Kopterit.net
Tekniikka => Lentotaito => Aiheen aloitti: Kaapeli - 29 Marraskuu, 2013, 23:18:00
-
En tiedä kuinka moni täällä on lukenut tämän oppaan, mutta enpä ole nähyt täällä paljon mainostettavan:
From tail-in to all 8s and funnels in 6 months (http://www.helifreak.com/showthread.php?t=531380)
Eli lyhykäisyydessään, kirjoitus sisältää ohjeet videoineen kuinka opetellaan perustaidot peräitseenpäin leijutuksesta funneleihin ja kahdeksikon ajamiseen joka suuntaan. Hyvin kirjoitettu opas ja ohjeet ovat yksinkertaisia. Harjoitukset ovat helppoja ja hyödyllisiä myös vähän kokeneemmillekin kopteristeille.
Luulin osaavani perusteen ihan kohtuullisen hyvin, mitä nyt peruuttelu ja inverttilento oli vielä kovasti hakusessa. Tuota ohjelmaa kun lähdin tahkoamaan niin aika nopeasti tajusin että enhän minä osannut edes oikein päin leijutella sivuttain juuri lainkaan. Inverttinä onnistui leijuttelu vain yhdessä orientaatiossa, mikä tosin oli jo tiedossa. Sivuleijutuksen osaamattomuus oikeinpäin tuli täytenä yllätyksenä, mikä tosin selittää useamman käsittämättömän hallinnan menetyksen joita koin kesällä.
No, nyt olen reippaan kuukauden harjoitellut ahkerasti ja voin kyllä sanoa että edistystä on tapahtunut hurjasti. Oikealla kopterilla on tullut niin vähän lennettyä että en ole sillä vielä mitään uutta juuri kokeillut, mutta varmuus lentotuntuman parantumisessa on melkoinen. Esimerkiksi inverttilentely on semmoinen mitä olen halunnut osata, mutta se on aina tuntunut niin vaikealta että en ole sitä uskaltanut tehdä muuten kuin vähän matkaa suoraan. Järjestelmällisellä treenauksella osaan jo kohtuu varmasti lennellä simulaattorissa suoraan eteenpäin ja taaksepäin, inverttinä ja oikein päin. Sivuttain lennätystä olen myös kokeillut, ja sekin on ihan kohtalaisesti onnistunut. Jännä juttu sinällänsä että aiemmin on inverttilennon kaarrokset tuntunu aivan käsittämättömän hankalilta. Mutta nyt olen ihan perusteet harjoitellu kunnolla ja ensin yrttänyt vain ajaa hallitusti suoraan ja pysäytyksen kautta vaihtanut suuntaa ilman että yritänkään kaarroksia. Nyt alkaa tuntumaan siltä että kaarroksetkin tulee jo lähes luonnostaan sieltä seuraavaksi ilman isompia ponnisteluja. Kaiken lisäksi nyt on tunne että ne onnistuu vieläpä joka suuntaan ajettuna, eteen, taakse, oikeinpäin ja väärinpäin, jopa sivuttain oikeinpäin ja väärinpäin.
Olen suorastaan hämmästynyt siitä miten oikeanlainen harjoittelu avaa lentotaitoa niin tehokkaasti. En varmasti ole ensimmäinen joka yrittää liian paljon heti kun vaan vähänkin taidot riittää taivaslennon opetteluun. Siitä on vaan liian vaikea saada taitoja eteenpäin jos ei edes tiedosta omia heikkouksiaan, saati että ymmärtäisi millaisella harjoittelulla kannattaa opetella uusia taitoja oikein. Inverttikaarroksia yritin puskea läpi ihan vain mekaanisella refleksin opettelulla. Sen jos olisin tehnyt niin olisin oppinut vain juurikin sen mekaanisen refleksin. Nyt sen sijaan kun olen hakenut todellista kopterin hallintaa ja sitten vasta ottanut liikettä mukaan, niin olen saanut samalla vaivalla opeteltua kaikkia orientaatioita yhtäaikaa.
Ei siinä muuta, suosittelen tutustumaan tähän harjoitteluohjelmaan kaikkia jotka ei vielä osaa jo kaikkia. Eli varmaan suurin osa harrastajista :)
-
Tätähän varmaan voisi soveltaa multeihinkin, vaikka tuo pätkä nyt on aika 3D-painotteinen osittain. Itse olen myös huomannut että kannattaa tosiaan edetä mahdollisimman pieni askel kerrallaan, ja tehdä aika systemaattisia harjoituksia joissa on vain yksi elementti kerrallaan mukana.
Quadeille tein pientä harjoitusohjelman listaa: http://www.rcgroups.com/forums/showthread.php?t=2027896 (http://www.rcgroups.com/forums/showthread.php?t=2027896) En tiedä onko parempaa/laajempaa olemassa missään, mutta ainakin videoita löytyy jo.
Simussa hyötynä kai on se, että oppii tahkoamaan vaikeitakin orientaatioita kun voi vaan harjoitella torpeista piittaamatta. Orientaatioiden hahmotus vaatii kuitenkin ihan samat nyrjäytykset aivoilta simuissa kuin tosielämässäkin.
-
En sanoisi että 3D painoteinen, enemmänkin aivan alkeita painottava. Kuitenkin, olen nyt vetänyt tuota 6 viikkoa systemaattisesti. Saikulla tuli vähän od simuttelusta ja pidin nyt lähes viikon tauon, en edes koskenut simuun enkä juuri tietokoneeseenkaan.
Kuten kaapeli totesi, tuo paljastaa ikävän hyvin kuinka huonosti osaa täysin perusasioita. Olen nyt lentänyt koptereita aika tarkasti puolitoista vuotta, aloitin täysin tyhjästä eli ei mitään kokemusta aikaisemmin mistään radio-ohjattavasta, ei edes lasten leluautosta. (niistä verkkokaupasta parilla kympillä saatavistakaan)
Ennen tuota treeniä ehdin saada kuitenkin taivaslennon hallintaan keula edellä ja lähes yhtä hyvin inverttinä. Niin hyvin että voi rennosti vetää juuri niin pitkään kuin haluaa eikä tarvi pelkkää "viikinkilaivaa" lentää vaan kumpaankin orientaatioon voi yhdistellä aika vapaasti kaiken osaamani eikä tarvi pelätä torppia ihan koko aikaa.
Silti leijuttelu F3C boksissa ns. 8 point piroa tekee inverttinä tiukkaa. Siitä löytyy pari ikävää orientaatiota, eli treenata pitää edelleen.
Tuo myös paljasti että simulla on helppo räiskiä täysin päämäärättömästi ja muka oppia jotain uutta. Kyllä siinä oppii, se on ihan varma, mutta uskoisin että se on hidasta kun se tehdään päämäärättömästi. Esimerkiksi olen treenannut piroflippiä, eka puolikas näyttää menevän aika hyvin kun sen tekee kaukana. Kun sen tekee tuossa boksissa, paljastuu karusti kuinka epätarkkoja liikkeet on. Pelkkä flippi boksissa tuntui aluksi karkaavan ulos. Nyt onnistuu jo piroflipin puolikas joskus pysymään boksissa.
Nuo samat perusteet pitäisi kai käsittääkseni ostata multikopterillakin, luulisin ainakin vaikka niissä kaikkia autopilotteja onkin. Voihan niitä lentää manuaalisestikin ja se vaatii noiden perusteiden hallintaa käsittääkseni ihan samalla tavalla kuin cp kopterillakin. Inverttinä ne nyt lentää vähän heikosti, mutta oikein päin voi ja pitäisi treenata samat jutut.
-
Simuttelin tuossa tänään taas ja on se vaan ihmeellistä miten sitä vaan kehitystä tulee. Oikeinpäin leijuttelua tein nyt niin että pyöritin perää ihan reilulla nopeudella, jotain 1.5 kierrosta sekunnissa, ja se oli vaan ihmeellinen se tunne kun huomas että sen sai niinkin hyvin pidettyä hanskassa. Jännä miten se lopulta tulee ihan luonnostaan että oikea peukalo alkaa tekemään sitä pyörittelyliikettä jotta korjaukset menee oikein. Loppukesästä kun kokeilin samaa niin ei mitään toivoa että olis pysyny hanskassa yhtään. Kyllähän sitä piti kokeilla että pyöritellään peukkua ja katsotaan mihin se siitä lähtee, mutta kun ei tajunnu edes että kumpaan suuntaan sitä pitäs pyöritellä, saati sitten että millä nopeudella. Nyt kun pyöritteli niin ei mitään toivoa että olis pystyny tietoisesti tekemään korjausliikkeitä oikeaan suuntaan sillä nopeudella, mutta jotenkin sitä on vaan päähän sen verran kasvanut harmaata solumassaa sopivaan kohtaan että alkaa jo olemaan selvästi homma sillä asteella että jatkuvalla treenaamisella tästä tulee vielä jotain :)
Toinen mikä alkaa tosissaan aukeamaan on taivaslento kaikilla orientaatioilla. Tänään sain jo ihan oikeita kaarroksia tehtyä. Sivu edellä lento on vielä selvästi hukassa, mutta kaikkissa muissa orientaatioissa onnistui jo ihan oikeita kaarroksia useita kappaleita.
Torppejahan tässä tulee vielä ihan hirveästi. Mutta jotenkin ei haittaa yhtään, niin paljon on uutta tulossa. Ja nyt se alkaa vaikuttaa ihan oikeasti siltä että on sitä selvästikin mahdollista oppia lentämään kaikissa orientaatioissa kun vaan tarpeeksi treenaa.
-
on se vaan ihmeellistä miten sitä vaan kehitystä tulee
Mukava kuulla. Täällä taas on ihmeellistä, ettei kehitystä tule... Noh, toiset meistä on vaan motorisesti rajoittuneita - sen kanssa on elettävä :P
Mutta selvähän se, että järjestelmällinen harjoittelu tuottaa parhaan tuloksen. Ihan hyvä konsepti.
-
Aiheeseen liittyen nosto Markuksen aikoinaan kasaamasta treeniohjelmasta
http://www.kopterit.net/mnentwig/from0to3d/dest/stallturns1.html (http://www.kopterit.net/mnentwig/from0to3d/dest/stallturns1.html)
-
Kiitokset tämän säikeen avauksesta! :)
Olen tykönäni itsekseni yksikseni yrittänyt opiskella kolmisen vuotta kopterilennätystä, tosin välillä on ollut kuukausien taukoja eri syistä, mutta ei vähiten siksi ettei ole tahtonut lähteä sujumaan. Aloin jo tyytyä tyynen kelin taivaslennättelijän rooliin "unconscious-conscious incompetence" -tasolla. Simulaattorituntien määrästä ei pitänyt olla kiinni.
Nyt olen harjoitellut tällä menetelmällä 4 päivän aikana 10 x 15 minuutin sessiota. Tuntuu purevan, tosin voi olla osin ruosteiden putsausta. Hidas autopiroleijutus ilman peräsinkontrollia on itsessään pirusta :o. Se paljasti vääjäämättä heti alkuun muutaman itselle vaikean asennon, josta korjausliike tulee joko hitaasti tai vieläpä väärin. Jotenkin hassusti vaikeat asennot ovat vielä aika kapeita sektoreita, ovat jääneet piiloon kun niitä kentällä lennättelyssä alitajuisesti ja vaistomaisesti välttelee. Tässä kyllä simulaattori ja kentällä lennätys kohtaavat mielestäni aika hyvin.
Tein itselleni lupauksen harjoitella seuraavat 3 kk säännöllisesti, eli helmikuun 2014 loppuun. Lähtötaso on sellainen että jouduin pudottamaan simulointinopeuden 80%:in jotta crashien määrä pysyy alle 10:n. Tavoite on 5 minuuttia ehjää invertterileijutusta simulaattorissa autopirolla 100% nopeudella.
Lähdin toteuttamaan harjoitusta Phoenix 4.0 avulla, vaikka artikkelin kirjoittaja pitää sitä lähes kelvottomana tarkoitukseen. Ajan sitä normiohjelmalla muuten, mutta F3C reunamerkkauksella ja radioon tein miksaukset jolla saan vipukytkimellä toteutettua autopiron CW-off-CCW. Kokeilin Heli-X demoversiota Realflightin ohjaimella, mutta demoversio on tynkä eikä pysy toiminnassa kuin viitisen minuuttia kerrallaan, ei siitä tule mitään. Siinä olisi toki säädettävä autopiro ja tilastointi sopien juuri tähän harjoitusmalliin. Voisihan sen lisenssin itselleen joululahjaksi lunastaa jos se on muuten hyvä? Jotenkin Phoenix tuntuu tällä hetkellä käteen realistisimmalta.
-
Hei tuo trimmin laitto kytkimen taakse oli tosi hyvä idea! En tosin keksiny miten se tehdään, mutta sain ratkaistua sillä että teinkin sen dualrateilla. Hyvin toimii.
Alko tuo selällään leijutus pirotellen onnistumaan jo "riittävän hyvin" niin en jaksanu enää noita trimmikytkimiä naksutella, ajattelin että kyllähän sitä riittävän hyvin pärjää silläkin että pyörittelee perää itse. No, nyt laitoin kuitenkin tuonne kytkimien taakse autopirot ja testailin, niin heti tuli muistutettua itseään että eihän se ole sama asia lainkaan pyöritellä itse sitä perää.
Mutta nyt on hyvä kun saa kytkimellä helposti piron päälle ja pois. Laittanpa vielä niin että piroasennossa perällä ei ole muuta liikettä ollenkaan, niin ei tule huijattua pyörittelemällä "vahingossa" perää pois hankalasta orientaatiosta :) Ja sitten kun tekee välillä taivaslentotreenia niin yhdellä kytkimen nitkautuksella perä taas toimii normaalisti.
-
Hitto että tuli taas uutta intoa simutteluun noiden kytkimien ansiosta, pienestä se on ilo kiinni joskus :) Oli jääny tuo oikeinpäin piroleijutustreeni nyt aika vähälle, kun "kyllähän minä sen osaan jo" kun oon niin paljon harjotellu. No en näköjään osannu taas. Torppeja tuli ihan pirusti, ihan väärillä reflekseillä meni. Sitte jonku 10min harjotteli niin alko taas sujumaan.
Ei nämä taidot pysy aloittelijan päässä saati selkärangassa ilman jatkuvaa treenausta. Vaikka välillä näyttä että onnistuu hienosti tekemään jotain uutta niin kohta sekin vähä on armottomasti unohtunut. Olo on kuin dementikkomummolla joka vain hyvinä hetkinä muistaa jotain muutakin kuin ne samat vanhat juorut. Vie aika paljon intoa lähtä kokeilemaan oikealla kopterilla kun tietää miten lähellä se torppi vielä on. Varsinkin nyt kun on pari viikkoa menny niin että olen vain sillon tällön fiilistelly tuolla isolla pari lentoa enkä pieneen ole koskenutkaan niin aika onnetonta kahdeksikon ajelua ollu lennot. Mutta ei siinä, haetaan simulla ne perusrefleksit kuntoon ja sitte sen jälkeen haetaan itsevarmuutta kokeilla oikealla.
Luulis sillä reseptillä ens kesäksi olevan jo ihan uutta lennätyksessä jo paljon :)
-
Opiskelu etenee:
- takana on 56 kpl 15 minuutin sessiota (14 tuntia yhteensä) 1. harjoitusta (slow upright piros) ja torppien määrä on hiljakseen pudonnut systemaattisesti nolliin :D joten siirryn harjoitukseen 4. (slow inverted piros) .
- harjoituksia 2. ja 3. flipit, rollit, lazy8:t on tullut treenattua tässä ohessa, ja niistä ei kirjanpitoa ole tarvinnut pitää.
Havaintoja:
- kirjanpito piroharjoituksista on ihan ehdoton juttu, muuten oppimista on vaikea huomata. Tulosten taulukointi on ainakin itsellä lisännyt mielenkiintoa harjoitteluun koska kirjauksista on syntynyt analysoitavaa aineistoa. Kirjanpidosta selviää esim. että itsellä virheiden määrä myötäpäivään pyörityksessä oli vaikeampi saada pois kuin vastapäivään, vaikka pyörimisliike on hyvin hidas.
- alkuun teki tiukkaa jaksaa 15 minuutin sessiota läpi, nyt turnauskestävyyskin on selvästi parantunut ja radiota voi kuunnella sujuvasti ohessa.
- olen pitänyt vähintään 45 minuuttia taukoa harjoitusten välissä, ohjeissa puhutaan minimi 15 minuutista. Tuntuu etten ainakaan alkuun olisi toipunut varttitunnissa.
Nyt sitten alkaa verinen taistelu, riittääkö sitkeys ja onnistunko oppimaan selkäleijutuksen ???
-
Juuri se hitaus tekee siitä vaikeaa. Jos sen pistää pyörimään nopeammin niin hankalat asennot voi ohittaa ja odottaa että korjataan taas itselle helpossa asennossa. Sen pitää juuri pyöriä hitaasti jotta hommassa on tehoa.
-
Lähdin toteuttamaan harjoitusta Phoenix 4.0 avulla, vaikka artikkelin kirjoittaja pitää sitä lähes kelvottomana tarkoitukseen. Ajan sitä normiohjelmalla muuten, mutta F3C reunamerkkauksella ja radioon tein miksaukset jolla saan vipukytkimellä toteutettua autopiron CW-off-CCW.
Aivan loistava idea!
Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?
-
Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?
Futabassa (ainakin 14SG) onnistuu dualraten alta, ota RUD ja vaihda COND-> SW (eli kytketään pois lentotilan valinnasta käsikytkimelle). Valitse mieluinen 3-asentoinen kytkin. Laita kytkimeen off-ON-off ja off-off-ON asennot. NT-arvoon (eli offset keskellä, tällä säädetään pironopeus) esim +7 ja -7.
-
Aivan loistava idea!
Onko sinulla heittää jotain kaavioita, miten teit tuon säädön ja mikä mankka käytössä?
Teen tätä FrSky Taraniksella ja siinä säätö onnistuu esim. seuraavasti:
- mikserissä kanavalla CH 4 on normaali perusasetus (CH4 (+100%) RUD), suomeksi: peräsintikku vaikuttaa 100% kanavan CH 4 lähtöön
- mikserissä toisena rivinä kanavalle CH 4 on (R (+100%) CH9 Switch (!SC-)), suomeksi; jos kytkimen SC asento on erisuuri kuin keskiasento (!SC-) niin korvataan (R) kanavan lähtö kanavasta CH 9 saatavalla arvolla. Keskiasennossa ei vaikutusta.
- mikserissä (jollain vapaalla) kanavalla CH 9 määritys (+100%) SC Curve (Curve2); suomeksi: kanavan 9 lähteenä (SC) on kurvi ja kurvin nimi on Curve2. Sitten taas kurveissa Curve 2 on yksinkertainen kolmen pisteen kurvi jossa -100 pää on noin -9% ja +100 on noin +13%. Eli Kytkimen etuasennossa kanavalle lähetetään arvoa -9 ja taka-asennossa arvoa +13. Nämä ovat kokeellisia arvoja millä saadaan ao. kopu pyörimään suurin piirtein samaa nopeutta myötä- ja vastapäivään. Tässä tapauksessa n. 1 kierros/minuutti 700:lle. Kurvin käytön ideana oli että jos tarvitsee säätää niin säädetään kurvia eikä kajota miksauksiin.
Olisi tuon saanut helpomminkin tehtyä laittamalla suoraan SC:n painoarvoksi kiinteät luvut, mutta Taranis houkuttelee kokeilemaan kaikenlaista kun säädöt voi tehdä ja simuloida PC:n ohjelmalla, tuohon ajattelin vielä kurvin hienosäätöä nupista. Toimii riittävän hyvin näinkin.
Minulla on lisäksi käytössä äänistä kytkinasentoilmoitus SC:lle ja kaasusta aktivoituvan ajastimen minuuttihuudot, ei tarvitse erillistä kellotusta.
-
Oma kokemus on ettei kannata väkisin yrittää heti vaikeimmalla simun asetuksilla. Itse olen aloittanut vaikean treenin niin että kopterin edit valikosta simple välilehti esiin ja pistetään 100% kopterin asetukseksi. Tuota en ole muuttanut missään vaiheessa.
Sen sijaan jos joku tuntuu alussa ihan mahdottomalta, olen pudottanut reilusti simulation speediä sekä säävalikosta tuulet pois. Tämän jälkeen tehdään treeniä niin kauan helppona että se alkaa edes auttavasti sujua, sitten lisätään pikku hiljaa vasta simulation speediä 5 - 10 % kerrallaan. Kuitenkin niin että homma pysyy joten kuten kasassa, muuten tulee todella turhauttavaa hommaa. Huomasin myös ettei edistystä tapahdu jos liian vaikealla ei saa edes juonesta kiinni.
Vasta kun aletaan lähennellä 100% simulation speediä, olen lisännyt myös tuulta ja puuskia hommaan. Korkeuden säätäminen tuntuu olevan todella hankalaa varsinkin kun samaan aikaan pitäisi pystyä keskittymään kallistuksiin ja seuraavasssa treenissä vielä peränkin ohjaamiseen. Tein siis leijuttelulentotilan, jossa on keskitikulla loivaa S-mallia lapakulmilla, käytännössä siis expoa.
Sairaslomalla ollessa sain kunnon od:n simuttelua. Samalla huomasin ettei oppimista enää tapahdu jos simua hakkaa toistakymmentä sessiota päivässä. Aivot ei vaan ehdi ottaa vastaan hommaa. Nyt jälkeen päin olen huomannut että saman opin saan jäämään päähän parilla, kolmella treenikerralla per päivä.
Tärkeintä on kuten harjoituksen laatijakin toteaa, tehdä homma kunnolla eikä hutkimalla ja räiskimällä. Uuden jutun kanssa mulle on 15 minuuttia ollut ihan liian pitkä aika, ei vaan jaksa. Tällaisissa tapaukissa olen lyhentänyt treeniä jopa viiteen minuuttiin. Tuolla polttaa itsenä aika nopsaan loppuun jos väkisin vääntää. Vastaavasti tuloksia on myös näkynyt oikean kopterin lentämisessä ihan selkeästi kun vaan jaksaa. Treeni vaan on niin hidasta että pitää malttaa mielensä, tulokset ei näyt viikossa eikä kahdessa.
-
Tuo on jännä juttu tuo oppimisnopeus. Joillakin oppiminen tapahtuu ällistyttävän nopeasti. Mutta lienevät kaikki olleet hyvinkin nuoria tapauksia, niillä on aivojen luontainen muovautumiskyky uusille asioille vielä aivan jotain muuta kuin meille muille aikuisiälle ehtineille tapauksille.
Jossain tiededokkarissa kerrottiin miten pianonsoittajilla esiintyy yleisesti jossain tietyssä kohti aivoa tietynlainen nystyrä. Määrätietoinen ja pitkään jatkuva pianonsoiton harjoittelu oli saanut siis aivan fyysisiä muutoksia aivosolukon määrässä tietyllä alueilla. Väitän että kopterin lentämisessä on vähintäänkin sama asia. Ei se ihan triviaalia ole hahmoittaa kopterin orientaatio pelkästään visuaalisesti taivaalta, saati se että pystyy ymmärtämään että millaisilla liikkeillä se saadaan sieltä liikkumaan haluttuun suuntaan. Ja tämä haluttu muutos pitää vielä käskyttää kopterille jokseenkin epäintuitiivisen tikkukäyttöliittymän yli. Olisi kyllä mielenkiintoista jos joku tutkija kuvaisi kopteriharrastajan aivoja lennätyksen aikana ja kertoisi minkälaista aktiviteettia siellä tapahtuu.
Mutta pointti oli se että taitava kopterin hallinta on yksinkertaisesti niin vaativaa ettei se kunnolla tule onnistumaan ennen kuin riittävä määrä harmaata aivosolukkoa on kasvanut oikeaan kohtaan pään sisälle. Ei se tule onnistumaan lyhyessä ajassa vaikka miten kovasti yrittää. Pitkällä ja määrätietoisella harrastamisella se varmasti onnistuu. Ja kyllä sen huomaakin että vaikka välillä on muutamia päiviä taukoa simuttamisesta, niin edistystä voi olla tapahtunut siitä huolimatta. Tuntuu vähän samalta mitä lihastreenin aikana, sopivasti ajoitetut lepopäivät auttaa palautumisessa ja tekee hyvää. Pitää vaan muistaa treenata riittävän säännöllisesti että ne uudet kasvaneet neuronit saadaan hyötykäyttöön.
Lähdenpä siis tekemään illan simutreenin..
-
Ihan varmasti ikä vaikuttaa motoriseen oppimiseen, nuoremmilla solukot uusiintuvat nopeammin. Onneksi ihmisen oppimiskyky ei kokonaan pysähdy, hautaan saakka voi oppia. Näin ainakin uskottelen itselleni.
Nyt kyllä tuntuu että jotain solukkoa puuttuu kokonaan pääkopasta :o. Selkäleijuttelun opettelu, ensimmäiset yritykset, aivan totaalinen katastrofi :(. Treeniohjelman puitteissa ei mitään mahdollisuuksia edetä :'(. En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan. Ainakin automaattipirotus pitää joksikin aikaa unohtaa. Kokeilin erilaisilla simunopeuksilla, 60% tuntuisi jotenkin järkevältä, hitaampi menee odotteluun eikä kuitenkaan auta, nopeampi on pelkkää rytinää..
-
En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan.
Hitaasti, muiden ohella aina välillä koittaen. Yhtäkkiä kuuluu päässä *naps* ja se luonnistuu. Usko pois.
Väkisin se ei sieltä tule.
-
Joo, ja kannattaa reilusti vaan pudottaa sitä simulaationopeutta. Se auttaa todella paljon kun voi hitaasti ja rauhassa miettiä ne korjaussuunnat ajatuksen kanssa ja edes sillä pitää kopu hallinnassa. Sitten siitä kun alkaa neuroverkot järjestymään, aivosolukko kasvamaan ja refleksit itämään selkärankaa myöten, niin voi alkaa simunopeutta kasvattamaan. Kyllä se sieltä tulee. Minulla meni varmaan kuukausi tiukkaa treeniä ennen kun alko sujumaan hyvin. Ja minulla oli lähtötila kuitenkin se että kesän olin lentäny ja osasin oikeallakin leijutella selällään yhdessä orientaatiossa. Vieläkään ei mene simussa pirottelu ilman etteikö joka kerta edes kerran torppia tulisi, mutta selvästi se paranee kokoajan.
-
I
Nyt kyllä tuntuu että jotain solukkoa puuttuu kokonaan pääkopasta :o. Selkäleijuttelun opettelu, ensimmäiset yritykset, aivan totaalinen katastrofi :(. Treeniohjelman puitteissa ei mitään mahdollisuuksia edetä :'(. En tiedä kuinka tätä edes lähtisi purkamaan. Ainakin automaattipirotus pitää joksikin aikaa unohtaa. Kokeilin erilaisilla simunopeuksilla, 60% tuntuisi jotenkin järkevältä, hitaampi menee odotteluun eikä kuitenkaan auta, nopeampi on pelkkää rytinää..
Tämä taisikin olla ohjelman laatijan mukaan kaikkein turhauttavin hetki. (odotahan kun pääset automaattipirosta seuraavaan eli 8 point piroon, se vasta hankalalta tuntuukin. ;D)
Tuntui jotenkin käsittämättömältä ettei tuo meinannut onnistua aluksi mitenkään vaikka lensin jo varsin suvereenisti keula edellä invertinä oikeaa. Uskon kuitenkin että se on jokaiselle meistä opittavissa kun vaan jaksaa treenata. Mullakin oli ikää 40 vuotta kun ekan kerran koskin näihin ja silti tuntuu että pikku hiljaa paranee, helifreakin puolelta löytyy oikeasti vanhoja pieruja, jotka ovat aloittaneet vielä paljon vanhempina. En sano enkä väitä että tämä on ainoa oikea tie, mutta se on varmaa ettei oikotietä ole. Perusjutut on vaan pakko opetella jossain vaiheessa eikä juoksemaan opi ennen kuin osaa kävellä.
Tsemppiä, kyllä se sieltä lähtee, veikkaan että nopeammin kuin mitä nyt uskot. Kannattaa kuitenkin tehdä kunnolla eikä huijata, siinä pettää vaan itseään.
-
Joo tässä iski itsellekin yksi päivä fiilis että onkohan noiden multien myötä jotain hävinnyt lennätysmuistista. Löysin käytetyn Varion bensakopterin ja sillä tulee nyt tahkottua taas ihan peruskamaa...
TP.
-
Olen tuossa vähän kokeillu tätä treeniä. Tällä hetkellä on selvä edistys eri orientaatioissa ohjaamisessa. torppimäärä sanoo et lisää reeniä. mielenkiinto ei riittäny simuun aikasemmin, mut ny on harjoituksia tahkottu ihan tosissaan ja torpit vähenee. OT vähän: mulla on tuo turnipsi fbl100. onko se painopisteestä kiinni kun se sinkoo suuntaan X jos perää kääntää
-
Joo, mulla oli sama juttu aikaisemmin motivaation suhteen. Oikealla kopterilla tuli ajeltua kesän yli 3x enemmän mitä simulaattorilla. Tuntimäärään nähden oppiminen oli kyllä hidasta. Nyt kun on selvät stepit että mitä pitää tehdä niin jotenkin löytyy motivaatiotakin reippaasti enemmän treenailuun.
Nyt on jotain selvästi kyllä loksahtamassa paikalleen. Tai vaihtoehtoisesti illalla väsyneenä treenaaminen poistaa jotain henkisiä estoja jotka johtaa liikaan ajatteluun ja sitä myötä torppailuun. No, oli miten oli, selkäleijuttelukin tuntu tänään sujuvan yllättävän hyvin, paremmin ehkä mitä koskaan aiemmin. Ei paljoa enää karkaillut F3C boksin ulkopuolelle. Taivaslentoa vetelin myös aika paljon. Peruuttelu oikeinpäin tuntui sujuvan jo ihan kivasti. Inverttinäkin lähti sujumaan ihan kohtuudella kun vähän aikaa notkisteli refleksejä.
Jännä havainto oli kun jossain vaiheessa karkas kopteri ja hukkasin orientaatiosta. Se oli ihan oikeinpäin mutta saanut sitä kääntymän en sitte millään oikeaan suuntaan. Sitten tajusin että se olikin perä itseenpäin eikä perä itsestä poispäin. Tuokin refleksi on tullut aiemmasta treenailusta, eli kun tikusta kääntämällä kopteri kääntyykin väärään suuntaan mitä kuvittelee niin osaa vaistomaisesti kääntää tikkua heti toiseen suuntaan niin että se oikeasti menisikin sinne mihin oli tarkoitus. Ei vaan aina ihan onnistu niinkuin pitää, mutta aina välillä saa hämmästellä että miten sen saa venkoiltua ehjänä ylös ihan ihme sekoilun jälkeen. Jospa tuosta olis hyötyä sitten kun viimein uskaltaa oikeallakin kopterilla kokeilla.
-
Mielestäni tämän ohjelman parasta antia on:
a) yksinkertainen ja täsmällinen tapa mitata omaa kehittymistään ja että
b) samalla mittarilla voi asettaa harjoituksille oppimisen kannalta sopivan vaikeusasteen
Edellisestä seuraa että mielenkiinto harjoitteluun pysyy yllä.
Olen nyt tahkonnut ohjelman mukaisesti kolmisen viikkoa ja melkein joka päivälle voi kirjata mitattavaa edistystä 8). Viikko sitten oli täysi katatrofi ja paniikki kun piti aloittaa nollista selkäleijutus, ja nyt jo harjoittelen sitä sujuvasti. Simulointinopeus selällään on vielä vaatimaton 65% mutta se on jo kolme porrasta ylöspäin 50%:stä, missä jouduin käymään kääntymässä sen lisäksi että pirotus piti aluksi kytkeä pois päältä. Vielä ei tarvitse kuvitella leikkaavansa pihanurmea selkäleijuttamalla (etenkään In Real Life), mutta ymmärrän jo mistä johtuu naarmut isojen poikien koptereiden lapojen yläpinnalla ;D.
Mutta kaikista ovelinta on että vaikka ylös kirjattavat harjoitukset tähän asti ovat olleet pelkkää autopirotusta, niin vaikutus näkyy positiivisesti kaikissa muissakin liikkeissä, niinkuin muutkin ovat todenneet. Flipit, rollit ja selkälentely sujuvat ilmat suurempaa ahdistusta ja ikään kuin perusympyrätkin piirtyvät tarkemmin vaikkei niitä ole sen kummemmin harjoitellut.
Tein kirjanpitoa varten yksinkertaisen Excel -lomakepohjan, missä sarakkeina ovat: harjoitusnro(ID), pvm, klo, kesto min, orientaatio (U/I), suunta(CW/CCW), simulointinopeus%, torppausten lkm., kommentit.
Lomakkeelle olen esikirjannut ohjelmaa mitä pitää kulloinkin tehdä (esim. oppitunti 4: U-CW, I-CCW, I-CW, U-CCW, I-CW, I-CCW jne), ja sitten tapahtuneiden torppausten mukaan päättänyt seuraavan jakson simulointinopeuden. Joskus myöhemmin voisi katsoa saako tästä mitä tilastoanalyysiä irti, aineistoa kertyy ainakin riittävästi.
Avainkysymys lienee paljonko aivojaan pystyy optimaalisesti kuormittamaan. Silloin kun vaikeusaste on suuri ("prosessori" käy 100% kuormalla tai lähelle) niin jo 5 minuuttia on paljon, on pakko laskea kopu välillä alas ja juoda puoli kuppia kahvia tms. Käytännössä siis 15 minuutin harjoitus kolmessä erässä, pieni "akkujen vaihtotauko" välissä. Ainakin sellaisen havainnon olen tehnyt että jos vaikeusaste tuntuu sopivalta, niin harjoitus sujuu paremmin loppua kohti, jos liian vaikealta niin aivot menevät tilttiin, ei jaksa, ei pysty.
Toinen kysymys on harjoitusten välinen lepoaika, ohjelman mukaan se pitäisi vähintään 15 min. Olen omalla kohdalla huomannut että mieluummin vähintään tunti.
Kolmas kysymys on että montako harjoitusta kannattaa maksimissaan tehdä vuorokaudessa. Nukkuessa aivot työstävät päivän tapahtumia ja sitä kautta syntynevät refleksitason reaktiot. Nyt on ollut mahdollista ja mielenkiintoa treenata paljonkin, mutta liekö kaikesta vastaavaa hyötyä vai meneekö ponnistelut jo osin hukkaan? Olen toisaalta lähtenyt siitä että jos kahden perättäisen harjoituksen välillä on kehitystä niin silloin olisi lupa jatkaa.
-
En nyt halua latistaa enkä muuta ja hienoa että porukka pitää kirjaa mitä simussa tekee plus opettelee liikkeet kurinalaisesti. Mutta..
Me ollaan nummelan porukan kanssa huomattu että eniten simussa oppii kun ei keskity :D puhuu puhelimeen, kuuntelee musiikkia tai katsoo sivu silmällä telkkaria. Kukaan meistä kolmesta ei tykkää simuttaa, eikä sitä säännöllisesti tee ja silti piroflippi pyörii kivasti keskellä samalla kun toinen vetää pirofunnelia ympäri.
Jos itse tulee simussa harjoiteltua, max aika on 10min kerralla, sen jälkeen huomaa että on aivan tööt eikä kinosta enempää
-
Sen enempää kenenkään harjottelumetodeita mollaamatta kerron nyt omankin lähestymistavan.
Sanottakoot että itse en harjottele mihinkään kisoihin ja pidän sitä jo niin pakkopullana että jäis varmaan koko harrastus jos selaseen tietyn liikkeen tahkoomiseen pitäisi ruveta. Oma simutus menee niin että tottakai sitä on aina joku liike mitä tahkoaa mutta ei sekään toimi että sitä samaa tekee kokoajan. Mä teen niin että lennän ihan päättömästi vapaata settiä ja pyöräytän sen harjottelussa olevan liikkeen sitte aina välissä. Näin ei tule kyllästymistä.
Hommahan on kuitenkin todella yksilöllistä ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä miellytä kaikkia eikä edes toimi. Tärkeintä että hommasta tarttuu jotain taitoja. Eikä se tunnu pakkopullalta.
Se on kyllä vähän erikoinen lähestymistapa että miksataan joku autopiro mankkaan. Sillon sulla ei tule opeteltua kokonaisvaltasta kopterin hallintaa ruddereineen vaan vain ja ainoastaan cycliciä. Eikö olisi helpompi pitää itse sitä rudderia sen verran sivulla että säätelee itse pyörimistä. Sillon sekin jäis ytimeen kaupanpäälle :)
-
Hommahan on kuitenkin todella yksilöllistä ja se mikä sopii toiselle ei välttämättä miellytä kaikkia eikä edes toimi. Tärkeintä että hommasta tarttuu jotain taitoja. Eikä se tunnu pakkopullalta.
Se on kyllä vähän erikoinen lähestymistapa että miksataan joku autopiro mankkaan. Sillon sulla ei tule opeteltua kokonaisvaltasta kopterin hallintaa ruddereineen vaan vain ja ainoastaan cycliciä. Eikö olisi helpompi pitää itse sitä rudderia sen verran sivulla että säätelee itse pyörimistä. Sillon sekin jäis ytimeen kaupanpäälle :)
Eihän toikaan pakkopullalta tunnu kun kokoajan on tunne että oppii uutta ja saa niitä onnistumisen kokemuksia. Jos menis paljon yli vartin niin varmaan jo olisikin tylsää, mutta just toi aikaraja on se mikä pitää homman järjissään.
Autopiro on siinämielessä hyvä, että tulee harjoiteltua ne vaikeatkin kulmat "väkisin". Ite ainakin oon huomannut että nokka kyllä kääntyy mihin tahtoo mutta se että kopteri pysyy paikallaan joka asennossa, onkin jo asteen verran haastavampaa. Siihen toi automaagisuus sopii ihan näppärästi..
-
Joo, meille lahjattomille tuo mankan autopiro on hyvä kun eri orientaatioiden hallinta ei ole tullut synnynnäisenä ominaisuutena. Pitää sitten opetella vaikeimman kautta. Todellakin, eri ihmisille sopii eri oppimismetodit eri tavalla. Ei näköjään voi mitään selkeitä ohjeita antaa kenellekään että miten treeniä pitää vetää jotta oppiminen tapahtuu parhaiten. Ainut asia mikä taitaa olla aikalailla universaali vakio on se, että jos perusteet ei ole hanskassa niin oikomalla ei hommasta mitään tule. Sitten jos päähän on jo valmiiksi kasvanut sopiva aivonystyrä hanskaamaan oikeanlaisia koordinaattimuunnoksia kopterin orientaatioille, niin eipä siinä sitten ole enää mitään mieltä harjoitella tylsiä perusjuttuja.
Edelleenkin, olis aivan mahtavaa jos joku aivotutkija kiinnostuisi tutkimaan 3D kopterin lennättäjää että miten sillä aivot hanskaa tuon orientaatioiden mallinnuksen päässä :)
-
Veikkaan, että yleiset "oppimisen" säännöt toimii tässäkin. mm.
* motivaatio - kova halu oppia
* tavoitteellisuus - jouluun mennessä inverted sujuvaksi
* hyvä fokus / aina oikeita suorituksia - ei vaan räiskimistä
* etenemisen seurana / mittaaminen -logit
* palkitseminen - kun opin inverted, niin ostan uuden kopun
* kehitysalueiden määrittäminen = tämä on inverted reeniä
* vain levänneenä reenaaminen
* toistot & puhas reenin määrä
* valmentajat = kaverit yllyttämässä ja antamassa hyviä haasteita & neuvoja
Piroreeni varmasti yksi - ja hyvä sellainen. Ei varmaankaan autaaksitekevä. Tietty alussa tuo on juuri se kehitystä kaipaava alue.
Itsellä hyvä motivaattori oli toissakesänä "kouluratsastus".
Eli lensin kopulla neliön muotoisia alueita ja tein esim. piron nurkassa. Siinä tulee mukavasti orjentaatiota.
Tuolloin nose-in oli se reeni alue.
-
Ymmärsin tuon autopiron idean lähinnä sellaiseksi apurattaaksi alkuvaiheessa. Silloin voi keskityä cyclicin hallintaa yksin kun ei tarvi perää eikä korkeutta yrittää yhtä aikaa. Myöhemmin kun tuosta alkuvaiheesta on päästy eroon, aletaan sitten itse hallitsemaan kaikia liikkeitä.
zxiiccin metodin ymmärrän myös erittäin hyvin. Tuollainenhan tarkoittaa että homman täytyy mennä jollain tasolla refleksiksi, käytännössä se on siis pakko hallita hyvin. Miten siihen päästään, onkin sitten oma juttunsa, mutta ehkä sitä harjoitella juuri noin.
Oma pyrkimys on opetella lentämään juuri noin, eli ei tietoista ajatusta miten tehdään tai mitä, vaan enemmänkin vaiston varaisesti. Tosin olen huomannut että tuolla tavalla voi myös jämähtää jauhamaan samaa loputtomasti, välillä pitäisi tehdä pientä suunnittelua ja lentää tietoisesti eri tavalla kuin aikaisemmin. Uusia juttuja ja erilaisia yhdistelmiä.
Itselleni suurin juttu ei ole mikään yksittäinen temppu, olipa se kuinka hieno tahansa vaan koko akullisen yhdisteleminen sujuvaksi lennoksi toistamatta itseään. Toistaiseksi temppuvalikoima on niin rajallinen ettei tuohon ole juuri mahdollisuuksia.
Toivotaan että tämä keskustelu herättää ajatuksia ja innostaa treenaamaan, olipa metodi sitten mikä tahansa.
-
Puolitieteellistä analyysiä oppimisesta:
Treeniohjelman puitteissa tuntui siltä että jämähdän oppitunti 4:een, jossa siis harjoitellaan ensisijaisesti selkäleijutusta autopirolla. Tuntui siltä ettei tiedä mennäänkö eteen- vai taaksepäin, välillä onnistuu sitten taas ei.
Olin näpytellyt tuloksia Excel (tai oikeammin Libre Office Calc) -taulukkoon. Tilasto-ominaisuudet käyttöön (varoitus- tämä on rennosti soveltavaa tilastotiedettä, kuitenkin vähintään himas-tasoa.)
(https://dl.dropboxusercontent.com/u/5061385/Autopiro_log.JPG)
Taulukkoon on kirjattu kaikki (huomautussarake tässä piilotettuna, adult content) tapahtumat. Suodattimilla välpätty esiin: oppitunti=4, orientaantio = I, simunopeus= 100%.
Sitten käytetty Libre Officen grafiikkavizardia ja muodostettu exponentiaalinen trendikäyrä, aineistoksi x -akselille harjoituskerran numero ja y-akselille torppausten lkm.
Mitä kuvasta selviää:
- nollatulos, eli harjoitus läpi torppaamatta, voi tulla hyvinkin pian, ns. aloittelijan tuurilla, ei kerro vielä mitään
- hajonta, sahaaminen, vähenee harjoitusten myötä
- trendikäyrä (vihreä) kertoo asioiden kehityssuunnan (en ole yhtälöä säätänyt, ohjelman antama, se on exponentiaalinen koska alle nollan ei voi päästä)
- olen harjoitellut ohjelman puitteissa tähän mennessä 180 n. 15 min sessiota eli 45 tuntia; selkäleijutusta 100% nopeudella sessiot 128-180 (seassa 1/3 Upright leijutuksia jotka suodatettu pois)
Mitä kuvasta ei selviä:
- normaalin orientaation (U = Upright) tuloksien trendi on huono, selkäleijutus on jotenkin muuttanut hermoratoja, täytyy jatkossa harjoitella tasapuolisemmin I ja U orientaatioita
- CCW ja CW -pyörimissuuntien tulokset erilaisia, loppua kohden trendi alkoi kuitenkin yhtenäistyä.
- aloitin I -harjoitukset simulointinopeudella 50%, sieltä sitten 5% askelin ylöspäin kunnes nopeudeksi saattoi nostaa 100%. Alle 100% osiot jätin kuvasta selkeyden vuoksi pois.
- olen kuunnellut tätä tehdessä kaikki Car Talk -ohjelmasessiot läpi, mitä kännykän tunein -appsissa on ollut tarjolla, lisäksi kyllästymiseen asti -60, -70 ja -80 luvun rokkiradioasemia 8).
Arvaan että moni saa näppylöitä nähdessään taulukoita ja tilastokäyriä. Minä en vain pysty hakkaamaan tietokonesimulaattoria yli 40 tuntia ihan vain näppituntumalla, pitää olla jotain kouriintuntuvaa palautetta, onko siitä hyötyä vai ei. Trendikäyrä alkoi näyttää samalta jo puolessavälissä harjoituksia, se antoi uskoa jatkaa. Ja jopa pystyi ennustamaan että vaatii vielä vähintään esim. kymmenen harjoituskertaa ennen kuin harjoituksen läpipääsy on todennäköistä.
Nyt pitäisi sitten jatkaa harjoituksella 5...
-
Kyllä toi on todella hyvä lähestymistapa harjoitteluun, ei ehkä kaikille, mutta tilastonikkareille ainakin.
Iso plussa tuossa on justiinsa se, että sen kehityksen huomaa "konkreettisesti" ja samalla se myös yleensä motivoi ihan uskomattomasti.
Vaikka itse melkein rakastan Exceliä, en ole sitä (vielä) tähän harrastukseen sotkenut. Treenaus on tapahtunut lähinnä fiilispohjalla ja sitäkin kautta on tulosta jonkun verran tullut. Mikäli homma pysähtyy, niin pitää itsekin taas palata johonkin tämmöiseen metodiin ja vaikka tilastoilla tsempata itseään eteenpäin. :)
-
Kieltämäti pitää hattua nostaa tämmöiselle järjestelmällisyydelle :) Itselläni ei ihan näin kurinalaista harjoittelua ole ollut. Lähinnä nyt on ollut sitä pitkään että aloitan simuttelusessiot aina sillä että ensin piroleijutusta oikeinpäin pari kierrosta (tässä ei nyt enää isompia haasteita ole, lähinnä lämmittelyä ja varmistelua että ei refleksit pääse unohtumaan), sitten inverttinä vähän pidempään. Inverttileijutus hyötyy selvästi enempi harjoittelusta vielä, ei ole ihan niin sujuvaa kuin oikein päin. Toisaalta, inverttinä nyt kun on melkein alusta asti tullu järjestelmällisesti harjoiteltua kaikkia orientaatioita niin huomaa sen ettei siellä ole "kuolleita kulmia" ollenkaan samaan tyyliin mitä oikeinpäin leijutellessa. Toisaalta, siellä tulee vielä aika paljon sitä että lähden korjaamaan ihan väärään suuntaan vaikka näen kyllä selvästi mikä kopterin orientaatio on. Harjoittelu kuitenkin auttaa paljon.
Nyt pääsee (tai joutuu) ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kokeiemaan että mitä reilun viikon tauko harjoittelussa tekee, työreissulle en viitsinyt ottaa simuvehkeitä matkaan. Näkee että auttaako vai haittaako tauon pitäminen. Normiurheilussahan varsinkin siinä vaiheessa kun kunto alkaa kasvamaan saattaa pidempi lepotauko jossain välissä tehdä ihan hyvääkin. Vaikka simuttelu ei nyt lihaksia rasitakkaan, niin jotenkin se aivojen rassaaminen yllättävän samanlaista treenausta on muuten kuitenkin ollut.
-
Nyt pääsee (tai joutuu) ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kokeiemaan että mitä reilun viikon tauko harjoittelussa tekee, työreissulle en viitsinyt ottaa simuvehkeitä matkaan. Näkee että auttaako vai haittaako tauon pitäminen. Normiurheilussahan varsinkin siinä vaiheessa kun kunto alkaa kasvamaan saattaa pidempi lepotauko jossain välissä tehdä ihan hyvääkin. Vaikka simuttelu ei nyt lihaksia rasitakkaan, niin jotenkin se aivojen rassaaminen yllättävän samanlaista treenausta on muuten kuitenkin ollut.
Noniin, reissu on ohi ja kivasti jetlagin väsyttämänä pidin ensimmäisen simusession reiluun viikkoon. Eipä tuo tuntunu että nyt taidot mihinkään olis hukkunu ainakaan. Aika nopeasti tuntu että samalla tasolla ollaan taas mitä viikko sitten. Vähän kokeilin funneliakin pyöritellä eri orientaatioissa ja selvästi siinä oli jo vähän ideaa että miten se tehdään. Ei ole koskaan ennen onnistunu tuokaan. Ehkä se tauon pitäminen ei nyt huono juttu aina ole.
-
Nyt on 200 kirjattuja sessiota à 15 min tehtynä, kalenteriajassa noin 6 viikkoa tahkoamista:
Positiivista:
- selällään lentely alkaa tuntua kivalle, ensimmäinen tuskainen yritys 4 viikkoa sitten ;D
- flipit ja rollit selkäasentoon onnistuvat kevyesti eteen, taakse ja molemmille sivuille
- hyvä ohje on ollut harjoitella aina sitä mikä tuntuu vaikeimmalle ja jättää muut vähemmälle. Esim itsellä eteenpäin flippaus ei tahtonut onnistua, sitten aloin käyttämään ainoastaan sitä selkäasentoon siirtymisessä, nyt viikkoa myöhemmin ei ole enää väliä miten päin flippaa.
- yhä useammin saa kopterin tuotua simussa takaisin vaikka se olisi jossain horisontissa muutaman pikselin kokoisena
Negatiivista:
- aivoissa jotkin muistipaikat menneet sekaisin, normaaliasennossa autopirotusleijutuksessa tulee enemmän virheitä kuin kuukausi sitten. Virheet tulevat nimenomaan elevaattoritikulla. Pitää oikein keskittyä kun flippaa selkäasennosta normaaliin jotta ei torppaisi heti.
- piti palata vielä oppitunti 4:n autopirotusharjoituksiin em. johtuen vaikka periaatteessa sen jo kertaalleen läpäisin, ehkä liian nopeasti puristaen.
- nyt ei taas uskalla lähteä kentälle kokeilemaan livenä ennen kuin saa aivosolut järjestykseen, noh onneksi ei ole ollut kelejäkään.
- autopirotusharjoitukset alkavat olla todella tylsiä...
Mutta fiilikset ovat kuitenkin korkealla, Alice in Wonderland -vertaukset ovat osuvia "We're not in Kansas any more Toto!" :)
-
Hyvä reeniohjelma tämä on meille lahjattomille. Kattellaan sitten saako noita oikeaan kopteriin siirrettyä :)
-
Negatiivista:
- aivoissa jotkin muistipaikat menneet sekaisin, normaaliasennossa autopirotusleijutuksessa tulee enemmän virheitä kuin kuukausi sitten. Virheet tulevat nimenomaan elevaattoritikulla. Pitää oikein keskittyä kun flippaa selkäasennosta normaaliin jotta ei torppaisi heti.
- piti palata vielä oppitunti 4:n autopirotusharjoituksiin em. johtuen vaikka periaatteessa sen jo kertaalleen läpäisin, ehkä liian nopeasti puristaen.
- nyt ei taas uskalla lähteä kentälle kokeilemaan livenä ennen kuin saa aivosolut järjestykseen, noh onneksi ei ole ollut kelejäkään.
Tuo on niin totta kyllä, perusteita pitää tahkota uudelleen ja uudelleen pitkään vielä senkin jälkeen kun tulee tunne että kyllähän minä nämä osaan. Itsekin lopetin jossain vaiheessa autopiroharjoitukset oikeinpäin kokonaan kun tuntu että ne menee jo niin hyvin ettei tarvii. No, sitten kerran kokeilin vielä niin heti tuli monta torppia kun ei se niin helppoa enää ollutkaan :) Nyt on tapana että joka simusession alussa on pari kierrosta autopiroa molempiin suuntiin, ettei pääse unohtumaan.
Toinen mitä huomasin tässä että semmoista harjoittelua ei ole tullu tehtyä että rollailee ja flippailee vähä joka orientaatioissa ja sitten välillä pyörittää perää 90 - 180 astetta liikkeiden välillä, niin oikeinpäin kuin inverttinä. Hoksasin aloittaa pitkästä aikaa oikealla kopterilla inverttiharjoittelua eilen juuri tämmöisellä treenillä. No, huonosti kävi, rekkula surahti hankeen heti alkuunsa :D Nyt sitten hoksasin simussa tehdä samaa ja tajusin että eipä se niin helppoa olekaan. En tiedä miksi tuota ei ole ennen tullut kokeiltua simussa. Ehkä se on tuo autopiro minkä varaan on laskenu liian paljon :) Oikealla lennettäessä tuleekin sitten niin helposti tuommoisia yllättäviä orientaatiovaihdoksia. No, nyt tietää että niitäkin pitää harjoitella.
Vielä kun sais jotenkin opeteltua simussakin tuon holdin käytön. Vieläpä juuri niin että kun tuntuu että nyt karkaa lapasesta, niin vetäs heti holdin päälle ja tappais nupista inertian pois ennen kuin se osuu maahan. Eilen oli tuuria siinä että vedin kollektiivista niin kovasti negaa että kierrokset sakkas. Ei edes lavat särkyny. Kaikki nupin servot meni tosin, mutta eipä menny lavat :) Sitte vasta kun kuulu se "viuuu" ääni niin nykäsin holdia.
-
7 viikkoa harjoittelua takana. Yhä pääasiassa harjoituksessa 4., autopirotusta normaaliasennossa ja selällään. Selkäleijuttelu muuten melko sujuvaa, mutta 5. harjoituksen 8 piste -pirotus ei vielä tahdo onnistua.
Suurin synti mikä jarruttaa kehitystä on salakavala mukavuusalueella pitäytyminen. Esim. laskuun tulee tuotua kopteri aina samasta suunnasta. Autopiroharjoituksissaki n sen huomaa, tulee yritettyä järjestää leijuttelu niin että kopu lipuisi ohi hankalista kulmista.
Tein ohjelmaan oman sovelluksen vapaaosuuksia varten; listasin kaikki kombinaatiot perusliikkeistä (flippi eteen U->I, I->U, flippi taakse U->I, I->U, rolli oikealle U->I jne. aina selällään takaperin ympyröihin, yhteensä 16 eri liikettä) taulukkoon, ja täytän taulukkoa siten että haen kullekin liikkeelle 100 hyvää suoritusta. Taivaalla tulee kieputtua toki paljon enemmänkin, sääntönä se että ainoastaan kulloinkin haettu liike kirjataan, ja se pitää suorittaa harjoitusboxin alueella. Vaikuttaisi aika hyvälle, ei ole lainkaan niin tylsää kuin autopirotus ja on taas selkeä mitattava ja saavutettavissa oleva tavoite.
-
Suurin synti mikä jarruttaa kehitystä on salakavala mukavuusalueella pitäytyminen. Esim. laskuun tulee tuotua kopteri aina samasta suunnasta. Autopiroharjoituksissaki n sen huomaa, tulee yritettyä järjestää leijuttelu niin että kopu lipuisi ohi hankalista kulmista.
Jos pystyt venkoilemaan tuon hankalan kohdan ohi odottelemalla niin silloin sulla on pironopeutta liikaa, laske sitä niin että sitä pitää ohjata kaikissa orientaatioissa. Niin hullulta kun se kuulostaakin, homma menee helpommaksi jos pironopeus on liian iso. Toki tiettyyn rajaan asti. Siksi se nimen omaan käsketään pistää minuutti/kierros. Puoliminuuttia/kierros on selvästi helpompi pitää boksissa koska ne hankalat orientaatiot voi ohittaa pelkällä odottamisella.
Kahdeksan pisteen piro onkin sitten ihan oma lukunsa, se on selvästi haastavampi juttu eikä ole sattuma että se tulee vasta noiden jälkeen. Kompass circles on jo ihan hanurista. ;D
-
Vieläkös tätä porukka treenailee, ainakin ketjussa on hiljaista. Pistin tuon leijuttelureenin telakalle lähes kuukaudeksi, alkoi tulla pakkopullaa, mutta treenailin muuta välillä (peruuttelua oikein ja väärin päin). Tuota onkin tahkottu sitten simulla paljon ja yritetty jopa jonkin sortin järjestelmällistä saada aikaan. Viime viikonlopun pari kommenttia oli sellaisia että jotain on vissiin siirtynyt myös kentälle mukaan.
Tänään tein sitten pitkästä aikaa leijuttelutreenin ja eka onnistuminen 8 point pirossa eli 5 kierrosta kumpaankin suuntaan yhtäjaksoisesti ilman torppeja tai boksista kaarkaamista. Tämä oikein päin, usko on kova ettei tarvi kauaa enää reenata niin se onnistuu inverttinä myös. Se oli jo jossain vaiheessa paljon parempi kuin oikein päin.
Oma järjestelmällisyys ja kirjanpito into ei riitä edes alkeelliselle tasolle, oma treeni on kyllä enemmän fiilis pohjaista arvailua mahdollisesta kehittymisestä. Mitään en jaksa pistää paperille (exeliin) ja lupaan etten edes yritä sitä jatkossakaan, se ei ole mun juttu enkä kaipaa itelle sitä.
Edelleen olen kuitenkin sitä mieltä, että simu on vaan simu. Hyvä treeniväline, mutta siinäkin pitäis muistaa ettei tämä ole työtä, jos ei huvita, niin pistetään mankka takaisin laatikkoon. Suurin oppiminen tapahtuu kuitenkin sitten kentällä oikealla kopterilla, mutta sielläkin lentäminen oikeasti on oleellisempaa kuin loputon yhden jutun treenaaminen samalla tavalla kuin simussa. Eli pitäis saada yhdistettyä lentämiseen uudet temput ja saada sujuvaa lentämistä, vasta sitten joku yksittäinen temppu herää henkiin.
Itelle ehkä se vaikein juttu on löytää kultainen keskitie jossa onnistumisen mahdollisuudet on niin hyvät että kannattaa yrittää eikä kopteri tarvis joka yrityksen jälkeen tuoda muovipussissa kotiin. Kuitenkaan treenaamatta hommaa loputtomasti simussa tavallaan "yli" pisteeseen, jossa se ei vaan enää simulla parane vaan aika olisi ollut jo aika päiviä sitten siirtää homma kentälle.
Kopterinhan saa rikkoa ja se jopa pitää mennä joskus rikki, mutta rajansa kaikella kuitenkin.
-
Edelleen treenataan. Nyt 8 piste pitoa ja 0-2 torppia per kerta..
-
Tilannepäivitystä:
- nyt on 10 viikkoa ohjelman mukaista treeniä takana, ja olen onnistunut tekemään harjoituksia joka päivä, tästä itseäni taputan päälaelle. :)
- 8 piste pirotus on nyt tärkein päivän harjoitus.
- alkuun meinasi pää räjähtää niitä tehdessä, vaikka periaatteessa ei tullut Phoenixilla simutellessa lisää kuin peräsimen hallinta :o
- montaa kierrosta ei jaksa vielä kerralla.
- tässä on myös paljastunut itsellä hallinnan heikkous perän ollessa suunnalla 300...330. Vaikka sen on tiennyt ja oli saavinaan haltuun autopiroharjoituksissa niin nyt sen kanssa joutuu tekemään töitä. Ei siinä mitään, pitää vain tehdä ko. asento tuplaten huolellisesti, toistojen myötä asettunee.
Alkuperäinen tavoite että jaksaisi harjoitella 2 kuukautta ja siinä ajassa oppisi selkäleijuttelemaan 5 min simussa on saavutettu.
Uusi tavoite voisi olla Intermediate hoverer, eli 8-pistepiron hallinta Vappuun mennessä. Voi olla optimistinen mutta kokeillaan.
Pitänee hommata jokin torppikestävämpi pikkukopteri ulkoilmaharjoituksia varten. Kokeilin 450:llä mutta sain sen oitis niin solmuun että osia on tilauksessa taas satasen edestä.
Olisiko tuo Trex-150 mitään? Taranikseen on jo hommattuna DSM2/DMSX tx-moduli, kun nämä minikopterit tuppaa olemaan spektrumsysteemeillä.
-
Tässä ollaan otettu nyt pariviikkoa hissun kissun... Molemmista peukaloista alkaa iho lähtemään!
Eli veivattu on senki edestä ;D
-
Ainakin mitä oon päässy Xion lentoa spectaamaan onlinessä, niin jos kaveri ei ollut pro jo syntyessään, niin tämä treeni on tehnyt vähintään tehtävänsä. Niin kaunista pirotusta ja pyöritystä, että on pitänyt hakea pari kertaa oikein sipsejä vierelle. :)
Enemmänkin olis kiva nähdä uusia naamoja online servuilla, saa kivasti ideoita ja pystyy asettamaan tavoitteita mihin pyrkiä. :)
-
Xio veteli luuppeja kolmannella lennolla. Olin näkemässä. Hän on lahjakkuus ;)
Itse olen nyt compass turnseja tekemässä ja alkoi puuduttaa, niin kokeilin eteenpäin. Pikku ympyrät oli tylsää hommaa joten menin suoraan funneliin. Ensimmäistä kertaa osasin kontrolloida tuoda kopteria muutaman ympyrän verran \o/ Pitää varmaan kuitenkin vielä palata takaisin noita ympyriä tekeen.
Yksi huomio niille jotka tämän aloittaa. Missään tapauksessa ei kannata jättää leikkiä kesken ekan invert harjoituksen jälkeen. Aivot ovat tuon jälkeen aivan sekaisin, ja vaatii harjoitusohjelman läpi menoa vähintäänkin 8-point piroon. Muuten tulee oikealla kopulla varmasti romua.
-
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että lento onnistuu sujuvasti kaikkiin neljään orientaatioon. Tuo alkaa käymään hieman puuduttavaksi joten uutta toimintaa kaivataan. Onko toveri-kopteristeillä ehdotuksia? Piroflippien jne treenaus ei oikein kinnosta ainakaan vielä. Eli tarvitaan jotain tuosta välistä.
Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk
-
Nyt on tultu siihen pisteeseen, että lento onnistuu sujuvasti kaikkiin neljään orientaatioon. Tuo alkaa käymään hieman puuduttavaksi joten uutta toimintaa kaivataan. Onko toveri-kopteristeillä ehdotuksia? Piroflippien jne treenaus ei oikein kinnosta ainakaan vielä. Eli tarvitaan jotain tuosta välistä.
Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk
Sujuuko nuo nyt myös oikealla sujuvasti, jos ei niin kovaa treeniä oikealla kopterilla niin että saat yhdisteltyä sujuvasti kaikkia orientaatioita toinen toisensa perään.
Funnelithan siinä olis seuraavana. Tosin sitä piroflippiä vois alkaa treenaamaan, siitä liikkeestä on apua kun alkaa yhdistellä sujuvasti kesken kaarroksen tehtäviä orientaation vaihdoksia. Tuohan johtaa siten lopulta pirofunneliin.
Piroflippiä kannattanee aloittaa ensin puolikkaalla pirolla, sitäkin voi käyttää ihan näyttäviin liikkeisiin oikealla kopterilla myöhemmin. Kun puolikkaalla pirolla sujuu puolikas flippi, siitä on hyvä siirtyä kokopirolla tehtävään flippiin. Se tuntuu alksi ihan mahdottomalta mutta kun homman hahmottaa, ei se mikään ihmeellien juttu ole. Tarkasti tehtynä tosin vaatii sitten tarkkaa ajoitusta ja kovaa treeniä, mutta alkuun pääsee ihan kohtuudella.
-
Ei ole oikea kopu vielä lyönnissä.. No jos jatkan tuota funnelien kokeilemista. Invert funneli jostain syystä lähtee helpoiten pyöriin. Eiköhän tässä taas aika vierähdä.. Kiitos
-
Simussa tuo orientaationvaihto menee jo sujuvasti kesken lennon. Kiitos vinkeistä!
Sent from my RM-875_eu_finland_208 using Tapatalk
-
Kyllä vetää taas nöyräksi nämä cp-kopterit. Jotenkin tuntuu että mitä enemmän oppii, sitä vähemmän tajuaa osaavansa.
Yritin tuossa nyt hieroa kaseja kumpaankin suuntaan niin että toinen puolikas ajetaan oiken ja toinen väärin päin. Sama sitten peruuttamalla. Lisäksi vielä niin että oikein ja väärin päin olevat kasit tulis vuorollaan oikealle ja vasemmalle. Tavoitteena pitkät, rauhalliset ja pyöreät kaarrokset joissa vauhti ja korkeus säilyisi ja risteyskohta osuisi nenän eteen suurin piirtein samaan kohtaan aina. Siis symmetrisiä kaseja. Sais nyt ensin pysymään edes jonkin kerran peräkkäin ehjänä niin että voi vaihtaa orientaatioita ilman torppia. Näköjään ihan perusjutuissakin on vielä paljon tekemistä.
-
Itselläni treenit ovat siirtyneet oikeaan maailmaan. Viikonloppuna leirillä totesin, että reenaus on edistänyt taitoja myös oikealla kopulla. Kaikki orientaatiot tuntuvat kotoisilta, kun flippalin. Aloittelin varovasti selällään lentämistä ja hyvin sujui.. seuraavaksi vain kaartelemaan.
-
Juu, siirtyyhän ne reaalimaaimaan mutta tuntuu että surkean hitaasti. Mulla on vissiin joku madon tikapuuhermosto kun ei oppi tahdo upota.
Noista neljästä perusorientaatiosta on kolme varsin hyvin hallinnassa, iverttiperuutus vaatii vielä työstämistä. Tietysti tarkkuutta lisää, mutta se ei tule kuin oikealla.
-
Mikäs kiire tässä on, naaatitaan :)
-
Joo, sen verran itsekin tässä olen huomannut että tikkuvirheistä pelastautuminen on ainakin parantunu tosi paljon. Ja se on tullut ihan suoraan siitä että simussa harjoittelee paljon. Aika hyvä tuntuma on jo siitä että jos uusia temppuja harjoittelee tarpeeksi korkealla ja aurinkoisella säällä, niin ei sitä niin pahaa kämmiä voi tulla etteikö sitä ehtis pelastamaan. Ainut vaan että uskoisi tuohon ihan oikeasti ja olisi rohkeutta tehdä enempi kokeiluja oikealla.
Toinen mikä alkaa hiljalleen iskostumaan takaraivoon on se että jos samat kokeilut tekee isolla kopterilla ja reilusti korkealla, niin sitä aikaa on ihan pirusti ennen kun se sieltä tulee kokonaan maahan asti. Eri asia se että jos ihan totaalisen tikkuvirheen tekee että miten kovalla vauhdilla se lähtee sieltä, isot kopterit kun ottaa vauhtiakin tosi nopeasti, eikä huippunopeuskaan ihan pieni ole. Hukkaan ne saa ihan varmasti.
Se mitä oikeasti puuttuu on treeniaika hyvissä oloissa. Tarvii kuitenkin sen kolme-neljä akullista aina vähintään siihen että löytyy tuntuma ja riittävä rohkeus treenaamiseen. Mutta kyllä se sieltä tulee, hitaasti mutta varmasti. Ei tästä liikaa stressiä kannata vetää :)
-
450 kun ei meinaa tuo itseä päin lentely sujuvan , ni osti 120 jotenkin se torppailu on niin halpaa ,ja nyt aamulla kuin itsetään pyöriminen oikealle ja vasemmalle on helppoa , hain heti 450 ja se sujui silläkin , 10 akkua per lentosetti ja muutama kk ni on ottanut todella kovaa päähän ku ei onnistu, tuo pikku kopulla lentely ( sama radio molemmissa ) on antanu hirveesti. ( sinua ei ole eikä tule )
Niillä opitaan millä lennetään makso mitä tahansa :)
-
Kokeilimpa taas useiden kuukausien tauon jälkeen tätä pyörimis treeniä, todetakseni että simuilun vähyys ja tämän treenin vähyys näkyy aika pahasti.
Oikeilla kopuilla on tullut ilma-aikaa vaikka kuinka mutta oppimiskäyrä on selvästi kärsinyt simuilun puutteesta.
Ei auta kuin alkaa aukaisemaan tietokone päivittäin ja simuilla se pienikin tovi.
-
Kokeilimpa taas useiden kuukausien tauon jälkeen tätä pyörimis treeniä, todetakseni että simuilun vähyys ja tämän treenin vähyys näkyy aika pahasti.
Oikeilla kopuilla on tullut ilma-aikaa vaikka kuinka mutta oppimiskäyrä on selvästi kärsinyt simuilun puutteesta.
Ei auta kuin alkaa aukaisemaan tietokone päivittäin ja simuilla se pienikin tovi.
Välillä akullinen pyörimis treeniä IRL auttaa kanssa. Mulla harjoittelu fiilis pompahti tänään ison pykälän eteenpäin, kun kopterissa taas tekniikka pelasi ja uskalsin yrittää ekan kerran selälleen ja kellahtihan super cp helposti selälleen leijumaan ... ;D Jaksaa ehkä taas selällään piruetteja simutella, kun ulkonakin pääsee jo selälleen harjoitteleen...
Mulla tuottaa nyt ongelmia orientaatioden vaihdot. Kun ensin pyörin ylösalas ja vaihdan sit oikein päin, niin aivot onkin jääneet vielä edelliseen moodiin. Nyt oon yrittänyt jotain sarjoja, puolikierrosta oikein päin, puolikas flip, taas puolikierrosta, puolikas roll, taas puolikierrosta jne... tulee paljon simulaattori torppeja, mutta edistystä on havaittavissa.
-
Itsellä oli samaa ongelmaa paljon alussa. Varsinkin niin että kun jonkun aivopierun jälkeen heittikin kopterin jonkin erikoisemman orientaation kautta "perustilaan" niin aivot saattoivat olla ihan pihalla siitä että mikä orientaatio siellä nyt on. Mikään muu siihen ei auta kuin määrätietoinen harjoitus. Kannattaakin harjoitella myös sitä että tekee simussa kaikkea tyhmääkin ja opettelee pelastautumaan niistä ilman torppeja. Sitten kun torppitiheys on simussakin matala niin voi sanoa että todennäköisyys oikeassa elämässä on myös parempi. Mikään ei toki valmista siihen että oikeasti kopteri tuntuu aika paljon erilaiselta mitä simussa, mikä saattaa ainakin itsellä helposti johtaa siihen ettei uskalla uusia juttuja vetää kokonaan läpi asti vaan pitää jättää kesken kun tulee niin epävarma tunne onnistumisesta. Tästä voi sitten joutua siihen että ollaankin ihan erikoisessa orientaatiossa eikä välttämättä silmän käsitys tilanteesta vastaa todellisuutta.