin omaan korvaan vallan paha 550mm lapasten kanssa, vähempi olis parempi ja kivampi...
Entäs sitten se ensituntuma tuolla pintaraapasulla? Ei tule mun kaveria tuosta, ainakaan ihan helpolla. Nupin rakenteesta johtuen, ainakin oletan, tulee semmoinen "negatiivisen expon" tunnelma, ihan pikkuliikkeellä tuntuu lähtevän liiankin hätäseen aile-ele -suuntiin, mutta sitten reippaammin tikkua vääntäessä ei yhtään sen rajummin halua lähteä. Perä on turkasen nopea tosi pienelläkin tikun poikkeutuksella, Futaban gyro (olikohan tuo nyt se "legendaarinen" 401) pitää kyllä tosi nätisti perän kiinni, melkein kuin JR:n mutta ihan eri planeetalta mitä HK. Varsin kova meteli lähtee myös voimansiirrosta, siitäkin huolimatta että pinionilta lähtee veto remmillä, ja perälle on myös remmi, se ainoa ratasvälitys on sitten ehkä se äänilähde, nupin äänien lisäksi -siitäkin lähtee jänniä ääniä vähänkin enemmän ohjatessa, todennäköisesti stabbari hakkaa mekaaniseen rajaan joka nupin kierroksella tai jotain...
Onhan tuo kuitenkin ihan ylivakaa, ei yritä mitään ylimääräistä pikku puuskissakaan, että siinä mielessä on varmaan ollut ihan hyvä alkuvaiheen, ellei jopa ensikopteriksikin? Ja eikös nuo Caliberit, koosta riippumatta, olleet rakenteeltaan hyvinkin vastaavia ja osaksi jopa samoista osista kasattuja..?
Lisää kuvia jos joku tämmöisestä kaipaa, niin nyt niitä on helppo järjestää. Ja jos kiinnostus kasvaa niin isoksi, että haluaa hypistellä, sekin järjestyy kun vaan tulee hypistelemään, tarjouksia saa jättää jos oikeata kiinnostustakin kehittyy. Jonkinlainen lyhytelokuvan pätkäkin on mahdollista saada, tuosta takapihan kameran tallenteesta, kuvanlaatu ei vaan sitten päätä huimaa kun pikkupokkarilla kuvaa ruudulta...
-
Lämpömittarin mukaan, piti olla siedettävä kylmyys pihalla. Parit akut täyteen, ja ekalla HK:lla "lentotoimialueelle". Ensin tosin käytiin isomman neidin kanssa tamppaamassa platta tasaisemmaksi sinne kertyneestä lumesta. Näppärästi sai pehmosen pohjan joka ei kuitenkaan pöllynnyt...
Hetki meni tunnustellessa, kun taas on joku hetki edellisestä lentelystä. Äkkiä tuntui muistivan, ja yllättävän hienosti meni kahdeksikkojakin paljon korkeammalla mitä yleensä. Mutta, joku tässä "nelipuolikkaassa" on, sillä tuntuu orientaatio hukkuvan välillä, asia mitä ei tapahdu 180 Bladella eikä vielä ole tullut huomattua 500-600 kokoisillakaan? Yrittänyt miettiä missä vika, koppa on kaksiväriseksi huomioväreillä värjätty, valkoiset päälavat ja mustat perälavat. Aina tuntuu katoavan takaviistosta katsottuna, kaartaessa tai jopa suoraan lentäessä..? Ilman isompaa paniikkia kuitenkin selvitty, huomaa vaan säikähtävänsä mutta ainakin vielä löytyi orientaatio joko lisäämällä korkeutta, perää ohjaamalla tai molempia. Lisää harjoitusta on varmaan eka mitä pitäisi harrastaa, mutta kummastuttaa kun niin pienempiä kuin isompiakaan ei tuo oireilu tunnu häiritsevän..?
Kylmältähän tuo -4 kuitenkin tuntui, kosteus aika runsas ja puuskittaista kevyttä tuulta. Sormet tuntuu jotenkin helposti jäätyvän tuossakin kelissä, sen parinkymmenen minuutin aikana mitä tuli näpit paljaana oltua, lämpöset hanskat käsissä kuitenkin "kentälle" ja sieltä pois. Kesää odotellessa, tai edes aurinkoista keliä, kun sekin tuntui jo yksistään auttavan että aurinko paistaessaan lämmittää edes hitusen. Tai sitten on vaan kuivempaa eikä siksi silloin pahemmalta tuntunut...
-
Joskus taisin mainita, että siihen Hurricaneen missä on kamera, pitäisi kokeilla tasapainossa olevia kuitulapasia. No, nyt sekin on testattu, kolmet akulliset kävin testaamassa... Vähän pitemmät meni paikalleen, 425mm vaihtui 550mm pitkiin, leveämmätkin ovat. Perälavat vaihtui myös pitempiin, ja tässä kun on "välimallin" peräputki niin näkyy sopivan nuokin ilman osumien vaaraa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244719)
Jänöt näkyy loikkineen kentällä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244718)
Lyhtypylväätkin näyttää suoremmilta, vähemmän swengaavilta, mitä puulapasilla lennellessä. Kaipa nuo lasikuituiset tasapainossa olevat/pysyvät tekee osansa puisiin verrattuna..?
https://www.youtube.com/watch?v=-psM7gBILAU
Pikkasen täristää videota mutta se vois parantua jos osaisi hakea parempia säätöjä kameralle. Tai sopivalla kumivaimennuksella. Saa tuostakin tosin tarpeeksi selvää...
Jostakin syystä meinaa vaan jumittaa pilottia, hartialukkoa pukkaa heti kun kamera on käynnissä.Jännitystä vissiin, tuntuu ettei uskalla oikein mitään kuvatessa, vaikka parempihan se olisi toilailla kameran käydessä, torpatessakin voisi sitten nähdä mikä meni vikaan..? Tuota servon liikettä kun tuli katsottua, niin näköjään sitä tekee koko ajan pientä ohjausliikettä, vaikka kuvittelee ettei mitään tekisi...
Keli oli kyllä kiva, kevyttä tuulenpuuskaa muttei mitään häiritsevää, muutama aste plussan puolella eikä pilvistä edes aavistusta. Ainoa että tuo mollukka osuu ikävästi haittaamaan laajemmalla alueella lentelyä, taitaa videossakin välillä näkyä ylimääräistä auringon raitaa. Pitiähän se kokeilla miten hanki kestää, ei jäänyt edes jälkiä landareista hangelle laskeutuessa ja siitä uudelleen lähdettyä...
-
Välillä taas pikkuraapaisu menneisyyteen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244727)
Helicommand 3D-RS232-WinXP-Trex500FB...
Piti herättää tulille tuo "hevosvetoinen" IBM. Syystä että, jossakin hyvässä jemmassa on mun USB-RS232 piuha, on sitä tässäkin osoitteessa jo käytetty, mutta varmaan viitisen vuotta sitten eli on ollut hyvää aikaa kaivautua johonkin poteroon. Asennus CD-levyltä, siinäkin tuli ihan menneisyys mieleen toiminnon viliseviä palkkeja katsoessa... Selvisi sitten muutamia mieltä askarruttaneita asetuksia, varsin selkeä käyttöliittymä tällaiselle hieman fossiloituneelle tapaukselle...
On tuossa kuvassa kyllä viitteitä muutenkin ettei ihan tuoreimman tekniikan perässä olla menty, eikä toisaalta edes haluttu. Hirvittää tämä nykymeno muutenkin, tämän pään kanssa ei ehdi edes uusia juttuja oppia, kun ne onkin jo vanhentuneita... Musiikkikin oli ennen, hmm, erilaista. Tuolla taustalla näkyvällä laitteella kun päästää ääniä ilmoille, niin nauhoilta löytyy kattava valikoima aikansa hittejä. Kaikki nauhoitukset kun on tehty ennen 70-luvun puoliväliä, silloin vikaantui poistopää, jollaisen olisi uuden saanut hintaan 127mk, nykyeuroissa suurinpiirtein sama lukema. Yhden nauhan sisältö on suoraan kuin Radio Nostalgiaa kuuntelisi, erona vain se että nauhalta löytyy kotimaiset käännökset alkuperäisistä... Tuollakin nauhurilla on tarina, isä sen uutena osti YK-reissulla 1969-1970 15kk keikalla, kun sen sai verovapaana tuoda mukanaan, täällä siitä olisi saanut maksaa kolmasosan verran uudesta autosta...
-
Lisää harjoitusta, eli kolmet akut kävin tyhjentämässä Hurricanella. Eka taas varovasti tunnustellen, kun tuli tehtyä pientä hienosäätöä asetusten kanssa. Kopioin lapakulma-asetukset 550 kaimastaan, muutama aste cyclic -liikkeisiin teki kyllä hyvää. Ja 500 Allun perälavat. Seuraavaksi menee perään 600:n Edget, on vähän pitemmät ja leveämmät ne. Mutta ne sitten seuraavalle kerralle...
Jotenkin nopeaan meni ekat akut, tai ainaki siltä tuntui, kun timeri muistutti ajankulusta 5½ minuutin kohdilla. Piipparin aloitellessa "kentälle" lähestyminen, niin kyllähän se akkuvahtikin muisti piippailla... Siispä sit toiset akut kyytiin, ja takaisin taivaalle. Nyt vähän reippaampaakin menoa, ja alkaa tuntua paremmin omalta, lähestyy sitä isompaa tuntumaltaan. Sama rentous kuitenkin tästä jostakin syystä puuttuu, eroa näillä lähinnä moottori-nopari ja nupin materiaalit. Ja gyrot, tässä Futaban 401 ja toisessa Spartanin ds760, on noissakin vähän eroa tuntumassa, hiljalleen alkaa noistakin tuntemaan toiminnallisia eroavaisuuksia...
Jossakin noin puolivälissä akkua, puhelin kävi häiritsemään taskua, odottelinkin puhelua vaan onneksi oli vain viesti. Sitä katsomaan laskeuduin kantavalle hangelle, lapojen hidastuessa liukasteli kuitenkin vähän sivulle, löytäen pienen kuopan. Pysyi kuitenkin pystyssä, hieman vinossa vaan. Sen enempää ajattelematta, nuppiin takaisin kierroksia, ja sehän keksi alkaa kallistua lisää. Vähän kiireellä sitten nostoa, ja senhän tietää ettei ihan suoraan ylös lähdetä, vaan pikemminkin n. 45 asteen suuntaan yläviistoon, kierrosten lisääntyessä mutta perä ei vielä pidä vaan tämäpä lähti noustessa pirottamaan hitaasti. Tai mitään hidasta se tuntunut olevan, mutta onneksi sen verran hidasta että sai siinä pirottaessa oikaistua nousun ylöspäin, ja saatua jopa pirotus pysäytettyä. Hämmästyin kyllä itsekin tuota suoritusta, harmi kun ei ollut kamera käynnissä. Useamman kierroksen kuitenkin ehti siinä hallintaa hakiessa pyörähtää...
Kolmannella akkuparilla ei sitten saatu mitään draamaa aikaan, ei vaikka edellistä lopetellessa tuttu kaveri pysähtyi jutulle, ja siinä turistessa vaihdoin akut ja otin ilmaan. Pystyi jopa keskustelemaan siinä kevyttä liikehdintää esitellessä, kaverilla oli aikanaan Kalt Baron ollut, sillä se kiinnostus laittoikin pysähtymään kohdalle. Hieman saattoi polte palautua lajiin, mitään ei myöntänyt mutta lupasi tulla paremmalla ajalla laitteisiin tutustumaan...
Edelliseen kertaan verrattuna, huomiona siihen miksi orientaatio katoaa taas helpommin, mutta viimeksi ei, nyt oli pilvisempää. Ehkä sekin osansa vaikuttaa, silmät kun ei enää ihan uudet ole, hämäränäkö on heikentynyt ja taustalla lievää retinopatiaakin. Ja semmoinenkin tuli havaittua, että taustalla jos on metsää-puita-mitä tahansa, niin orientaatio hukkuu paljon helpommin kuin taivasta vasten. Tuosta tulee sitten se lisähaaste, kun niska ei tykkää ylemmäksi katselusta, pahimmillaan kaataa koko ukon taaksepäin, niin mieluummin pitäisi matalammalla. Mutta joo, kaikki vaikuttaa kaikkeen, ja hyvä että pystyy analysoimaan syitä, pystyy ehkä sitten niiden kannalta toimimaankin paremmin..?
-
Vähän taas lisää opettelua. Pienet puuskatuuletkaan ei tunnu Hurricanea haittaavan, ja nätisti saa sivutuulessakin pidettyä paikallaan. Perälavat kun isommiksi vaihtoi, niin nyt alkaa peräkin olemaan semmoinen mitä kuvittelisin sen hyvänä olevan. Pitää, ei woblaa, pysähtyy heti eikä pomppaa takaisin. Kaipa tuo silloin on säädöissään...
Toisella akullisella jossakin vaiheessa huomio kiinnittyi värisevään pystyevään. Sitä yritin lennossa katsoa, mikä siellä voisi tuota tehdä, pientä epämääräisyyttä alkoi tulla ohjattavuuteenkin. Pahiten sen epämääräisyyden huomasi kun lähti laskeutumaan "sinne lumeen kaivetulle platalle", ei meinannut sitten mitenkään sopia enää sinne. Lopulta kuitenkin onnistui, ja lapojen hidastuessa parilla kierrosalueella kävi melkoinen chicken dance, kuitenkin kaatamatta konetta. Lapojen pysähdyttyä katsoin miten tikkujen liikuttelu vaikuttaa, aivan jumissa joku paikka siten että kaikki komennot tikulla liikutti mieluummin vain toista lapaa, stabbarin kallistuessa niin pitkälle kun pystyi. Yksi swashin servokin tuli hitusen jäljessä muihin nähden. Aika selkeätä oli ettei kannata akkuja täysiin enää vaihtaa, joten kotia kohti. Siinä kävellessä sitten ehti pohtia monenlaista, totesin viisaimman tässä vaiheessa olla ehkäpä sen että jättää tämän talliin ja ottaa mukaan venytetyimmän Hurricanen...
Akut venytettyyn kiinni, ja tarkastelua että kaikki toimisi, tai miksi ei toimisi kun viikon sisään tuli käytettyä sähköt koneessa. Oranssi koppa kiinni ja kentälle, ainoa muutos aiempiin oli mukana tulleet SAB:in lapaset. Oli kyllä hymy herkässä kun lähti kierroksia kelaamaan, Castlen soft-start toimii kyllä hienosti, ja govi kuin ajatus tuohon 80A Mystery -nopariin verrattuna. Siitä sitten nosto taivaalle, ja kyllä, tämä nousee paljon vakaammin mitä tuo pätkän pienempi. Ehkä se "jätättävä" servo teki lisähauskaa, ja orastava nupin jumitus, tässä taas on muutamaa kertaluokkaa paremmat-tukevammat-nopeammat-jne servot sekä alunuppi muovisen tilalla, ja voimaa pikkusen toiseen tapaan tarjolla niin nämä kaikkineen taitaa tehdä sen että kokonaisuus on helpompi, mukavampi, rennompi, tarkempi jne. Paljon rennompaa oli tällä kaahailla mitä muovinuppisella... Vaan ainahan jotain negaakin löytyy, sitä voimaa kun on tarjolla, niin aika hätäseen kyykkää akkujännite pitch-pumpissa, ei tuota "ongelmaa" kevyttehoisemmalla vaan ollut. Sitä akkuvahdin vinkumista kukaan jaksa kuunnella, siispä kone alas, väijy irti ja takas lentoon. Nyt timerin perusteella otin alas, ja aika samaan tasoon sai noinkin akut ajettua...
Aikansa tallissa lämmettyään, eli vajaaseen viiteentoista asteeseen pikkupakkasen sijaan, eipä ollutkaan isompia jumeja enää nupissa. Hain sitten vielä lentämättömän muovinupin ihmettelyyn, ja se on kaikinpuolin herkempi, etenkin linkkien kannalta. Noita sitten herkistelin, ja kyllä se herkistyi reilusti, eli ennen isompia operaatioita pitää käydä koelentämässä tuo. Kaikki ruuvit yms oli kyllä kireällä, ja tuossa lämmössä liikkui kuten pitää, servon jätätys jäi vähän mietityttämään. Siinä sitten kävi mielessä, mahtaisiko BEC:in jännite elää, Fluke kiinni vastarin tyhjään paikkaan, sähköt päälle ja tikkujen veivausta. Mihinkään koskematta tasanen viisi volttia näkyi. Liikettä tikkuihin, niin pahimmillaan karvan alle 4,4 volttia sai mitattua. Mitään tietoa ei ole paljonko pitäisi virtaa tuon noparin BEC:in antaa, mutta ei tuo nyt ihan hyvä ollut. Kokeeksi Allun 60A nopari tilalle, jossa 3A BEC, kyllä sekin vähän kyykkää reilummin heilutellessa, eli vähän viittaisi sähkönpuutostautiin tuokin. Ainahan tuohon tietysti voisi laittaa ulkoisen omalla vastarinakullaan, voisi ainakin tallitestit suorittaa ennen päätöksiä...
Tuota nuppia tutkiessa tuli sitten mieleen että mitenkä mikäkin säätö eli linkkien kiinnityspisteiden muutos voisi vaikuttaa. Tietenkään ainakaan kotimaiselle käännetty ohje ei mitään noista kertonut, Alignin manuaaleja kaivaen löytyi semmoinen missä oli viittaukset lähes vastaavista, kumpi asetus sopii 3D ja kumpi F3C -lentoon. Deltaa ei Gauin nupissa voi säätää, mutta tuosta Allun manuaalista pystyi päättelemään mitä mikäkin pitäisi tehdä. Kevään edetessä pitää kyllä noita kentällä kokeilla, ihan vain uteliaisuuttaan tottakai. Kun kerran on säätömahdollisuus, niin pitäähän se selvittää muuttaisiko käytöstä mieleisempään suuntaan. Helpompaa tosin olisi kun ei lähtisi kokeilemaan, niin ei edes tietäisi mitä voisi muuttaa, vaan minkäs sitä luonnolleen oikein voi..?
-
Pieni lisäherkistely linkkien päille teki hyvää. Nyt käytös oli taas sitä mitä aiemmin, eikä alkanut jumitella lopussakaan. Kolmet akut kävin taas tyhjentämässä, nyt vastarinakulla ja sille 6A BECillä varustettuna. Koko sen puolituntisen mitä kentällä tuli tusattua, oli vastari käynnissä, eikä BECin jännitenäytön mukaan jännitetaso ollut laskenut ollenkaan. Voisi tosin vielä ladata täyteen ja katsoa paljonko sinne sopisi elektroneja tuolla käytöllä..?*
Nyt kun kopu toimi, eka akullinen sekalaista edestakaisin ajelua toiminnan varmistamiseksi, niin luotto kyllä taas palautui. Toisella akulla tuli pääasiassa leijuteltua eri asennoissa, ja rohkeus pitää nokkaa itseä kohti alkaa palautua. Kun vaan ensin uskalsi kääntää niin päin, muutamat hitaat pyöräytykset ympäri ensin, ja kun siinäkään ei isommin päässyt karkailemaan niin sitten pysäytystä nenä omaa kohti. Kokeeksi koko akullisen ajoin matalammilla kierroksilla, kolmannet akut sitten isommilla. Jännä vaan miten isommat kierrokset houkuttaa vauhdikkaampaan käännösten harjoitteluun, eikä jotenkin pysty kauaa leijumaan paikallaan. Ei sillä etteikö pysyisi paikallaankin, mutta se äänimaailma painostaa liikkeelle. Oli vaan akun kestossa iso ero, pikkukierroksilla kuutisen minuuttia, isommilla nelisen minuuttia. Samanikäiset akut nuo jälkimmäiset, ja kaikkia noita ladattu yhtä monesti ja nyt tuli ladattua rinnankytkennässä kaikki kuusi eli aika samat lähtötasotkin pitäisi olla. Ekat lennetyt on vanhempaa erää, ja niistä huomaa ettei oikein potkua irtoa siten mitä näistä uudemmista, vaan kyllä noiden uudempienkin kanssa huomasi tehokkaammalla moottorilla varustetun Hurricanen kanssa että ei ne vaan potki tarpeeksi...
Hupsu viikko, neljänä päivänä tullut käytyä Hurricanen kanssa tyhjentämässä kolmet akut. Vahva on kyllä aikomus jatkaakin samaan tapaan. Lisää jos samana päivänä meinaa lentää, niin pitää pitää reilumpi tauko välissä, loppuu aivoista jaksaminen neljännellä lennolla. Ja vähänkin jos vaikeampaa meinaa olla, niin kyllä kolmannellakin alkaa väsy iskeä, mut tuon kun tiedostaa niin noissa rajoissa pysyen pahimmalta väsymiseltä on vielä vältytty...
Edittiä että: * Latasin vastarinakun täyteen, sinne meni vain 330mAh, täyteen latasin ennen lentoja. Puolessa tunnissa, josta reilu puolet lentohommaa, 1900mAh akku tyhjeni aika vähän. Äkkimatematiikalla viitisen 2½ tuntia pitäisi riittää tuommoinen akku, ja sitten alkaisi olla jo vähän turhan rajoilla, mutta ihan yhteen lentokertaan ei saa kuin vähän aloitettua tuon tyhjennystä. Vaan mitenkähän tuon sitten muistaisi täyttää sopivissa väleissä..?
Lisää edittiä: Liian äkkimatematiikkaa piti korjata, selkeä ajatuskatkos kesken naputtelun näemmä. Purin 3,7 volttiin asti, tällöin oli 1400mAh purkaantunut ja vielä olisi ollut kapasiteettia purettavaksi. Pari sataa mAh takaisinpäin niin oli taas storagessa...
-
Kelit senkun paranee, aamupäivällä lähes tyyntä ja nollan pintaan lämmöt, joten Hurricanella kaahailemaan kentälle. Aurinko tosin vähän ikävällä suunnalla vielä tuolloin, rajaa käyttökelpoista aluetta aika rankasti. Vaan mahtuu siinä onneksi kuitenkin sen verran ettei ihan paikallaan tarvi leijutella. Eilisen jälkeen en ladannut vastarinakkua vaan kun lähtövaiheessa oli vielä kennojännitteet yli neljän voltin niin uskalsin käydä kokeilemassa. 2200mAh akut ei anna lentoaikaa kuin kuutisen minuuttia, ja laskennallisesti pitäisi kapasiteettia olla reilustikin. Nyt sitten reilun puolituntisen pihallaolon jälkeen oli jännitteet pudonneet vasta 3,9 volttiin niin hyvin tuolla ainakin nuo kuusi akullista pärjää lataamatta...
Latasin sitten 5Ah pötikätkin täyteen, kaikki kolme, ja niitä odotellessa aurinko osasi siirtyä parempaan sijaintiin, edelleen liki viisi astetta plussan puolella, vaan tuulen oli kehittänyt. Pohjilla semmonen 2-3m/s puhallus, ja siihen 5-6m/s puuskia sekaan, vaan polte kun on kova niin eihän nyt akkuja purkamaan lähdetä keinotekoisilla tavoilla. Rohkeasti siis skaala-kuussatanen kainaloon, ja kentälle, mukava yllätys oli ettei siinä tuuli juurikaan tuntunut. Kokoa, painoa, lapoja, jne, varsin vakaata tuossakin tuulessa. Eka eli mukana tullut vanha akku ensin varovaista leijuttelua ja kevyttä taivastelua, kymmenen minuutin kohdilla akkuvahti kävi vinkumaan. Laskeutumista eniten pelkäsin tuulen takia, mutta hyvin sekin onnistui. Seuraavat pari akkua, vasta muutaman syklin käytetyt, on potkua aivan toiseen tapaan ja nyt sitten ajastimen kanssa lopetin kymmenminuuttisen kohdalla. Noparin lämpöjä lentojen jälkeen katsoin, toka akullinen melkein kokonaan isommilla kierroksilla, kolmas pienemmillä, ja samat 65-68 astetta näytti mittari. Onhan tuossa vielä varaa, vaan mieluummin olisi kokematta sen kun nopari laskee tehoja 80 asteessa, ainakin jos manuaalia on uskominen...
Ekan enempi jännittäneen akun jälkeen, tunnelma kuitenkin jotenkin vapautui. Enemmän taivaslentelyä mitä leijuttelua, hitaita pyörähdyksiä, jopa kahdeksikkoja sekä ympyröitä sai ajeltua, ja se mitä itsekin ihmettelin, jopa itseäni kohti lentämistä. Jotenkin sopii käteen nyt nuo asetukset ja säädöt, kaikkinensa kivan leppoisa keksintö. On kyllä ollut hieman aiempaa tiiviimpää lähihetkien lennättelykin, varmaan siitäkin sitä rutiinia ja oppimista sitten syntyy...
Nyt kun sitten vähän pohtii ja vertailee, niin olihan tuo Hurricane paljon tuuliherkempi kevyemmällä tuulella mitä iso Hughes. Tuulimittarissa tuplatuulet, eikä tunnu oikein missään, ehkä tuota nuppia voisi seuraavaksi Hurricanesta säätää, testata mitä eri säädöt siinä tuntumaan tekisi. On se toki ihan hyvä noinkin, mutta kun on vähän utelias mielenlaatu...
-
Pari akullista ekalla HK:lla. Hyvää viihdykettä piano-oppilasta odotellessa, paljon parempi vaihtoehto autossa istumiselle...
Lentopaikkana tällä kertaa jääkiekkokaukalo, ainakin pystyi varmistumaan ettei ihan vahingossa kukaan eksy eteen, kun joka puolella on laitoja myöten lumipenkkaa ja jää siinä kunnossa ettei varmasti kukaan eksy luistelemaan. Spoolaaminen oli toki mielenkiintoista, tuommoisella minkä nopari ei tunne soft-starttia ollenkaan, eikä jalaksissa minkäänlaista pitoa peilijäällä. Helppo oli kyllä tarkistaa onko rate-modella gyro siellä päinkään, tarpeeksi lähellä ilmeisesti kun todella hitaasti lähti perää kääntämään...
Siinä oli kyllä hyvin tilaa 450-kokoisen kanssa pyörittää, ajella lähellä jään pintaa kahdeksikkoja yms, ylemmäksi kun nosti niin tausta häiritsi sen verran että hämärtyessä orientaatio pyrki katoamaan. Ja sitten niitä tilanteita korjatessa, osaa olla aika hätänen kirppu 550-600 kopujen jälkeen, tämä kun painaa suurinpiirtein saman mitä 600:n pelkkä akku...
Jälkimmäisen akun loppupuolella alkoi kiinnittää huomiota enenevässä määrin epämääräinen kirskunta. Pientä ylimääräistä ääntä tuossa on ollut jo pitempäänkin, nyt sitten akun hyydyttyä huomasin että moottorin kannu heiluu aika vapaasti. Selittää ehkä äänen, kun magneetit staattoriin hipoo, äsken käytin moottorin auki niin vaikutti sille että akselin kannuun kiinnittävä ruuvi olisi löystynyt, kammenut kireäksi tasaisen osan reunalle, ja siinä sitten keikkunut päästäen kannun uusiin asentoihin ottamaan osumia. Ja ilmeisesti kannun akselinreikä kulunut sitten hitusen soikeaksi, sai sen lukkoliiman kanssa asettumaan sen verran keskelle ettei osu mihinkään eikä silmään näy epäkeskeisyyttä. Onhan tuo moottori osallistunut muutamaan torppaukseenkin, joista pari aika vauhdikasta joista ainakin jälkimmäisen jälkeen oli kyseinen kannun ruuvi löysässä. Että tuskin enää pitkäikäinen tuo on, 60 lentoa takana sillä moottorilla...
Herkkä on tuo liikkeissään noihin isompiin verrattuna, ja pikkasen enemmän saa koko ajan ohjata. Vaan samaan tapaan tuokin osasi lentää kohti mitä isommatkin, ja lennellä vastaavasti. Nyt kun on hitunen isommistakin kokemusta, niin onhan ne ihan eri vakaita näihin pikkusiin verrattuna, vaikkakin tuntui hypyltä isompaan kun Honeybeestä siirtyi 450 -kokoiseen... Saati sitten kun 450 jälkeen stretsi -Hurricanea lähti kokeilemaan, taas tuntui isolta, ja nyt sitten 500 ja 600 Räxän jälkeen ei tuo Hurricane enää mitenkään isolta tunnu...
Onhan tuota ekaa HK:ta vähän rempattu ja päivitetty, on siinä vielä runkolevyt alkuperäistä, ja peräkasetti, moottorin ja noparin lisäksi. Olisi sen alkuperäinen nuppikin korjattuna, pitää jossakin vaiheessa vaihtaa takaisin ja hakea tunnelmat siitä, vaan ehkä seuraavan torpin jälkeen sitten...
-
Välähtipä tuossa, kun kelit meni hieman epäkelvoksi, että mullahan on yksi melkein kasattu Hurricane. Kasailin sitä sitten valmiimmaksi, "hieman" ylimitoitetuilla 25kg servoilla, 1700kv moottori joka jäi Trex viissatasesta, sille 60A nopari ilman soft starttia, nuppi väkästellen Trexin ja Hurricanen osista FBL:ksi, SK-540 leikkimään flybaria johon DSMx satelliitit kiinni, ja kokonaisuus 3S akulla nippuun...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244813)
Notta tuommosen sain kasattua
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244815)
Kokeilin ensin 6S paketilla, eli kaksi vanhaa akkua sarjaan. Kamalat kierrokset nupissa, joten vain toisella akulla ilmaan. Painon takia jäi silti toinenkin mukaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244814)
Tuommonen nuppiviritys. Pitää tuo swash follover pudottaa vähän alaspäin, bindaa helposti jos erehtyy cyclickiä tarjoamaan negatiivisilla kulmilla...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244812)
Ja siinä onnistuneen koelennon jälkeen, enää yksi akku paikallaan. Ei se nyt niin takapainoiseksi tuolla asettunut etteikö olisi voinut lentää, kuitu-canopyn kanssa on aika hyvin painopiste nupin kohdilla...
https://www.youtube.com/watch?v=f1O2Qvz5jxQ
Ja joo, tuossa lähes semmoisenaan, isommin säätämättä testiin. Sen verran lapakulmia mittarilla katsoin että molemmissa oli samat, ja tikku keskellä vähän yli nollassa kulmat. Olihan tuo pikkasen kiikkerä, cyclic asteita vaatimaton 11 ja collectivea -12...17 astetta. Ei ihme että ihan tikun pienellä poikkeutuksella keskeltä tapahtui aika paljon...
Tuon jälkeen töpseli tietokoneesta "pirunpurkkiin", ja maltillisemmaksi asteita, ja fail safe -asetukset järkeviksi myös. Varovasti kokeilin tuossa illan pimentyessä vielä canopyn kanssa, kummallisesti rauhottui kun oli puolet pois noista asteista. Gainit tuli haettua ekalla lennolla aika hyviksi, ainakin tuohon lillutteluun. Tuolla kokoonpanolla nuppiin pitäisi asettua n. 1200 kierrosta, ja kyllähän tuo aika kivasti läpsytteli... Ääniraita ei oikein kuulu, kamera ei ääntä tallenna jos sitä ei ole paljon, ja kun pokkarilla kuvaa näytöltä niin ääniksi tulee ihan jotain muuta, lähinnä jälkikasvun tuottamana...
https://www.youtube.com/watch?v=3eUjgROSM-I
Tuolta tuli idea tähän kokeiluun, Helifreakista tuon videon löysin. Jossakin vaiheessa pitää lähteä isommalle alueelle, ja kunnollisen akun kanssa. Noissa testilennetyissä sisäiset vastukset pyörii 10-20mOhm välillä, ja sen kyllä huomaa, ja lavatkin on suht ehjät niin voisi oikeasti ehjät laittaa paikalleen. Sen verran tarkistin tasapainotusta, että oli hieman mettässä, korjasin tilanteen koelennolle pyöräyttämällä maalarinteippiä kevyempään lapaan. Tuskin se teippi olisi 6S akulla saaduilla 2000- rpm nuppikierroksilla edes pysynyt kiinni...
Ompahan taas kokeiltu jotakin, eikä edes puuskittaisessa tuulessa saatu vahinkoa aikaan..!
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244823)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244822)
Eilisen jäljiltä, pientä hienosäätöä. HK:n nupin muoviosat vaihtui Alignin alumiinisiin, toinen muovisista swash followereista olikin halki eli ihan aiheellista oli ehjään vaihtaa se. Parit collarit pitämään tuota ennen ylös-alas -liikkunutta osaa paikallaan, lapakulmien uudelleensäädöt ja kentälle parin akun kanssa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244821)
Ja tuossa kunnossa tuli takaisin. Pikkasen vettä roiskuneena joka puolella, kun eihän sitä nyt voinut poutasäätä odotella, nyt olisikin sitten vesisade räntäroiskeeksi muuttunut, pientä tuulenvirettä puuskien kanssa, mutta hyvin tuo tuntui käsissä pysyvän. Täydet pyynnöt collectiveen kun tuuppaa, niin pientä voimanpuutetta tuntuisi olevan, vaan jos yhtään on vauhtia mukana niin jaksaa kyllä ihan tarpeeksi mennä noinkin. Jotenkin erilailla leppoisa kun nupissa kierrokset laskennallisesti 1200 tietämillä, paljonko sitten todellisuudessa...
3S akulla tuosta noparista löytyykin soft-start, ehkä siksi kun ei jaksa kunnolla vääntää verrattuna 6S akkuun. Jännän kiikkerä edelleen, vaikka liikkeitä ottikin paljon pois, voi muuttua kun ottaa ja säätää vielä cyclicin gainia, nyt oli kaksi asetusta valittavissa ja toisella selkeästi laiska kun toisella kiikkerä, vaan ei tuossa kylmässä vesisateessa huvittanut ohjainta yhtään näplätä...
Ihan älyttömän hiljainen on kyllä lennossa, kevyttä suhinaa mitättömän vinkumisen kanssa, todella hiljainen verrattuna kumpaankin aiempaan Hurricaneenkin, jotka on Alluja/klooneja huomattavasti hiljaisempia. Pitää jossakin vaiheessa käydä lentämässä laittamalla kaksi akkua rinnakkain, pikkasen ehkä saa potkua pahimpaan puutokseen, ja lisäpainoa pikkuvakautukseen. Erilailla hauska tämmöinen hissuksiin lapasia läpyttelevä versio... Vähän lisää potkua moottoriin, pitempää lapaa ja hitaampia kierroksia vielä, siinähän sitä jatkotavoitetta tämmöiselle..!
-
Kahden akun testilento suoritettu, päivällä auringonpaisteessa. Olikin eka lento tälle hyvän sään aikana, aiemmat kaikki sateessa...
Ei ollut oikein hyvä tupla-akuilla, painoa kuitenkin hitusen liikaa tuolle moottorille, jaksoi roikkua ilmassa kuitenkin kymmenkunta minuuttia, Verrattuna yhden akun kuuden minuutin pintaan akunkestoon, lisäpaino söi kapasiteettia selkeästi. Eikä jaksanut varsinkaan sitten laskeutumispaikkaa hakiessa, alaspäin tulon jälkeen potku vaan loppuu eikä jaksa kuin vähän keventää alastuloa. Tuossa voisi ehkä auttaa piikkiä pienempi pinioni, ja keventäminen auttaisi varmasti eli kaikki turha paino pois niin heti jaksaisi paremmin. Puuttui se leppoisa lentäminen lisäpainon kanssa, muuten kyllä kivan tarkka ohjattava...
Oli kyllä tuolla samaisella moottorilla 500-Allussakin vähän voimanpuutostautia havaittavissa, kaipa se vaan on vähän alitehoinen, joka toki korostuu pienemmän akkujännitteen kanssa..?
-
Eihän nämä vielä näihin lopu, lisää vaan tekeentyy...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244857)
Tämmöinen tuli rakenneltua testipenkiksi, jotta pääsi tutustumaan Spartanin FBL-purnukkaan. Oli kyllä kivan helppo laittaa asetukset kuntoon, omalla pikkusella ohjelmointipurkillaan, paljon pystyy säätämään, enemmän mitä itse tarvitsenkaan, eikä tarvi tietokonetta koko ohjelmointiin ollenkaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244856)
Soveliaita nuppiservoja ei ollut joutilaina kuin yksittäisiä, joten nupille meni metallirattaiset analogiservot. Joo, väljää jo uutena, laakerointi kun on suoraan muovikuoriin. Tekee kivan "vapaaliikkeen", lapakulmat pystyy omia aikojaan säätymään pari-kolme astetta, ja se tekee kivan ilmiön eli saattaa keksiä ihan itsekseen että "nyt mennään", joko ylös- tai alaspäin... Muuten kyllä ihan toimivat ainakin leijutteluun. Spartanissa ei tarvinnut kuin vähän hienosäätää liikeratoja sekä gaineja, muuten oli kerrasta selkeä. Ja on aika vakaan oloinen ilman isompia säätelyjäkään, aiemmat kivat kokemukset kun oli Spartanin Quarkista joka on stresti-Hurricanessa, niin helposti uskalsi nämä lunastaa...
Ihan ei nuo servot suoraan asettuneet kivaan asemaan, vähän piti veistellä sovituskikkareita väliin. Vaan just tuommosta varten pikkunen jyrsin tulikin haalittua, siinäkin kätevästi katoaa ympäröivä maailma kun yrittää pitää mielessä minnepäin oltiin kampea veivaamassa, ja monesko kierros olikaan jo menty. Aika helppo sutta synnyttää, vaan eiköhän tuotakin opi hissuksiin taas käyttämään. Tai sitten ostaa kiinalaisilta numeeriset näyttöpaneelit, niiden kanssa ei tarvitse muistaa kuin kumpaanko suuntaan oli oikea suunta...
Ei ehkä ihan paras keli ollut lentämiselle, vaan vakautta ajatellen koelentokeli kylläkin. Enempi ja vähempi tuulta suunnan vaihdellessa, räntäsadetta ja siinä nollan pinnassa lämmöt. Säätämisen kanssa saisi tuo vesi-räntä-lumi olla poissa, ei oikein ruuduista meinaa nähdä kun on vettä pisaroina pinnassa...
-
Enemmän tai ainakin useammin ilman taukoja, pitäisi kyllä lennättämässä käydä. Nyt oli edellisestä isommalla alueella isommin lentämisestä toistakymmentä päivää taukoa, niin ihan hukassa tuntui olevan. Keli kyllä kohdillaan, tuulta oikein ollenkaan lukuunottamatta pientä alle metrin sekunnissa tasaista -vieläpä mieleisestä suunnasta, ja ekat akulliset aurinkokin pysyi pilviverhon takana. Kolmannelle kierrokselle se tulikin sitten esiin, pienenti käyttökelpoista aluetta aika paljon. Tässä välissä testilentelyt olleet enemmän tuossa takapihalla eli pientä leijuttelua lähinnä, ja muutamat kokeilut low head speed -Hurricanella. Tänään mukaan lähti "välimallin" Hurricane, tarpeeksi iso että orientaatio pitäisi pysyä selvillä, ja vähiten harmittaisi torpatessa noista isommista...
Eka lento meni kyllä ihan perusleijuttelun muisteluksi, ei paljon taivaalle eikä oikein muutenkaan. Orientaatiokin pyrki katoamaan turhan herkästi. Lisäjännitys sitä että ohikulkenut eskariporukka jäi touhua ihmettelemään, oli kyllä ohjaajilla hieman hankaluuksia saada porukka matkaansa jatkamaan. Ehkä siitäkin sitten pikkuharmia oli, kun meni pari päivää ilman tasapainoa, ei ilman tukea tarvinnut kotonakaan liikkua saati pihalla, vähän ohkanen on tuntuma tähän maailmaan edelleen mutta onneksi parempaan suuntaan tuntuu menevän...
Seuraavat akulliset sitten jo pientä taivastelua, varovaista itseenpäin lentämisen kokeilua, ei vaan meinaa taas uskaltaa. Sivuttain ja viistoon itseen päin vielä sujuu suht varmasti, vaan nokan kääntyessä enemmän itseen päin pyrkii paniikinpoikanen pintaan. No, lisää harjoitusta, eiköhän se sieltä taas löytyne jossain vaiheessa? Kaipa sitä kuitenkin hieman enemmän joutui painimaan, kun tuntui väsyminen tulevan aika nopeasti, keskittyminen lähti loppua kohti katoamaan. Viimeiset minuutit tuli sitten kokeiltua, luonnollisesti kun kaikki varmuus oli jo kadonnut, tarkempaa leijuttelua matalalla eli silputen hentosia kasvustoja. Nyt on sitten vihreätä väriä lapasissa... Ja ihan olisi valmis päiväunille, jos kaappais tuon kaksivuotiaan kainaloon ja menisi tuhisemaan...
-
Menin vähän leikkimään väripullojen kanssa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244949)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244948)
Ja testilennetty. Sen jälkeen kun päätti yksi linkkitangon pää korkata kierteistään, kun tölväsin lapaa värjäyksen jälkeen kuivattelupaikkaan siirtäessä. Eihän noita lapoja nyt irrottaa tarvi kun ne maalaa..? Oli kyllä ihan pyhällä hengellä se linkin pää kierteessään, että ihan hyvä että meni tuossa eikä vaikka lennossa...
Pientä hienosäätöä sitten vaati, kun ihan yhtä lyhyeksi ei saanut uusia tankoja säädettyä, vaan kun sai kulmat taas alueelle, niin hyvin tuo "LHS"-Hurricane pysyi ilmassa. Kamerakuvassakin näkyi paremmin kuin valkoisena, mikä ei isommin yllätä kun fluorisoivat värit tuntuu suorastaan hyökkäävän kameraan jossa on IR-valot päällä... Vaan jospa tuo näkyisi sitten harmaina hetkinä vähän paremmin mitä aiemmin? Vielä kun peräevät ja -lavat kuivahtaa niin sitten pääsisi käytännössä kokeilemaan, tosin taitaa tulla tälle päivää pimeää ennen kokeiluja...
Pari tosi vanhaa akkua kävin koelennolla tyhjentämässä. Sisäiset vastukset 15-25mohm, olleet 2600mAh kapasiteetiltaan vaan laturi saa noihin menemään vain 1500mAh. Tuolla kapasiteetilla kuitenkin kestää vähän yli viisi minuuttia leijutella, ettei tuo nyt mikään mahdoton virtasyöppö taida olla...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=244962)
Tämmönen kuva oli aamusta odottamassa mun pöydällä. Oli näköjään ekaluokkalainen intoontunu piirtelemään... Yllättävän yksityiskohtanenkin on, selkeesti on taidettu näitäkin tuijotella...
-
Siellähän on voimansiirto piirretty täydellisenä. Kyllä siellä on tovin jos toisenkin pyöritelty ja tutkittu kopteria että miten se toimii :)
-
Eihän mun mitään enää ostaa pitäny... :o
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=245008)
Mut tuommosella tulin tänään kolme akullista lentäneeksi, joka välissä vähän pirunpurkkia säätäen. Muuten on selkeä ja vakaa, mut perä ei pidä pitch-pumpissa oikein huonostikaan, eikä oikein muutenkaan, pitemmät lavat auttoi hieman muttei kokonaan. Lisäkivana semmonen että tikkua oikealle vähän annostellessa nokka lähtee ensin hetkeksi vasemmalle josta sitten korjaa nopsaan oikealle. Hieman haastava tuolla käytöksellä...
Ehkä johtuu siitä että tuo on tarkotettu 12S akulle ja lensin sitä 6S paketilla, voi olla ettei vaan riitä perälapasissa mitta. Ja on siellä Gpro:n asetuksissa käsittääkseni osio millä tuota voisi saada paremmaksi, Torque Precomp ja siellä Collectice to Tail -asetus, vaan on vähän ikävä säädettävä kun aina pitäs raahata sisälle PuuCeen viereen säätöä varten. On tuossa Bluetooth -kikkarekin, vaan kun yritin play -kaupasta sovellusta löytää niin on vissiin poistunut vanhentuneena ne...
Nuppikierrokset saa tuolla kyllä varsin mataliksi, olikohan tuossa nyt 510KV vai 530KV moottori, taidan siirtää sen skaala-kuussataseen ja testata miten se käyttäytyisi. Ja noparina vallan mukava Castle, on kyllä muotoutunut sopivimmaksi toiminnaltaan mitä on tullut näitä testattua. Pesee mennentullen Geckon, Alignit ja Hobbywingin tähän mennessä koetuista, semmoinen on jo Hurricanen kanssa tullut tutuksi eikä tämä poikkea siitä mitenkään vaikka onkin eri versio aiheesta...
Mutta joo, tekniikka testattu, vastaa kuvausta, tyytyväinen hankintaan tämänkin kanssa..!
-
Sä hoidat kyllä JasuT koko suomen puolesta kopteriaktiivisuuden! Hienoa!
Paljonkohan on nuppikierrokset 6s setupilla tommosessa? Muistan joskus leikkineen x7:lla 6s akuilla ja kyllä sitä piti aika rauhallisesti komentaa ettei perä irtoa. Taitaa vaan tulla fysiikka vastaan perässä.
Mutta on sellanen matalakierroslillittely kyllä kivaa, kuulostaakin lähes "oikealta"
-
No, tässä pitää ottaa vähän kiinni menneitä vuosia, jäi aikanaan hieman aloitus kesken niin nyt sitten uutta yritystä. Monta asiaa naksahti kohdalleen, asuinpaikasta lähtien jonka vieressä on tyhjä iso tontti missä on hyvin tilaa opetella. Ja kalustoa tuntuu löytyvän välillä liiankin helposti...
Laskin nuppikierroksia, periaatteessa pitäisi olla 100% aseruksella 1350 ja 85% 1150 RPM. Vähän alakanttiin kyllä, kun vertaa toiseen 600 Trexiin, jossa tosin nelilapanuppi 50mm lyhyemmillä lapasilla, vaan sekin lentää kivasti jopa skaalakopan kanssa alle 1300 RPM nupissa. Kokeeksi laitoin perälavat toisesta, millä pysyy perä kurissa em. kokoonpanolla ja kierroksilla, vaan ei tunnu vielä riittävän pro:ssa. Seuraava kokeilu on piikkiä isommalla pinionilla, tällöin 85% kierrokset on 1250 ja 100% 1450 RPM. Sen sitten näkee, muuttuuko oleellisesti? Nopari ei juuri lämmennyt noilla aiemmilla lennoilla, moottori ei sitäkään, että ei ainakaan liian koville joudu...
Manuaaleja tutkien, pro:n välitys perälle on jopa hieman pitempi mitä ESP:n, siitä päättelin että saattaa johtua purkin asetuksista vielä? Seuraavat testit pitemmällä välityksellä kertoo taas jotakin, ja eiköhän niitä purkin asetuksia tule säädettyä joka tapauksessa vielä...
-
Rajoittaako purnukka perän liikeratoja? mulla aikoinaan joku allun purnukka rupesi jostain syystä rajoittaa liikaa tuota perän lapakulmaa. Paikallaan antoi täydet liikeradat, mutta kun oli kierroksia nupissa. Niin ei liikeradat melkein puolittui. Selvisi kun laitoin työtötankoon pikku holkit joista näki paljonko servo liikuttaa tankoa.
Silloin epäilin että liittyy jotenkin thortlen määrään tuo rajoitus.
-
Tutkitaanpa tuommonenkin. Voi hyvinkin olla vielä joku asetus tuossa purkissa, itselle täysin uusi tuttavuus, niin helposti osaa maastoutua joku oleellinen mitä ei vaan silmä huomaa...
Toinen mahdollisuus olisi toki ottaa semmonen purkki tuohon mistä tietää asetukset edes jotenkin. Tai vaikka nappais Brainin toisesta kuussatkusta kokeeksi...
-
Itse tyydyin kokeilemaan pika korjausta asiaan. Eli kun en purkin säädöistä suoraan päässyt ko. asiasta selvyyteen, niin nappasin servo armin irti ja käänsin pari naksua ns. ennakkoa tuohon tuohon lapakulmaan.
-
Mulla tuo uh-60 nelilapanupilla lentää kans ihan kivasti pienillä kierroksilla kohtuu lyhkäsillä pyrstö lapasilla.
Itse tulkinnut että lapakulma sen suuremman väännön sille pyrstölle tekee, ei niinkään lapojen määrä. Eli matalilla nuppikierroksilla nelilapa vääntää pyrstöä vähemmän kuin kaks lapainen. Tämä siis minun kokeellinen tulkinta aiheesta.
Toki pitää muistaa että olen vasta kolmen täpän tavallinen torppari ;D ,eli tietoon nämä minun päätelmät ei todellakaan pohjaudu.
-
Menee kyllä peräservo tutkintaan tuon 600 pro:n kanssa, ennen tuomion julistamista. Tallissa kummastellessa ja järjestellessä, laitoin lavat takaisin paikalleen niin huomion kiinnitti ylimääräiset rahinat servosta. Tiä vaikka olis hammaspeikko päässyt käymään siellä...
Kokeeksi kävin lentämässä "välimallin" Hurricanella akullisen, ettei tuntuma ihan pahasti katoaisi kun on melkein viikko viimeisestä, kelit olleet mitä on vaan nyt tuntui ettei höttölumisade saa haitata eikä kevyt tuuli. Eikä ne haitanneet, sujuvasti meni, ja näkyi hyvin sakeassakin sateessa kun pääsi lipsahtamaan fluorisoivia värejä canopyyn ja lapoihin. Seitsemän minuutin jälkeen otin alas, timerin alkaessa muistuttaa ajan kulumisesta 5:30 kohdilla, vaan kun ei tuntunut sähkönvähyyttä minkäänlaista niin otin sitten laskeutumisen lähestymisen pitemmän kaavan kautta. Ei ollut ote hukassa, toisinkuin oli kahden-kolmen viikon tauon jälkeen, jospa tämmöisellä pysyisi edes vähän ajatus mukana kun lyhyempiä taukoja yrittäisi pitää..?
Enkä saanut elektroneja hukattua kuin 1600 mAh tuon seitsenminuuttisen aikana. Olisi ehkä ollut vielä jokunen enemmänkin reservissä. Onneksi ei tullut enempää akkuja latailtua, otti tuo pieni viima kosteassa ilmassa vähän turhankin hyvin näppeihin...
-
Tutkailin tuota 600 pro:n peräservoa, pientä rahinaa pitää käsin kääntäessä, mutta tasaisesti ohjattuna liikkuu eikä voimanpuutetta tunnu olevan. Kokeeksi laitoin piikkiä isomman pinionin, ja 50mm lyhyemmät päälavat, yritin säätää pirunpurkkiakin mutta sama oireilu pysyy. Rudderia oikealle, niin ensin vetäisee vähän vasempaan ja sitten vasta lähtee viemään oikealle. Vasemmalle ohjaa sujuvasti. Gainia säädellyt, saa kuminauhamaiseksi säädettyä, tai tosi teräväksi, mutta silti tuo jännä oire kulkee mukana...
Tuossa akkujen lataantumista odotellessa, vertailin vielä muutamaa mitä komennetaan samalla DX-seiskalla, niissä perä käyttäytyy selkeämmin, ainakin tallissa käännellessä. Perinteisemmät eli Futaban ja JR:n gyrolla, FBL:t Brain ja Skookum, ja vain tämä pro:ssa oleva Gpro käyttäytyy noin...
Sekalaista säätelyä takapihalla, mukavammin jotenkin voimalinjan osalta toimii piikkiä pitemmällä pinionilla 550mm lapasilla mitä 600mm, ja näkyi pysyvän sujuvasti ilmassa melkein vartin -ja tuolloin oli akun kennot vähän alle storage -jännitteissä. Akkuna SAB:in 2500mAh Maranzilta, sisäinen vastus noissa on aika reilu, ja jännitevahti käy parkumaan reilummin kuormittaessa, mutta tämmöistä leijuttelu-lilluttelua tuntuu kivasti kestävän. Tuli tarpeeseen eli käyttöön, kiitos vielä näistä...
Keli on semmoinen kivan jouluinen, lumiräntää tulee taivaan täydeltä, aste plussalla ja liki tyyntä. Jos ei anna lumisateen haitata, niin ihan loistokeli, valoisaakin valkean maanpinnan ansiosta, ei tarvi fluorisoivia värejä apuna..!
-
Onko sulla se pyrstön liukuputki kierretty pohjaan asti?
Mulla se joskus löystyi, ja se aiheutti outoja nykäyksiä pyrstön liikkeisiin.
-
En ainakaan äsken käpistellessä löysiä löytänyt. Purkkiin laitoin vähän muutoksia asetuksiin, ainakin pöydällä kokeillessa tuntui järkevämmältä, vaan pihalla tuntui ettei mitään muutosta ollut kuitenkaan. Servon testasin, toisella vastarilla ja gyrolla, sitä tuntui heilutellessa seuraavan paremmin, eli taas tuntuu syyn löytyvän asetuksista. Tutkitaan lisää...
Hitokseen hämmentävää, kun ei vaan keksi syytä. Kokeeksi kävin Hughesiakin lentämässä, mukavan täsmällinen ja luottamusta herättävä peränkin toiminta, just semmonen mikä tästä 600 pro:sta vielä puuttuu. No, haetaan asetus kerrallaan -metodilla, pakko sen on jostakin sen syyn löytyä. Tai peilistähän se löytyy, mutta se asetus mikä on nyt hieman hukassa. Ja jos ei löydy, niin Gpro vaihtuu Skookumiin...
-
Näyttääkö tämä videon ongelma tutulta?
https://m.youtube.com/watch?v=5unX-U4lbOQ&pp=ygUVQWxpZ24gZ3BybyBydWRkZXIgYnVn
-
Jep, hyvin on tuon tyyppinen tämä. Sopivan hiljaisen hetken saapuessa, raahaan kopun ylös ja katson asetuksia. Taitaa tosin löytyä tallennettunakin asetukset -> tutkimaan. Kiitoksia videon löytymisestä..!
-
Eipä mitään, toivottavasti on apua. Ilmeisesti ongelma tuossa servo travel asetuksessa. Jos oikein ymmärsin, niin ei ymmärrä yli 100 arvoja.
Ja pääsinpä minäkin jälleen askeleen lähemmäs oman kopu harrastuksen elvyttämistä :D
-
Saattaa jo huomenna tietää, oliko apuja. Karvan yli satasen oli asetuksissa, pudotin ysikymppiin, miten käytännössä sitten vaikutti näkee kun kokeilee. Sopivasti jälkikasvu hiljenikin, että pystyi säätöjä tutkimaan...
Olisihan tuo ehkä kätevämpi säädellä vaikka tabletilla bluetoothin kautta, jos vaan säätöäpin jostain löytäisi. On kyllä sitä ikäluokkaa tablettikin että voisi toimia ristuksenaikaisen äpin kanssa, vaan kun taitaa olla mennyt vanhaksi niiden olemassaoli play-kaupassakin...
Hyvä vaan jos uutta innostusta löytyy, pitänee jatkaa yllytystä jos joku muukin innostuisi...
-
Pari akullista tunnusteltu ja leijuteltu, tuntuis että se oli just tuosta kiinni tuon toiminta. Nyt on ihan eri käytös perällä, aivan erilainen luottamus kun käyttäytyy halutummin. Ei nykäisyjä, ei epämääräisyyksiä, tarkasti voi hitaastikin ohjata perää. Ei tosiaan olisi tuo tullut edes mieleen, veikkaan että ennen tuon videon näyttämää bugia olisi jäänyt löytymättä ja Skookum olisi tuon Gpro:n korvannut...
Nyt äkkiä elektrooneja akkuihin, ja isommalle alueelle testilentoja tekemään. Vielä kun on isommin tuulematta ennen iltapäivää..!
-
Jeps. Lennetty. Testasin yhtä mukana tullutta "hitusen" pullistunutta akkua, ja kyllä niistä taitaa tulla VPK:n akkupaloharjoituksen kohteita. Pari muutakin on jo julistettu siihen käyttöön. Paras potku on ehkä kadonnut vuosien säilytyksen aikana, sisäiset vastukset viisin-kuusinkertaiset uusiin verrattuna, ja akkuvahti käy kirkumaan jo toisen minuutin alkupuolella. Eikä tosiaankaan jaksanut oikein kunnolla edes lentää mokomalla. Kaksi 2500mAh akkua oli myös ladattuna, niillä kummallakin otin alas kun timeri kymmenen minuutin kohdilla ilmoitti ajankulusta. Eikä näy storageen lataillessa ainakaan ekan kanssa menneen kuin vajaa 100mAh täytettä, eli ehkäpä tuolla olisi vielä minuutin-pari voinut jatkaa...
Oli kyllä reilun tuulista, Foreca väittää olevan 4 m/s "peruspuhallusta" 10 m/s puuskien kanssa, ja kyllä se siltä tuntuikin tuolla aukeammalla paikalla. Pihan montussa olevaan tuulimittariin siihekin kun näkyy tarttuneen yli 3 m/s keskimääräinen ja melkein 6 m/s puuskia, ja tuolla mäen päällä asuva sälli kertoo siellä aina tuulevan "vähintään tuplat" meidän monttuun verrattuna...
Tuulesta huolimatta, kyllä luotto alkaa syntyä kuitenkin tuohon Gpro -purkkiin. Ei minkäänlaista epämääräisyyttä, hämmentävän hienosti puuskissakin pysyy kurissa, korkeintaan pientä hienosäätöä saa osakseen mutta olkoon nyt noin. Hauska reilummassa tuulessa leijutella kylki tuuleen päin, aika reilusti kallistuu koko keksintö tuulta vasten, mutta täysin yllätyksetöntä oli käytös. Eniten itseä arvelutti sitten laskeutuminen tuossa tuulessa, mutta ei kuitenkaan edes yrittänyt kaataa mihinkään suuntaan, peräevää en maahan saanut osumaan noissakaan tilanteissa. Väliin tuli laskeuduttua useammankin kerran, lähinnä timerin loppuaikaa katsomaan, ja meneehän nuo sit samalla lisäharjoitteluna laskuja varten. Jotain toiminnasta kertoo vissiin sekin, että aika huoletta sai kevyttä taivasteluakin lennettyä, sujuvasti epämääräisiä kahdeksikkojakin sai aikaan. Aiemmalla perän toiminnalla ei oikein uskaltanut edes ympäri pyöräyttää, ja eteenpäin lentäessäkään ei ollut mitään varmuutta mitä perän kanssa tapahtuu...
Pitch-pumpissakaan ei lähtenyt perä enää mihinkään, aiemmin ei paljoa uskaltanut nousunopeutta käskeä kun pahimmillaan pyörähti koko kierroksen ja varsin hätäseen vieläpä, ja kun muutenkin ohjattavuus oli hieman heikohkoa niin ei oikein minkäänlaista ylimääräistä kuviota käynyt mielessäkään. Että eiköhän tuon kasnsa vielä toimeen tulla..?
-
Hmm. Hetken olevinaan tyynempää, niin kävin kokeeksi hakemassa tuntumaa nelilapa-viissatkuun. Onkohan tämä nyt seurausta siitä, että viime aikoina on tullut pääasiassa otettua Hurricane tai 600 Räxä kainaloon, että tuntuu tuommoinen 500 pieneltä ja kiikkerältä? Ei sentään niin pahasti mitä 450 kokoiset, mutta häiritsee sekä kiikkeryys että nuppikierrokset...
Pari akullista ilman ylimääräistä ohjelmaa, 4-5m/s puuskat ei oikeastaan enää haittaa tuollakaan, jotka tuntuu olevan ihan liikaa 450 kopulle. Kaipa sitä vakautta tekee kuitenkin tuo pieni painonlisä ja koko? Reilun kymmenminuttisen pysyi ilmassa, pari ampeerituntia katosi akuista, taitaa olla aika kevyttä pyörittelyä tämä vielä. Vaan kierroksia pitäisi saada alas, ainakin mun makuun...
Taitaa jäädä jälleen tauolle tämä, nuppi siirtyy jossakin vaiheessa 500 Hughesiin, vaan ompahan testattu tällä halpa kiinalainen nelilapanuppi, yllätti se ettei ole mitään aivan kamalaa kuraa miltään osin...
-
Ihan ei kahta viikkoa tullut taukoa pidettyä, eilen petti hermo tuulen suhteen ja kampesin 180 Bladen kanssa pihalle. Yllättäen jopa ongelmitta sain puuskatuulessa laskeuduttuakin, joten tuntuma ei ihan kateissa tainnut olla, pari akullista tuli sillä leikittyä. Tänään sit vielä yksi akullinen sillä, samalla kun latailin pattereita "pikku-Hurricaneen"...
Noo, sekin tuntui alkuun melkein hyvältä, pientä epämääräisyyttä eikä tuntunut ihan olevan voima kotona. Senhän sitten tietää mitä siitä seuraa, lisää lentoa ja ihmettelyä, kunnes...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=245207)
Toisen akullisen kesken Hurricane hakeutui luonnolliseen asentoonsa, eli kyljelleen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=245206)
Hienosti pysäköity, vai..?
Jännä on se tunne, kun moottori lopettaa kerrasta toimimisen, korkeutta jotain vajaa 15 metriä. Ja tämä kun on olevinaan semmoinen "LHS" eli Low Head Speed kötöstys, akunpuolikkaalla lennetään, niin sielläpä ei sitten ihan kamalasti ole rupelissa inertiaa tuossa tilanteessa. Sujuvasti alas, melkein kiven tapaan, mutta sen verran näköjään osasin ohjastaa tuossa tilanteessa että laskeutui nätisti telineilleen, vaan siitä sitten pompun kautta kyljelleen. Onneksi tuli tähän väkästeltyä 600 Trexin tellingit, vähän leveämmät ja kivasti joustaa tuommosessa alastulossakin...
Entäs se syy? Kokeilin tottakai heti alastulon jälkeen, että vieläkös toimisi, ja kaikki muuten mutta kierroksia kerätessä katkaisi pyörityksen kuin veitsellä leikaten, varmuuden vuoksi kokeilua vielä 6S akulla mutta sama tulos. Kävi jo Mielessä kaikkea, akkukennon kuolemasta lämmöissä, ylilämmöt nopeussäätimessä yms, mutta kyseessä olikin ihan tekninen vika, tarkemmin sähkötekninen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=245205)
Moottorin piuha liittimen juuresta juotoksestaan tärissyt irtipoikki. Toinen oli lähes samassa tilanteessa eikä kolmaskaan enää priimaa ollut. Putsailin, tinailin, testailin, myös 6-kennoisella akulla jolla on kyllä tarpeettoman paljon potkua ja nuppikierroksia eikä oikein kaasukäppyrästä saanut tarpeeksi alas, joten pikkuakkuun lisää elektrooneja ja takaisin taivaalle...
Paremmin oli kyllä potkua nyt tarjolla, liekö liitos pätkiny jo aiemminkin, vai vain plaseboa? Selittäisi kyllä parit aiemmin olleet pikkunykäisyt myös tuo, ehkä..?
-
Pieni torppitarina sopikin tosi kivasti tähän väliin ;)
-
^Jep, pitää mielen virkeänä. Ja kun eikös nykyään kaiken pidä olla kevyttä tms, niin tämmöinen "kevyttorppi" sopii suuntaukseen...
Tänään näkyy olevan tyynempää taas tarjolla, vaikea ehkä välttyä akkuja latailemasta? Katkaisee kivasti ajatukset kaikesta muusta, kun käy vähän itseään haastamassa... Voisi olla ehkä perinterisemmän nupin Hurricanen vuoroa seuraavaksi...
-
Ja lennetty, parit akulliset tankosella. Ihanan välitön tunnelma, pitää hereillä kyllä koko ajan tuulen vaihdellessa. Ja lämmintäkin kyllä oli, aukea paikka mihin aamusta asti osuu aurinko, ihan oli oikea valinta ottaa juotavaakin matkaan...
Hitusen tuntuu kuumahkona käyvän, käsittääkseni Hurricanen mukana tullut moottori, 1100kv tapaus, 550mm päälapaset ja 95mm perällä. Pienimmällä välityksellä mitä kotoa tuohon löytyi, 80%kaasukäppyrällä, kyllä siihen vielä koskea kestää muttei kauaa näppejään kiinni pitele. 80A noparissa vielä vähemmän aikaa, akut ei kuitenkaan mitenkään kuumat olleet. Kuutisen minuuttia kummallakin, timerin kertoessa lopetusajan, just storageen tuli noin ajettua ja ladatessa storagesta niihin sai menemään n. 1600mAh eli keskimääräinen virtakaan ei pitäisi iso olla. Ulkolämpömittari tosin väitti +30 lämmöksi, kaipa sekin tekee sen että sähkökikkareet kuumenee nollakeliä enemmän...
Yrittänyt keskittyä hitaaseen lentämiseen, suuntaan jos johonkin, välillä sit hetki nopeampaa meininkiä. Rohkeus kyllä tuntuu kehittyvän aina kun vauhtia lisää, mut sitten tulee se pieni pelko mukaan kun ei ihan tunnu vielä osaavan. Rauhoittelua hissuksiin hiipimällä, ja siitä sitten taas lisää vauhtia, pysyy mieli virkeänä eikä näköjään väsy niin hätäseen mitä tiukemmin keskittyessä...
-
Viikonloppuna ukkosmyräkkää odotellessa, pyörittelin takapihalla 180 Bladella. Takapihan "monttu" poistaa pahimmat puuskat, ja siinä pikkupuuskien seassa napsuttelin voikukkien päitä poikki. Sopivasti 45 asteinen rinne täynnä voikukkaa, semmoista valkoista hahtuvavaihetta, hyvä pölläkkä välillä ja tarttui lapoihinkin niitä "laskuvarjoja" ihan runsaasti. Eniten itseä yllätti, ettei tullut minkäänlaisia tilanteita vastaan...
Tänään sitten ajattelin virkistellä uusia akkuja mitkä ostin 600 Räxää varten. Ei paljoa stressaa vaikka sähkönhinta olikin aika rapsakkaa, kattopaneeleista tuli kuitenkin tuplaten se mitä pesukone-kuivausrumpu pahimmillaan yhtessä kuluttaa, ei siinä paljoa parisataa wattituntia tunnu lisänä. Tänään kuitenkin näkyi sähköä taivaalta kertyneen yli 60kWh... Olihan tuo aika tuulista, sääaseman historiasta katsoin että tuli käytyä päivän puuskaisimpana hetkenä kentällä, keskimääräistä tuulta kolmen sekuntimetrin pintaan, puuskat kahdeksaa. Kivasti riitti 12S koneella tuoreilla 6S akuilla potkua tuulesta huolimatta, jopa tosi matalilla nuppikierroksilla. Vaihdoin tosin viime lentojen jälkeen 600mm lapaset takaisin, hyvin jaksoi loppuakullakin läpsytellä menemään. Kymmenminuuttisen kohdilla timerin huutaessa otin alas, ja kun talliin asti sai palattua niin ekaan akkuun meni noin 10mAh ja jälkimmäiseen 60mAh, eli aika lähelle storageen tuli näköjään vahingossa lennettyä...
Nyt kun on taas ehtinyt ja kelit sallineet tiiviimpää lennätystä, lyhysillä tauoilla, niin tuntuu olevan taas helpompaa kuin pitempien taukojen jälkeen. Uskoa omaan osaamiseen lisää tuokin, ettei ainakaan kuussatkulla tarvinnut pahemmin tuulesta välittää, sopiva puuska toki nostaa/laskee lentokorkeutta ja siirtää sivusuunnassa, mutta ei mitenkään häiritsevästi...
Tässä on nyt tullut pohdittua kaiken muun ohessa, että mikä on noiden 500 Trexien tarve. Vaatii enemmän tilaa mitä 450, mutta ei lähellekään 600:n ominaisuuksia, semmoinen väliinputoaja mitä nyt on tullut koettua. Ja selkeästi pienemmän ja epävakaamman oloinen mitä vakiomittainen Hurricanekin, saati sitten stretsattu semmoinen. Ja vaikka miten sitä itselleen yritti selitellä, ettei noihin isompiin olisi halua, vaan kun sopivasti tuli vastaan niin kummasti on mieli muuttunut. Ehkä kuitenkin hyvä että tuli sitä alkuvaiheen torppailuvaihetta käytyä läpi 450 kokoisilla..?
-
Pikkusen ropausta tälle päivälle. Jostakin tuli mieleen kokeilla, minkälainen tulisi 450 kokoisesta, jossa kolmelapaiset rupelit ja Skookum pitämässä kuria liikkeille, että entäs jos tähän laittaisikin 6S-akulle tarkoitetun moottorin jota ajaisi kuitenkin 3S-akulla? Vähän isompaa välitystä, joka onnistui kätevästi slanted -rattailla, ja kun palikat sai paikoilleen asettumaan niin heti takapihalle kokeilemaan. Kivasti tuntui siinä "lopun edellä" olevalla akulla lilluttelu, ja kaasukäppyrää tuli hieman muokattua mukavammaksi, niinpä sitten neljään hyväkuntoiseen akkuun elektrooneja ja nurtsikentälle hakemaan tuntumaan... Siinä akkujen latautumista odotellessa huomasin, että tästähän oli ryöstetty canopyn kiinnikkeet. Olikohan niin että meinasin sitä MD500 koppaan sijoitella, mutta lähdinkin PRO:sta sitä rakentamaan, ja siinä yhteydessä olisi tullut irroteltua ne? Kaikkea ei voi vaan muistaa, onneksi semmoiset kiinnikeet löytyi helposti niin sai senkin korjattua...
Kivan hiljainen tuosta kyllä tuli noilla keinoilla, ja vaikka nuppikierrokset* korvalla kuunneltuna putosikin aika paljon, niin sama herkkyys ja vakaus tuntui säilyvän mitä aiemmalla kokoonpanolla. Tuulenpuuskiakin alkoi orastava sade kehittelemään, muttei niin paljoa että olisi isommin haitannut. Väliin sekalaista päämäärätöntä lentelyä, välillä taas leijuttelua eri asennoissa ja hidasta etenemistä. Akkuvahti näytti heräävän noin 12 minuutin lentelyn jälkeen, joka akulla aika lähelle samaa luokkaa näkyi kestävän. Ei isoa eroa lentoajassa, enemmän vaikuttanee se miten lentää, kuin moottori-nuppikierros -muutokset...
Ei vaan meinaa silmät pysyä mukana tuon kokoisen kanssa, vähänkin kauemmaksi niin tuntuu orientaatio helposti katoavan. Vaikka on fluorisoivaa väriä canopyssä ja lapasissa, niin ei paljoa taustalle tarvitse muuttujia niin kummasti katoaa. Jopa taivaslennossa, kun ei kopikan asento muutu mitenkään, tulee epävarmuutta että mitenkäpäin se siellä taivaalla on. Ilman paniikkia kuitenkin onneksi noista selvisi, mutta jokseenkin epämukavaa kun pääsee tapahtumaan. Pitäis kai käydä optikolla tarkistuttamassa näkö, että pitääkö jo vajaan puolentoista vuoden jälkeen korjata arvoja, vai miksi ei vaan meinaa nähdä...
Pitää varmaan jatkaa vaan isommilla lentelyä, ne ei katoa ollenkaan niin herkästi... :o
* Laskea nuo nuppikierrokset kuitenkin piti. Rattaat 121/15, moottori 1800kv, akku 3S eli 11,1v, kaasukäppyrässä leijutuksessa 73% -> nimellisesti noin 1800RPM joka kyllä laskee aika reilusti akun tyhjentyessä. Siksipä toisessa lentotilassa onkin vajaa 10% enemmän kaasukäppyrässä, tuoreella akulla mun makuun kiertää liikaa mutta paras terä kun akusta on poistunut niin ollaan taas mukavammalla alueella...
Edittiä, tarkistuslaskenta. Muistin pinionin hammaslukemat väärin, ei ollut 15 vaan 12 hammasta. Tuosta laskettuna, "ykköslentotilassa" 1400-1500 RPM ja "kakkosessa" vajaata 1700 RPM. Ilmankos kuulostikin kivalta korvaan... Ja selittänee sen että ykköstilassa akun vajaantuessa ei ihan jaksa pitch-pumpissa perää pitää, mutta ei niin paljoa etteikö tikulla voisi tilannetta korjata, just sillai hentosesti pettää että selkeästi lähtee perä liikkeelle muttei häiritsevästi kuitenkaan...
Kai tämä kolmelapainen on sitten ainakin lähelle "oikea LHS" kun pysyy kurissa vielä 1400 RPM lukemilla..?
-
Paa joku govi siihen koneeseen, ni pysyy kierrokset suunnilleen vakiona.
-
Govilla tosiaan saisi mukavuutta toimintaan. Isommissa semmoisia onkin, Hurricanet ja 600 Trexit on govilla, ja tekee kyllä tietyllä tapaa leppoisammaksi elämän. Ehkä noihin pienempiinkin jossakin vaiheessa semmoisen saa, pikku hiljaa, ihan kaikissa ei ole edes soft-starttiakaan...
-
Tuossa aikani kuluksi, puuskatuulen vaimenemista odotellessa, kaivoin parit Alignin noparin manuaalit esiin. Paikallaan oli Dominatorin RCE-BL50X nopari, vaan opettelin tikulla asetusten tekoa pienemmällä, RCE-BL35X noparilla. Molemmissa ainakin manuaalin mukaan pitäisikin olla govi, niin pakkohan se oli tikkua heilutellen saattaa se käyttöön. Ainakin oletin asetusten menneen perille, joten pakkohan se oli tyhjällä akulla kokeilla ja silläkin tuntui jotain eloa govin oloisesti olevan...
Käytäntö ei sitten selviä ilman lentoja, joten pariin akkuun täytettä ja kokeilemaan. Siinä latailun aikana kokeilin vielä Domin noparia ohjelmoitsea, ja sekin tuntui ottavan asetukset sisään. Eka akullinen 35X noparilla, no, onhan siinä govi, mutta hakee aika voimakkaasti kierroksia. Pääosin kuitenkin käyttäytyi oikein, mutta semmoinen varmuus sen nopeussäädöstä puuttui. Akunvaihdon yhteydessä noparin vaihto, ja paremmin tuon 50X nopari piti kierrokset haluttuna. Mutta muutama jännä omituisuus siitä löytyi...
Kaksi eri asetusta laitoin goviin lentotilan mukaan, pienempi nopari totteli noita asetuksia akun alusta loppuun, isompi sitten välillä tuntui hukkaavan asetuksen, eli jos pitempään lillutteli isommilla kierroksilla, niin nopari ei halunnutkaan enää muistaa pienempää pyyntiä ennenkuin laskeutui ja holdilla käytti kaasun nollissa. Takapihan ahtaudessa en lähtenyt kokeilemaan, riittäisikö tuolle se että näpäyttää holdille lennossa palauttaen katkaisijan hetimiten, että muistaisiko silloin sen pienemmänkin pyynnin. Maassa hyvin lyhytkin holdilla käyttö muistutti noparille pyynnit. Vaan toisinaan sitten jäi molemmat asetukset paljon pienemmille kierroksille kuin hetki sitten lentäessä, liittyisikö tuo siihen että akkujännite ei enää ihan niin korkea ollut mitä lentoa aloittaessa, kun tuntui vaikuttavan sitten sekin että piti holdilla reilumman ajan ja siitä sitten napsautti taas rupelit pyörimään niin taas tuntui löytyvän asetetut kierrokset..?
Eihän nuo nyt lähellekään saman tuntuiset olleet mitä Castlen nopareissa on, mutta kaipa nuokin nyt paremmat on kuin ilman...
-
Lisää harjoittelua. Sekä pikkuakkujen testaamista ja latailua. Päivällä sen verran puuskaista, ettei mielenkiintoa löytynyt lähteä isommalle kentälle, joten 180 Bladen akkuja kävin läpi. Siihen mulla oli yhdeksän akkua, kaksi näkyy lähes kuolleen, timerin 4:30 tavoitteesta ei päästy kahteen minuuttiin kun jännitevahti hidasti pyöritystä. Muut seitsemän toimi kuten piti, jopa minuutin timerin hätyyttelyn jälkeen pysyi lennossa ilman jännitevahdin puuttumista. Alle storageen ne kyllä minuuttia "liian pitkällä" lentoajalla meni, mutta ei pahasti...
Päivän teemana oli jälleen leijuttelua kaikissa asennoissa, sekä kahdeksikkoja ajellen aina välillä. Varsin sujuvasti alkaa nuokin jo mennä, lisäksi sitten laskeutumisia kylki itseen päin sekä lentoonlähtöjä kylki, ja välillä nokkakin itseä kohti, ja noistakin tuntui selviävän ilman isompia säikkymisiä. Jännittää toki, kun on olevinaan vähän taas uutta opiskeltavaa, mutta kuitenkin kivan rentoa...
Iltaa kohti alkoi tuulet vähentyä, joten pari 2200mAh pötikkää sähköä pullolleen, ja kolmilapa- 450 kainaloon. Lähialueen nurmikentälle jatkamaan opintoja, ja kyllä sillä tuli aika paljon lennettyä kahdeksikkoja sekä edestakaista sivuttain pysähtymättä käännöksissä. Lisäjännitystä antoi kun reippaammin pirottaessa perähihna pärähti aina toisinaan, kireällä, ehkä liiankin, se tuntui akkua vaihtaessakin olevan joten kaipa siitä on vain hampaat kuluneet? Pitää moinen remeli vaihtaa ennen seuraavia koitoksia, siinä ekan pärähdyksen kohdalla muistin sen oireilleen viimeksikin vähäsen, eikä tilanne muuttunut kiristämällä mitenkään...
Ehkä tuo hihnan tilanne sitten vähän häiritsi, kun ei tällä taas oikein uskaltanut nokka itseä kohti leijutella, ja muutenkin tuli otettua käännökset varsin rauhallisesti. Siis kevyttä taivaslentoa, ja akkuvahti antoi vinkumatta lentää hieman yli 12 minuuttia kummallakin akulla, 1600mAh niihin tuli lähtiessä paketoitua ja storageen ladatessa meni muutama kymmenen mAh jotta sai halutun jännitetason kennoihin. Eikä tunnu lämpenevän kuin akku vähäsen, moottori haalea ja nopari vielä haaleampi... Niin, ja on kyllä kertaluokkaa mukavampi govin kanssa kuin ilman, sitä oikeastaan testaamaan lähdin, korvaan kuunneltuna kierrokset pysyi koko akulliset muuttumattomina, eli kaipa tuo Allun noparin govi kuitenkin tyhjää parempi on kun pitää kierrokset noinkin...
Hieman haastavaa meinasi nuo alkuillan lentelyt olla, kun aurinko alhaalla ollessaan oli kuitenkin varsin kirkas, ja puiden varjot aika synkkiä. Taivasta taustalla ei orientaation kanssa ollut mitään hankaluutta, puita taustalla tai kopteri enempi varjossa, tuntui taas asento hukkuvan taustaan. Fluorisoivat värit kyllä näkyy kirkkaasti, pimeämmässäkin paikassa, vaan silmät ei meinaa mukautua tarpeeksi nopeasti muuttuvaan kirkkauteen. Vaan eihän tuo ole kuin lentopaikan valintakysymys, ja lentokorkeus myös...
-
Peräremmi vaihdettu, ja pari akullista testilentoa. Vieläkin hyppii, takahihnapyörä uuteen verrattuna vaikutti kulumattomalta, etummaista en sen tarkemmin lähtenyt tutkimaan kun on "hieman" piilossa. Lentojen jälkeen kun käsin käänsi, niin sieltä etummaiselta näyttäisi hyvin mielellään hyppäävän, pitänee siis kaivaa uutta esiin. Jossakin jemmaantuneena semmoisiakin pitäisi kyllä olla, käyttämättömiä jopa...
Paremmalla taustalla lennellessä tuntui kyllä orientaatio pysyvän kurissa, kun ei ollut puita tms häiriönä. Tilaakin ainakin olevinaan vähän paremmin, vaan mahdollista "pohjakosketusta" ajatellen tuo kivien ja tiilinkappaleita sisältävä sepelikkö ei houkuta ollenkaan verraten nurmikenttään. Lisäkivana näkyy kasvustoakin jo kertyneen, pitkää heinätupsua, horsmaa, koivuakin, vaan pitihän tuota kokeilla miten nuoreen koivuun lapaset pystyy, ja yllätti ettei semmonen viismillinenkään aiheuttanut isompia ylläreitä. Nätisti läpsi poikki, kun ensin sai lehdet lähistöltä silpuksi, moottorista kuuli että kuormittaa kyllä vaan odotuksista huolimatta Allu sai pidettyä kierrokset kurissa...
Tasanen 12 minuuttia kummallakin akulla näkyi kelloon kertyneen, akkuvahti piippaili jo laskeutumispaikkaa katsellessa ja nätti 3,7 volttia oli kennoissa vielä jänöt. Vaikka välillä oli jo vauhtiakin käännöksissä, hetkittäin jopa taitoihin nähden pelottavasti, mutta eipäs synnytetty silppua vielä tänäänkään. Ja se luotto taitoihin, sekin kasvaa, kun vaan ei liiaksi ehtisi ennen taitojen kertymistä luoton tasolle...
Väliin tuli kuunneltua, että joko sain harrastekaverin kentälle, kun vähän isomman koneen läpyttely kuului toisinaan, vaan kyse olikin lannotustoiminnasta, lähimetsiin pudottelevat jotakin kasvua edistävää. Kovin paljon kovemman äänen se vaan piti kilometrien päästä, verrattuna tähän kuiskaavaan versioon aiheesta...
Lisäyksenä vielä, jälkimmäisellä lennolla tuli kirjanpidossa vastaan numero 400. Kolmen vuoden aikana, kevättä oli kun ekaa kertaa Honeybee sai jalakset irti maasta. Ja jos ei kirjaukset aivan mettässä ole, niin 158 lentokertaa, eli harvoin on vain yhtä akullista käynyt kokeilemassa...
-
Käytiin vielä kokeilemassa kiinteäsiipistä, GWS Picofly muistaakseni. Tovin ollut odottamassa onnistunutta ensilentoa, muistelisin keväällä 2005 sen ostaneeni. Pari kertaa aiemmin on tullut kokeiltua, liian isoilla eli painavilla servoilla ekaa kertaa, tuloksena: rupelin toinen lapa kateissa. Sittemmin tuli vaihdettua pienemmät servot sekä toimivampi nopari, ja tämän kokeilun tuloksena: rupelista molemmat lapaset ja toinen vanne rikki...
Noo, nyt kävästiin sepelikentällä, tytöt ja keskimmäinen pojista mukaan, lähinnä vahtimaan tyttösiä. Sujuvasti ilmaan, yllättävän nopeasti mokoma lentää, kaarroksia edestakaisin suht sujuvasti, kunnes jostakin tuli komento koneelle että vois hidastaa. Vaan tämmönenhän vaatii vauhtia, ei voi pysäköidä ilmaan kuten kopterilla, sen kun älysin ja lisää kaasua sekä keulaa alas niin maankuori yllättäen kohosikin niillä main missä kone keräsi vauhtia. Vaan mikäs oli sitten tulos tällä kertaa..? Kovin yllättäen, rupelista lapa poikki ja toinen renkaista kadotuksessa...
Pitäis olla vielä yks rupeli tuohon, pitää se vaihtaa paikalleen, ja saa varmaan ottaa toisenkin renkaan (eli iso O-rengas leikkii rengasta) pois ettei sekin katoa, varmaan ihan samaan tapaan ne hentoset nylonvanteet toimii oli niissä renkaat päällä eli ei? Ja seuraavaa yritystä koulun urheilukentällä, keinonurmelle, tai sitten tuohon nurtsikentälle missä on kopterillakin tullut opeteltua...
Tai sitten vaan pitää uskoa, ettei pyöriväkiinteäsiipiset ole mun kavereita? Olis tuolla kellarissa Cessna 182 "styrsapaali" jossa myös siivekkeet sekä laskulaipat, kaikkine hienoine valoineen. Kävin joku vuosi takaperin pelastamalla eräältä liikennelento-opiskelijalta, meinasi ettei enää lennokkia tarvi kun oli jo pienkoneeseen lisenssi taskussa ja matkustajakoneen koulutus lähes valmiina. Tiä sit uskaltaako tuolla käydä, vai pitääkö antaa jälkikasvun suorittaa kokeilut..? Ehkä jotakin, mut taidan kuitenkin pitäytyä koptereissa...
-
Sainpas vaihdettua taaemman hihnapyörän, ja tarkemmin vielä katsoessa, olihan siinä vanhassa vähän pyöristyneet hampaat. Muuten meni ihan heittämällä, mutta piti kaventaa hihnapyörän kyljestä laakeria vasten tulevaa korotusta, oli noissa klooniosissa 0,84mm ero HK:n ja CopterX:n kesken. Toisinpäin olisi prikkaa tarvittu väliin, nyt sai sorvattua jyrsimellä kätevästi...
Varovasti takapihalla koelentoa, ei niin minkäänlaista hyppimistä havaittavissa vaikka perärupelia rääkkäsi sen mitä vajaasta akusta sai irti. Hätäpäissäni tosin tilasin Irlannista etummaisia hihnapyöriäkin pari, alkaa näköjään tuommoiseen SE V2 -runkoiseen olla hakusassa osa osista. Pro ja Sportti on vähän paremmin osia tarjolla...
Vaan eiliselle tuli muutakin kalustotappiota kuin lentsikan rupeli, tästä kopterista oli kadonnut nupin päältä "pysäytyskiekko". Kivan värinenkin oli. Varmaan ruuvi löystyi kun pyöritin vauhtiin sen kiinnitysruuvin kannasta akkuporalla, eikä sitten enää halunnut löysänä pysyä paikallaan. Hämärä mielikuva on että jälkimmäisellä akullisella eilen yhdessä vaiheessa rapsahti joku ylimääräinen ääni, liekö silloin irronnut ja sitten ottanut lavasta vauhtia kohti kadotusta? Juuei löytynyt kun kävin tepastelemassa lentotoimialueella, mutta vastavuoroisesti löysin eilen kadonneen lentsikan renkaan...
-
Pientä taistelua 180 Bladen kanssa. Sillä kun ei niin isoja valmisteluja tarvi, ja mahtuu pihallakin sujuvasti toimimaan, niin sillä on tullut näiden lähiaikojen sadekuurojen välillä aina toisinaan käytyä kokeilemassa. Eilen oli illasta täysin tyyntä, ja saunan lämpiämistä odotellessa ajattelin parit akulliset kokeilla. Vaan ei, ei sitten millään suostunut alkaa moottori pyörimään. Nykii, vinkuu hupsusti, käyttäytyy kuin olisi yksi moottorin piuha irti. Kerran aiemminkin tuon teki, silloin oli syöttöpuolelta konkan jalka irti, sen takaisin tinaamalla silloin tokeni. Vaan jäi eilen sitten lentämättä, kun ei auttanut oikein mikään...
Lopulta oli moottorikin käsissä, kutistesukar irti leikeltynä liittimiltä, ja kaikki vaikuttaa olevan kunnossa. Ei vaan suostunut noinkaan pyörimään, vaan kun irrotti vielä moottorin asennuslevyn moottorista, niin tuolloin oikea käytös löytyi. Varovaista nykimistä piuhoista, ja noidenkin juurelta kutistesukka pois, kaikki on kyllä tukevasti kiinni mutta vähän jäi arveluttamaan olisiko toisen kiinnitysruuvin alla eristevikaa piuhassa? Olevinaan varovasti siirtelin siten ettei enää näy piuha ruuvinreiästä, ja uutta sukkaa päälle, nyt kesti asennuslevynkin kanssa pyöritellä. Vielä olisi ehtinyt kokeillakin, mutta luonto piti huolen että seuraavalle päivälle testit jäi...
Tänään sitten tottakai loput palikat paikoilleen, ja akkuihin latinkia, eka käynnistys oli vielä sekalaista vinkumista nykimisen kanssa, lähti kuitenkin, ja alkuun tuntui ettei oikein olisi kunnolla kierroksiakaan rupelilla. Kunnes sitten ihan yllättäen entinen toiminta löytyi, ja ei mitään outoa enää ollut, toisenkin akullisen lähti toimimaan kunnolla, ja tällä kertaa jopa heti ilman ihmettelyjä...
Naapurin etupihaa hyödynsin, siinä kun on hyvä tasainen nurmikko kuusiaidan ja talon välissä, niin ei kukaan vahingossakaan sinne väliin tule. Paitsi ehkä orava, mutta nekin tuntuu vinkunaa pelkäävän, naapuri on varmasti muualla kun on rallit vielä menossa, niin tottakai pitää tuo hetki hyödyntää...
Hyvin tuo sitten tuntui tottelevan, kun alkuun pääsi. Välillä sekaan sattui melkoisia nostoja/laskuja kun tuulenpuuskat pyöräytti talon takaa päälle. Hieman turhan pieni laite noihin puuskiin, mutta niistäkin selvittiin. Eikä ihan itsekseen tarvinnu lentää, "hieman" isompia pörrää näillä main, ralleissa on kuulemma 38 kopteria mukana... Kummasti katoaa pienen vinkunat kun isommilla yli lentävät...
Mikähän lie tuossa sitten syynä? Moottori pitäisi ehken käyttää auki, pitää vaan keksiä miten saisi pinionin irti. Sopivan pientä ulosvetäjää ei ole, kun on moiset hieman isommille osille tarkoitettuja. Äkkiä taitaa semmoisen kyllä tekastakin... Noparissa jos olisi jotakin kosketusvikaa, niin epäilen ettei se tuohon tapaan itsekseen asettuisi..?
-
Hieman päässyt lipsahtamaan taka-alalle kopterihommat. Kun tuli haalittua hetkeksi muuta askarreltavaa, hitusen uudemman perhekuljettimen muodossa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245443)
Ihan ei omillaan kulkenut, kun oli katkaissut jakohihnansa, mokoma. Puolet aiotusta iästä ja neljännes kilometreistä, ja kävelyvauhdista oli kuulemma napsahtanut...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245442)
Ensin toki piti kokeilla ehjäkoneisen tyvilahosta kärsivän yksilön kohdalla, pystyykö tekniikan punomaan yläkautta pois. Kun ei kuulemma pysty, ei pitäisi mahtua, mutta kaikesta huolimatta se sieltä sopi poistumaan. Tämän jälkeen vasta kysyin koko tulevasta ostoksesta, ja tein ostopäätöksen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245509)
Väliin vielä pakollisempaa askartelua, kun mopokoneinen korvaaja päätti valita hinurikyytiä Sitikka-kerhon tapaamisesta lähtiessä, onneksi oli vain vettä sytytystulppakaivossa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245521)
Ja joo, tuli se tuolta uudemmastakin. Lisähaaste mukaan tottakai, tällä kertaa tavoite pitää ilmastoinnin osat purkamattomina, eli pitää kylmäaineet sisällä. Todella paljon ahtaampaa, mutta ei aineet karanneet...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245571)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245572)
Pari vuotta ajamattomana seisseestä koneesta löytyi ikävä ylläri, vaan onneksi nuo osat kaikkineen oli säilyneet ehjinä puolet vähemmän ajetussa hihnavikaisessa, siispä osat siitä siirtäen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245582)
Ja uutta osaa jakopää täyteen. Melkoinen jonglöörin ja kätilön risteytys pitää olla että tuon punoo koneen keulilla ollessa paikalleen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245611)
Sitten tauotettiin kaatosateessa tätäkin harrastetta, vaan välillä kelin salliessa satunnaisia akullisia 180 Bladella...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245614)
Lopulta löysi oikean paikkansa. Kiireellä ei onneksi tarvinnut pilata, sai rauhassa katsoa ettei tee vahinkoja. Nosturillekin piti tehdä kausihuoltoa kesken kaiken, keksi alkaa pudottaa puomiaan omatoimisesti, öljyt vaihtamalla ja alaslaskuventtiili putsaamalla piti jälleen kuormankin kanssa kuten pitää...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245621)
Pikadiagnoosia entiselle koneelle, ja olihan siellä aika selkeitä jälkiä mäntä-venttiili -syltystä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245640)
Pienempi asentaja-opiskelija-harjoittelija on sittemmin tutustunut tähän, muutamaan kertaan purkanut-kasannut koneen, ja opetellut elämistä hihnan kanssa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245639)
Aivan mahdottomasti on kaikkea pikkuosaa, mitä piti muistaa laittaa oikeassa järjestyksessä ja oikeille paikoilleen takaisin. Paljon kuvia, ja muuta dokumentointia, niin aika hyvin sieltä paikat vielä löytyi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245673)
Ja tämmöiseksi se taas palautui. Vielä tuon jälkeen pakoputken paikkausta eli uutta osaa väliin, jarrujen puhdistusta ja herkistelyä, taistelua tsenon -valojen korkeussäädön automatiikan kanssa yms. Yllättäen koekäyttöjen jälkeen edelleen näytti alapuolellakin kuivalta, eikä suikkalakkikaan keksinyt pahaa sanottavaa vaan salli vuoden ajot taas. Sekä korjasi virheelliseksi korjatun tiedon paikkaluvusta, jostakin syystä oli kahdeksas paikka poistettu, mutta se saatiin pikkuvaivalla takaisin, etenkin kun oli paikallaan tuolle määrälle toimivilla vöillä varustetut istuimet... Kun sille kahdeksannellekin paikalle tullee joulukuun alkupuolella käyttötarve...
No, nyt kun tuo on taputeltu, enää se ikävin eli työkalujen keräily oikeille paikoilleen, purkuraadon irto-osien jonnekin sijoittelu sekä monenlainen paikkojen siistiminen takapihalla, niin pystynee taas keskittymään pyöriväsiipisten kanssa elämään... On noita koptereita hypistelty harva se päivä, polttelisi kovasti mennä lentohommia kokeilemaan, kunhan tämä syysmyräkkä vähän edes laantuisi. Hieman semmoinen tuntuma alkanut tulla, että taitaa Bladea lukuunottamatta pienimmät lennätettävät olla Gauin Hurricanet, 450 ja 500 -kokoiset Trexit on alkanut tuntua tarpeettoman pieniltä näille silmille ja turhan herkiltä luonnonvoimille. Rentouttavinta on ollut 600 Trexeillä ja venytetyillä Hurricaneilla, etenkin pienillä nuppikierroksilla...
Tavoite syysleirille, vaan pitää keksiä miten sinnä pääsisi livahtamaan, kun on lauantaille joku hevoskuvauskeikkakin vaimolla, jos vaan lastenvahtia noille apinoille onnistuu niin sinne pitää itsensä ja lelut raahata...
-
Laitetaan vielä yks kuva tuohon kulkupeliin liittyen. Pyöränkulmia vielä kävin tarkastelemaan, ja vertaamaan punaista ja sinistä yksilöä, kun punainen on ajettavuudeltaan aivan p*ska siniseen verrattuna. Oli siellä liikaa aurausta, muuten oli kyllä kohdillaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9109&pictureid=245768)
Näitä harrastuksia kun pystyy aina toisinaan yhdistämään. Mikäs sen kätevämpi mm. pystykallistuksen mittaamiseen kuin lapakulmamittari, kalibroituna auton poikittaiseen varmasti suorassa olevaan tasopintaan. Ja joo, näytti olleen suorassa...
On noita sovelluksia jotain muutakin, kopterin laturilla on herätelty akkutyökalujen turhan tyhjiksi päässeitä lipo-akkujakin...
-
Välillä vähän paluuta alkuperäiseen aiheeseen. Tuulet tyyntyi, siispä akkuja latailemaan. Alkuun pari akullista "LHS-Hurricanella" johon aamusta vaihdoin paremman kuin riittävän hyvän servon perälle. Savöxin metallirattainen, speksien mukaan semmoinen seitsemän kertaa nopeampi mitä paikallaan ollut digiviritys, ja olihan tuo heti eri oloinen jo Skookumin asetuksia tarkistaessa. Hiljainen, täsmällinen ja jumalattoman nopea. Varovaista testilentoa takapihalla, ainoa mikä oikeastaan jäi häiritsemään oli lyhyt lentoaika...
Tuosta sitten taukoa, eli toiset akut lataantumaan ja kävelyä "lentotoimialueelle", siellä pari akullista ja taas huomio ettei meinaa lentoaikaa tulla. Timerissä 6 minuutin aika, 4 minuutin kohdilla akkuvahti kävi vinkumaan. Kaikilla neljällä akulla, hyvin kevyttä lentoa, viimeisin siten ettei paljoa paikallaan oltu, mutta silti kolmannes entisestä puuttui. Paras potkukin tuntui puuttuvan, vaan liekö syytä siinä että erinäisistä syistä ei pariin (vai neljään?) kuukauteen ole noita latailtua tullut. Lähellä storagejännitteitä oli, mutta mahtaako nuo jo tuommoisella tauolla unohtaa osan virranannosta ja kapasiteetista? Selvitellään, lataillaan ja lennellään lisää...
Vaan katsotaan nyt tuleeko taukoa, kun äsken tallissa tusatessa lähti pala irti sormesta, vähän liiankin nätisti leikaten kun onnistuin rikkomaan "lediloisteputken" ja sillä viillettyä hanskan läpi aika ikävästi. Ehkä tuo tarpeeksi paketoimalla ei pahasti lennätystä estäisi, ropaaminen saattaa olla vähän aikaa hieman erilaista...
Mutta joo, jos ei isommin tuo häiritse, niin kyllä pitää käydä taas venytettyä Hurricanea sekä 600 Räxää ulkoiluttamassa. Ärsyttävästi jo häiritsee kun ovat olleet lavat seis noinkin pitkään. Kertyy pian pölyäkin lapasiin...
-
600ESP kävi eilen ilmassa yhteensä puolen tunnin ajan. Kymmenen minuutin kohdalla kun ottaa alas timerin huutaessa, niin akut on just storagessa. Pikkusen säädin asetuksia, niin sai selkeän eron kolmen lentotilan kierrosluvuille, matalimmallakin (pitäisi mitata, menee arvailuksi) pysyy vielä peräkin mukana ja liikkuu ihan liiaksikin omalle osaamiselle. Jossain 1200-1400RPM välimaastossa laskennallisesti kierrokset pyörii, govi pitää kivasti pyydettyinä...
Pelonsekaisin tuntein joskus pohtinut, että pitääkö kokeilla kierrokset 12S akulla, jolle tuo on suunniteltu, ja edellinen omistaja semmosella setupilla lentänyt, kun tuo tuntuu 6S paketilla olevan omaan makuun parhaimmillaan. Tuossa kymmenminuttisen aikana saa akuista katoamaan vähän reilun 3Ah, jää puskuria 5Ah akkuun ihan reilusti...
Vähän yllätti oman jaksamisen kanssa, ekalla lentokeikalla oli pari akkua ladattuna, ja se kymmenen minuuttia tuntui uskomattoman pitkältä. Jälkimmäisellä akulla huomasi pään väsyvän, että onneksi ei tullut loppuun yllätyksiä kun olisi ehkä reagointi ollut turhan hidasta. Pari tuntia taukoa, niin taas meni akullinen kivasti, helpomman oloisesti kuin aiemmat, ja alkoi muistua miten tuota ajetaan, jopa itseä kohti jännityksen kanssa mutta ilman paniikkia kuitenkin. Ulkolämpöä ei ollut kuin 26 astetta, käytännössä tyyntä, infrapunamittarilla mittailin lämpöjä niin akku oli melkein 30 asteinen, mosa ja nopari just 40 asteisia eli aika kevysellä kuormalla näkyy menevän. On kyllä käynyt mielessä että pitää tuota "voimalinjaa" sovitella skaala-kuussataseen, saisi nuppikierrokset soveliaiksi nelilapanupille, ja siinä nyt oleva tekniikka on vähän turhan lähellä lämpörajoja pikkupakkasessakin, alta kymmenessä minuutissa noparissa 80 astetta kun sen lämpöraja manuaalin mukaan olisi 85... Tätä testataan kun saa taas talliin sen verran järjestystä että pääsee kuussataset levittämään...
-
Pitkästä aikaa jollakin muulla kuin MsR tai CXF180 -Blade, talven tulon riemuja testaamaan 450 kolmelapa-HK:lla...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246033)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246032)
Tuota "ajetaan" FlySky -ratiolla, modatulla vastarilla jotta akkujännitteen saa näytölle. Timeriä ei ole, joten akulla olevassa akkuvahdissa kun käväisee 3,60 volttia niin sieltä alkaa rääkymään, ja ohjain vinkuu jos akkujännite putoaa 10 volttiin. Akkuvahdin vinkasuun asti kun lentää, niin laskeutumisen jälkeisten toimien jälkeen kennot on aika liki storagea, lentoaikaa nollan pintaan lämmöissäkin 11-12 minuuttia. Tuossa, parin akun jälkeen, oli kyllä näpit ihan jäässä, räntää kun sataa niin se sulaa aika ilosesti näpeille, ja siitä ei näppylät tykkää...
Pääsi tuolla kesällä jopa 16 minuutin lentoaikoihin, hieman tuo kylmyys näkyy kapasiteettia syövän, ja on akut saaneet pari kuukautta olla koskemattominakin, sekin taitaa jotakin vaikuttaa. Ehkä nuo taas piristyy jos saa vähennettyä taukojen pituutta...
Moottorina 1800KV Allun Dominatorin mosa, tarkoitettu 6S käyttöön vaan tätä lennetään 3S2200 akuilla. Nuppikierrokset on kyllä aika kivasti matalat, joskus laskinkin niiden pyörivän 1300-1600 välillä riippuen kaasukäppyrästä, Alignin nopari osaa suht hyvin pitää jopa govi -toiminnollaan kierrokset haluttuna. Akun loppuvaiheessa loppuu kyllä potku, reilummin collectivesta kiskastessa ei perä ihan pidä, mutta minun lennossa ei tule yleensä tuo edes esiin. Paitsi kun ottaa korkeutta alas, jolloin kone pääsee helpolla, ja maata lähestyessä kun lisää collectivea niin kuuluu "syvä huokaisu" kun otetaan kaikki mitä akusta irtoaa, ja silloin hetkeksi perä hakee paikkaansa...
Oli kyllä kerrassaan rentouttavaa valita tuo, samalla tuli kokeiltua miten vaikuttaa orientaation pysymiseen kun sipaisin landareihin vihreää ja punaista kutistelusukkaa. Ei tainnut kertaakaan kadota näillä lennoilla, toiminee siis nekin? Eihän tuotakaan olisi keksinyt, ellei 600 Pro:ssa olisi tuommoista sovellusta, ja kyllä ainakin näillä silmillä kaikki mikä helpottaa asennon hahmotusta otetaan vastaan...
Ekan akullisen melkeimpä kokonaan käytin vain tuntuman hakemiseen, ja pieneen taivastelulentoon. Jälkimmäisellä enemmänkin hitaasti etenemistä eri asennoissa, käännöksissä meinaa vauhti karata kovaksi mutta sekin alkoi hahmottua miten saa pidettyä vauhdin kurissa ja käännökset siistinä. Kyllä tämä taas tästä lähtee tekeentymään, kun vaan saisi vietyä ittensä kopun kanssa kentälle. Ja antaisi tuulet myöten, tänään oli poikkeavasti liki tyyntä niin pitihän se tilaisuus heti hyödyntää...
-
Eipäs vielä äitynyt myräkäksi, eikä vesisadekaan alkanut, joten akkuihin elektrooneja jotta pääsi "välimallin" Hurricanea kokeilemaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246039)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246038)
Nyt kun alkaa lehti olla puista irronnut, ja oli tämmöistä "sameata" säätä, niin vallan hyvin erottui taustastakin kun on fluorisoivia värejä kopassa ja lavoissa. Vaan kyllä tämäkin taitaa saada värilliset landarit, lentovalot tai molemmat, sen verran helpompaa oli eilen jo pelkästään värillisten landariputkien kanssa elämä. Pientä askarreltavaa siis...
Oli hieman enemmän tuulta mitä eilen, tuulimittarissa tuplalukemia, ja sekaan reippaita puuskia. Siinä mielessä oikeampi valinta oli Hurricane kuin 450 HK, vaikka tankosta pitääkin enemmän ohjata tuulen mukaan, mutta ei mitenkään häiritsevästi. Tämän nupissa kun tuli kokeiltua säätöjäkin, ja kivasti on "tuulikorjausta" mukana eli nuppimekanismi vähän jopa kompensoi tuulen vaikutusta. Pitäisi vaan todentaa tuon vaikutus vielä, eli testata useammin eri asetuksilla, ja kirjata kokemukset ylös...
6S 2200mAh akuilla pysyi kuusi minuuttia tehokkaan peliajan puolella. Nätti 3,7 volttia kennoissa lentojen jälkeen talliin päästyä eli hetken tasoituttuaan. Vähän ennen kuutta minuuttia akkuväijyt vinkaisi, jotka on tullut asetettua 3,5 voltin rajalle, hieman heikommin toki potkii tuossa vaiheessa mutta vielä saa tarvittaessa vauhtia nousuunkin jos vaikka pyrkii tyrimään laskeutumispaikkaa metsästäessä...
Minkähän tähen tässä taas tuli pidettyä näin pitkään taukoa? Tai no, olihan tuota muuta ohjelmaa ja reipasta tuulta aika pitkään loppukesästä...
-
Kolme lentoa tälle päivälle, tuuli yrittää yltyä muttei vielä liiaksi. No, tuplalukemat eiliseen, näkyy mittariin pyörivän 2-3m/s ja sekaan sitten 6-8m/s puuskia. Vähän kaasukäppyröiden hienosäätöä, keskimmäinen semmoisenaan ja molempia muita kolme prosenttiyksikköä pienemmäksi. Nyt on vähän paremmat mitä aiemmin kun oli isommat hyppäykset tilojen välillä. Ja tässä yksilössä kun pitää ekan käppyrän alkaa nollasta kun ei tuon "Mystery" -noparin soft start toimi oikein ollenkaan. Vaikka on hitaimmaksi asetettu, niin holdilta poistaessa pyörähtää sorallakin helposti alun toista kierrosta ittensä ympäri. Eikä tuota ihan aina tunnu itsekään muistavan, niin joka kerta kyllä säikäyttää sujuvasti...
Tuli näköjään tänään täyteen viime vuoden lukemat, eli 167 lentoa tähän mennessä joista 19 kahteen 450 keksintöön ja 27 180 Bladeen, loput ja loput sitten jakautuu aika tasan stretsatun Hurricanen ja 600 Räxän kesken eli nelisenkymmentä molempiin... On tässä vielä aikaa, jospa saisi pari satkua täyteen tälle vuodelle..?
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246122)
Ja taas kolmet akut. Tällä kertaa työkaluja mukana sen verran että sai nupin asetuksia kokeeksi muutettua. Lentoon->alas ja muutos->takaisin ilmaan, tätä pari ekaa akullista kunnes alkoi löytymään se omalta tuntuva kombinaatio, sai kyllä halutessaan liikaakin herkkyyttä ja reagointia, ja toisinpäin, tooosi laiskaksi reagoimaan mutta vähän jo ylivakaa tuolloin...
Viimeinen akullinen sitten ihan vaan fiilistelyä ja kevyttä taivaslentoa, useita laskeutumisen lähestymisiä suht jyrkässä liu'ussa vähän autorotaation tapaan, koko ajan yrittäessä kommentoida mitä kuvan pikkuapina kyselee. Eiköhän hänenkin kanssaan, kunhan lumipehmuketta turvaksi sataa, oteta "se vihreä" fixed pitch -tapaus opeteltavaksi, ja pari SoloPro:ta odottaa myös käyttöään tuolla. Innostusta on, simun kanssa haettu tuntumaa ohjaimiin, vielä kun malttaisi keskittyä...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246131)
Alkaa mennä pimiäks. Etenkin kun ehtii liikkeelle melkein tunnin aiottua myöhemmin, tiskikone mokoma kävi kiusaamaan...
Kävi jälleen mielessä alkaa virittelemään tähänkin jonkinlaiset ledit, kun ei nuo fluorisoivat värit tuon enempää tule hämärässä esiin. Jotkut kirkkaat-kellertävät alaviistosta kohti lapoja, pitää ainakin kokeilla näkyisikö lapakehä alapuolelta yhtään paremmin. Jostakin syystä yläpuoli näkyy hyvin, alapuoli ei just ollenkaan lentäessä, vaikka on samaa väriä yhtä monta kerrosta kummallakin puolella -ja luulisi aurongon poltelleen yläpuolta enemmän...
Oli kyllä jännä tunne taas, tuossa hämärän rajamailla, kun sivuttain ohi lentäessä katoaa hetkeksi täysin että mitenkäpäin siellä taas ollaan. Tummaa puustoa taustalla, vaan onneksi orientaatio selkeni kun eteni siten että sai taivasta taustalle. Vaikka ei sekään kovin valoisaa ollut, harmaata hämärää, mutta oli sekin enemmän kuin kuuset...
Taas tuli kyllä alkuun opeteltua lähestymisharjoituksia, sopivaa liukukulmaa hakien. Moottorin äänestä päätellen alkaa löytyä, liki vaimenee kun pääsee helpolla eli taitaa kuormaa olla kovin vähän ellei ollenkaan parhaimmillaan, eli lähellä autorotaatiota. Johonkin puolen metrin-metrin pintaan päästessä lisää kulmia ja vähänkin enemmän tarjotessa moottori huokaisee hauskasti kun äkillisesti kuorma lisääntyy...
-
Viikon-parin ainoa tyyni päivä, siispä akkujen tyhjennystä tiedossa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246234)
Kivasti tekee valoa tuo hentoinenkin lumikerros, ja höttöä tuli koko ajan lisää joka pöllysi kivasti matalalla leijutellessa. Hauska taas huomata että tuntuu menevän ilman isompia ajatteluja, eli jotain jo tarttunut selkäytimeenkin. Isommin ei yllätyksiäkään saanut aikaan, mitä nyt jokaisen akun loppuvaiheessa, hitaimmilla nuppikierroksilla, alkoi taas esiintyä tärinää. Lisää kierroksia seuraavasta lentotilasta, niin tärinät poistuu, joku alkaa viilentyessä jälleen jumitella tuossa muovinupissa...
Tämä kun taas tuli esille, niin muistikuvat tuli että tätä samaa oiretta oli kyllä viime talvenakin. Nollan pintaan, aste-pari pakkasella, ei mitään murhetta, mutta se kolmas aste pakkasta niin heti lähtee kiusaamaan. Ekalla akullisella meinas säikäyttää, vaan kun asettui heti kierroksia nostaessa, ja tämän sai sitten toistettua kahdella seuraavallakin, niin eiköhän se syy ole muovin kutistumisessa lämpöjen laskiessa..?
Tuota murhetta kun ei ole alumiininuppisessa "vähän lisää venytetyssä" yksilössä, eikä "omavalmiste FBL-nupillisessa" edes reippaasti hitaammilla nuppikierroksilla, niin mielikuva varmistaa sen olevan muovissa se vika. Tai ominaisuus. Jäänee sitten tämä talvitauolle, lennetään muilla yksilöillä...
Saas vaan nähdä millonka taas on lentokeliä, tänään aivan tyyntä mutta nyt on lähiajoille kyllä luvattu hieman enemmän myrskystä lähtien...
-
Sattuipas sitten tyyni päivä tähän myrskyjen väliin. Muutenkin ihan tyhjä päivän osalta, niin eihän siinä muuta voi kuin täyttää muutamat akut. Tällä kertaa kainaloon tarttui eniten venytetty Hurricane, alumiininupilla, tehokkaammalla Scorpionilla jne, ja onhan tuo ihan eri herkkä siihen hitusen pienempään venytettyyn verrattuna. Ja tarkka ohjata, vaikka se muovinuppinenkin menee kuin kiskoilla, niin tämä on vähän jotain enemmän. Samanmittaiset lapaset molemmissa, tässä tosin SAB:in valmisteet kun toisessa on AliExpressin halpiskuituisia. Ja tässäkin perin pienet nuppikierrokset, ehkä vähän isommat mitä toisessa, mutta ei varmasti isoa eroa. Noparina Castle, jossa mielestäni hyvin toimiva govi, ja soft start...
Hitusen äkimmin tuo tyhjentää akut, puoli minuuttia vähemmän kun akkuvahti herää, ja vaikka saa laskeuduttuakin eikä yritäkään venyttää lentoaikaa niin tasaiseen 3,7 volttiin oli kaikki lennetty. Keskimmäisellä akullisella tuntui että olisi ihan siinä laskeutumisen hetkillä alkanut nopari laskea kierroksia, että ihan siinä rajoilla näemmä mentiin ettäkö olisi nopari pistänyt pelin seis...
Pientä haparointia, ja tuntuman hakemista tuohon, mutta aika äkkiä muistui miten tuon kanssa eletään. Lapaset pitää aivan erilaista läpytystä, saattaisi olla vielä miellyttävämpi jos laskisi kierroksia vielä vähäsen. Pitäisi vaan tuoda kopukka läppärin viereen jotta saisi asetukset muutettua, ehkä seuraavan myrskyn aikaan tulee siihenkin paneuduttua...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246475)
Pitihän se käydä taas tyynempää hetkeä hyödyntämässä. Parit akut "välimallisella", satunnaisia puuskia muuten täysin tyynessä. Pitäis varmaan vaan enemmän noita akkuja käyttää, kun jotenkin tuntui tänään hyytyvän pari minuuttia aiemmin mitä ennen, viime kerralla oli useita syklejä ihan lähiaikoina, nyt noin kuukausi koskematta, eikä kuitenkaan sen kylmempää kuin viimeksi...
Oli tuota luntakin vähän enemmän mitä viimeksi, akkujen täyttymistä odotellessa kävin tamppaamassa tuommoisen alueen, suojalunta kun oli niin helposti sai tasoiteltua tukevan pohjan. Tamppaamattomalla kohdalla kokeilin, enemmän kuin saappaanvarren mitta oli lumen syvyys, jotain 30-40 sentin tienoolla avoimellakin alueella. Ja pihassa sit vähän enemmän kertyneenä, viikko sitten tuli kolmessa päivässä reipas 60 senttinen kerros entisten päälle. Alkais olla tarpeeksi, nähty tuo lumi tälle talvea, vaan taitaa olla turha toivo... Toisaalta, antaahan tuommoseen lumikasaan tupsauttaessa vähän paremmin anteeksi kuin sepeli...
Huomisellekin voisi olla keliä, vaan voi olla pian soraääniä ilmassa jos harhautuu lentohommiin kun muut olis lähdössä joulua viettämään. Ehkä noita keliä kuitenkin tulee vielä jatkossakin..? Vielä jos muutaman kerran ehtisi tämän vuoden puolella, niin saisi parisataa lentoa täyteen, nyt mennään 185 kerrassa. Enemmän kuin yhtenäkään vuonna, torppimäärät pitää tarkistaa mut taitaa olla niitä vähemmän kuin edellisenä...
-
Jouluaatto, ja -päivä, jätettiin välistä. Oli hitusen kaikenlaista menoa, vaan tänään piti kuitenkin käydä parit akulliset puuskakelissä lennättämässä, samaisella Hurricanella millä lähiajan muutkin lennot. On se ehtinyt näköjään 52 kertaa ilmaan tänä vuonna, hyvänä kakkosena 600 Pro 23 lennolla. 600 saanee lähiaikoina jälleen testipenkkinä toimia, ohjelmoin skaala-kuussatkuun menevän Castlen, ja sen toimintaa ajattelin ensin Pro:ssa testata. Sekä uusia lapasia siihen, kun tulin tyhjentäneeksi Tanskasta nettikaupan varastopaikan 600mm semi-symmetrisistä lapasista. Olisin toisenkin parin ostanut, vaan ei ollut kuin yksi enää, semmoiset kai voisi olla paremmat skaalakopukassa matalilla nuppikierroksilla...
Aika yllätyksetöntä lennätystä oli tänään, puuskat ei juurikaan häirinneet, eikä juttuseurana ollut vintiö. Jännästi pystyi jopa keskustelemaan ja samalla haastamaan itseänsä tuulessa, sopiva jännitys mukana mutta kuitenkin perus rentoa tekemistä. Pitänee vaan enemmän ottaa ja lähteä tuonne tuuleenkin opettelemaan, nyt kun on pehmeätä hankeakin pelastamassa tai ainakin vähän vähentämässä vaurioita...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=8965&pictureid=246478)
Tämän kanssa toki on mennyt vähän taas enempi aikaa, viimeisten kolmen viikon aikana. Ja saa mennäkin, nuo kun ei kauaa ole tuommosia pikkusia, vanhin kun on kulkenut tämän syksyä jo kauempana koulussa, ja opettelee heilasteluakin ainakin pikkulintujen lauluskelun perusteella. Kohta tämä vuosi ohi, niin hyvä lähteä hyvillä mielin tulevaa vuotta kohti..!
-
Hienoa keliä tälle päivälle, joten viimeiset muutokset testiin...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246480)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246479)
Juuei ollut jälkikasvu noin lähellä lennon aikana, pysyivät "terveellisen" välimatkan päässä. Oli kuulemma näkynyt ja vähän ääniäkin kuulunut kotipihaankin, jonne tuosta on parisataa metriä matkaa...
Testissä oli semi-symmetriset lavat, kun tuli semmoiset klikattua ostoskoriin Tanskasta Rotordiskin outlet -laarista. Jos nyt yhtään osasin tulkita, niin kyllä noista nostoa vähän enemmän pienemmillä kierroksilla löytyy, olisi ehkä paremmat skaalakoneeseenkin vaan ikävästi noita ei ollut kuin yksi pari enää jäljellä. Fun-Key lukee paketissa, piti olla tasapainossa ja varmaan onkin kun en tasapainottimessa eroa löytänyt...
Toinen mitä testasin, oli 120A Castle Phoenix Edge HV, tätäkin skaalakopuun kaavailin. Asetuksiin goville kierrosluvut 1000, 1050 ja 1100 rpm, mieluisimmalta tuntui keskimmäinen asetus, pienimmällä jäi vähän hentoseksi voimantunne, isoimmalla taas ääni ei enää tuntunut kivalle. Jännä että noin pienet erot tuntuu noin isoilta. Nopari kyllä pelaa kuten pitääkin, logissa näkyi sähköt olleen 27 minuuttia kytkettynä, josta lentoaikaa karvan yli 20 minuuttia. Yhdellä 6S5000mAh HK:n akulla tuo parin asteen pikkupakkasessa. Ainoa negatiivinen, näpit ehtii jäätyä parinkymmenen minuutin aikana tuossakin kelissä...
Oli siis tuuletonta, aurinko kivasti esillä, pari pakkasastetta. Timerissä 10 minuutin huutoaika, siinä otin alas kennojännitteiden tarkasteluun, ja ne kun oli tasaisesti 3,75 lähistöllä niin eikun timeri uudelleen käyntiin. Ja taas kun huuteli, niin siitä sitten alas, jännitteet oli aika tasaisesti 3,65 voltissa, logista näkyy pienet notkahdukset pitch-pumpissa jossa tuntui kuitenkin potkua vielä olevan jäljellä lähellä parinkymmenen minuutin aikaa...
Lämpöjä ei tuntunut juuri ollenkaan moottorissa eikä noparissa, akussa alle kädenlämpö. Eiköhän nuo siis toimine skaalakopan sisälläkin, lämmöt varmaan nousee jonkinverran, mutta pysyy todennäköisesti noparin lämpökin alle 85 asteen mihin Alignin 100A nopari sai kympin pakkasessakin lentäessä...
Juu, kivaa oli. Paitsi sormien palelu. Liukastakin oli kävellessä, vaan onneksi siinä auttaa uudet nastakengät, pitää pystyssä hiekottamattomillakin osuuksilla...
-
Kävin vähän muuttamassa nopareiden asetuksia 550 Hurricanesta ja 600 Pro:sta. Kummassakin Castlen tekeleet, ja kun kerran Hughesiin menevään tuli kivat asetukset niin niitä sitten lähtökohdaksi noihin...
Joo, Trexiin saa naputella kierroksia pikkusen lisää ja Hurricanesta reilummin pois. Trex lensi kivasti 2-3 lentotiloissa, Hurricane vain 1 tilassa. Pitää vielä tarkistaa Hurricanen välitykset, että laitoinko jotain muuta kuin todellisia lukemia asetuksiin...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246482)
Keli oli vähän jotain muuta kuin eilen oli...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246483)
Mutta siitä huolimatta, ehjänä tulivat vielä talliinkin. Matkallakin olisi voinut saada silppua aikaan, aivan peilijäällä tiet vesikerroksen kanssa, onneksi nastat kengissä on nasta juttu...
Pitänee vielä logit vilkaista molemmista, niin tietää missä sit mentiin...
Edittiä: Hupsista että olikin vähän korkeat kierrokset Hurricanessa. Olikin kolme piikkiä isompi pinioni mitä muistikuva kertoi. Takaisin meni pari piikkiä aiempaa pienempi, seuraavaa valoisaa hetkeä odotellessa että pääsee testaamaan. Kaasukomennot meni login mukaan oikein, muutenkin oli ihan järkeviä lukemia tarttunut. Korvaan kyllä otti haluttua kovemmat kierrokset, sekä Trexin matalammat, eli jokseenkin kartalla oli intuitiokin kierroksista...
Oli kyllä kiva lisähaaste tuo tuuli, puuskineen, kiva oli huomata osaavansa...
-
Menneen vuoden saldo, 190 lentoa yhteensä. 450 kokoisiin yhteensä 24 lentoa, Hurricanet sai 73 enimmän määrän keskittyessä keskikokoiseen, 600 sai 43 joista 25 kertyi pro:n kanssa. 180 Bladekin näkyi saaneen 27 akullista lentoaikaa. 200 oli tavoitteena, ei kauaksi jääty, kuitenkin eniten kun vertaa kolmea mennyttä vuotta. Muutama torppikin mahtui mukaan, mutta runsaasti aiempia vähemmän sattui niitä...
*****************************
Uusi vuosi aloitettu..!
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246501)
Ensin pari akullista Hurricanella, uusia asetuksia testaten ja nyt on ekassa lentotilassa kivat kierrokset, kakkosella karkaa ihan johonkin mihin en halua, joten mentiinpä sitten ekalla. Timeri huutaa ajassa 5:30, kokeeksi ajoin akkuvahdinparkaisuun jolloin oli mennyt kolme minuuttia lisää. Eli ihan kiva akun kesto, 8:30 lunta ja ruutijäämiä pöllytellen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246500)
Ja sitten perään akullinen, kahdessa erässä, 600 Räxällä. Ei kestänyt näpit lentää kerralla koko akkua, kymmenen minuutin kohdalla timerin huutaessa, otin alas, kävin lämmittelemässä näpit kahvikupin avulla ja toinen erä kesti samaten timerin parkaisuun asti ja laskeutumista lähestyessä akkuvahtikin muisti olemassaolonsa... Tämän asetukset sattui kivasti kohdilleen, kaikilla kolmella lentotilan asetuksella on kivat läpyttelyt, hitaimmalla on vähän kuminauhamainen mutta silläkin on nousunopeutta vielä ihan tarpeeksi...
Logit tutkin, niissä ei mitään kummallista ollut, pikemminkin tukee omia havaintoja. Ampeerituntejakin näkyy laskevan, ja 600:n akusta väitti lennetyn 4,68Ah ja olihan se vähän tyhjilleen päässyt. Vähän alta 3,5 volttia parissa kennossa, muut kymmenystä enemmän, kaipa se laskuri jokseenkin paikkaansa sitten pitänee..?
Tuota Hurricanen noparia pitää vielä säädellä, ja testata, jotain kierroksissa on mikä ei nyt ihan mennyt nappiin. Tietysti ne voisi mitata ihan oikeastikin, saisi tarkastettua senkin että onko Castlen asetuksissa joku fiba vai enkö vaan osannut säätää...
Hurricanen kanssa oli lähes tuuletonta, Räxän kanssa pientä tuulta ja kuten kuvasta näkyy, vähän lumentuloakin. Ehti näköjään ration päälle sen kymmenminuuttisen aikana kerryttää ihan kerroksen...
-
https://www.youtube.com/watch?v=yCnQ9zszUoc
Yritys saada kuvaan tarttumaan lumen pöllyäminen, vaan vähän huonosti irtosi näkyvyyden kannalta. Toissapäivän suoritus tuo, kameran päiväys näköjään pikkasen mettässä... Kolmen minuutin kohdalla lasketuminen, ja pientä hienosäätöä ratioon että sai kolmannenkin govin asetuksen käyttöön. Hitain pyynti on ihan siinä rajoilla kaipaisiko vähän lisää, meinaa tulla kalsarinvaihtoa jos hieman suunniteltua nopeammin maankuori lähestyy, mutta ilman maakosketusta noistakin toistaiseksi selvitty...
Yritin toisen videon kuvata tänään, actionkamera pipossa. Vaan ei ihan osunut oletettu kuvausalue halutuksi, pääosin ääni kuuluu ja välillä kopteri näkyy kuvan alareunassa, ei oikein viihdearvoa moisella. Saas näkee miten seuraavalla kerralla onnistuu kuvausalueen kohdistaminen..?
Olisi kyllä ollut ihan hyvä saada näkymään, mitä tuli tyrittyä laskeutumisessa. Ehkä vaan liian varovasti negatiivisia kulmia maakosketuksen jälkeen, vähän vinolle pinnalle, niin yritti kaataa mokoman kun rupeli oli hidastumassa. Jokseenkin vitsikkään näköistä, kun nuppikierrokset vähenee ja kopu hiljalleen lähtee kaatumaan etuoikealle, tasapainotellen toisen jalaksen etupään varassa. Muutaman kerran onnistunut tuommoisessa, mutta vain 600 Räxällä. Ja aina samassa vaiheessa, lapojen hidastuessa, oletan tuon olevan tikkuja vääntelevän johdosta tapahtuvaa, mutta niin harvoin tapahtuu ettei oikein osaa selvittää ittelleen missä se moka tapahtuu. Kertaalleen pysäköin nelilapanupilla ilman skaalakoppaa toisen Räxän siten että lavat hipoi maata, pysähtyen lapojen varaan vinoon. Ja tämä ahtaalla takapihalla, pyrki säikäyttämään. Muut tuommoiset tulleet kaksilapaisen kanssa...
Tuossa videolla on vähän tahmeaa ohjaaminen välillä, kokeilin lämmitettävien hanskojen kanssa, joista leikkasin peukalon ja etusormen auki siten että saa sormenpäät esiin. Ei oikein toiminut, liian erilainen tuntuma, ja kuitenkin sormet paleltuu. Ideana ehkä toimiva, tai sitten vaan pitäisi opetella hanskojen kanssa toimimaan... Voi olla muutakin vikaa, kun tuntuu että kylmä ottaa jotenkin pahemmin kuin viime talvena, ei meinaa kestää kylmyyttä fyysisesti, henkisesti sen kanssa ollut aina ongelmia kylmässä...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246591)
Päivän testilento. Skaala-kuussatasesta kun jäi 600esp:n alkuperäinen nopari jouten, niin siirsin sen tähän "välimallin" Hurricaneen. Sen "Mystery" -merkkisessä noparissa kun oli pari pahaa puutetta, soft-start sekä govi. Alignin 100 ampeerisessa taas ne löytyi, niin aika helppo ratkaisu oli tehdä siirto...
Oli kyllä ihan eri otus ilmassa, kun nuppikierrokset pysyy kuin naulittuna pyydettyinä. Jopa huomattavan matalilla kierroksillakin vielä hyvin kykenee. Ja soft-start aloitusvaiheessa, sen puute kun toisinaan tuolla lähtiessä unohtuu, niin meinaa vähän värjätä kalsareita kun kerrasta tempasee kaikki tehot ja pyörähtää maassa sepeliä lennättäen pari-kolme kierrosta nokan osoittaessa ihan muualle kuin halusi. Kivasti tottelee, eikä tässä pikkupakkasessa lämmennyt oikein ollenkaan, kun 80A Mystery taas oli talvikelissäkin enemmän kuin lämmin...
Hyvin kyllä taas rentoutti kesken lumen kolaamisen, pikku tauko oli ihan paikallaan ja ajatusten siirtäminen ihan muualle. Uutta intoa taas muuhun touhuamiseen saa kummasti, kun huomaa tehneensä merkittäviä parannuksia lentolaitteeseen...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246633)
Pitihän tuo käydä Päijännettäkin kokeilemassa, satamaan sopi hyvin kun on järvi jäässä. Hiihtämään ei väki pääse kun lumi suli, luistelemassa ei montaa hahmoa näkynyt. Nätti tyyni keli ja vain -8¨C niin mikäpä sitä oli käydä kolmet akut tyhjäämässä...
https://youtu.be/nQEzpvcDK4o
Joo, tilaa on. Korkeammallekin sietäisi vaan kun ei anna niska myöten. Hienosti pyörähtää kun kerää kierroksia, laskeutumisen jälkeen yrittää käydä tanssahtelemaan, liekö liukkaan alustan ansiota se? Piikit jalaksiin niin olis hötkyämättä..?
Piti jo viime talvena tuonne lähteä, ja tänäkin talvena kun lunta oli, vaan ehtihän sitä näinkin. Ja jos foreca pitää lupailunsa, niin kohta on taas pehmikettä jäällä...
-
https://youtu.be/VpU5QvpYN1I
Tänään sain vähän videolle tarttumaan 600pro:n kanssa käpistelyä. Mitä nyt vastarin akkua väitti akkuvahti vajaaksi, ja oikeassahan se olikin. Tallista lähtiessä katsoin äkkiä kennojännitteet, ja kuvittelin potkua olevan tarpeeksi, vaan aika hätäseen, parissa minuutissa, laski 3,7 voltin hälyrajalle... No, pitihän se kuitenkin varovasti lentää akkua tyhjemmäksi, jotain 14 minuuttia kaikkineen, usealla laskeutumisella vastarin akkua tarkistellen. Otti kyllä sormiin, vaikka olikin nollan pinnassa lämmöt, kevyttä tuulta satunnaisilla puuskilla, ja kevyt lumisade oli muuttunut vesisateeksi, niin kaipa se oli taas olevinaan liikaa sormille...
Tuosta selvisi, kun lähti kotiin latailemaan vastarin akkua, ja lämmittelemään sormia kahvikupin ympärillä. Lisää vaatetta päälle, ja uutta yritystä, ja yllättäen pysyikin paremmin lämpöisenä. Jossain varttitunnin kohdilla alkoi tuntua taas turhan kylmältä, otin alas katsoakseni timerin tilanteen, ja sehän aloitti "loppulaskennan" eli viimeisen kymmenen sekuntia 15 minuutista piipaten. Ja vielä kerran ilmaan, ei paljoa yli minuutin kestänyt palelematta niin otin lopetellen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246646)
Loginpätkää jälkimmäiseltä lennolta. Olihan tuo ihan tarpeeksi tyhjäksi lennetty kun 3,48Ah oli akusta kadonnut. Silti oli vielä vähän ylimääräistä storageen laittaessa, vajaa puoli ampeerituntia otti vielä pois...
Jännityksellä odotellaan minkälaiseksi kelit kehittyy. Ei sentään semmoista mitä Sumujen Saarille on tullut, mutta näyttäisi tuota tuulta olevan tarjolla sekä plussan puolella vesisateen kanssa. Ennemmin vähän pakkasta kuin vesisadetta, höttölumi on ihan hauskaa pöllytessään, tänäänkin olisi aamummalla semmoista ollut...
-
Tänään sattui kohdalle kelpo kelit, joten pari 5Ah pötkylää täyteen ja 600 pro:n kanssa tuohon lentotoimialueelle. Ei oikein minkäänlaista tuulta, nollan pinnassa lämmöt, välillä pientä lumihöttöä ilmassa. Ikävän hämärää vaan kun varsin pilvistä oli, taivasta vasten lentäessä näkyi ihan hyvin ilman orientaation katoamisia, metsää taustalla ei sitten niin hyvin pysynytkään...
Tällä kertaa sekalaista opettelua, paikallaan leijuttaen ympäri hitaasti yrittäen pitää paikallaan ettei "valu" sivusuunnissa, välillä sitten ympäri 90 astetta kerrallaan, pysähtyen hetkeksi ja jatkaen seuraavaan pysähdykseen. Useamman kierroksen aina neljänneskierroksen pysähdyksillä onnistui parhaimmillaan tekemään, välillä taas varmuus katosi ja piti äkkiä palauttaa tutumpaan asentoon... Lisäksi pieniä pystykäännöksen poikasia, ja hidasta eteenpäin lentoa välillä nokka itseä kohtikin. Pientä oppimisen tunnelmaakin tuntuu olevan mukana...
Timerin laitoin 15 minuuttiin, ja sen piippaillessa laskeutumispaikkaa etsiessä sai melkein minuutin niihin kulumaan. Kumpikin akku siis noin 16 minuuttia lennossa, ja olivat aika nätisti 3,75 voltin kennojännitteissä erojen ollessa muutama satikka. Sormetkin tuntui kestävän nuo lentoajat, pikkusen lämmittelyä akkua vaihtaessa, eikä jälkimmäisenkään kanssa pahemmin palellut. Tosin koppaa irrottaessa toisen lennon jälkeen tuntui kyllä olevan aika kylmänkankeaa, mutta ei niin paljoa ettei olisi vielä häirinnyt...
Ei paljoa tuntunut enää jaksamista olevan 15 minuutin kohdilla, varsinkaan toisen akun loppuvaiheessa. Pikkusen pitempi tauko, kuin se mitä akunvaihtoon kuluu, olisi ehkä paikallaan. Tai sitten kävellä kotiin vaihtamaan akkua, tuohon satametriseen kävelyyn ei paljoa aikaa tai vaivaa kuluisi...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246750)
Vähän väriä lapojen alapintaan, hyvin näkee eron maalaamattomaan yläpuoleen verrattuna. Jos ei muuta, niin pitää ainakin kärjet maalata yläpuoleltakin, katoaa aivan täysin lunta vasten täys valkoiset lapaset... Perälapasetkin sai väriä, hienosti piirtyy niidenkin kuva ilmaan lennossa...
Taas vartti Päijänteellä, luntakaan ollut kuin viitisen senttiä mihin landarit upottaa, sen verran tiukkaa kuitenkin ettei pöllyä. Jotenkin taas ote hukassa, kun on toista viikkoa taukoa tämän kanssa. Kylmä ja tuuli on pahasta, ja kostea ilma, vaikkei tänään ensinmainittuja ollutkaan just mitään niin silti oli vartti tiukassa sormien kanssa...
Pitää nuo lavat vielä käyttää irti ja tarkistaa tasapainotus maalauksen jälkeen. Skaala-kuussatasen lapoja maalaillessa huomasin että ohutkin kerros kyllä vaikuttaa lapojen painoon, ja viimeistelyn sai maalaamalla kärkiin hentosen kerroksen lisää kevyimpien kohdalla. Samalla kun värjää lapojen päät niin katsoo ensin kumpaan pitää saada lisää painoa...
-
Parit akulliset piti käydä tyhjäämässä, tuulesta ja sen puuskista huolimatta. Jäi vaan "kentältä" kuvat ottamatta, vaan eipä se edellisistä olisikaan poikennut. Lunta maassa edelleen, tamppasin vähän aiemmin tampattua aluetta, niin siinä pystyi hienosti "välimallin" Hurricanella operoimaan. Eikä kaatunut tuulessa laskeutuessakaan, kummallisen rentouttavaa oli "tankosella" pyöritellä tuulessa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246798)
Tuossa tuota fleetiä. Yläkertaan niitä vielä muutama riittää, puolenkymmentä 450 Räksän kokoista muutaman Honeybeen kanssa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246799)
Ja nuo pikkusen isommat vielä erillään. 600 ESP ja Pro Räksät ja Caliber 700. Skaalakoppa tyhjillään, sen sisältö on tallissa askarteluosastolla, ja palautuu tuonne lähiaikoina sekin. Vielä tutustumista sen Brainin kanssa, jos vielä saisi pikkusen paremmin perän pitämään pitch-pumpissa, säätöjä kokeillen ja kopua heilutellen verraten käytöstä eri säädöillä. Tiedä sitten pitäisikö valjastaa joku pienempi Brain -testipenkiksi vielä..?
Vähän tuli pohdittua tuota FB vs. FBL ja tulin tulokseen että tankosesta tykkään tuntumaltaan, verrokkina vasta Skookum, Gpro, Spartan ja Brain. Onhan nuo kaikki vallan vakaita ja yllätyksettömiä, mutta se pieni ero tuntumassa on kuitenkin tankosen hyväksi. Minun mielestä noin...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246913)
https://www.youtube.com/watch?v=r-ZYW2sDXyw
Tulipas taas kelit. Sakean lumisateen tauolla, ja lumitöiden puolivälissä, piti käydä vähän leikkimässä Hurricanella. Pari akullista ilmassa, vajaa kahdeksan minuuttia kumpikin, eikä storageen ladatessa mennyt yhteensäkään pariasataa milliampeeria enempää...
Kivaa vaihtelua jatkuvaan reippaaseen tuuleen vielä reippaampien puuskien kanssa. Pikkunen "platta" tuli tampattua, muuten olisi kyllä uponnut hienosti nuoskalumeen...
Edittiä: Huomasin tuota videota katsoessa, että servolla on koko ajan pientä liikettä. Vissiin sitä korjaa jatkuvasti, ajattelematta, tekee niitä korjauksia mitä FBL tekisi jos semmoinen tässä olisi, vaan tankomeiningillä mennään...
-
Meinasin saada torppitarinaa tälle päivää, yllätti 600pro rupelin kerätessä kierroksia. Muutenkin "lievä LHS" siinäkin, ja alle tonnin nuppikierroksia kerätessä, lähti kallistumaan voimakkaasti eteenpäin. Vähän jo lunta lapaset pölläytti, mutta siitä selvisi kun tuuppasi nousukomentoa samalla yrittäen palauttaa vaateriin koko keksintöä. Nousi nätisti, eikä sitten loppuakullisella ollut mitään sen ihmeellisempää...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246923)
Tuosta tampatulta lumelta nousua suoritin, kuten muutaman kertaan "välikokoisella" Hurricanella tässä lähiaikoina. Pikkusen uutta höttöä pinnassa, olisko antanut jalaksen alla lumi periksi, ja siitä sitten lähtenyt porautumaan maata etsien..? Ikuna millään pienemmällä ei tuollaistakaan ole päässyt tapahtumaan, eikä lapojen hidastumista odotellessa kaatamista -jonka oon jo pariin kertaan onnistunu tällä ja kertaalleen nelilapanuppisella kuussatkulla, onneksi ilman skaalakoppaa se suoritus, sen verran korkeampi kaikkineen että olisi saattanut painovoima pitää huolen silpun syntymisestä...
Huomasin tuossa semmoisen hauskan, etten ole tämän vuoden puolella lentänyt ollenkaan tuota vähän venytettyä Hurricanea pienempiä. Kertaalleen jo meinannut LHS -450 Räksällä kokeilla, mutta jäi meinaamisen asteelle se, pari akullista enemmän venytettyyn Hurricaneen, toistakymmentä sitten toiseen Hurricaneen sekä 600 poroon. Kymmenkunta toisella kuussatkulla, joista vain pari skaalakopan kanssa... Ei vaan nuo pienemmät tunnu enää omilta...
Keli oli lähtiessä kohdillaan, pari astetta pakkasen puolella, ei tuulta ja aurinko esillä. Muutaman minuutin lentelyn jälkeen keli vähän muuttui, tuuli alkoi yltyä pysyen 2-3 m/s lukemissa 6 m/s puuskien kanssa, aurinko piiloutui pilvien taakse ja höttöluntakin lähti putoilemaan. Välillä näki että hiutaleet tulee ihan vaakasuoraan, ja muuttaa suuntaa ihan satunnaisesti. Vartin kohdalla timeri muistutti olemassaolostaan, siitä vielä minuutin hain tuntumaa ennen laskeutumista, ja akkuun jäi vielä purettavaakin storageen tyhjentäessä. Eli olisi pitempäänkin pysynyt ilmassa, mutta tuossa alkoi olla jo hitunen liikaa tuota keliä näille sormille. Hupaisaa laskeutuessa, kun ei hold -vipusta tunne ollenkaan, piti vaan luottaa että vipu kääntyy kun antaa sormelle komentoa, ja kyllähän sen äänestäkin huomaa että moeni komento perille. Ilman tuulta olisi luultavasti onnistunut palelluttamatta sormia...
Jotenkin kivan perusselkeä verrattuna Hurricaneihin, kaipa se pieni lisäkoko sekä -paino tekee tehtävänsä. Pari kiloa Hurricanea enemmän, lapasissa 50mm lisää. Ihan sujuvasti tuli taivaalla itseäkin kohti, ekoilla kerroilla pientä epävarmuutta mutta sitkeästi kun lenkkiä heitti niin varmuudesta alkoi se epä katoamaan. Tulisi vaan se kesä, niin pystyisi pitempiä aikoja viettämään kentällä, tai sitten pitää vaan väsätä joku huppu, WarmTX taitaa olla loppuunmyyty tuote...
-
Akullisen 600pro:lla kävin läpsyttelemässä. Semmoinen joutilas hetki, ja kelikin kohdillaan, niin äkkiäkös sitä yhden akun latailee. Vähän varovasti kuulostellen tekeekö kevätjuhlaliikkeitä spoolatessa, vaan nätisti pysyi ilman häslinkiä. Mikä lie sitten edellisellä kerralla oli, että yritti kaataa ittensä kierroksia keräillessä..?
Puuskia oli lähes tyynen tuulen seassa, just semmosia mukavia mitkä pitää kivasti hereillä muttei aiheuta turhia jännityksiä. Jotain pystyvirtauksia välillä, ihan hitaimmilla nuppikierroksilla meinasi maankuori kohota turhan nopeasti, vaan ei kuitenkaan kovin lähellä hankea tullut käytyä. Paitsi kun tuli tarkoituksella leijuteltua ihan pinnassa, välillä jalaksia hankeen upotellen, mut se oli tarkoituksellista leikkimistä se...
Kommenttia tuli sitten kotoakin, kun vaimo parin vintiön kanssa kärrytteli kotia kohti, kuulemma läpytys kuului yllättävän kauaksi. Ei tarvinnut ihmetellä mihin olin karannut, ääni paljasti ja välillä mäennyppylän takaa näkyikin. Jos ei olis tiennyt mistä se ääni tulee, niin olisi saattanut tovin ihmetellä että mistä se ääni oikein lähtee...
Timerin vinkaistessa, aattelin vielä vähän päälle pörrätä. Ja menikin ihan pieni hetki, nelisen minuuttia vartin piippailun jälkeen. Eikä vieläkään ollut akku liian tyhjäksi ajettu, 3,72v kennojännitteet näkyi akkuvahdissa ja sittemmin laturissa storageen lataillessa. Eli hyvinkin pystyy parikymmentä minuuttia ilmassa pitämään, kun ollaan plussan puolella...
Ja pitääkö olla huolissaan, kun kuussatku alkaa tuntua pieneltä..? ::)
-
Selkeesti on Jasu suuremmat voimat nyt kyseessä ja ne osoittavat uuden Logo 700:n suuntaan 8)
-
Onko tämä taistelua tuulimyllyjä vastaan, kun keksin lähteä ulkoiluttamaan pikkutirriäistä? Siedätyshoitoa isomman haavelua vastaan tai jotain..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246964)
Toissapäivänä lähdin kokeilemaan, miten on akut talvehtineet, olleet puolisen vuotta koskematta storageen latailtuna. Aiemmin oli yhdestä Genssistä karannut yhden kennon sisäiset vastukset taivaisiin, ei suostunut laturi enää yhteistyöhön, eikä kestänyt mitään purkaakaan. Toinen pikkuakkujen sarjasta oli pahasti aloittanut pullistelun, yritin sen lataamisen jälkeen päästää savuna ilmaan mutta aika vaimea pössähdys oli. Loput seitsemän osoitti toiminnallisia merkkejä, ja mikäs onkaan sen kätevämpi tapa purkaa lataukset kuin pyöritellä rupeleita...
Vähän meinasi olla kuraista takapihalla, pystyevä aivan kurassa ja näkyy sitä levinneen puomia pitkin melkein eteen asti. Vain kerran meinasi kaivautua saveen, spoolatessa, vahingossa löytyi hyvin pehmonen paikka minne landarit yritti sukeltaa. Jännä tunne kun yrittää nostaa niin kuormitus lisääntyy eikä mitään tapahdu, kunnes sitten kerrasta reippailla kulmilla hyppää muutaman metrin... Tuultakaan ei ollut edes kahdeksaa sekuntimetriä, kivoja puuskia tuossa takapihalla, välillä tuli aika reiluja yllättäviä korkeusmuutoksia, puuska kun pyörähtää talon avulla pystyvirtaukseksi, lähellä maankuorta muutamaan kertaan käytiin mutta ilman kosketuksia selvisi...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246962)
Kokeilin sitten tänään toista canopyä, semmoinen kun kulkeentui yhden osakasan, vai oliko kopterin, mukana. Onkohan tuo joku Eachine E180 koppa, ei ihan samanmuotoinen, mutta vähän isompi ja pikkusen kynsisaksilla alareunaa silputen sai hyvin istuvan. Hämmentävästi vaan tosi äänekäs omaansa verrattuna, vähän on paksumpaa muovia tuo, eikä ikkunan kohdalla ole semmoista verkon tapaista, mutta lähes ärsyttävä ääni tuon kanssa lähtee. Pitää kokeilla, vaimenisiko palasella EPDM -kumimattoa, semmoista liimalla varustettua kun jäi Rangen lämppärikotelorempasta yli...
Ei vaan meinaa tuommonen vihreä-harmaa -yhdistelmä taustasta erottua, lunta vasten hyvin mutta talon seiniä, ajoneuvoja sekä muuta ryönää vasten yritti kadota. Sekä puiden väriin, ei kiva, paljoa paremmin ei erottunut tuo valkoinen vaaleanvihreällä värillä olevakaan. Vaan eikös tuosta selvitä yleensä aika helposti..? Lisää väriä maailmaan, tämän talven teemana ollut se...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246963)
Tuossa vielä lennon jälkeen kuvattuna, ei tänäänkään osannut puuskat aikaistaa remonttia. Hitusen vakaamman oloinen kyllä tuolla kopalla, varmaan pienikin painon lisääminen tämänpainoisessa vaikuttaa heti. Tai sitten vaan oli maltillisempia puuskia tänään..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246961)
Suhauttelin sitten alareunaan uusia värejä, ensin keltaista pohjille pari kerrosta ja sitten ohut huntu pinkkiä, lopputulos ainakin etäisesti taas oranssia imitoi. Kunhan tuo nyt tovin vielä kuivahtaa, niin pitää kyllä pari akullista käydä katsomassa vaikuttiko näkyvyyteen minkä verran...
Ei vaan ole optikolle saanut vielä aikaa kysyttyä, niin värjätään vermeet niin että näkyisi vähän paremmin. Vaan on tuo kyllä pieni ja kevyt, 200 grammainen liki viisikiloisen jälkeen, melkoinen ero käytöksessä -ja tilantarpeessa...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=246970)
Kokeiltu uutta väriä, ja kyllähän se taas paljon paremmin näkyy verrattuna vaaleaan alaosaan. Taustalla olevaa Pikku-Valmettiakin kokeiltu, ja kyllä sillä jopa pienimuotoista maansiirtoa voi harrastaa, ei sillä urakkahommiin ole asiaa mutta ei ole takapihan tarvealuekaan iso...
Kerrassaan kiva keli keksiä kaikenlaista ulkoaskaretta, ei palele, ei tuulta, ei sadetta, eikä mihinkään kiirettä..!
-
Kevättä ilmassa, lumet katoaa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247039)
Tuosta kun vertaa ylempänä oleviin kuviin, parin-kolmen viikon takaa, niin ei tuota valkeaa pehmennintä ole enää kuin pieniä alueita. Puihinkin näkyy tulleen pieniä silmun alkuja, eli kohta on taustaan maastoutumista taas tiedossa...
Kokeeksi värjäsin mustan hiilikuidusta tehdyn pystyevän punaiseksi, näkyy paljon paremmin mustaan verrattuna. Pitää kokeilla vielä keltaista fluorisoivaa maalia tuon päälle, josko tulisi jos ei muuta niin hauskemmaksi, mutta taitaa kesäkelissä näkyä jo ihan tarpeeksi noinkin...
Pari akullista meni ihan huomaamatta, äkkiä tulee timerin vinkuna vastaan. Eikä akkuvahti osallistunut äänimaailmaan vielä lähes kahdeksan minuutin kohdilla, vähän vajaa storagejännite tosin oli jo kaikissa kennoissa mutta ei ollenkaan hälyttävällä tasolla vielä. Kyllä lämpö vaan tekee ihmeitä, niin akuille kuin sormillekin, sekä mielialalle...
-
Edellisen lennätyksen yhteydessä iski kuume. Olikin hieman huterahko se toinen akullinen, kotona mittari kertoi turhan reiluja lukemia, toissapäivänä alkoi olotila taas olla jokseenkin siedettävä, äsken kävin parit akut tyhjäämässä Bladella, ei sentään ihan hukassa ollut mutta selkeästi taas haetaan tuntumaa jostakin...Ilman vahinkoja kuitenkin, samalla naapurin kanssa höpötellen, leppoisassa kelissä...
Vähän muutakin kuumetta kyllä pukkas, tulee fleetiin jälleen täydennystä. Kevään mittaan sitten servoja yms haalimaan, ja jännityksellä kokemaan taas itselle uuden valmistajan tuotetta. Mainosten uhri, Mikado ilmoitti uuden mallin tulevasta julkaisusta, niin eiköhän sitten pitänyt reagoida vanhan myynti-ilmoitukseen...
-
Pajapäivä, kuten pari edellistäkin...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247158)
Kuvassa kolme kopteria, yksi vaan meinaa piiloutua hieman...
Muutama akullinen tullut pörrättyä 180 Bladella, tänään kävin sen kanssa isommallakin alueella. Ei vaan paljoa siitä tilasta ole iloa, kun eihän tuommosta tirriäistä vaan näe kovin kaukaa...
Viimeisintä ostostakin aloin niputtamaan, kun seuranta kertoi servojenkin jo liikahtaneen sitten postin lunnaiden, jotka maksoin jo 9 päivää sitten. Taitaa ehtiä samoihin aikoihin satelliititkin, joilla ajattelin komennot siirtää DX7:sta Brainiin, nekin kun pääsivät jo Vantaalta liikkeelle. Ei tosiaan posti oikein kerää kiitoksia täältä, Logon kuskasivat nopeasti mutta muuten sitten onkin takkuillut...
On tuo Logo kyllä melkoisen yksinkertaisen oloinen aiempiin verrattuna. Ja kevyt sekä tukevarakenteinen. Menisi varmaan nippuun ilman ohjeitakin, nekin löytyi helposti eikä ohjeestakaan ole saatu kovin monisivuista tehtyä...
-
Vähän taas jotakin...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247198)
Servot odottamassa että saa Brainin konfattua, edes sinne päin että pääsee niputtamaan. Yhdellä satelliitilla yhteys, kun ei ollut kotona kuin se yksi, vaan niitäkin sitten tupsahti kolme lisää niin sai tähänkin lopulta eilisen aikana molemmat satelliitit kiinni. SmartSafe olisi kyllä kiva, vaan vielä en keksinyt enkä ohjeestakaan löytänyt, miten sen saisi satelliittien kanssa ohjelmoitua. Tai sitten vaan pitää luottaa että yhteydet ei pätki..?
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247199)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247200)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247201)
Tuollai lähti sähköt asettumaan. Sieltä-täältä kiinniteltykin piuhoja, eiköhän ne mun rauhallisella lentelyllä pysy mukana? Näkee sitten aikanaan kun ilmaan saa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247202)
Tuosta ehkä havaitsee, että tarkoitus olis 6S-akulla tätä ajella, matalilla kierroksilla. Nyt noparissa asetuksissa siten että ilman lapoja näkyi pyörivän 1000-1100-1200 rpm, govia ei vielä mukana, helpompi hakea mieleisiä kierroksia kaasukäppyrällä kuin kuskaamalla läppäriä pihalle säätömuutoksia varten...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247203)
Alkais olla melko valmis koelennolle. Vähän pitempiä linkkitankoja on Mikadolta saapumassa, sekalaisen pikkuosakasan mukana, nuo paikallaan olevat taitaa olla lyhyemmälle akselille tarkoitettu? Vähän huonosti osasin löytää että mikä mitta millekin kokoonpanolle kuuluisi, vaan eiköhän tuohonkin saa sopivat säädöt tekaistua. Ja jos ei meinaa linkkitankojen pituudet asettua, niin pistinpä tilaten sen vajaan sentin lyhyemmän akselinkin...
Vielä kun vaan asentaja-lentäjä-opiskelija pysyis terveenä. Paljoa ei ole flunssa halunnut antautua, se minkä kanssa kärvistely aloitettiin hiihtolomalla, tiä vaikka olis ollu korona tai influenssa. Vakaa aikomus on ollut kevätleirillekin, Logon kanssa jopa, mutta ei tässä olotilassa lähdetä ajelemaan parin sadan kilometrin siirtymiä, kun tuntuu nuo muutamat 30 km pätkätkin olevan vähän tiukassa... Ärsyttää aika sujuvasti... Onneksi sentään kun talliin polttelee lämpojä niin pystyy jotain siellä satunnaisesti turaamaan, pihalla touhuamiset on sitten vaikean ja mahdottoman välimaastossa, vaan eiköhän tuostakin aikanaan selvitä... Sentään 180 Bladella satunnaisia pyörityksiä saanut aikaan...
-
Jos on joku mis match pääakselin ja linkkitankojen pituudessa, niin sitä tuskin saa säätämällä korjattua.
-
^Näinhän se on. Vaan kun on uusi tuttavuus, ja käytetty kokoonpano, niin ei sitä kaikkea vaan vielä tiedä. Aina oppii jotakin, ja eiköhän tuon nyt saa oikealle alueelle kun pikkupaketti löysi perille Postista huolimatta...
Olihan tuollaiseen "mismatchiin" tullut jo tutustuttua, ekan 450 pro -klooniin kanssa. Ohje minkä löysin, oli SE V2:n, kopu oli valmiiksi kasattu, ja eihän siinä ollit oikein minkään linkkitangon pituus ohjeen mukainen. No, ei yllättänyt, kun väärää ohjetta silmäili, oletuksella "eiköhän ne tarpeeks lähelle osu". Ei osunu. Ensimmäiset lennätyksen yritykset, ei sentään silppua, mut ei myöskään uskallusta -ja hyvä niin. Hieman lisää opettelua pienellä FP kopterilla, sitten parin Honeybeen kanssa etenemistä, 450 nupin uudelleensäätöä ajatuksen kanssa ja ehkä tärkeinpänä, eroon Akignin ohjeen kaasukäppyrästä...
Kuinka paljon helpompi olis aloitus ollut, jos tämän sekä helifreak -foorumin olisi löytänyt ennen itsepäistä opettelua? Tai että olis ollu joku osaava vierellä..? Aika varhain onneksi kuitenkin tuli tänne löydettyä, ja löytyi kivasti tukea omillekin havainnoille. Eikä voinut olla mieltä lämmittämättä se, että oli tullut päädyttyä "flättikäyrään" omatoimisesti ohjeen 0-25-50-75-100 -opastuksen sijaan...
-
Vihdoin sai sen verran aikaan, että uskalsin lähteä kokeilemaan tuntemuksia Logon kanssa. Ei tuo tuuli näytä laantuvan, joten toivorikkaana että asetukset on edes etäisesti oikealla suunnalla...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247264)
Perinteiseen tapaan, takapihan ahtaudessa ensipyöritykset. Yllätti mokoma, ei sit minkäänlaisia tärinöitä havaittavissa, ja jopa mun makuun liiankin vakaa. Ehkä vähän tarpeettomankin varovaiset asetukset Brainiin, vaan eipähän ainakaan karannut mihinkään. Varsin reilusti sai tikkua tarjota että lähti oikeastaan mihinkään suuntaan, mitä nyt collective oli matalista nuppikierroksistakin huolimatta kohdillaan. Nätisti nousee jopa 900 rpm kierroksilla, satku lisää ja muuttuu ihan toiseksi, toinen satku on jo omiin mieltymyksiin siinä rajoilla...
Toiseen akkuun elektrooneja ja samalla säätöjä rukkaamaan. Sekä nopariin että Brainiin, ja uutta yritystä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247265)
Tällä kertaa isommalle alueelle, vaikka sinne onkin alkanut kertyä puutarhajätettä kun pitävät tämän kuukauden keräyspistettä siellä. Onneksi vain toisessa päässä, jää ainakin 2/3 alueesta vielä vapaasti käyttöön. Tuulee aika paljon sujuvammin tuolla mitä takapihalla, vaan ei se haitannut vieläkään. Asetukset oli jo paremmin halutulla alueella, pystyy jo vähän hakemaan kevyitä taivaslentokuvioita. Vieläkään en govia laittanut käyttöön, lähinnä siksi että nyt voi vielä kaasukäyrällä kokeilla helposti eri kierroslukuja, sekä logista väijyä miten ovat toteutuneet. Hämmentävän hyvin pitää kierrokset, perusasetukset löytyi nopariin aika helposti, tehoja ei vielä ole tullut kiskottua kun kuutisensataa wattia parhaimmillaan...
Kepeästi meni kymmenminuuttinen 6S4400 akulla, jonne sain laturilla storagesta ladatessa uppoamaan n. 3,5Ah ja saman verran näkyi login mukaan kuluneen kymmenminuuttisen aikana. Nätisti oli käytännössä storagessa lennon jälkeen, laturi otti alle sata mAh pois eli aika sopiva oli lentoaika noille akuille...
Vähän vielä pitää Brainiin asetuksia säätää, vaan aika lähellä ollaan jo noin eli säätämättäkin menisi. Vaan kun on miniläppäri tallissa valmiina, niin jos tuota vähän hieroisi kun kerran on mahdollisuus olemassa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247266)
Äkkiselleen tunnusteltuna, ihan hitokseen kiva laite. Hiljainen, vakaa, ketterä, näkyvä, sujuvasti sopii omiin näppeihin tuo. Pieni vaara on olemassa että 600pro räksä menettää lentoaikaa tälle, vaikka sekin on varsin käteenkäypänen, niin tässä on jotain vähän enemmän. Tai sitten se on vaan uutuudenviehätystä, selviää aikanaan...
-
On kyllä viimeisen päälle mukavan näköistä touhua, tulee itellekin tunne että pitäs kentälle päästä!
-
Pari akullista kävin kokeilemassa Logolla, noparissa govi aseteltuna. Vaan jostain syystä ei halua tunnistaa kuin kaksi nopeusasetusta, pienin on jotain 350 rpm kun pyynti olisi 950. Sama juttu Hurricanessa, jostakin syystä en siihenkään ole vielä osannut kolmea kierrosasetusta laittaa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9070&pictureid=247268)
Toisinkuin tähän, tässä Castle tottelee kolmea pyyntiä. Vaikka govin asetukset on samoin, niin ei vaan kahdessa muussa löydä. Login mukaan vastaavat servopulssitkin tulee, vaan ei toimi. Ainoa ero on ohjain, mutta tutkitaan tilannetta...
Niin, kävin tosiaan tälläkin akullisen lentämässä, login mukaan 16 minuuttia kunnes akkuvahti vinkaisi 3,6 voltin kennojännitteissä. Kotiin käveltyäni oli palautunut jännitteet 3,73 tasolle. Perän gainia piti vähän hakea, mekaniikan muutosten jälkeen, pikkasen pienemmäksi eli n. 70% -> 50% niin tuntuma tuli mukavaksi. Tuon perusteella alkaisi olla vastaanottimen vaihtoa vaille valmis, eli sitten saisi kolme asetusta nuppikierroksiin käyttöön, sikäli kun se nyt sitten enää osaa Spektrumia totella...
Menee kyllä tarkempaan syyniin tuo govin asetusjutskale, hitusen meinaa häiritä moinen käytös...
Edith: Häiritsi tosiaan, ja google on kaveri. Ihan omatoiminen näppihäirä taitaa olla syynä, simple governor -mode käytössä ja sehän tosiaan lätkii ne kierrokset mitä servopulssi pyytää. Eli ennen seuraavia lentelyjä menee asetuksia uusiksi, niin Logon kuin Hurricanenkin nopareihin. Skaalakopussa olikin Set RPM -mode käytössä, ja se tottelee niitä annettuja 30-70-100 -komentoja kaasulta... Ja nyt kun tuo tuli vastaan, niin hämärä muistikuva on että on tullut ennenkin tuota ihmeteltyä, ja ratkaistua, vaan ei enää muistanut...
-
Tutkinpa hieman noita nopareiden asetuksia. Ohjelmistopäivitys on vissiin osallisena tuossa, että käyttäytyvät govin asetuksien kanssa erilailla mitä vanhat ohjeet ja muistikuvat kertoo. Käytinpä sitten kaikissa Castlen nopareissa piuhaa kiinni, ja vain siinä missä säädöt tottelee kivasti 30-70-100 käppyrää, Castle Link vinoilee vanhasta ohjelmaversiosta että sais päivittää sen...
Kokeeksi sitten vähän ilmaa Hurricanen lapojen alle, siinäkin tottelee govi suoraan kaasukäppyrän prosentteja, ja 30-70-100 asetuksilla ei tosiaan toimi. Ehkä vaatisi vähän lisää paneutumista, vaan kun nyt on kaikissa kivat asetukset niin antaapa olla...
Logolla kävin vielä vähän hieromassa kierrosalueita, ja kyllä se alkaa maistua oikeanlaiselta kun nuppi tonnin tietämillä pyörii, Tämän päivän puuskatuulessa ei meinannut vajaa 900 rpm riittää, takaisin tuhannen huitamille niin ei enää niin pahasti puuskat heitelleet. Oikeastaan vallan hauskaa tuon "tuulikertoimen" kanssa leikkiessä... Pari akullista meni kivasti, kymmenminuuttisen kohdalla timeri komentaa lopettelemaan, ja tuloksena oli akut nätisti storagessa...
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247310)
Kävinpäs, kahdella kikkailemassa. Trex 600 ja Logo 690. Joo, on erilaisia. Nätisti lentää molemmat, pienillä kierroksilla, Trex on painavampi mutta hätäsempi liikkeissään, Logo on hauskempi taivaslennossa. Kummassakin nyt matalimmat kierrokset 900 RPM korvilla, Logossa lisäksi 1000 ja 1100, Räksässä 1200 ja 1400. Kummasti vaan jäi kummallakin isoimmat kierrosalueet käyttämättä, keskimmäistä ja hitainta senkin edestä...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247309)
Tuossa huomaa pienen kokoeron, 600 menee vielä pitkittäin, 690 pitää olla vähän vinossa...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247308)
Akut purkuun/storageen, hyvin lähelle storagea meni jokainen, Logon lennot 11 minuuttia ja Räksällä yksi 16 minuutin rupeama...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247312)
Logit tutkintaan lentojen jälkeen...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247318)
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247319)
Logifiluista jotakin. Opin taas uutta, eli valitsemaan vain yhden session kerrallaan näytettäväksi. Sekä tarkistamaan että tiedot on oikein, välityssuhteita myöten...
Lepposta oli vertailla näitä, Logojen välillä Trexillä, niin sai tunnustella tunnelia molemmista. Tuulen suunta vaihteli aika paljon, siitä huomasi että välillä puhalsi nenään, välillä niskaan, pyörien mihin millonkin, vaan ei noihin pahemmin vaikuttanut paitsi 900 kierroksilla leijutellessa... Ja olipahan risujen kuskaajilla näkemistä, kätevästi oma yhdistelmä portiksi ettei vahingossa liian lähelle tulla...
Edit: vaihdettu logifileen kuva parempaan, ja lisätty Logon logi myös
-
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247399)
Eilen tuli ulkoilutettua venytettyä Hurricanea sekä LHS-yksilöä, parit lennot kumpaankin, mitä nyt viimeinen akku jäi vähän vaiheeseen. Siitä tulikin torppi-osioon jotakin laitettua...
Tänään sitten kävin kokeilemassa, miten eilen kolhuitta selvinneellä onnistuisi. Taas oli lähes tyyntä aloittaessa, puuskat tuli mukaan jo toisen lennon aikana, vaan ei ne liian pahoja olleet kolmannellakaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247410)
Kiva kun ei tarvii palella, vaan alkaa tuo puihin kasvanut lehti häiritä vähän näkemistä. Onneksi tuosta kuitenkin löytyy tyhjää tilaa sen verran että saa taivas taustalla lentää...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247409)
Pitihän taas kokeilla miten pitkäksi kasvaneet voikukat lähtee lentoon, ja vähän koivujen latvojakin silppusin. Vielä on pysynyt onneksi sen verran ohuiden kasvustojen kohdalla ettei tunnu edes häiritsevän, sen enemään mitä tuuletkaan. Mitä nyt välillä kylki tuulta vasten leijutellessa sai yllättävän paljon kallistumaan pysyäkseen paikallaan...
(https://forums.offipalsta.com/picture.php?albumid=9019&pictureid=247411)
Logeja taas tutkin, tuossa viimeisimmän lennon käppyrät. Saa sitä näköjään virtaa liikkumaan tuollakin kun vähän härnää... Lämmötkin alkaa nousemaan, ulkolämmön ollessa 20 ja liikehdintä kuitenkin varsin rauhallista...